-Sarvihaara! Tulisitko tänne jo nuoleskelemasta sitä Evansia! Sirius huusi oleskeluhuoneen takan äärestä.
-Ihan juuri. Evans, ole kiltti! Ystävänpäivän kunniaksi! Lupaan etten kiroa silloin ketään! James aneli.
-Äh... mene pois! Lily tiuskaisi ja kääntyi juttelemaan ystäviensä kanssa. Jameskin meni ystäviensä luo ja kysyi:
-Niin, mitä asiaa Kuutamo?
-No, ei minulla vaan Anturajalka kertoo jotain jännittävää kuulemma, Remus sanoi ja antoi puheenvuoron Siriukselle.
-No... Kun minä tulin sieltä Dumbledoren huoneesta puhuttelustani, niin sinne meni joku ministeriön tyyppi kertoi että musteen voi saada liikkuvaksi jollakin ihmeloitsulla, ja ajattelin että..
-Anturajalka! Olet nero! James huudahti ja sai kummastunutta tuijotusta joka puolelta oleskeluhuonetta, huomattuan sen hän sanoi:
-Älkää kuunelko tai keholeijus kaikuu monikertaisena! Päät kääntyivät pois, ja kelmit jatkoivat keskusteluaan.
-Siis oletko aivan varma ettei se ole joku loitsu jolla tähtikartat saadaan olemaan ajantasalla? Remus puuttui puheeseen.
-Olen, ja kartoista tässä nyt onkin kyse, Sirius vastasi.
-Kartat? Mitkä kartat? Peter puuttui ensikertaa keskustelun.
-Ei me sitä tässä ainakaan kerrota, tomppeli! sinua sittenm aina saa opastaa, James sanoi leikkimielisesti.
-Hei, tällä voi joku ihan totta kuulla! Evanskin katselee aika nyrpistynyt ilme naamallaan. Mennään makuusaliin, Remus ehdotti. James mulkaisi ystäväänsä, mutta suosti ehdotukseen.
Makuusalisaa ei ollut onneksi muita poikia, joten ystävykset kävivät Remuksen sängylle istumaan.
-No, siis tiedatkö mikä se loitsu on? James kysyi jo uteliaana.
-En kuullut nimeä kunnolla, mutta arvelen se olevan jokin "liikkumusteloitsu" tai sellainen.. Sirius sanoi ja mietti hetken ja jatkoi:
-Öh, en ole varma, mutta se työntekijä saattoi olla Uti Dragio uudisloitsujen osastolta, sanooko mitään?
-Nimi ei sano mitään, mutta eikö Lipetit puhunut joskus ohimennet loitusta, joka saa musteen elämään? Remus kysyi.
-En tiedä, SIrius sanoi miettien ankarasti.
-En ole aivan varma, kun olen melkein aina loituissa vain yrittänyt keksiä loitsua, jolla saisi sen rasvaläikän Ruikulin nenässä muuttumaan vaaleanpunaiseksi, James tunnusti. Peter alkoi nauraa holtittomasti. Kun hän viimein lopetti naurunsa, Sirius kysyi tuskastuneena:
-No Matohäntä, onko Lipetit kertonut siitä ja mitä?
Peter mietti hetken ja sanoi:
-En ainakaan muista mi... Eikun hei! Muistattehan silloin kun Jame.. eikun siis Sarvihaara jäi kiinni Kalkarok-
-RUIKULIN! Sirius tiuskaisi.
-Niin, siis Ruikulin hiuksien polttamisesta taikasauvallaan...
-Joo! Vaikea olla unohtamatta! Ja Ruikulin ilme sen jälkeen kun huomasi olevansa takaa kalju! James huudahti ja alkoi nauraa, Siriuskin yhtyi nauruun, mutta Remus yritti vaientaa heitä:
-Hyst! Yritetän kuunnella mitä Matohäntä yrittää oikein meile selittää!
Sirius ja James lopettivat naurunsa, mutta Peterin tarinan aika tyrskähtelivät pieneen ääneen.
-Öh.. Kiitos Kuutamo. Niin eikö sen jälkeen Lipetit kysynytkin sinulta (Peter nyökkäsi jamesiin päin, joka yhä nauroi äänettömästi ja näytteli Severusta), että "herra Potter! Kerro mitä minä juuri kerroin Liikkusmusteen käytöstä?", Peter selosti yrittäen näyttää mahtavalta (epäonnistuen surkeasti, sillä hän näytti pikemminkin suurelta rotalta, jonka hampaat olivat jääneet kiinni näkymättömään seinään).
-Totta! Sittenhän minä vastasin että "Lukkomustaa käytetään yleensä epämiellyttävien oppilaiden, joidenka nenässä on rasvaläikkiä, ja joidenka hiukset ovat poltettu, loppujenkin hiusten polttamiseen", James sanoi, ja Sirius alkoi taas tyrskähdellä hullun lailla.
-No enkä sanonut, mutta se ei ole oleellista nyt. Matohäntä, kerro mitä Lipetit sanoi siitä, James vakavoitui.
-No, hän sanoi, että se on loitsu, jolla saadaan aikaan mustetta, joka liikku pergamentilla, ja jopa muodostaa uusia viivoja. Siitä on kirjakin, nimi on Kirjoitusloitsujen salat, kirjoittanut Loittu Lupus, Peter muisteli.
-Täydellistä! Sirius huudahti.
Ystävykset päättivät mennä seuraavana päivänä kirjastoon etsimään tietoa Liikkusmusteesta, mutta James käännytti ystäviensä päät huomauttamalla, että hänellä on näkymättömyysviitta. Puolenyön jälkeen, varmistettuaan, että kaikki muut makuusalissa olevat ovat jo sikeässä unessa, Remus, Sirius, Peter ja James lähtivät hiljaa näkymättömyysviitan alla kohti kirjastoa.
-Hehee! Böö! Bää! Böö bää! Reisu liihotti ohi huutaen ja kantaen yhtä suurta arkistolatikkoa, Voro tiukasti kannoillaan.
-Ei! Me jäädään kiinni! Peter voihkaisi ehkä liian kovaa, sillä Riesu alkoi jo huudella:
-"No mutta kukas se siellä?
Oletko oppilas väärällä tiellä?
Ei ole nyt kivaa, kun saat
KIELLETTYJÄ TAVAROITA!
Ja niin, pian jälkkärin Voron kanssa jaat
Ei ole jäätelöä ei mansikoita,
VAAN KUURATTAVIA LATTIOITA! Kjähähää!"
Riesu heitti laatikon äänen suuntaan, ja se levisi sisältöineen lattialle, vetäen näkymättömyysviitan ystävien päältä.
-Oi! Siellä olikin Pikku-Peter Piskuilan, lilyenvanslääppijä-James Potter, nättipoju-Sirius Musta, ja ehkä jopa susimainen, näin olen kuullut ja luullut, Remus Lupin! Riesu kailotti.
-Ahaa! Ne.. ne... Ne ilkimykset, tästä rapsahtaa pikku sakko! Riesu! Minne ne menivät? Voro änkytti raivostuneena.
-Anele! Anele! Myönny kaikkiin tahtoihini, niin saat tiedonjyviä tiellesi, Riesu käkätti.
-Turhaa... Voro jupisi, ja lähti summutikkaan johonkin päin, mutta ystävykset olivat jo paenneet läheiseen siivouskomeroon. Remus kurkisti ovenraosta taikasauvan valossa.
-Huh, onneksi ei älynnnyt katsoa täältä. Meni varmaan oleskeluhuoneen suuntaan, hän arveli.
-Sarvihaara! Taas meni koko juttu myttyyn, Sirius sanoi turhautuneena, muttei kuitenkaan suuttuneena.
-Hiljaa. Kuunnellaan, James käski. Voron ääniä ei kuitenkaan kuulunut enää, ja James jatkoi:
-No joo... mennään huomenna päivällä, mutta nyt voin ehkä hyvitää tapahtuneen, katsotaan näitä, hän sanoi osoittaen sauvallaan Takavarikoitujen tavaroiden levinnyttä laatikkoa.
-Hm. Okei, muttei tehdä sitä tässä, mennään makuusaliin, Remus sanoi.
-Ei, ei vielä, siellä voi olla Voro, Sirius keskeytti.
-No kiinni ollaan joka tapauksessa, James ärsyyntyi ja heitti viitan kaikkien päälle, ja kokosi sauvan heilautuksella TvT-laatikon (Takavarikoitujen tavaroiden laatikon) paperit ja muut takaisin yhteen, ja kuljetti niitä sylissään muotokuva-aukolle. Se oli auki.
-Ei mennä sinne, Peter vinkaisi.
-Hiljaa! Sirius käski kuiskaten. He kuulivat nyt, kuinka Voro rymisteli tyttöjen makuusalin portaissa ja juoksi ne kaksi askelmaa kerrallaan jupisten itsekseen:
-Vielä minä nappaan ne ja revin ne ja raatelen ne ja ripustan ne peukaloista kattoon. Ne tekevät aina näin, hiippailevat öisin ja jäävät kiinni, muttei kuitenkaan. Oh, ööm, juu anteeksi, kuka-nyt-sitten-oletkaan...
Yst'vykset kuulivat oven pamauksen, ja hihittivät Vorolle, kun tämä juoksi kiireesti alas ja oikopäätä pois koko rohkelikkotornista heilauttaen muotokuvan äkäisesti paikoilleen.
-No, se siitä sitten, mennään nukkumaan, Peter sanoi toteavaan sävyyn ja heitti itsensä kaapu päällään sängylle ja veti verhot ympärilleen.
-Minusta jotenkin tuntuu ettei mekään voida ottaa tätä "se siitä sitten"- tyyliin... mutta mennään nyt nukkumaan... Remus sanoi kuiskaten, odottamatta vastausta.
-Ei. Ei Voro varmaan aamulla enää edes muista mitään tästä, mutta täällä on näitä takavarikoituja kamoja. Katsokaa! Tämä on sinun Anturajalka, sinun jumpperi, joka ohjaa kädet tekemään läksyt ja sitten voi itse ajatella mitä vain! James huudahti.
-Ei muista? Kyllä Voro muistaa, hänhän arkistoi kaiken aina heti! Remus sanoi väsyneesti.
-Ei muista joo, jos se unohtaa sen! Sirius sanoi merkitsevästi.
-No yleensä ei muista jos unohtaa.. miten niin? James sanoi ehkä jopa hiukan ivallisesti.
-Ei kun älä viitsi. Kyllä sinä tajuat. Se ei muista, jos me laitetaan se väkisin unohtamaan! Sirius sanoi.
-Ahaa... mutta hän on jo varmaan Dumbledoren luona, Peter muistutti.
-Niin... Mutta jos Dumbledorekin... Sirius aloitti.
-Äh, turha toivo, ei Dumbledorea voi vastustaa. Eikä muitakaan opettajia, Remus sanoi miettien.
-Paitsi Voro ja Prilli ovat eri asia, ja Ruikuli! James jatkoi.
-Ei naurata. Sitä paitsi mistä lähtien Ruikuli on luokiteltu opettajiin? Sirius sanoi.
-Ei ikinä! Tai oikeastaan se olisikin hauskaa: "professori Severus Kalkaros", James yritti.
-Älkää nyt, tärkeintä olisi vain päästä pälkähästä, Remus palautti Jamesin ja Siriuksen maanpinnalle.
-Niin, mutta kun ei näy valoa, ihan turhaa.. Sirius sanoi, ja mätkähti sängylleen.
-Kyllä meidän on yritettävä. Minä yritän, James sanoi.
-Oikeasti Sarvihaara, ei ole mahdollisuuksia. Älä ajattele aina että mitä Evans ajattelee. Saat itsesi vain pahempiin ongelmiin, Remus sanoi.
-Mistä lähtien olet ollut tuollainen? Hoidan homman kotiin, sanot mitä sanot. Tuletko Anturajalka? James intti vastaan. Sirius empi, mutta lähti kuitenkin Jamesin mukaan.
Pojat kulkivat hiljaa portaikkoon ja muotokuva-aukolle, mutta siellä odottikin jo professori McGarmiwa, rehtori Dumbledore ja Voro tyytyväinen ilme kasvoillaan. Kun ystävykset näkivät tuon näyn, he aluksi jähmettyivät ja sitten juoksivat kiireesti takaisin portaikkoon ja jäivät kuuntelemaan. Näkymättömyysviittakin oli tyystin unohtunut.
-Ne! Ne on siellä! Mennään, Voro huusi.
-Argus, Minerva, odotetaan aamuun. Pääasa etteivät ole missään käytävillä enää. Argus, mainitsin myös sinun nimesi! Dumbledore sanoi rauhallisen ja johdatti muut kaksi pois ja sulki muotokuva-aukon. Vielä monen jalan päästäkin James ja Sirius kuulivat Voron äänen:
-Ne, ne, ne, ne! Ne kelmit!!
-Kelmit? Sirius sanoi kummissaan.
-Aika osuva nimi, vai mitä, James sanoi ja virnisti. Molemmat kiipesivät takaisin makuusaliin surkea ilme naamallaan ja remus odottikin jo heitä siellä (Peter oli nukahtanut jo aikoja sitten).
-No? Remus kysyi tietäväinen ilme kasvoillaan.
-No ei mitään, ei päästy muotokuvaa pidemmälle, James sanoi halveksuvasti.
-No, ainakin saatiin nämä, Remus sanoi lohduttavasti osoittaen TvT-laatikkoa ja sen sisältöä.
-Joo, ja parit jälki-istunnot, Sirius sanoi surkeana.
-Sanoiko joku niin? Remus kysyi.
-No ei, mutta arvaa aamun ensimäiset sanat, sanoi James, myöskin surkeana.
-Mistä lähtien olet ollut tuollainen? Hei, ollaanhan me ennenkin oltu pulassa, mitä väliä. Älä mainitse nimeä Evans, ole kiltti! Remus yritti piristää, ja James naurahti ja sanoikin:
-Ei aikonutkaan. Mehän ollaan kelmejä, eikö niin Anturajalka?
-Joo, mutta nyt tämä kelmi haluaisi nukkua, Siriuksen ääni kuului verhojen takaa.
-Kelmejä? Remus kysyi mielenkiintoisena.
-Selitän aamulla, James tokaisi ja kävi nukkumaan. Remuskin kävi nukkumaan turhautuneena ystäviensä käytöksestä, mutta mietti kuitenkin, miten saisi muutettua tilannetta paremmaksi.
Kelmit!!!
15
1750
Vastaukset
- aikun5
Siis jatkanko??
- ...
Minkä ikäinen olet, kun noin hyvin kirjoitat? Jatka vain!
- aikun5
... kirjoitti:
Minkä ikäinen olet, kun noin hyvin kirjoitat? Jatka vain!
Hm... sen verran voin sanoa, että perusoulu kesken... anteeksi en nyt rhdi jatkaa, eikä ole tällä hetkellä (toistaiseksi) ideoita, mutta tänään illalla tai huomenna varmaan jatkan..
- Merope~
aikun5 kirjoitti:
Hm... sen verran voin sanoa, että perusoulu kesken... anteeksi en nyt rhdi jatkaa, eikä ole tällä hetkellä (toistaiseksi) ideoita, mutta tänään illalla tai huomenna varmaan jatkan..
Hyvin kyllä kirjotat! ois kiva lukee jatkoo tohon, kun jäi kuitenki kesken.. :)
- aikun5
No, mun pitää kohta tulla pois koneelta, mutta kaipa mä voin hetken kirjottaa...
_______________________________
Aamulla, kun James heräsi, hän meni herättämään Siriusta.
-Mmmmpphh..mm... ai, Sarvihaara, mitä nyt? Sirius kysyi unenpöpperössä.
-Uskalletaanko mennä alas? James kuiskasi.
-Ääh, ei vielä..nukuttaa, Sirius takelteli.
-Kysyn muilt...hei! missä Kuutamo ja Matohäntä ovat? James huomasi kahden muun kadonneen.
-Öhöm. Sarvihaara, sinun ei kannata mennä alas ennen päivällistä. Ne olivat repiä Matohännänkin kappaleiksi, Remus kertoi saavuttuaan makuusaliin.
-Voi ei! Näitkö... James aloitti.
-Näin, ja hän on aika hm, etten sanoisi, vihainen mutta surullinen, Remus sanoi.
-Sarvihaara-parka, oma pikku Evans on seonnut Sarvihaaran öisistä seikkailuista Voron kanssa, Sirius nousi ja alkoi kiusoitella Jamesia.
-S-seonnut? Onko hän seonnut minusta? James havahtui ajatuksistaan ja röyhisti rintaansa.
-Niinkin voisi sanoa, muttei sinun kannaltasi kovin hyvässä mielessä, Remus selitti.
-Joo, ihan kuin olisinkin luullut että hän vihdoin tajuaisi jotakin...Jamesin hymy hyytyi.
-Matohäntä oli ystävälline ja toi teille ruokaa, Remus sanoi.
-Ai, k-kiitos. Mutta... Missä Matohäntä on? Sanoit että ne repivät sen riekaleiksi? Sirius kysyi hieroen silmiään.
-Vein hänet sairaalasiipeen. Kiitos tästä kaikesta kuuluu hyvälle ystävällemme, James Sarvihaara Potterille, Remus sanoi mulkaisten ystäväänsä.
-No jopas auttoi, minähän suorastaan hyppelen ilosta, James tiuskaisi.
-Älä viitsi, itsehän sinä tämän sotkun aiheutit! Remus jatkoi kinaa.
-Jos herra Kuutamo olisi jäännyt tänne makuusalin turvaan ja syleilyyn, myöskään minä en olisi lähtenyt yövaellukselle ja saanut sieltä vastaansa Riesua Voroineen....
-Ihan kuin joku olisi joskus estänyt sinua rikkomasta sääntöjä! Etenkään minä! Miten muka pikku-susi voisi estää sinua saamasta itseäsi hankaluuksiin?
-Oho! Kuutamohan sanoi sanan "susi" niin että sen häntä koskevan merkityksen voi päätellä! Ja äläkä kieriskele siinä itsesäälissä! Kaikki me ollaan syyllisiä ja kestetään se itse! Myös sinä saat kärsiä tuomiosi ihan yksin ilman meidän apua!
-Vai että yksin? Sehän sopii!
-Hyvä että meni perille! Tuollaisen ihmissu-
-Hiljaa! Älä puhu siitä!
-"hiljaa! älä puhu siitä!" Iik! Olet kuin tyttö joka ei halua puhua jostakin typerästä ihastuksestaan! Ja kuten olin sanomassa, tuollaisen paksukalloisen ihmissuden aivoihin on nimittäin aika vaikea tunkeutua. Ja ehkä jonakin päivänä minulta saatta lipsahtaa se, mikä sinä oikein olet miehiäsi!
Remus jähmettyi, ja riensi pää painuksissa pois makuusalista.
-Oho, aika tiukkaa tekstiä! Sirius sanoi.
-Sinäkin siinä.. Äh, ihan typerää! Miksi se syyttää minua siitä, että me jäätiin kiinni. Itse asiassahan Matohäntä paljasti meidät puheellaan, menen etsimään hänet! James sanoi ja suuntasi kohti oleskeluhuonetta. Sirius yritti edtellä, mutta James paiskasi oven kiinni hänen nenänsä edestä.
Oleskeluhuoneeseen synti mylläkkä, ja joka puolelta kuului huutoja: "Typerys!" tai "Oli sitten pakko mennä tuhlaamaan kaikki meidän pisteet?!". James onnistui löytämään tiensä muotokuva-aukolle, ja poistui sanaakaan sanomatta. Hän ei ollut nähnyt Lilyä ihmisten joukossa, ja ajatteli, onko hän makuusalisa vihaansa purkamassa. Sairaalasiiven ovella hän kuuli puhetta:
-ja sitten hän käytännössä käski minun lähtä lätkimään...
Sen kuultuaan James ajatteli, etä tietystihän Kuutamo menisi Matohännän luo kantelemaan. Nyt hänen ystävänsä olis vain Sirius, jos hänkään.- black_fan
millon jatkat? nyt vai heti? :)
- anniina
black_fan kirjoitti:
millon jatkat? nyt vai heti? :)
luulis että rowling olis ite kirjottanu=)
- Prongs
oot kyllä hyvä kirjottaa. ootko finin "porukkaa" xDxD Jatkatkos tätä tarinaa vielä?
- aikun5
Prongs kirjoitti:
oot kyllä hyvä kirjottaa. ootko finin "porukkaa" xDxD Jatkatkos tätä tarinaa vielä?
En ole missään foorumissa, siis mikäli sitä tarkoitat kun kysyit että olenko Finin porukkaa...?
No, sori en oo oikeen kerennyt kirjottaa, jatkan nyt.
___________________________________
James mietti. Jos hän menisi heti uudestan oleskeluhuoneeseen, hänet varmasti raadeltaisiin. Kirjastossakin olisi varmasti paljon oppilaita. James päätti lähteä pöllölään. Ihmeellistä kylläkin, James toivoi jo, että olisi maanantai ja koulua. Tunneilla voisi keskittyä ehkä johonkin muuhun. Voisi vaikka kerrata niitä loitsuja, joihin hän ei ollut haaskannut aikaa pätkän vertaa tunneilla eikä vapaa-ajalla. James pysähtyi. Miksei hän voisi kerrata niitä nyt? Mutta ei, siihen hän tarvitsisi kirjastoa, jonne hän ei menisi.
Pöllölän ovella hän kuunteli, siellä ei ilmeisesti ollut ketään. James astui sisään, ja jähmettyi. Ikkunan äärellä istui kukapa muu kuin Lily Evans! James kääntyi ja yritti karata vähin äänin, mutta Lily huomasi hänet.
-Ahaa! Arvelinkin että tulet tänne! Voidaan puhua asiat selviksi ihan näin kahden kesken, Lily sanoi.
-Ääh, Evans, se oli vahinko! Matoh- siis Peter vain hengästyi liika kun...kun me oltiin menossa..menossa vessaan, James yritti.
-Tiedän varsin hyvin että olit menossa salaa jonnekin, arvatenkin kirjastoon salaisten kirjojen osastolle etsimään tietoa jostakin laittomasta loitsusta, Lily sanoi rauhallisesti, mutta rahtunen vihaa äänessään.
-No..joo, mutta ei me mennä enää, James sanoi nolona.
-Hyvä niin, Lily sanoi, ja kulki nopeasti Pöllölän poiki ovelle ja sanoi vielä hiljaa:
-Pärjäile...
James ei kuullut tuota viimeistä sanaa, ja jäi ikkunan luo katselemaan vaaleansinistä taivasta.
Yht äkkiä ovi kävi, ja Sirius astui huoneeseen.
-Et sitten mennytkään sairaalasiipeen? Sirius sanoi kylmästi.
-No en minä... James takelteli.
-No joo. Tajuan hyvin. Muuten, Evans tuli täältä. Mitens teillä nykyään menee? Sirius sanoi nyt pieni harmiton pilkka äänessään.
-En minä vaan tiedä... James sanoi vakavana.
-Kuule Sarvihaara. Minusta tuntuu, että hän oli juuri alkanut pitää sinusta. Onnittelut siis mokastasi, Sirius sanoi.
-Älä sinäkin ala... James sanoi voipuneena ja tallusteli Sirius perässään pöllölän ovelle.
-No en en. Mutta kävin sairaalasiivessä moikkaamassa Matohäntää, ja ennen kuin menin, kuulin kun Kuutamo sanoi oikeasti...no, pelkäävänsä että todella möläytät että hän on mikä on, Sirius sanoi hiljaisela äänellä.
-No en minä sitä oikeasti aio kertoa, James sanoi hiukan ärtyneenä.
-Mutta viis siitä, kelmejä kun ollaan. Tehdäänkö se mitä meinattiin? Sirius sanoi ja yritti hätistää Riesua, joka oli Siriuksen sanojen mukaan roikkunut hänessä koko aamupäivän.
-No joo. Tehdään vaan. Riesu! Kutsunko Verisen paronin tänne? James sanoi uhkaavasti, ja sopivasti itse Verinen paroni ilmestyi nurkan takaa ja ajoi Riesun tiehensä.
-Muuten, me kumpikaan ei muisteta siitä loitsusta mitään, James huomautti kuvakudoksen luona.
-Hyvä huomio, mennään...hm. Nyt keksin! Tule, me tarvitaan Lipetitiä! Sirius hihkaisi ja kaverukset juoksivat loitsukäytävään.
-Professori Lipetit, saisinko allekirjoituksesi tähän lappuun? Haluan oppia nyt ne loitsut, jotka missasin tunneilla, James sanaili hengästyneenä.
-Kirjoitusloitsujen salat? Enkö ole maininnut että Loittu Lupuksen kirjat ovat kiellettyjen kirjojen osastolla? Lipetit epäröi.
-Et, mutta sen takia me tuota lappua tarvitaankin, Sirius puuttui puheeseen.
-Ette kai te vain suunnittele mitään? Mainitsin teille kerran liikkusmusteen ohimennen esimerkkinä kirjoitusloitsuista. Me ei harjoiteltu sitä. En ole nyt ollenkaan varma, Lipetit sanoi.
-Kirjoitusloitsuja minä juuri haluankin opiskella, James intti.
-Mihin sinä niitä tarvitset? Lipetit tenttasi, ja äkkiä Jamesilla välähti.
-No...öh...Kun Sinistra sanoi että minun pitää tehdä liikkuva tähtikartta, ja Liikkusmusteen käyttö on jo opetettu...ja sitä rataa, James sanoi näytellen noloa.
-Kuten sanoin, sitä ei ole opetettu. Ja mikset voi kysyä sitä suoraan Sinistralta? Mutta...no, kaipa minä sen voin teille antaa... Lipetit mietti hetken ja kirjoitti lappuun allakirjoituksensa.
-Kiitos, James sanoi ja Sirius nyökkäili vieressä. Lipetit näytti epäileväiseltä, mutta päästi pojat menemään. Sirius ja James kulkivat normaalisti loitsukäytävän päähän, ja molemmat lähtivät juoksuun.
-Mahtavaa! James sanoi, mutta Sirius ei vastannut, otti vain lapun Jamesilta, ja hymyili. Hymystä näki, kuinka jännittynyt hän oli. Sirius ja James saivat paljon mulkoilua puoleensa, etenkin muilta rohkelikoilta. Kumpikaan ei kuitenkaan puhunut, kun Sirius ojensi lapun kirjastonhoitaja Irma Prillille.
______________________________________
Jatkanko...? - vaan
aikun5 kirjoitti:
En ole missään foorumissa, siis mikäli sitä tarkoitat kun kysyit että olenko Finin porukkaa...?
No, sori en oo oikeen kerennyt kirjottaa, jatkan nyt.
___________________________________
James mietti. Jos hän menisi heti uudestan oleskeluhuoneeseen, hänet varmasti raadeltaisiin. Kirjastossakin olisi varmasti paljon oppilaita. James päätti lähteä pöllölään. Ihmeellistä kylläkin, James toivoi jo, että olisi maanantai ja koulua. Tunneilla voisi keskittyä ehkä johonkin muuhun. Voisi vaikka kerrata niitä loitsuja, joihin hän ei ollut haaskannut aikaa pätkän vertaa tunneilla eikä vapaa-ajalla. James pysähtyi. Miksei hän voisi kerrata niitä nyt? Mutta ei, siihen hän tarvitsisi kirjastoa, jonne hän ei menisi.
Pöllölän ovella hän kuunteli, siellä ei ilmeisesti ollut ketään. James astui sisään, ja jähmettyi. Ikkunan äärellä istui kukapa muu kuin Lily Evans! James kääntyi ja yritti karata vähin äänin, mutta Lily huomasi hänet.
-Ahaa! Arvelinkin että tulet tänne! Voidaan puhua asiat selviksi ihan näin kahden kesken, Lily sanoi.
-Ääh, Evans, se oli vahinko! Matoh- siis Peter vain hengästyi liika kun...kun me oltiin menossa..menossa vessaan, James yritti.
-Tiedän varsin hyvin että olit menossa salaa jonnekin, arvatenkin kirjastoon salaisten kirjojen osastolle etsimään tietoa jostakin laittomasta loitsusta, Lily sanoi rauhallisesti, mutta rahtunen vihaa äänessään.
-No..joo, mutta ei me mennä enää, James sanoi nolona.
-Hyvä niin, Lily sanoi, ja kulki nopeasti Pöllölän poiki ovelle ja sanoi vielä hiljaa:
-Pärjäile...
James ei kuullut tuota viimeistä sanaa, ja jäi ikkunan luo katselemaan vaaleansinistä taivasta.
Yht äkkiä ovi kävi, ja Sirius astui huoneeseen.
-Et sitten mennytkään sairaalasiipeen? Sirius sanoi kylmästi.
-No en minä... James takelteli.
-No joo. Tajuan hyvin. Muuten, Evans tuli täältä. Mitens teillä nykyään menee? Sirius sanoi nyt pieni harmiton pilkka äänessään.
-En minä vaan tiedä... James sanoi vakavana.
-Kuule Sarvihaara. Minusta tuntuu, että hän oli juuri alkanut pitää sinusta. Onnittelut siis mokastasi, Sirius sanoi.
-Älä sinäkin ala... James sanoi voipuneena ja tallusteli Sirius perässään pöllölän ovelle.
-No en en. Mutta kävin sairaalasiivessä moikkaamassa Matohäntää, ja ennen kuin menin, kuulin kun Kuutamo sanoi oikeasti...no, pelkäävänsä että todella möläytät että hän on mikä on, Sirius sanoi hiljaisela äänellä.
-No en minä sitä oikeasti aio kertoa, James sanoi hiukan ärtyneenä.
-Mutta viis siitä, kelmejä kun ollaan. Tehdäänkö se mitä meinattiin? Sirius sanoi ja yritti hätistää Riesua, joka oli Siriuksen sanojen mukaan roikkunut hänessä koko aamupäivän.
-No joo. Tehdään vaan. Riesu! Kutsunko Verisen paronin tänne? James sanoi uhkaavasti, ja sopivasti itse Verinen paroni ilmestyi nurkan takaa ja ajoi Riesun tiehensä.
-Muuten, me kumpikaan ei muisteta siitä loitsusta mitään, James huomautti kuvakudoksen luona.
-Hyvä huomio, mennään...hm. Nyt keksin! Tule, me tarvitaan Lipetitiä! Sirius hihkaisi ja kaverukset juoksivat loitsukäytävään.
-Professori Lipetit, saisinko allekirjoituksesi tähän lappuun? Haluan oppia nyt ne loitsut, jotka missasin tunneilla, James sanaili hengästyneenä.
-Kirjoitusloitsujen salat? Enkö ole maininnut että Loittu Lupuksen kirjat ovat kiellettyjen kirjojen osastolla? Lipetit epäröi.
-Et, mutta sen takia me tuota lappua tarvitaankin, Sirius puuttui puheeseen.
-Ette kai te vain suunnittele mitään? Mainitsin teille kerran liikkusmusteen ohimennen esimerkkinä kirjoitusloitsuista. Me ei harjoiteltu sitä. En ole nyt ollenkaan varma, Lipetit sanoi.
-Kirjoitusloitsuja minä juuri haluankin opiskella, James intti.
-Mihin sinä niitä tarvitset? Lipetit tenttasi, ja äkkiä Jamesilla välähti.
-No...öh...Kun Sinistra sanoi että minun pitää tehdä liikkuva tähtikartta, ja Liikkusmusteen käyttö on jo opetettu...ja sitä rataa, James sanoi näytellen noloa.
-Kuten sanoin, sitä ei ole opetettu. Ja mikset voi kysyä sitä suoraan Sinistralta? Mutta...no, kaipa minä sen voin teille antaa... Lipetit mietti hetken ja kirjoitti lappuun allakirjoituksensa.
-Kiitos, James sanoi ja Sirius nyökkäili vieressä. Lipetit näytti epäileväiseltä, mutta päästi pojat menemään. Sirius ja James kulkivat normaalisti loitsukäytävän päähän, ja molemmat lähtivät juoksuun.
-Mahtavaa! James sanoi, mutta Sirius ei vastannut, otti vain lapun Jamesilta, ja hymyili. Hymystä näki, kuinka jännittynyt hän oli. Sirius ja James saivat paljon mulkoilua puoleensa, etenkin muilta rohkelikoilta. Kumpikaan ei kuitenkaan puhunut, kun Sirius ojensi lapun kirjastonhoitaja Irma Prillille.
______________________________________
Jatkanko...?jatka jatka.
- LUkutOUkA
aikun5 kirjoitti:
En ole missään foorumissa, siis mikäli sitä tarkoitat kun kysyit että olenko Finin porukkaa...?
No, sori en oo oikeen kerennyt kirjottaa, jatkan nyt.
___________________________________
James mietti. Jos hän menisi heti uudestan oleskeluhuoneeseen, hänet varmasti raadeltaisiin. Kirjastossakin olisi varmasti paljon oppilaita. James päätti lähteä pöllölään. Ihmeellistä kylläkin, James toivoi jo, että olisi maanantai ja koulua. Tunneilla voisi keskittyä ehkä johonkin muuhun. Voisi vaikka kerrata niitä loitsuja, joihin hän ei ollut haaskannut aikaa pätkän vertaa tunneilla eikä vapaa-ajalla. James pysähtyi. Miksei hän voisi kerrata niitä nyt? Mutta ei, siihen hän tarvitsisi kirjastoa, jonne hän ei menisi.
Pöllölän ovella hän kuunteli, siellä ei ilmeisesti ollut ketään. James astui sisään, ja jähmettyi. Ikkunan äärellä istui kukapa muu kuin Lily Evans! James kääntyi ja yritti karata vähin äänin, mutta Lily huomasi hänet.
-Ahaa! Arvelinkin että tulet tänne! Voidaan puhua asiat selviksi ihan näin kahden kesken, Lily sanoi.
-Ääh, Evans, se oli vahinko! Matoh- siis Peter vain hengästyi liika kun...kun me oltiin menossa..menossa vessaan, James yritti.
-Tiedän varsin hyvin että olit menossa salaa jonnekin, arvatenkin kirjastoon salaisten kirjojen osastolle etsimään tietoa jostakin laittomasta loitsusta, Lily sanoi rauhallisesti, mutta rahtunen vihaa äänessään.
-No..joo, mutta ei me mennä enää, James sanoi nolona.
-Hyvä niin, Lily sanoi, ja kulki nopeasti Pöllölän poiki ovelle ja sanoi vielä hiljaa:
-Pärjäile...
James ei kuullut tuota viimeistä sanaa, ja jäi ikkunan luo katselemaan vaaleansinistä taivasta.
Yht äkkiä ovi kävi, ja Sirius astui huoneeseen.
-Et sitten mennytkään sairaalasiipeen? Sirius sanoi kylmästi.
-No en minä... James takelteli.
-No joo. Tajuan hyvin. Muuten, Evans tuli täältä. Mitens teillä nykyään menee? Sirius sanoi nyt pieni harmiton pilkka äänessään.
-En minä vaan tiedä... James sanoi vakavana.
-Kuule Sarvihaara. Minusta tuntuu, että hän oli juuri alkanut pitää sinusta. Onnittelut siis mokastasi, Sirius sanoi.
-Älä sinäkin ala... James sanoi voipuneena ja tallusteli Sirius perässään pöllölän ovelle.
-No en en. Mutta kävin sairaalasiivessä moikkaamassa Matohäntää, ja ennen kuin menin, kuulin kun Kuutamo sanoi oikeasti...no, pelkäävänsä että todella möläytät että hän on mikä on, Sirius sanoi hiljaisela äänellä.
-No en minä sitä oikeasti aio kertoa, James sanoi hiukan ärtyneenä.
-Mutta viis siitä, kelmejä kun ollaan. Tehdäänkö se mitä meinattiin? Sirius sanoi ja yritti hätistää Riesua, joka oli Siriuksen sanojen mukaan roikkunut hänessä koko aamupäivän.
-No joo. Tehdään vaan. Riesu! Kutsunko Verisen paronin tänne? James sanoi uhkaavasti, ja sopivasti itse Verinen paroni ilmestyi nurkan takaa ja ajoi Riesun tiehensä.
-Muuten, me kumpikaan ei muisteta siitä loitsusta mitään, James huomautti kuvakudoksen luona.
-Hyvä huomio, mennään...hm. Nyt keksin! Tule, me tarvitaan Lipetitiä! Sirius hihkaisi ja kaverukset juoksivat loitsukäytävään.
-Professori Lipetit, saisinko allekirjoituksesi tähän lappuun? Haluan oppia nyt ne loitsut, jotka missasin tunneilla, James sanaili hengästyneenä.
-Kirjoitusloitsujen salat? Enkö ole maininnut että Loittu Lupuksen kirjat ovat kiellettyjen kirjojen osastolla? Lipetit epäröi.
-Et, mutta sen takia me tuota lappua tarvitaankin, Sirius puuttui puheeseen.
-Ette kai te vain suunnittele mitään? Mainitsin teille kerran liikkusmusteen ohimennen esimerkkinä kirjoitusloitsuista. Me ei harjoiteltu sitä. En ole nyt ollenkaan varma, Lipetit sanoi.
-Kirjoitusloitsuja minä juuri haluankin opiskella, James intti.
-Mihin sinä niitä tarvitset? Lipetit tenttasi, ja äkkiä Jamesilla välähti.
-No...öh...Kun Sinistra sanoi että minun pitää tehdä liikkuva tähtikartta, ja Liikkusmusteen käyttö on jo opetettu...ja sitä rataa, James sanoi näytellen noloa.
-Kuten sanoin, sitä ei ole opetettu. Ja mikset voi kysyä sitä suoraan Sinistralta? Mutta...no, kaipa minä sen voin teille antaa... Lipetit mietti hetken ja kirjoitti lappuun allakirjoituksensa.
-Kiitos, James sanoi ja Sirius nyökkäili vieressä. Lipetit näytti epäileväiseltä, mutta päästi pojat menemään. Sirius ja James kulkivat normaalisti loitsukäytävän päähän, ja molemmat lähtivät juoksuun.
-Mahtavaa! James sanoi, mutta Sirius ei vastannut, otti vain lapun Jamesilta, ja hymyili. Hymystä näki, kuinka jännittynyt hän oli. Sirius ja James saivat paljon mulkoilua puoleensa, etenkin muilta rohkelikoilta. Kumpikaan ei kuitenkaan puhunut, kun Sirius ojensi lapun kirjastonhoitaja Irma Prillille.
______________________________________
Jatkanko...?jatka jatka!!!!
aikun5 kirjoitti:
En ole missään foorumissa, siis mikäli sitä tarkoitat kun kysyit että olenko Finin porukkaa...?
No, sori en oo oikeen kerennyt kirjottaa, jatkan nyt.
___________________________________
James mietti. Jos hän menisi heti uudestan oleskeluhuoneeseen, hänet varmasti raadeltaisiin. Kirjastossakin olisi varmasti paljon oppilaita. James päätti lähteä pöllölään. Ihmeellistä kylläkin, James toivoi jo, että olisi maanantai ja koulua. Tunneilla voisi keskittyä ehkä johonkin muuhun. Voisi vaikka kerrata niitä loitsuja, joihin hän ei ollut haaskannut aikaa pätkän vertaa tunneilla eikä vapaa-ajalla. James pysähtyi. Miksei hän voisi kerrata niitä nyt? Mutta ei, siihen hän tarvitsisi kirjastoa, jonne hän ei menisi.
Pöllölän ovella hän kuunteli, siellä ei ilmeisesti ollut ketään. James astui sisään, ja jähmettyi. Ikkunan äärellä istui kukapa muu kuin Lily Evans! James kääntyi ja yritti karata vähin äänin, mutta Lily huomasi hänet.
-Ahaa! Arvelinkin että tulet tänne! Voidaan puhua asiat selviksi ihan näin kahden kesken, Lily sanoi.
-Ääh, Evans, se oli vahinko! Matoh- siis Peter vain hengästyi liika kun...kun me oltiin menossa..menossa vessaan, James yritti.
-Tiedän varsin hyvin että olit menossa salaa jonnekin, arvatenkin kirjastoon salaisten kirjojen osastolle etsimään tietoa jostakin laittomasta loitsusta, Lily sanoi rauhallisesti, mutta rahtunen vihaa äänessään.
-No..joo, mutta ei me mennä enää, James sanoi nolona.
-Hyvä niin, Lily sanoi, ja kulki nopeasti Pöllölän poiki ovelle ja sanoi vielä hiljaa:
-Pärjäile...
James ei kuullut tuota viimeistä sanaa, ja jäi ikkunan luo katselemaan vaaleansinistä taivasta.
Yht äkkiä ovi kävi, ja Sirius astui huoneeseen.
-Et sitten mennytkään sairaalasiipeen? Sirius sanoi kylmästi.
-No en minä... James takelteli.
-No joo. Tajuan hyvin. Muuten, Evans tuli täältä. Mitens teillä nykyään menee? Sirius sanoi nyt pieni harmiton pilkka äänessään.
-En minä vaan tiedä... James sanoi vakavana.
-Kuule Sarvihaara. Minusta tuntuu, että hän oli juuri alkanut pitää sinusta. Onnittelut siis mokastasi, Sirius sanoi.
-Älä sinäkin ala... James sanoi voipuneena ja tallusteli Sirius perässään pöllölän ovelle.
-No en en. Mutta kävin sairaalasiivessä moikkaamassa Matohäntää, ja ennen kuin menin, kuulin kun Kuutamo sanoi oikeasti...no, pelkäävänsä että todella möläytät että hän on mikä on, Sirius sanoi hiljaisela äänellä.
-No en minä sitä oikeasti aio kertoa, James sanoi hiukan ärtyneenä.
-Mutta viis siitä, kelmejä kun ollaan. Tehdäänkö se mitä meinattiin? Sirius sanoi ja yritti hätistää Riesua, joka oli Siriuksen sanojen mukaan roikkunut hänessä koko aamupäivän.
-No joo. Tehdään vaan. Riesu! Kutsunko Verisen paronin tänne? James sanoi uhkaavasti, ja sopivasti itse Verinen paroni ilmestyi nurkan takaa ja ajoi Riesun tiehensä.
-Muuten, me kumpikaan ei muisteta siitä loitsusta mitään, James huomautti kuvakudoksen luona.
-Hyvä huomio, mennään...hm. Nyt keksin! Tule, me tarvitaan Lipetitiä! Sirius hihkaisi ja kaverukset juoksivat loitsukäytävään.
-Professori Lipetit, saisinko allekirjoituksesi tähän lappuun? Haluan oppia nyt ne loitsut, jotka missasin tunneilla, James sanaili hengästyneenä.
-Kirjoitusloitsujen salat? Enkö ole maininnut että Loittu Lupuksen kirjat ovat kiellettyjen kirjojen osastolla? Lipetit epäröi.
-Et, mutta sen takia me tuota lappua tarvitaankin, Sirius puuttui puheeseen.
-Ette kai te vain suunnittele mitään? Mainitsin teille kerran liikkusmusteen ohimennen esimerkkinä kirjoitusloitsuista. Me ei harjoiteltu sitä. En ole nyt ollenkaan varma, Lipetit sanoi.
-Kirjoitusloitsuja minä juuri haluankin opiskella, James intti.
-Mihin sinä niitä tarvitset? Lipetit tenttasi, ja äkkiä Jamesilla välähti.
-No...öh...Kun Sinistra sanoi että minun pitää tehdä liikkuva tähtikartta, ja Liikkusmusteen käyttö on jo opetettu...ja sitä rataa, James sanoi näytellen noloa.
-Kuten sanoin, sitä ei ole opetettu. Ja mikset voi kysyä sitä suoraan Sinistralta? Mutta...no, kaipa minä sen voin teille antaa... Lipetit mietti hetken ja kirjoitti lappuun allakirjoituksensa.
-Kiitos, James sanoi ja Sirius nyökkäili vieressä. Lipetit näytti epäileväiseltä, mutta päästi pojat menemään. Sirius ja James kulkivat normaalisti loitsukäytävän päähän, ja molemmat lähtivät juoksuun.
-Mahtavaa! James sanoi, mutta Sirius ei vastannut, otti vain lapun Jamesilta, ja hymyili. Hymystä näki, kuinka jännittynyt hän oli. Sirius ja James saivat paljon mulkoilua puoleensa, etenkin muilta rohkelikoilta. Kumpikaan ei kuitenkaan puhunut, kun Sirius ojensi lapun kirjastonhoitaja Irma Prillille.
______________________________________
Jatkanko...?Tää on tosi hyvä. Jatkaaaaaa
- ~Scarlett~
En edes jaksanut lukea tuota, kun tekstissä on niin jumalattomasti puhetta eikä lähes lainkaan kerrontaa. Virheitäkin löytyy myös.
Ei jatkoa.- kylläkylläkyllä
Sitä on kuitenki kiva lukee. Jatka vaan.
- Potterfani#1
Jatka! Ihan oikeesti eka suomenkielinen tarina, jonka löydän keleistä ja oon selannu puol nettii!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!
Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo198466657-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei2742750- 1341707
Luovutetaanko nainen?
En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.671401Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2031357J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.841156Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?
Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor641124By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei741077- 591057
Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(761051