Kysyn ohjeita ja neuvoja samantapaisessa tilanteessa olevilta henkilöitä:
Lapsi on todella mustasukkainen omasta isästään ja osoittaa uutta puolisoa kohtaan ilkeää, ylimielistä ja ei-tottelevaista käyttäytymistä - ohittaa kuin "ilman" uuden puolison (mm. uuden puolison sanomiset eivät häntä koske, ei tarvitse totella, lapsi ei syö uuden puolison laittamaa ruokaa jne lukemattomia esimerkkejä). Tätä käytöstä on jatkunut 3-vuotta ja tilanne on edelleen pahenemaan päin. Lapsi ei hyväksy isälle uutta puolisoa. Tosin lapsi on mustasukkainen myös siskopuolen ja isänsä välisestä kanssakäymisestä. Mainitsen vielä, että tyttären isä oli jo eronnut sekä asui erillään ex-puolisostaan, ennen uuden suhteen aloittamista.
Lapselta löytyy tosin myös muita kasvatus/käytöshäiriöiden tunnusmerkkejä kuten mm. jatkuva kielteinen suhtautuminen, arjen askareet ylitsepääsemättömiä haasteita, ei opi kokemuksesta, ei yhtään tyttökaveria (lapsi on tyttö), herkkä loukkaantumaan ja pahoittamaan mielensä jne.
Kokemuksia ja ohjeita kaipailen vastaavassa elämän tilanteessa olevilta - mitä ohjeita?
Asialliset vastaukset olisivat tervetulleita energiaa ja voimavaroja kysyvässä elämän tilanteessa!!!
Lapsi mustasukkainen uudesta kumppanista
28
11455
Vastaukset
- ......
tyttö on?
- "ilkeä äitipuoli"
Tyttö on 7-vuotias ja 3-vuotta on mennyt näissä samoissa mustasukkaisuus- ja muissa käytöshäiriöissä. Luulisi, ettei koululainen enää olisi kaikista isänsä lähellä olevista ja isänsä huomiota vievistä henkilöistä mustasukkainen. Tämä tytär on!!!
- Woman40wee
..voisi keskustella tyttärensä kanssa asiasta.
Tai koko perhe yhdessä?
Kertoisitte hänelle että tuntuu pahalta hänen käyttäytymisensä ja että tytön paikka ei missään nimessä ole uhattuna vaikka uusi äitipuoli ja siskopuolikin on.
Sinähän et kuitenkaan enää uusi puoliso ole koska olette olleet jo muutamia vuosia yhdessä.
Manipuloiko äiti tyttöä ja saa näin aikaan tällaista käytöstä?
Syitä voi olla monia.
Normaalia tuo ei kuitenkaan enää tässä vaiheessa ole. Perheneuvola voisi olla hyvä vaihtoehto myös.- ..........
"Manipuloiko äiti tyttöä ja saa näin aikaan tällaista käytöstä? "
Mistä johtuu, että jos lapsi ei pidä vanhempiensa uusista puolisoista, niin heti ollaan syyttämässä toisen osapuolen manipuloinnista? Onko se jotenkin vaikea ymmärtää, että toisille tällaiset asiat ovat liian vaikeita ymmärtää/sietää! Varsinkin, jos on 7-vuotias kyseessä! - on täysin normaalia.
Mielestäni kertoo vain siitä, että lapsi on kunnolla kiintynyt vanhempiinsa (siis niihin kumpaankin biologiseen) ja siinä suhteessa uusi tunkeutuja on vihollinen, jolle voi osoittaa todelliset tunteensa.
Surullista, että aikuiset ihmiset eivät malta olla eroamatta niin kauan kuin heillä on pieniä lapsia. Tämän palstan kirjoitukset osoittavat, että täysin harmonista uusperhettä ei ole olemassakaan. On vaan niin, että kukaan ei saa ennakkotietoa siitä, mitä erosta tulee seuraamaan joten kaikki on koettava kantapään kautta. - ...........
on täysin normaalia. kirjoitti:
Mielestäni kertoo vain siitä, että lapsi on kunnolla kiintynyt vanhempiinsa (siis niihin kumpaankin biologiseen) ja siinä suhteessa uusi tunkeutuja on vihollinen, jolle voi osoittaa todelliset tunteensa.
Surullista, että aikuiset ihmiset eivät malta olla eroamatta niin kauan kuin heillä on pieniä lapsia. Tämän palstan kirjoitukset osoittavat, että täysin harmonista uusperhettä ei ole olemassakaan. On vaan niin, että kukaan ei saa ennakkotietoa siitä, mitä erosta tulee seuraamaan joten kaikki on koettava kantapään kautta.Itse olen sitä mieltä, että jos on lapset hankkinut, niin kyllä se on nii, että aikusten tulis mennä itteensä eikä laittaa lasta kärsimään.
mikä siinä on, että selitellään omasta hyvästä olosta vaikka viaton lapsi kärsii. En usko pätkääkään, että jos perhe on ns. normaali, ni ero on "lapsenki parhaaksi"! Kärsikööt vanhemmat keskenään, mut ei.. sen sijaan laitetaan lapsi kärsimään erosta! - samaa mieltä
on täysin normaalia. kirjoitti:
Mielestäni kertoo vain siitä, että lapsi on kunnolla kiintynyt vanhempiinsa (siis niihin kumpaankin biologiseen) ja siinä suhteessa uusi tunkeutuja on vihollinen, jolle voi osoittaa todelliset tunteensa.
Surullista, että aikuiset ihmiset eivät malta olla eroamatta niin kauan kuin heillä on pieniä lapsia. Tämän palstan kirjoitukset osoittavat, että täysin harmonista uusperhettä ei ole olemassakaan. On vaan niin, että kukaan ei saa ennakkotietoa siitä, mitä erosta tulee seuraamaan joten kaikki on koettava kantapään kautta.Saavat muuttaa erilleen, mutta asuisivat myös uuden kumppanin kanssa erillään, jos lapsi tai lapset reagoivat.
Olen itse jo keski-ikäinen, ja tunsin suurta pelkoa lapsena isäpuoltani kohtaan. Ymmärrän hyvin aloittajan tytärpuolta. En ole päässyt lapsuuden traumasta koskaan eroon. Ymmärtämättömillä äiti- ja isäpuolet ovat usein kasvaneet n.k:ssa ydinperheessä. Siksi he eivät osaa asettautua lapsipuolen tilanteeseen. - "ilkeä äitipuoli"
samaa mieltä kirjoitti:
Saavat muuttaa erilleen, mutta asuisivat myös uuden kumppanin kanssa erillään, jos lapsi tai lapset reagoivat.
Olen itse jo keski-ikäinen, ja tunsin suurta pelkoa lapsena isäpuoltani kohtaan. Ymmärrän hyvin aloittajan tytärpuolta. En ole päässyt lapsuuden traumasta koskaan eroon. Ymmärtämättömillä äiti- ja isäpuolet ovat usein kasvaneet n.k:ssa ydinperheessä. Siksi he eivät osaa asettautua lapsipuolen tilanteeseen.Iselläni on vastaava tilanne:
Olen avioeron kokenut lapsuudessani, joten siltä osin ymmärrystä löytyy tätä 7-vuotiasta tyttöä kohtaan. En vaan itse ole ollut vanhemmistani tai heidän huomiostaan koskaan mustasukkainen (minulla on ollut yksi sisar).
Kiitokset samanlaisissa elämäntilainteissa oleville hyvistä kommenteista, lohduttaa kun huomaa, että en ole yksin - vastaavassa tilanteessa olevia on muitakin! - sinulle äskeiseltä
"ilkeä äitipuoli" kirjoitti:
Iselläni on vastaava tilanne:
Olen avioeron kokenut lapsuudessani, joten siltä osin ymmärrystä löytyy tätä 7-vuotiasta tyttöä kohtaan. En vaan itse ole ollut vanhemmistani tai heidän huomiostaan koskaan mustasukkainen (minulla on ollut yksi sisar).
Kiitokset samanlaisissa elämäntilainteissa oleville hyvistä kommenteista, lohduttaa kun huomaa, että en ole yksin - vastaavassa tilanteessa olevia on muitakin!Voi olla, että tuomitset itseäsi liikaa. Et varmaankaan ole mikään "ilkeä äitipuoli", koska haluat saada neuvoja ongelmiisi. Sisaresi antoi varmasti sinulle turvaa. Minulla taas oli toinen tilanne. Olin kauan ainoa lapsi, kunnes äitini ja isäpuoleni saivat kaksi yhteistä lasta.
Me olimme myös isäpuoleni kanssa luonteeltamme hyvin erilaisia, siksi välimme olivat sellaisia kuin olivat. Ketään siitä ei enää kannata syyttää.
Minun vanhempi jo aikuinen biologinen poikani kohtelee minua kanssa kuin ilmaa, josta kärsin kovasti. Hän ei m.m. aina vastaa kysymyksiini. Isäänsä hän sen sijaan palvoo. Tunnen itseni hänen äitipuolekseen. Ongelmia on kaikissa perheissä.
- tai muuta
Meillä tytön kanssa sama tilanne mutta tyttö on jo 14v. Ei mene isänsä luo enää ollenkaan, alkuun jos kävi uusi puoliso oli lapsensa kanssa pelkkää ilmaa ja on sitä yhä. Exän uusi puoliso on asunut jo 6 vuotta exäni luona ja tilanne ei ole muuttunut puhumalla eikä millään muullakaan konstilla. Ex menetti tyttönsä uuden puolison ja hänen tytön vuoksi.....ja tästä olen erittäin pahoillani, kuin myös exkin on.
- taitaa olla
sellainen. Isäni kuoli kun oli 6-vuotias, siitä on nyt jo aikaa 50 vuotta. Muistan vaan sen, miten mustasukkainen olin äidistäni. MIkäli joku mies, vaikkapa äitini kaukainen sukulainen, tuli käymään olin todella vaikea ja aloin ikävöidä isääni. Avioero on lapselle suuri menetys ja luulen, että lapsi pelkää etävanhemman menettämistä lopullisesti. Kun ei halua kohdata vaikeaa mustasukkaisuuden tunnetta on helpompi ottaa etäisyyttä ja sillä tavalla kostaa isälle, jonka hylkäämistä pelkää. Meillä on vähän sama: aikuinen tytär ei voi sietää isänsä uutta eikä halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä.
- pikkasen psykologiaa
Lapsesi on kokenut tunnetrauman, jota yrittää hallita kieltämällä todellisuuden, eli eron. Kiinnipitämällä vanhasta ja uuden kieltämällä, torjumalla uuden puolson/kiinnittämättä häneen huomiota hän suojelee itseään omalla tavallaan. Lapsi kokee, että ainoa tapa, jolla hän kykenee hallitsemaan omaa menetystään, on vanhassa kiinni pysyminen. Mielenkiinoista tässä on nyt vain se, että lapsi on ollut neljä erotessanne, eli uhmaiässä. Tuolloin ei kyetä vielä tunnistamaan/luomaan puolustusmekanismeja kovin tehokkaasti. Eli lapsen kiukun puuskien aikakausi on pitkittynyt ja edellinen emottio eli tunnevaihe on jäänyt kehittymättä.
Suosittelisin perheneuvolaa ehdottomasti.
Lapsi on nyt iässä, että tarvitsee sosiaalisia kaverisuhteita selvitäkseen koulumaailmasta jne. ja jos hänellä ei ole kykyä solmia ystävyyssuhteita, hän on heikoilla myös tulevaisuuden parisuhteissa.
Arjen hallinta on samaa kuin tunteiden hallinta. Jos ja kun hänen energioansa menee tunneryöppyihin, ei ole ihme, ettei arki suju.
Lapsi tarvitsee nyt turvallisuutta. Onko teillä joitain tekijöitä, jotka vaarantavat perusturvallisuutta, miettikää sitä, ja minimoikaa tai poistakaa. Antakaa rajat. Lapsi tarvitsee rajat, jotta saa turvallisuuden tunteen. Hän ei kykene vielä erottamaan hyvää ja pahaa, eikä elämään kokemuksien varjelemana mitenkään 7-vuotiaana ja siksi rajat suojelevat häntä. Eli kieltää saa ja pitää. Sekä perustella kiellot sekä tehdä sopimuksia (nukkumaanmenoajat jne).
Uuden puolisosi olisi hyvä 0lla tarkkana sisarpuolen ja tämän tytön välisestä "nokkimisjärjestyksestä". Jos tyttö vaistoo pienintäkin epätasa-arvoa, se horjuttaa hänen luottamuksensa kasvua uutta puolisoasi kohtaan.
Rajat ja kasvatusperiaatteet tulisi keskustella suht yhteneväisiksi kahden kodin välille. Jos se vain on mahdollista. Ettei tule kahden pesän välillä pelaamista.
Varoitan, tilanteesi on vakava, miettikää ja menkää perheneuvolaan. Ja keskustelkaa. Pitäkää tyttöä lähellä ja rakastakaa. Sillä selviätte.- että ymmärrät psykologiaa.
Mikäs näillä isoilla ja jo aikuisilla tytöillä on kun eivät voi sietää isänsä uutta?
Vastauksestasi voi muuten päätellä, että ei kaikki häiriökäyttäytyminen ole sen pahan exän manipulointia, vaan lapsi todella kärsii vanhempiensa erosta ja uusista kumppaneista. - pikkasen psykologiaa
että ymmärrät psykologiaa. kirjoitti:
Mikäs näillä isoilla ja jo aikuisilla tytöillä on kun eivät voi sietää isänsä uutta?
Vastauksestasi voi muuten päätellä, että ei kaikki häiriökäyttäytyminen ole sen pahan exän manipulointia, vaan lapsi todella kärsii vanhempiensa erosta ja uusista kumppaneista.Oli iso tai pieni lapsi, niin hän kasvaa terveemmäksi aikuiseksi rakkauden lämmössä. JOs kasvualustaa "saastutetaan" negatioilla, niin siinä kasvu ei luonnollisestikaan onnistu yhtähyvin. Ja tällä tarkoitan niitä katkeruuden, vihan, kaunan, koston, epävarmuuden, hylätyn itsesäälin jne. tunteita, joita lapsi haistaa ja kokee mahdollisesti eroissa. Näitä tuntemuksia on täällä palstalla istutettu eksille, mutta toki lähteneen, muutostakin hakeneen parin puolikkaan kohdalla tuntemuksia on, ainakin ajoittain.
Suomeksi, jos lapsi kuulee ja kokee negatiota, hän alkaa kokemaan itsekin negatiivisemmin asioita. Malli ympärillä on silloin luovuutta ja ratkaisuja tukahduttava, haetaan vaan oikeutta "tuntea", ei ratkaisuja. "Tunnen pahaa oloa, olen vihainen"- aikuinen antaa mallia lapselle, joka antaa ulos samaa tunnetta ja SE tulkitaankin sitten kiukutteluksi ja sopeutumattomuudeksi tilanteisiin.
Isot lapset, murrosikäiset ovat siinä mielenkiintoisessa iässä, sillä samoin kuin uhkaiässä, haetaan omaa identiteettiä. Identiteetti on kuitenkin rajautunut tavalla jos toisella vanhemman maailmaan ja vanhemman antamiin rajoihin, ja niin pitääkin. Kun uhmaikäiselle sanotaan, että tässä on äidin uusi puoliso, hän kokee luonnollisesti, että tuossa on kenties äidin uusi "lapsi", joka vie aikaa juuri häneltä pois, kun äiti hoivaa ja ruokkii ja hellii uutta puolisoaan, eikä aina häntä vain. Kun murrosikäinen, jonka on pakko irtaantua vanhemmistaan, kokeekin uuden puollison, on tämä uusi punainen vaate, sillä siinä on "lisävanhempi", josta tulee irtaantua aivan kuin omistakin. Ja lisävanhempi lisänä antamassa rajoja, joihin murrosikäinen kokee, että tämä uusi ei ole oikeutettu. Uusi on tullut murrosikäisen reviirille, ja tämä on tunkeilua, ei oikeutettua.
Kaiken tämän keskellä, ainoa joka parantaa asioita, on keskustelu ja aika. Ja jos tuntuu, että omat keskustelut eivät riitä, ammattilaiset auttavat.
Lapselle ero on aina pieni tai isompi trauma, koska se on sitä myös aikuisille.
Isompien lapsien kohdalla kyseessä on vielä lujat siteet omaan totuttuun kotiin, arjen rutiineihin. Siihen kannattaa tulla hienovaraisesti. Murrosikäinen kertoo kyllä mikä kiikastaa, he puhuvat onneksi aika usein suoraan. Tai jos eivät puhu, niin huutavat kannan ottonsa. .. - "ilkeä äitipuoli"
pikkasen psykologiaa kirjoitti:
Oli iso tai pieni lapsi, niin hän kasvaa terveemmäksi aikuiseksi rakkauden lämmössä. JOs kasvualustaa "saastutetaan" negatioilla, niin siinä kasvu ei luonnollisestikaan onnistu yhtähyvin. Ja tällä tarkoitan niitä katkeruuden, vihan, kaunan, koston, epävarmuuden, hylätyn itsesäälin jne. tunteita, joita lapsi haistaa ja kokee mahdollisesti eroissa. Näitä tuntemuksia on täällä palstalla istutettu eksille, mutta toki lähteneen, muutostakin hakeneen parin puolikkaan kohdalla tuntemuksia on, ainakin ajoittain.
Suomeksi, jos lapsi kuulee ja kokee negatiota, hän alkaa kokemaan itsekin negatiivisemmin asioita. Malli ympärillä on silloin luovuutta ja ratkaisuja tukahduttava, haetaan vaan oikeutta "tuntea", ei ratkaisuja. "Tunnen pahaa oloa, olen vihainen"- aikuinen antaa mallia lapselle, joka antaa ulos samaa tunnetta ja SE tulkitaankin sitten kiukutteluksi ja sopeutumattomuudeksi tilanteisiin.
Isot lapset, murrosikäiset ovat siinä mielenkiintoisessa iässä, sillä samoin kuin uhkaiässä, haetaan omaa identiteettiä. Identiteetti on kuitenkin rajautunut tavalla jos toisella vanhemman maailmaan ja vanhemman antamiin rajoihin, ja niin pitääkin. Kun uhmaikäiselle sanotaan, että tässä on äidin uusi puoliso, hän kokee luonnollisesti, että tuossa on kenties äidin uusi "lapsi", joka vie aikaa juuri häneltä pois, kun äiti hoivaa ja ruokkii ja hellii uutta puolisoaan, eikä aina häntä vain. Kun murrosikäinen, jonka on pakko irtaantua vanhemmistaan, kokeekin uuden puollison, on tämä uusi punainen vaate, sillä siinä on "lisävanhempi", josta tulee irtaantua aivan kuin omistakin. Ja lisävanhempi lisänä antamassa rajoja, joihin murrosikäinen kokee, että tämä uusi ei ole oikeutettu. Uusi on tullut murrosikäisen reviirille, ja tämä on tunkeilua, ei oikeutettua.
Kaiken tämän keskellä, ainoa joka parantaa asioita, on keskustelu ja aika. Ja jos tuntuu, että omat keskustelut eivät riitä, ammattilaiset auttavat.
Lapselle ero on aina pieni tai isompi trauma, koska se on sitä myös aikuisille.
Isompien lapsien kohdalla kyseessä on vielä lujat siteet omaan totuttuun kotiin, arjen rutiineihin. Siihen kannattaa tulla hienovaraisesti. Murrosikäinen kertoo kyllä mikä kiikastaa, he puhuvat onneksi aika usein suoraan. Tai jos eivät puhu, niin huutavat kannan ottonsa. ..Selvennys: Lapset, tytär 24-vuotta ja tytär 7-vuotta ovat isänsä lapsia, ei kumpikaan yhteinen lapsi uuden puolison kanssa. Vanhempi tytär ei asu isänsä kanssa. Nuorin tytär 7-vuotta tuntee mustasukkaisuutta ja osoittaa sen käytöksellään kaikkiin isänsä huomiota vieviin läsnäoleviin henkilöihin, riippumatta onko kyseessä uusi puoliso vai muu läheinen henkilö.
- uusperheellinen
että ymmärrät psykologiaa. kirjoitti:
Mikäs näillä isoilla ja jo aikuisilla tytöillä on kun eivät voi sietää isänsä uutta?
Vastauksestasi voi muuten päätellä, että ei kaikki häiriökäyttäytyminen ole sen pahan exän manipulointia, vaan lapsi todella kärsii vanhempiensa erosta ja uusista kumppaneista.Kyllä sitä eroa mietin pitkään ja hartaasti että laitanko oman hyvinvoinnin edelle. Jkainen täysijärkinen tietää että ero satuttaa ENITEN lapsia.
Ei todellakaan ole kaikki syy exän manipuloinnissa, toki se on totta että useat äidit manipuloivat, meilläkin on sitä tapahtunut, mieheni exän osalta. Mutta en syytä tätä siitä että tyttö käyttäytyy sillä tavalla mistä kirjoitin tuonne alemmas.
- tauko...
..tapaamisissa, ja selvitys lapselle että tauko johtuu hänen omasta huonosta käytöksestään.
- eli siis
Lasta rangaistaan aikuisten tyhmyydestä? Onko se mielestäsi lapsen vika, että aikuiset hankkivat lapsen, eroavat ja sekoittavat koko lapsen elämän? Lapselle kun ei ole olemassa kuin yksi oikea perhe ja sitä lähes JOKAINEN lapsi toivoo! Lasta ei voi syyttää aikuisten itsekyydestä ja sitä vanhempien ero on.. ja varsinkin, jos pitää tuoda uusia ihmisiä lapsen elämään. Edes lasta ei tarvitse pakottaa pitämään kaikista ihmisistä!
- paras lääke
Tuota noin, me ihmiset taidamme olla kovin erilaisia luonteeltamme ja perustempperamentiltamme jo lapsina.
Minä itse olen ollut aina hyvin tarkka siitä, että oikeus toteutuu. Koulussa olin niitä harvoja rohkeita, jotka uskalsivat puuttua koulukiusaamiseen, eikä meidän luokalla siksi koskaan kiusattu ketään. Kotona taas olin ja olen yhä edelleen niitä hankalia tapauksia, jotka eivät unohda eivätkä oikein anna anteeksi, ellei sitten katumusta todella osoiteta teoin. Olen pitkävihainen.
En usko, että tällaista perusluonnetta voi oikeasti muuttaa millään kasvatuksella tai terapialla. Se on osa minua, geeniperimääni. Voi olla, että miehesi lapsi on juuri kaltaiseni.
Omana itsenäni neuvoisin, että antaisitte hänen vain olla, luovuttaisitte ja luottaisitte hänen elämänvoimaansa sekä hyväksyisitte sen, ettei hän (pienenä marginaalivähemmistönä) hyväksy perhettänne. Hän näyttää olevan voimakas ja kantaa kyllä itse itsensä. Te ette aikuisina ihmisinä voi kertakaikkiaan olla niin heikkoja, että elämänne kaatuu siihen, ettei yksi pieni ihminen pidä teistä tai teidän elämänvalinnoistanne. Osoittakaa hänelle, että ymmärrätte, ettei hän välitä uusperheestänne ja seurastanne. On äärimmäisen tärkeää, että lapsen viesti tulee kuulluksi ja ymmärretyksi.
No, minä taisin todellakin olla hankala erolapsi ja taidan olla edelleen. En millään voinut enkä voi edelleenkään hyväksyä sitä, että äiti jätti isän. Se oli väärin, eikä väärä muutu oikeaksi ajankaan kanssa. Mustaa ei saa valkoiseksi.
Erotessaan äiti osoitti minulle, että on oikein olla tykkäämättä lähimmäisistä ja on jopa oikein kertoa, näyttää ja osoittaa se heille sekä heidän ympäristölleen julkisesti (ero on julkinen asia). Isäpuoleni taas hyväksyi äitini näkemyksen ja tuki äitiäni tässä asiassa avioituessaan hänen kanssaan. Se oli minusta vieläkin törkeämpää, että ihan ulkopuolisena ihmisenä, kokematta ja näkemättä ottaa kantaa asioihin, joista oikeasti ei voi tietää mitään. Uusi liitto on kiistatta aina entisen liiton päättymisen sinetöimistä ja hyväksymistä, ei sitä tosiasiaa käy kieltäminen.
Jos aikuiset hyväksyvät omilla teoillaan sen, että toisesta ihmisestä ei tarvitse tykätä ja tykkäämättömyyden voi näyttää ja tuoda julki, katsoin tietenkin hankalana mutta loogisena lapsena, että myös minulla on oikeus tuohon samaan julkiseen tykkäämättömyyteen (tosin vain heidän seurassaan enkä tietenkään enää osoita tykkäämättömyyttäni pahatapaisella käyttäytymisellä, vaan aikuismaisesti aidolla sydämen välinpitämättömyydellä).
Isäni avioitui uudelleen pitkän seurustelun ja ystävyyden jälkeen vasta pari vuotta sitten toisen avioerossa hylätyn ihmisen kanssa. Heitä kumpaakin olen aina kunnioittanut, koska he ovat elämässään osoittautuneet varsin oikeamielisiksi. Isä ei ole myöskään koskaan puhunut minun kuulteni pahaa äidistäni tai hänen uusperheestään.- uusperheellinen
>>"Isä ei ole myöskään koskaan puhunut minun kuulteni pahaa äidistäni tai hänen uusperheestään."
- kerran kokeillut
Lasten on yleensä paljon vaikeampi hyväksyä jättäjävanhempiensa uudet puolisot kuin jätettyjen vanhempiensa uudet puolisot. Jos alkaa seurustelemaan eronneen kanssa, kannattaisi selvittää, onko lähtemässä jätetyn vai jättäjän kelkkaan.
- uusperheellinen
kerran kokeillut kirjoitti:
Lasten on yleensä paljon vaikeampi hyväksyä jättäjävanhempiensa uudet puolisot kuin jätettyjen vanhempiensa uudet puolisot. Jos alkaa seurustelemaan eronneen kanssa, kannattaisi selvittää, onko lähtemässä jätetyn vai jättäjän kelkkaan.
No on niitä muitakin kuin jätetty ja jättäjä. Mites sellanen lokeroidaan kun naisella oli pitkään salarakas, ei olisi halunnut erota lasten isästä vaan pitää molemmat. Mies ei titenkään sellasta voinut hyväksyä. Siis onko mies jätetty vai jättikö hän kun ei suostunut siihen että akka pitää kahta miestä?
- Erolapsi myös
äidilleni, joka minun, silloin lapsen, mielestäni jätti isäni täysin turhin perustein. Nyt aikuisena sain isoäidiltäni tietää, että isälläni oli lukuisia naissuhteita, jota äitini psyyke ei olisi kestänyt. Lapsena tai myöhemminkään kumpikaan ei niistä asioista halunnut kanssani puhua, jotta minua ei olisi sotkettu aikuisten välisiin ongelmiin -oikein sitten tai ei.
Oletko puhunut äitisi kanssa eron taustoista? Ehkä hänellä oli hyvä syy eropäätökseensä.
- uusperhe alle vuoden
Kuulostaapa tutulta. Me ollaan oltu yhdessä tosin vasta 8kk mutta 6-vuotias tyttö (avomieheni siis) ei meinaa hyväksyä minua. Nyt jo menee paremmin joka kerta mutta justiin noita käytöshäiriöitä on ollut mitä mainitsit. Tyttö seuraa edelleen isäänsä kuin varjo perässä. Alussa tyttö käski jopa minut isän vierestä pois jos istuimme vierekkäin.En kuitenkaan mennyt.Minulla on kaksi lasta ja nämä miehen ja minun lapset tulevat erittäin hyvin toimeen keskenään.
Juttelimme sitten yhdessä tytölle asiasta, kerroimme miten asiat ovat tyyliin: "isän luona on erit säännöt kuin äidin luona ne pitää vaan hyväksyä,isän luona totellaan myös isän uutta puolisoa. Isä rakastaa lasta edelelleenkin yhtä paljon vaikka asuukin toisen naisen ja hänen lasten luona..ym ym."
Oletteko kokeilleet jutella hänelle tällasista asioista? Moni tuttava sanoi että tällanen "häiriökäyttäytyminen" on huomion hakemista ja lapsi tuntee olonsa turvattomaksi.
Tänä päivänä "oireet" ovat lieventyneet. Mutta edelleen tyttö roikkuu isänsä kimpussa lähes taukoamatta, alkuun isä komensi sitä että meneppä välillä leikkimään, ei auttanut. Nyt kun ei olla kiinitetty siihen huomiota vaikka hän takertuu isäänsä niin se onkin vähentynyt. Tietenkin on normaalia että lapsi käy sylissä välillä mutta välillä tämä tuntui tosi raskaalta kun pyysin miestä auttamaan jossain niin tyttö seuraa perässä joka paikkaan. Välillä teki mieli sanoa että "en minä sinua pyytänyt". En ole mustis mutta ärsytti todella kun ei mitään voinut kaksin miehen kanssa tehdä, kotitöitä tms.No tästä nyt päivä kerrallaan eteenpäin, joka kerta meillä paremmin menee.
Kerrohan noista asioista että ootteko puhuneet tytölle yms.- "ilkeä äitipuoli"
Puhuttu on tyttärelle (lähes joka viikonloppu) ja pidetty ns. perhepalavereja. Isänsä on puhunut tyttären kanssa kahden monet kerrat. Tytön vanhempi sisar on myös koettanut valoittaa uusioperheen problematiikkaa.
Tytön äitiä ei meillä mitenkään haukuta tai mollata, eikä tietääksemme myöskään tyttären äiti hauku isäänsä tyttärelleen. Tämä ei ex-puolisoiden tuhlehtueneet välit, ei ole meidän uusioperheemme ongelma, vaan lähinnä tuo 7-vuotiaan mustasukkaisuus. - uusperhe alle vuoden
"ilkeä äitipuoli" kirjoitti:
Puhuttu on tyttärelle (lähes joka viikonloppu) ja pidetty ns. perhepalavereja. Isänsä on puhunut tyttären kanssa kahden monet kerrat. Tytön vanhempi sisar on myös koettanut valoittaa uusioperheen problematiikkaa.
Tytön äitiä ei meillä mitenkään haukuta tai mollata, eikä tietääksemme myöskään tyttären äiti hauku isäänsä tyttärelleen. Tämä ei ex-puolisoiden tuhlehtueneet välit, ei ole meidän uusioperheemme ongelma, vaan lähinnä tuo 7-vuotiaan mustasukkaisuus.Meillä lisäksi tämä tyttö on alkanut kasteleen sänkynsä yöllä, tosin on yökastelija ollut aikaisemmin. Emme käsitä mikä tyttöä vaivaa.Nytkin kun viimeksi olivat viikonlopun tyttö seurasi kuin hai laivaa isäänsä, minun ei olisi saanut olla lähelläkään isää. Tosi raastavaa ja raskasta. Teen joka kerta tytön kans jotain kaksin, että pääsisin häneen tutuksi ja hän oppisi hyväksymään minut. Kyllä hän ilomielin tekee kanssani kaikkea, mutta isänsä kun palaa lähettyville niin on menossa heti syliin tms.
Mieskin on välillä sanonut kovasti että älä koko ajan roiku kiinni että mennä leikkimään jotakin. Jos katsomme vierekkäin sohvalla televisiota niin tyttö änkeää keskelle väkisin, ei sitä raski siitä poiskaan nostaa mutta aika kummallista käytöstä, ei omat lapseni käyttäydy tuolla tavalla isänsä luona.
Toivottavasti joku muukin kertoo jos on tällaista ongelmaa. Meillä ei esim. avomiehen kanssa ole mitään riitaa ja pyrimme noina viikonloppuina jakamaan taspuolisesti huomiota niin hänen kuin minunkin lapsilleni.
- löytyy
Kokemuksesta sanon, että jos aikuinen hyväksyy lapsen, lapsi kyllä hyväksyy aikuisen. Ei aidon -tunteen lapsi tunnistaa kyllä.
- äitipuoliäiti
Eipä ole meillä onnistunu vaikka miten päin olisi kun miehen tyär on täällä. Hän kyllä osaa vedättää ja touhuaa kaikkea mitä ehdotan, sitten kun se "kiva" loppuu niin läppi kyttää oikeen ettei me vaan päästä edes hipaisemaan toisiamme. Heti hyökkää viereen ja huutaa POIS, minun iskä.
Tosi raastavaa ja tätä on kestänyt jo yli puoli vuotta.......................
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu2032865Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva2371527Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus911396- 881312
Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e401236Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen
No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.1471162Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin121118Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!
"Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze116940Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät89882Tuntuu liian hankalalta
Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.43763