saako sivarit nykyisin työtä siinä missä varusmiehetkin!?

Niin olen hieman miettinyt näitä työjuttuja viime aikoina ja tulevaisuuttanikin etten ole oikein saanut untakaan, koska olen maanmittausalan kartoittaja ja toiselta koulutukseltani LVI-asentaja.

Huomasin vaan, että kiusatuksi siinä itsensä tuntee, kun kysytään työharjoittelussa esimerkiksi "ootko koskaan kaivanut?" ja sitten tokaistaan kun on tarttunut lapioon: "et varmasti ole koskaan kaivanut". Olen aina vastannutkin: "en minä kuitenkaan mikään pioneeri ole". Tosin olin koulutukseni aikana hirmun hyvä ammattiaineissa eli sitä ammattiosaamista löytyy ainakin maanmittausalalta ja työkokemustakin on tietty, jos kaikki muu jaarittelut jätetään työpaikan ulkopuolelle.

Olen vain kuullut että työpaikkakiusausta on olemassa Suomessakin. Siviilipalvelusmiehiä ringastetaan usein totaalikieltäytyjiin, joita he eivät ole. Uskon, että hyvin palvellut siviilipalvelija on paljon vakuuttavampi työnhakijana kuin totaalikieltäytyjä.

Eikö siviilipalvelus kuulu nykyisin "asepalvelukseen", kuten varusmiespalveluskin?

Mitäs mieltä olette kannattaako siviilipalvelusta laittaa ansioluetteloon? Mielestäni itseni kohdalla se on vain miinuksena hakiessa työtä, entäs "avoimeen hakemukseen".

Pientä historiaa:
Aikoinani vuonna 2000 menin 17-vuotiaana vapaaehtoisena inttiin kinutessani allekirjoitusta vanhemmiltani. Isä oli sitä mieltä, että menisin vasta silloin kuin muutkin, mutta vähän ajan kuluttua nimi tulikin paperiin. Lopulta olin komppaniani nuorin alokas!

Intissä ollessani huomasinkin, ettei täällä ole ketään ikäistäni (kaikki olivat ainakin 1,5 vuotta minua vanhempia), eikä intti lähtenyt sujumaan kuten halusin. Kaikki oli vain silloin vierasta minulle, vaikka koitin ottaa itseäni niskasta kiinni palveluksen aikana, itkin yöt ja kaikki vapaa-aikani. Olin ensimmäisissä ammunnoissa tupani paras (muistaisin, että mielummin oisi pitänyt olla tuvan viimeinen tai ainakin ampua huonommin kuin tupani alikessu, mutta ammuin paremmin kuin se) ja minut laitettiin sitten siivoskelemaan vessaa. Kuukausi meni ja mietein että tämä homma taisi olla just tässä, eikä yhtään enempää ja hain lykkäystä, jota ei ensin herunut "koska olin 17-vuotiaana tullut vapaaehtoisena"...lääkärin paperit ja maitojunalla kotiin miettimään ja takaisin uudelleen 1-2,5 vuoden päästä. Puoli vuotta meni, kunnes hain siviilipalvelukseen (erittäin suuri virhe mielestäni hyvästä alkaneeesta varusmiespalveluksesta huolimatta). Muistaisin että muille armeija oli jotakin lasten leikkiä, kun muistan miten niillä alokasaikana arvomerkkienkin osalta meni. Itse olin enen armeijaa opetellut ne ulkoa! Nykyisin olisin henkisesti valmiimpi kaikkeen, mutta siviilipalveluslaki kieltää minua suorittamasta varusmiespalvelusta "loppuun". Olen anonut läänini komentajaltakin poikkeusta, mutta olen hyvilläni etten ole joutunut 2-4 vuotta nuorempien alikersanttien käsittelyyn. Muutamalla kaverillani on kokemusta siitä kun menivät 28-vuotiaana inttiin! :D

Siviilipalvelusmies kirjoitti:

Niin olen hieman miettinyt näitä työjuttuja viime aikoina ja tulevaisuuttanikin etten ole oikein saanut untakaan, koska olen maanmittausalan kartoittaja ja toiselta koulutukseltani LVI-asentaja.

Huomasin vaan, että kiusatuksi siinä itsensä tuntee, kun kysytään työharjoittelussa esimerkiksi "ootko koskaan kaivanut?" ja sitten tokaistaan kun on tarttunut lapioon: "et varmasti ole koskaan kaivanut". Olen aina vastannutkin: "en minä kuitenkaan mikään pioneeri ole". Tosin olin koulutukseni aikana hirmun hyvä ammattiaineissa eli sitä ammattiosaamista löytyy ainakin maanmittausalalta ja työkokemustakin on tietty, jos kaikki muu jaarittelut jätetään työpaikan ulkopuolelle.

Olen vain kuullut että työpaikkakiusausta on olemassa Suomessakin. Siviilipalvelusmiehiä ringastetaan usein totaalikieltäytyjiin, joita he eivät ole. Uskon, että hyvin palvellut siviilipalvelija on paljon vakuuttavampi työnhakijana kuin totaalikieltäytyjä.

Eikö siviilipalvelus kuulu nykyisin "asepalvelukseen", kuten varusmiespalveluskin?

Mitäs mieltä olette kannattaako siviilipalvelusta laittaa ansioluetteloon? Mielestäni itseni kohdalla se on vain miinuksena hakiessa työtä, entäs "avoimeen hakemukseen".

Pientä historiaa:
Aikoinani vuonna 2000 menin 17-vuotiaana vapaaehtoisena inttiin kinutessani allekirjoitusta vanhemmiltani. Isä oli sitä mieltä, että menisin vasta silloin kuin muutkin, mutta vähän ajan kuluttua nimi tulikin paperiin. Lopulta olin komppaniani nuorin alokas!

Intissä ollessani huomasinkin, ettei täällä ole ketään ikäistäni (kaikki olivat ainakin 1,5 vuotta minua vanhempia), eikä intti lähtenyt sujumaan kuten halusin. Kaikki oli vain silloin vierasta minulle, vaikka koitin ottaa itseäni niskasta kiinni palveluksen aikana, itkin yöt ja kaikki vapaa-aikani. Olin ensimmäisissä ammunnoissa tupani paras (muistaisin, että mielummin oisi pitänyt olla tuvan viimeinen tai ainakin ampua huonommin kuin tupani alikessu, mutta ammuin paremmin kuin se) ja minut laitettiin sitten siivoskelemaan vessaa. Kuukausi meni ja mietein että tämä homma taisi olla just tässä, eikä yhtään enempää ja hain lykkäystä, jota ei ensin herunut "koska olin 17-vuotiaana tullut vapaaehtoisena"...lääkärin paperit ja maitojunalla kotiin miettimään ja takaisin uudelleen 1-2,5 vuoden päästä. Puoli vuotta meni, kunnes hain siviilipalvelukseen (erittäin suuri virhe mielestäni hyvästä alkaneeesta varusmiespalveluksesta huolimatta). Muistaisin että muille armeija oli jotakin lasten leikkiä, kun muistan miten niillä alokasaikana arvomerkkienkin osalta meni. Itse olin enen armeijaa opetellut ne ulkoa! Nykyisin olisin henkisesti valmiimpi kaikkeen, mutta siviilipalveluslaki kieltää minua suorittamasta varusmiespalvelusta "loppuun". Olen anonut läänini komentajaltakin poikkeusta, mutta olen hyvilläni etten ole joutunut 2-4 vuotta nuorempien alikersanttien käsittelyyn. Muutamalla kaverillani on kokemusta siitä kun menivät 28-vuotiaana inttiin! :D

Lue lisää

"Eikö siviilipalvelus kuulu nykyisin "asepalvelukseen", kuten varusmiespalveluskin?"

Siviilipalvelus on yksi tapa suorittaa lakisääteinen maanpuolustusvelvollisuus, mikäli eettisiin tai uskonnollisiin omantunnonsyihin vedoten ei ole valmis suorittamaan asepalvelusta.

"Mitäs mieltä olette kannattaako siviilipalvelusta laittaa ansioluetteloon?"

Itse en haluaisi edes sellaiseen paikkaan töihin, jossa työnantajalle merkitsee jotain se, onko käynyt armeijan vai ei. Laitammalla ansioluetteloon maininnan siviilipalveluksesta, saa hyvin karsittua kaikki rasistit pois heti kättelyssä.

Teoriassa työnantajalla ei ole oikeutta kysyä missään vaiheessa sitä, miten asepalvelus on suoritettu tai onko työnhakija vapautettu sen suorittamisesta. Jos työhakemukseen kirjoittaa vaikkapa että "Asepalvelus suoritettu vuonna xxxx", sen pitää riittää työnantajalle, mikäli työtehtävä ei jostain syystä edellytä sotilaskoulutusta (ja harvemminpa edellyttää...).

Jos tulee eteen tilanne, että työnantaja pakottaa työn menettämisen uhalla kertomaan sen miten asepalvelus on suoritettu, tai jättää valitsematta työhön esimerkiksi siviilipalveluksen suorittamisen vuoksi, asiasta kannattaa tehdä rikosilmoitus poliisille. Toinen vaihtoehto on tehdä tapauksesta ilmoitus Aseistakieltäytyjäliitolle, joka varmasti mielellään hoitaa asiaa eteenpäin.

Siviilipalvelija kirjoitti:

"Eikö siviilipalvelus kuulu nykyisin "asepalvelukseen", kuten varusmiespalveluskin?"

Siviilipalvelus on yksi tapa suorittaa lakisääteinen maanpuolustusvelvollisuus, mikäli eettisiin tai uskonnollisiin omantunnonsyihin vedoten ei ole valmis suorittamaan asepalvelusta.

"Mitäs mieltä olette kannattaako siviilipalvelusta laittaa ansioluetteloon?"

Itse en haluaisi edes sellaiseen paikkaan töihin, jossa työnantajalle merkitsee jotain se, onko käynyt armeijan vai ei. Laitammalla ansioluetteloon maininnan siviilipalveluksesta, saa hyvin karsittua kaikki rasistit pois heti kättelyssä.

Teoriassa työnantajalla ei ole oikeutta kysyä missään vaiheessa sitä, miten asepalvelus on suoritettu tai onko työnhakija vapautettu sen suorittamisesta. Jos työhakemukseen kirjoittaa vaikkapa että "Asepalvelus suoritettu vuonna xxxx", sen pitää riittää työnantajalle, mikäli työtehtävä ei jostain syystä edellytä sotilaskoulutusta (ja harvemminpa edellyttää...).

Jos tulee eteen tilanne, että työnantaja pakottaa työn menettämisen uhalla kertomaan sen miten asepalvelus on suoritettu, tai jättää valitsematta työhön esimerkiksi siviilipalveluksen suorittamisen vuoksi, asiasta kannattaa tehdä rikosilmoitus poliisille. Toinen vaihtoehto on tehdä tapauksesta ilmoitus Aseistakieltäytyjäliitolle, joka varmasti mielellään hoitaa asiaa eteenpäin.

Lue lisää

Ja Sinun ohjeita noudattamallasi toteutetaan omaa ideologiasi. Samalla siviilipalveluksen suorittaneiden työnhakijoiden työnsaanti. Ei aseistakieltäytyjäliitto tms valitusedunvalvontajärjestö edistä minkään asian etenemistä. Päinvastoin.

olisivat tehneet mitä.
Alpo Suhonenhan on vasemmistolainen ja hänen aatteeseensa ei kuulunut käydä armeijaa. Taiteellinen ja johtamjista kuitenkin opiskellut muualla.

Marko Ahtisaari on yhdessä diplomaatti-isänsä kanssa kiertänyt kv- kouluja, taisipa olla niin, että on saanut lykkäystä eikä ole siviilipalvelusmies. Vaikka näin olisikin suomalainen eliittiperheen nuori on eriarvoisessa asemassa aina.

Professori Saarinen taas nuorena huippuälykkäänä filosofian opiskelijana on nähnyt, että armeijaa ei VARMASTI tarvitse käydä, koska tulevaisuutta löytyy yliopistolta. Siellä 70-80 luvulla ei juuri passeja katseltu, koska elimme suomettumisen vaaran vuosia.

Sanoisin kuitenkin vielä kysyjälle, että sivarissa on riskinsä, mutta jos armeija oikeasti sylettää, mieluummin kunnialla sivariin, kuin armeijaan hakemaan huonoja kokemuksia/negatiivisia merkintöjä kantakorttiin/peruskyynistä asennetta elämään

"Monessa tehtävässä armeija antaa valmuiksia. Ja on osoitus pärjäämisestä."

Monessako tehtävässä oikeasti tarvitaan sotilaskoulutusta, jos jätetään armeijan työt pois laskuista?

"Sivari voi olla hyvä vaikkapa sairaahoitokokemuksen ym. puolesta vastaaviin tehtäviin.. "

Niin tai vastaavasti siviilipalvelusmies on voinut suorittaa palveluksensa projektipäällikkönä ohjelmistoprojektissa ja armeijan käynyt on viettänyt yhdeksän kuukautta kuljettajana munkkeja syöden. Armeijan käynyt olisi siis pätevä vaikka jätteenkuljettajaksi, kun taas sivari olisi soveltuvampi esimerkiksi vaativiin esimiestehtäviin kansainvälisessä suuryrityksessä.

Eli mielestäni maanpuolustusvelvollisuuden suoritustapa ei kerro yhtään mitään henkilön soveltuvuudesta johonkin tehtävään. Tyhmä olisi se työnantaja, joka tuon perusteella työntekijän valitsisi.

"Monessa tehtävässä armeija antaa valmuiksia.
Ja on osoitus pärjäämisestä."

Pärjäsin 18-vuotiaana suorittamalla siviilipalvelukseni autonkuljettajana vanhainkodissa (HUOM! yksin) juuri ajokortin saatuani, miksen pärjäisi nyt vastaavasti siviilissä maanmittaustehtävien parissa, johon minulla on koulutus...tai oikeamminkin mittaustyönjohtajan koulutus!?

Ruotsissakaan ei kaikki koulutetut kartoittajat ole käyneet armeijaa ja ovat maastossa silti päteviä, elleivät pätevämpiä (ruotsalainen on se Geodimeter eli pohjoismaalainen takymetri). :)

Täällä Suomessa maanmittausala on syntynyt Suomen Puolustusvoimista ja jos sitä aikoo työksensä tehdä niin miltein kannattaisi olla armeijan suorittanut. Suomessa on vain tällainen "sylkikuppi"-toiminta miesten keskuudessa..en vaan tajua, mikä on sen tarkoitus!?

Huumoria esimerkiksi kunnan sektorilla ymmärrän niin kauan kunhan ei ole toisen selän takana vittuilua!

Tosin täytyy muistaa, että tämä sivariin meno tuli minulla vääjämäti vastaan 17-18 -vuotiaana. Olisin varmasti pärjännyt intissä vanhempana tai saanut tietynlaista "suomettumisoireita", mikäli yksikin lapsuudenkavereistani olisi käynyt inttiä edes toisessa varuskunnassa, mutta niin ei kuitenkaan ollut!

Tosin tätä pelkäsinkin kaikkein eniten. Olin peruskoulun aikana koulukiusattu ja tahdoin tavallaan eri saapumiserään kuin nämä koulukiusaajat!