Ainakin feminismi palstalla on muutamassa keskustelussa noussut esiin erilaiset -lähinnä seksuaaliset- vähemmistöt. Periaatteessahan seksuaalisuuden tms nojalla ei saa ketään syrjiä. Kaikki tietää mitä tarkoitan.
Mikä on vähemmistö. Missä määrin pitää jonkun ihmisryhmän poiketa enemmistöstä, jotta se olisi vähemmistö? Sekä millaiset poikkeavuudet oikeuttavat vähemmistöön? Ja paljonko heitä pitää olla?
Pääsääntöisesti vähemmistöjen erivapauksiin oikeutettujen ryhmien pitää olla ainakin kansallisia, etnisiä tai kielellisiä. Tiettävästi punatukkaisille tai vasenkätisille ei kukaan ole vaatinut vähemmistöoikeuksia. Kansalliset, etniset tai kielelliset vähemmistöt ovat sosiaalisia vähemmistöjä ja vasenkätisiä voisi kutsua tilastollisiksi vähemmistöiksi. Sosiaalisia ryhmiä määrittää tietynlainen yhteenkuuluvuuden tunne, joka ei samanlaisena voi vallita tilastollisen ryhmän jäsenten välillä.
Käsittäkseeni vähemmässä kuin joka kymmenennessä valtiossa asuu vain yksi kielellinen,etninen tai kansallinen ryhmä. Vähemmistöjen oikeuksien miettiminen on siis peräti oleellista.
Vähemmistöjen oikeudet ovat siinäkin mielessä mielenkiintoisia, että moni suomalainen on kyllä valmis kustantamaan verovaroin ruotsinkielisiä kouluja mutta jos pitäisi kustantaa vaikkapa venäjän kielisiä kouluja niin suotuisuus alkaa hiipumaan yllättävällä nopeudella.
Lisäksi ihmiset ovat taipuvaisia kohtelemaan eri vähemmistöjä eri tavoin. Esimerkiksi sorretulle vähemmistölle ollaan helpommin antamassa oikeuksia kuin sellaiselle jota ei ole sorrettu ikään kuin jonkinlaisen kompensaationa. Lisäksi jos vähemmistö eroaa vain kielellisesti valtaväestöstä sen vähemmistöoikeudet ovat erilaiset kuin sellaisen vähemmistön joka eroaa muutenkin kuin kiellisesti. Oikeudenmukainen kohtelu tässä tapauksessa edellyttää erilaisuuden olemassaoloa. Kulttuuriset tavat voi asettaa oikeudenmukaisuuden suojelukseen vain silloin kun sellaisia on olemassa. Yleensä tähän asti ollaan vielä samaa mieltä. Tämän jälkeen ei enää olla.
Suomalaiset esimerkiksi sallivat mustien käyttää vaikkapa erikoisia vaatteita tilaisuudessa kuin tilaisuudessa, mutta naisten ympärileikkauksia ei enää olla valmiita hyväksymään. Ahvenanmaalaiset haluavat elää omien lakiensa ja tapojensa mukaan vaikka muualla Suomessa ei lääneille voida myöntää oikeutta autonomisuuteen.
Missä määrin meidän tulee antaa vähemmistöille sellaisia oikeuksia, joita kaikille kansalaisille ei haluta missään nimessä antaa. Ts. missä tapauksissa kansalaiset saadaan ja heidät pitää asettaa eriarvoiseen asemaan vain sillä perusteella, että jotkut kuuluvat tiettyyn sosiaaliseen ryhmään kun taas toiset eivät kuulu.
Mikä on vähemmistö. Missä määrin pitää jonkun ihmisryhmän poiketa enemmistöstä, jotta se olisi vähemmistö? Sekä millaiset poikkeavuudet oikeuttavat vähemmistöön? Ja paljonko heitä pitää olla?
Pääsääntöisesti vähemmistöjen erivapauksiin oikeutettujen ryhmien pitää olla ainakin kansallisia, etnisiä tai kielellisiä. Tiettävästi punatukkaisille tai vasenkätisille ei kukaan ole vaatinut vähemmistöoikeuksia. Kansalliset, etniset tai kielelliset vähemmistöt ovat sosiaalisia vähemmistöjä ja vasenkätisiä voisi kutsua tilastollisiksi vähemmistöiksi. Sosiaalisia ryhmiä määrittää tietynlainen yhteenkuuluvuuden tunne, joka ei samanlaisena voi vallita tilastollisen ryhmän jäsenten välillä.
Käsittäkseeni vähemmässä kuin joka kymmenennessä valtiossa asuu vain yksi kielellinen,etninen tai kansallinen ryhmä. Vähemmistöjen oikeuksien miettiminen on siis peräti oleellista.
Vähemmistöjen oikeudet ovat siinäkin mielessä mielenkiintoisia, että moni suomalainen on kyllä valmis kustantamaan verovaroin ruotsinkielisiä kouluja mutta jos pitäisi kustantaa vaikkapa venäjän kielisiä kouluja niin suotuisuus alkaa hiipumaan yllättävällä nopeudella.
Lisäksi ihmiset ovat taipuvaisia kohtelemaan eri vähemmistöjä eri tavoin. Esimerkiksi sorretulle vähemmistölle ollaan helpommin antamassa oikeuksia kuin sellaiselle jota ei ole sorrettu ikään kuin jonkinlaisen kompensaationa. Lisäksi jos vähemmistö eroaa vain kielellisesti valtaväestöstä sen vähemmistöoikeudet ovat erilaiset kuin sellaisen vähemmistön joka eroaa muutenkin kuin kiellisesti. Oikeudenmukainen kohtelu tässä tapauksessa edellyttää erilaisuuden olemassaoloa. Kulttuuriset tavat voi asettaa oikeudenmukaisuuden suojelukseen vain silloin kun sellaisia on olemassa. Yleensä tähän asti ollaan vielä samaa mieltä. Tämän jälkeen ei enää olla.
Suomalaiset esimerkiksi sallivat mustien käyttää vaikkapa erikoisia vaatteita tilaisuudessa kuin tilaisuudessa, mutta naisten ympärileikkauksia ei enää olla valmiita hyväksymään. Ahvenanmaalaiset haluavat elää omien lakiensa ja tapojensa mukaan vaikka muualla Suomessa ei lääneille voida myöntää oikeutta autonomisuuteen.
Missä määrin meidän tulee antaa vähemmistöille sellaisia oikeuksia, joita kaikille kansalaisille ei haluta missään nimessä antaa. Ts. missä tapauksissa kansalaiset saadaan ja heidät pitää asettaa eriarvoiseen asemaan vain sillä perusteella, että jotkut kuuluvat tiettyyn sosiaaliseen ryhmään kun taas toiset eivät kuulu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sosiaalisista vähemmistöistä merkittävimmät ovat kuitenkin uskonnoliset vähemmistöt, koska uskonnolliset ristiriidat ovat suurimpia konfliktien aiheuttajia, toinen sosiaalisesti merkittävä vähemmistöryhmä on tietenkin rodullinen.
Muuten asiokkaseen aloitukseesi puuttuisin sen verran, että ihmiset ovat auliimpia antamaan etuja etuoikeutetuille, kuin sorretuille vähemistöille. Tämä on helpo todentaa tutustumalla mihin tahansa yhteiskunnaliseen järjestelmään, mm. suomen ruotsalaisten suhde romaneihin suomessa -eräänä esimerkinä.
Suhtautuminen vähemmistöihin on monen tekijän summa, venäjän kielisen vähemmistön ristinä on vielä muistissa olevat sodat, joiden vaikutuksesta suhtautuminen venäjältä tulleisiin on ynseää. Somalivähemmistöön suhtaudutaan vierovasti sekä rodullisista että uskonnollisista syistä. Tataarit islamin uskoisina on hyväksytty kantataväestön taholta hyvin, vaikka etninen tausta on lisäksi venäläinen.
Kuinka paljon sitten voidaan vaatia valtaväestöltä erilaisuuden sietoa? Onko oikein, että valtaväestön omista tavoista täytyisi joustaa? Toimittaisiin siis vähemmistön ehdoilla. Tämän tyypinen toimitahan on hyvinkin tavallista muualla esim shiiojen ja sunnien väliset konfliktit ja afrikkalaiset valkoisten etuoikeutetut eliitit.
Suvaitsevaiuuden rajat on tietenkin johonkin vedettävä ja laki on se viimeinen joka rajoittaa vähemmistön oikeuksia. Toisten fyysinen vahingoittaminen on kielletty ja siksi ympärileikkaukksiin suhtautuminen on kielteistä. Muutenhan suhtautuminen Suomessa on varsin suvaitsevaista mm. uskonnollisten traditioiden noudattaminen sallitaan varsin hyvin, huiveja ei olla kieltämässä.
Mielenkiinnosta kysyisin, mikä ryhmä on vaatimassa sellaisia etuja, joita kantaväestö haluaisi eikä saa? Suomessa on yksi etninen ryhmä, joka on kantaväestöön nähden poikkeuksellisen edullisessa asemassa, Jehovan todistajien vapautus asepalveluksesta on sellainen. Muita en ainakaan nyt muista.
Juuri romaniväestölle on yhteiskunta antanut enemmän kulttuuristakin vapautta kuin suomen-ruotsalaisille. Kyse ei ole nyt väestön suhtautumisesta vähemmistöön vaan siitä mitä oikeuksia heillä on. Suomen-ruotsalaisuus on periaatteessa vain kielellinen vähemmistö, joka muilta osin on kulttuuriltaan valtaväestön kanssa. Romanikulttuuri taas eroaa vahvasti.
Ajattelin, että vähemmistöjen oikeudet saisivat jotain keskustelua aikaan täällä. Itse olen miettinyt jonkun verran sitä, että minkä verran enemmistön on suvaittava erilaisuutta ja missä määrin vähemmistöille voidaan perustellusti antaa oikeuksia, joita ei enemmistölle annettaisi missään nimessä. Vai pitääkö kulttuurista erilaisuutta pitää niin suurena rikkautena, että sosiaalinen vähemmistö saisi luoda itse omat sääntönsä. Pitäisikö enemmistön osallistua vielä maksajan roolissa, mm verovaroin tukemaan erilaisuutta.
Lisäksi vielä se, että jos kulttuurista rikkautta puolustettaisiin ja erityisoikeuksia jaettaisiin siksi että kulttuurillinen rikkaus on hyvä niin ovatko sosiaaliset vähemmistöt tällöin velvoitettuja elämään myös oman kulttuurinsa mukaisesti. Tällöinhän he eivät saisi omia muista kulttuureista mitään...
En keksi mitään oikeudenmukaisuuteen perustuvaa tapaa perustella vähemmistöjen oikeuksia. Mutta ehkä jonkinasteinen kulttuurillinen rikkaus on hyväksi. Tosin asiassa on sekin puoli, että enemmistö määrittelisi toisen kulttuurin hyvät puolet ja huonot puolet. Vähemmistö olisi sallittu siis pitämään kulttuurinsa kunhan enemmistö on "sensuroinut" sen.
Ajattelin tätä asiaa muuten hieman laajemmalti kuin vain Suomea koskevaksi. Ikään kuin jonkinlaisena yleisenä pohdintana.
Mitä kulttuurillisia vapauksia yhteiskuntamme on antanut romaniväestölle, siis sellaisia jotka eivät koskisi kaikkia muitakin, ihmisten niin halutessaan? Ruotasin-Suomalaisten suhteen ollaan joustettu paljonkin, kiintiöt koulutuspaikkoihin antavat selkeän edun valtaväestöön verrattuna. Uusi kielitaitolaki vaatii mittavia panoksia kunnilta, koska kielitaitoista henkilökuntaa on löydyttävä tarvittaessa aina.
Englanissahan ehdotettiin vähän aikaa sitten, että maan mittava islamistinen vähemistö voisi tuomita sharian mukaisesti omia jäseniään. Ehdotus kaatui. Mielenkiintoinen ajatus sinänsä, laki olisi selkeästi kiristynyt muslimeilla, verratuna muuhun väestöön. Avioerolaki tosin olisi, miesten osalta, löystynyt.
Kulttuurisen rikkauden tukemiseksi riittää aika hyvin jo pelkästään suvaitsevaisuus ja mahdollisuus toteuttaa uskontoa ja saada omankielistä opetusta. Nämähän ovat toisaalta perusoikeuksia, jotka eivät toteudu suomessa kaikkien vähemmistöjen kohdalla, toisaalta olisiko niitä edes mahdollista toteuttaa?
Enemmistön sensuuria on vaikea nähdä miellekäänä, ihmisten on vaikea suvaita itselleen vieraita tapoja, näiden haitattomuudesta huolimatta.
Kultturit toisaalta sulautuvat helposti toisiinsa, mikäli vahvoja ennakkoluuloja ei ole. Mustalaiskulttuuri on hiljalleen häviämässä, koska valtaväestön suhtautumistavassa on tapahtunut muutos.
Maailmalla olevista maan sisäisistä konflikteista suurin osa johtuu siitä, että vähemistö on vallassa. Enemmistö kansasta on vailla mahdollisuuksia päästä vaikuttammaan itseään koskeviin päätöksiin. Eliitit ovat muodostuneen usein miehittämisen seurauksena ja vallasta luopuminen on aina vaikea prosessi. Vähemmistön valta johtaa epädemokratiaan väistämättä. Enemistön suhtautumista erilaisiin vähemmistöihin värittävät ennakkoluulot ja historian painolasti usein.
halusin pohtia sitä, että onko vähemmistöille annettavat erilaiset oikeudet mitenkään perusteltavissa oikeudenmukaisuudella.
Jos ajatellaan, että jokaisella on oikeus (on oikeudenmukaista) elää oman kulttuurinsa ja tapojensa mukaan. Ajatellaan vielä, että tämä henkilö on sosiaalisena vähemmistönä maassa X.
Voimme ajatella, että hänellä luonnollisesti on oikeus omaan kulttuuriinsa ja omaan kieleensä. On oikeudenmukaista, että vähemmistö saa harrastaa omia tapojaan ja puhua omalla kielellään. Maassa on kuitenkin suurehko enemmistö, joka pitää ainakin joitain tämän henkilön / kulttuurin tapoja oman oikeustajunsa vastaisina. Enemmistö haluaa myös puhua omassa yhteiskunnassaan X kieltä. He eivät myöskään haluaisi kustantaa esimerkiksi muun kielisiä kouluja tai palveluita.
Miten on perusteltavissa, että enemmistön olisi taivuttava vähemmistön tahtoon. Missä määrin enemmistön tulisi kunnioittaa kulttuurista rikkautta tai missä määrin enemmistön tulisi jopa tukea sitä. Jos oman kulttuurin mukaan eläminen on sallittava oikeudenmukaisuuden nimissä niin syyllistyykö enemmistö epäoikeudenmukaisuuteen eläessään oman kulttuurinsa mukaan, jossa ei kustanneta vieraan kielisiä kouluja. Missä määrin vähemmistön siis tulisi kunnioittaa enemmistön kulttuuria.
Missä määrin vähemmistön oikeuden edellyttävät vähemmistön omaa oman kulttuurinsa vaalimista ja perinteisenä pitämistä. Jos enemmistö vieläpä osallistuu vähemmistökulttuurin säilymiseen niin asettaako tämä jotain velvoitteita vähemmistölle?
Olen miettinyt asiaa paljon. En keksi mitään perustetta millä voisi oikeudenmukaisuudella perustella vähemmistöjen oikeuksia. Tiedän vain sen, että jostain syystä minusta tuntuu oikealta että niitä kunnioitetaan jossain määrin.
Omituista.
Ihmisoikeuden on alunperin luotu enemistön turvaksi. Ihmisoikeuksiin kuuluu mm.oikeus omaan kieleen, uskontoon ja kulttuuriin. Aikoinaan miehittäjävaltioilla oli taipumus alistaa siirtomaat varsin pitkälle palvelemaan omia päämääriänsä. Alistamiseen kuului mm. emämaan kielen vaatiminen viralliseksi kieleksi, tämä poisti valtaväestöltä merkittävästi mahdollisuuksia toimia omassa maasaan.
Oikeus omaan kuttuuriin on olemassa siitä huolimatta, olipa kansanryhmän asema mikä tahansa. Vähemmistö, jossakin maassa, voi olla enemmistö jossakin toisessa. Suhtautuminen vähimmistöihin arvostavasti auttaa myös intekroitumisessa maahan. Mikäli vähemmistöön kuuluvilla on mahdollisuus, sekä noudattaa omaa kulttuuriaan, että toimia valtaväestön parissa hyväksyttyinä jäseninä, niin yhteiskunta voi nämäkin voimavarat hyödyntää. Muuten helposti vähemmistöryhmät eristäytyvä. Yhteiskunnasta eristäytyminen on aina ongelmallista. Vahvat alakulttuurit voivat olle yhteiskuntavastaisia, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, periaatteella.
Vähemmistökulttuurien kunnioittaminen on siis sekä järkevää politiikkaa, että myös kansojen ratifioiman ihmisoikeukseien mukaista toimintaa.
et vastannut nyt oikein siihen mitä hain. Joskus vähemmistöjen kulttuuri joutuu väistämättä törmäyskurssille enemmistön tapojen ja kulttuurien kanssa.
Periaatteessa jos noudatamme sinun ajatusta niin meidän tulee sallia mm. ympärileikkaukset naisille, moniavioisuus ja monet muut asiat joita oma yhteiskuntamme ei oikein haluaisi sisältää kulttuuriimme. Myös lapsiavioliitot muuten. Vähemmistöjen oikeuksien ja kulttuurin oikeudenmukaisuudessa pitää kuitenkin huomioida enemmistönkin näkemystä. Muutoin enemmistöä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.
Jos jokin vähemmistö haluaa aloittaa naisten ympärileikkaamisen ja yhteiskuntamme tämän kieltää niin emme myöskään ole valmiita hyväksymään heidän kiellon vastustamistaan. Oikeustajumme sanoo, että ihmisten silpominen ei ole oikein.