Me sanottiin Israelin punta, mikä lie oikea termi. Sen arvo oli melko tasan yksi markka.
Lainasin hyvälle ystävälle 300 ja lähdimme kapakkikierrokselle. Jossain välissä lompakkoni hävisi, näppärää väkeä siellä. Menin kysymään hyvältä ystävältä josko hän lainaisi vähän takaisinpäin, mutta hän sanoi ettei jakele rahojaan kaikille pummeille. Olin niin kännissä etten osunut kunnolla, lopulta vain maattiin kapakin lattialle tiukassa syleilyssä, eikä kumpikaan uskaltanut päästää irti. Järjestysporsaat heitti meitit ja kolmannen samassa pöydässä istuneen kaverin ulos. Siellä saimme muuta ajateltavaa, piha oli täynnä uhkaavan näköistä joutosakkia, kai ne oli näreissään meitin mellastelusta siellä kapakissa.
Hivuttauduttiin lähistöllä olevan taksin suuntaan ja kun aukaisin etuoven kysyäkseni kyytiä, niin sieltä läpsittiin naamaan. Se vaikutti naisen läpsimiseltä, mutta kun sisävalo ei jostain syystä syttynyt, en pimeässä nähnyt ketä siellä oli. Samalla joku potkaisi takaapäin. Hädissäni oikaisin käteni sinnepäin edes katsomatta ja ihme ja kumma, harmaapukuinen potkija oikeni asfaltille.
Joutosakki piiritti meitä ja potki lähinnä ilmaan. Lopulta siihen kurvasi poliisi ja heitti meidät jeepin lavalle. Siinä oli kangaskuomu ja ainoan varsinaisen vamman sain kun pääni osui kuomun kaaressa olevaan rautalenkkiin. Päälaki aukesi ja verta valui pitkin naamaa, kulmakarvoihin, silmäkuoppiin ja tietysti rinnuksille. Itse en huomannut koko verenvuotoa ennen kuin laivalla, olinpa aika sissin näköinen.
Ennen laivaan pääsyä oli vielä monta mutkaa matkassa. Se harmaapukuinen siviili joka minua potkaisi, taisi myös olla jonkinlainen polliisi, ainakin se hääri siellä poliisin tiloissa kun kuulustelupöytäkirjaa tehtiin. Yö putkassa ja aamulla oikeuteen. Syyte oli, että me olimme kolmeen pekkaan hakanneet taksikuskin henkihieveriin. Kun en halunnut tunnustaa, niin sanottiin että seuraavan kerran asia otetaan esiin neljän kuukauden kuluttua ja siihen saakka olisimme kuulusteluvankeudessa. Putkassa jo näimme, tai pikemminkin kuulimme naapurisellistä miten sielläpäin kuulustellaan, me siis tunnustimme.
Tuomio oli 300 sakkoa nokkaa päälle. Kun pääsimme laivalle, niin joku mikä lie virkamies tuli sanomaan että taksikuski vaatii sairaskulukorvauksia 1000 puntaa per nenä. Mitä siinä enää oli tehtävissä. Olimmehan tunnustaneet hakanneemme sen henkihieveriin. Kippari maksoi.
Tämä tapahtui heti kuudenpäivän sodan jälkeen enkä ole vieläkään nähnyt mokomaa taksikuskia.
Tuli vain tämän viimeisen sotahölmöilyn jälkeen mieleen, että meittiä piiritti silloin ainakin kolmekymmentä joutomiestä eikä ne saaneet mitään aikaiseksi. Rahat ne kyllä nyhti.
Lainasin hyvälle ystävälle 300 ja lähdimme kapakkikierrokselle. Jossain välissä lompakkoni hävisi, näppärää väkeä siellä. Menin kysymään hyvältä ystävältä josko hän lainaisi vähän takaisinpäin, mutta hän sanoi ettei jakele rahojaan kaikille pummeille. Olin niin kännissä etten osunut kunnolla, lopulta vain maattiin kapakin lattialle tiukassa syleilyssä, eikä kumpikaan uskaltanut päästää irti. Järjestysporsaat heitti meitit ja kolmannen samassa pöydässä istuneen kaverin ulos. Siellä saimme muuta ajateltavaa, piha oli täynnä uhkaavan näköistä joutosakkia, kai ne oli näreissään meitin mellastelusta siellä kapakissa.
Hivuttauduttiin lähistöllä olevan taksin suuntaan ja kun aukaisin etuoven kysyäkseni kyytiä, niin sieltä läpsittiin naamaan. Se vaikutti naisen läpsimiseltä, mutta kun sisävalo ei jostain syystä syttynyt, en pimeässä nähnyt ketä siellä oli. Samalla joku potkaisi takaapäin. Hädissäni oikaisin käteni sinnepäin edes katsomatta ja ihme ja kumma, harmaapukuinen potkija oikeni asfaltille.
Joutosakki piiritti meitä ja potki lähinnä ilmaan. Lopulta siihen kurvasi poliisi ja heitti meidät jeepin lavalle. Siinä oli kangaskuomu ja ainoan varsinaisen vamman sain kun pääni osui kuomun kaaressa olevaan rautalenkkiin. Päälaki aukesi ja verta valui pitkin naamaa, kulmakarvoihin, silmäkuoppiin ja tietysti rinnuksille. Itse en huomannut koko verenvuotoa ennen kuin laivalla, olinpa aika sissin näköinen.
Ennen laivaan pääsyä oli vielä monta mutkaa matkassa. Se harmaapukuinen siviili joka minua potkaisi, taisi myös olla jonkinlainen polliisi, ainakin se hääri siellä poliisin tiloissa kun kuulustelupöytäkirjaa tehtiin. Yö putkassa ja aamulla oikeuteen. Syyte oli, että me olimme kolmeen pekkaan hakanneet taksikuskin henkihieveriin. Kun en halunnut tunnustaa, niin sanottiin että seuraavan kerran asia otetaan esiin neljän kuukauden kuluttua ja siihen saakka olisimme kuulusteluvankeudessa. Putkassa jo näimme, tai pikemminkin kuulimme naapurisellistä miten sielläpäin kuulustellaan, me siis tunnustimme.
Tuomio oli 300 sakkoa nokkaa päälle. Kun pääsimme laivalle, niin joku mikä lie virkamies tuli sanomaan että taksikuski vaatii sairaskulukorvauksia 1000 puntaa per nenä. Mitä siinä enää oli tehtävissä. Olimmehan tunnustaneet hakanneemme sen henkihieveriin. Kippari maksoi.
Tämä tapahtui heti kuudenpäivän sodan jälkeen enkä ole vieläkään nähnyt mokomaa taksikuskia.
Tuli vain tämän viimeisen sotahölmöilyn jälkeen mieleen, että meittiä piiritti silloin ainakin kolmekymmentä joutomiestä eikä ne saaneet mitään aikaiseksi. Rahat ne kyllä nyhti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ryyppäsit tapasi mukaan ja ajauduit vaikeuksiin, edelleen tapasi mukaan. 40 vuotta myöhemmin muistat asiat "oikein" ja kerrot, että israelilaiset ovat vätyksiä ja rosvoja.
Tyypillinen tenukeppi.
Vähän jäi kyllä hampaankoloon, mutta siitä huolimatta olen aina ollut sitä mieltä että Israelilla on olemassaolon oikeus.
En vain voi olla ihmettelemättä miten tökerösti tämä sota hoidettiin.
En ole käynyt - enkä mene! Ehkä oli teillekin opiksi!