Niin... Pitää siis ennen kuolemaansa huolehtia, ettei ole koukussa mihinkään maalliseen. Syödä kohtuudella, lopettaa tupakan poltto ja viinan läträys, samoin uhkapelit ja seksiaddiktiot... Niitä kun ei mitään saa tuonpuoleiseen mukanaan... Kaikki tämä onnistuu, mutta yksi asia on varmaa... Toisen ihmisen kosketusta tulee kyllä ikävä! Sitä tunnetta, kun on iho ihoa vasten ja saa rutistaa jotakuta jota oikein rakastaa! Miten siittä itsensä vierottaa?
Ikävä kosketusta kuoleman jälkeen...
:-(
131312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos kuolet ateistin lailla, niin et pysty muistamaan tuollaisia asioita, mutta jos taas kuolet uskovan lailla, niin saat sata kertaisesti takaisin.
Mitä tarkoittaa "kuolla ateistin lailla"? Emmekö me kaikki kuole samallalailla ja kuoleman jälkeen sitten "joudu tuomiolle"? Ateistit vaan sitten siinä vaiheessa oivaltavat olleensa väärässä ja muuttavat mielensä!
ateisteille, että he ymmärtäisivät elää toisten parhaaksi, vaikka he eivät uskoisivat.
myös toisen, läheisesi kosketuksen niin halutessasi. Mutta tuosta rutistamisesta en ole aivan varma.
Kurjaa... En halua kuolla, kun on niin ihanaa rutistaa ja fyysisesti tuntea rakas, läheinen ihminen itsensä vieressä! Kauhean vaikea kuvitella, että tuonpuoleinen voisi tarjota jotakin yhtä ihanaa... Vaikka sanotaan, että siellä on niin kaunista, ettei sieltä malttaisi pois lähteä, mutta minun mielestäni kahden ihmisen läheisyys on kaunista. Se, että saa halata, suukotella, silitellä, rapsutella ja olla halittavana, suukoteltavana, siliteltävänä ja rapsuteltavana!
Masentava ajatus elää joskus ilman kaikkea sitä!
Sen verran lohdutukseksi, että sitten kun olet kuollut, niin olet vaihtanut ns. "ulottuvuutta", etkä ajattele enää ihan samalla tavalla kuin täällä maan päällä.
Itse uskon tietynlaiseen kuoleman jälkeiseen "astraalienergian vaihtoon", joka on ikäänkuin "taivaallinen kosketus", joka antaa voimaa ja lämpöä.
Nimittäin, jollen saa halia tarpeekseni taivaassa, niin haluan mitä pikimmiten reinkarnoitua rakkaani kanssa tänne maan päälle ihan vaan vaikka pitämään kädestä kiinni!
Vihdoinkin ihminen, joka ymmärtää elämän siten kuin se on!
Aina näitä "Pitää päästä täältä äkkiä pois, mielummin eilen!" rutisijoita riittää! Sinä olet ihana poikkeus ja lähes valaistunut!
;-)
Valaistumisen hetkeä tässä odotellessa... :-)
Paljon on pohdittavaa vielä mutta on kai tässä aikaakin... Toivon ainakin!
Juu,kärsi koira kärsi niin Taivas on avoinna,näinhän se menee,miksi tukahditat luonnolliset halut,anna niitten pulputa,olet Eläin,etkä voi itseäsi muuttaa,sillä 'Tie'on peitetty houkilta.
;katso peiliin,no terve;huudan itselleni,olenpa nuija.
omasta psyykestä irtautuu kosmista anaalienergiaa, joka saa persoonan tuntemaan pakoputkista mielihyvää kaiken koetun massan olennaisuuden jälkeen. Irtoat ruumiistasi, koet elämän ja kuoleman välisen verrannaisvaikutuksen omassa sisimmässäsi ja pääset lentoon...(KÖH...KÖH...KÖH...krhmn...)
uskomat(krhm)tomalla
tavallasi ja...öh sätkä palaa loppuun...jatkan toiste :)
T: Sitharta
Eikö edes toisilleen? Minkä ihmeen takia elämästä ei saa nauttia? Jollei nauti niin onko sitten helpompi vai vaikeampi luopua elämästä kun sen hetki koittaa?
Meillä jokaisella on toki ylösnousemusruumis - oma päätelmäni oli, että kyse on kvanttitason ilmiöistä.
Elämästä saa toki nauttia, mutta siihen ei saa _takertua_. Jos elämästä ei nauti, niin siitä on helpompi luopua kun sen hetki koittaa, mutta silloin on jäänyt valtavasti oppimatta. Elämään ja varsinkin nautintoihin takertuminen voi aiheuttaa juuttumisen kiinni tänne materiaalisen maailman tasolle.