Helluntailaiselle on Jumala

Kyl on sulla helari lapsena ollu kurja lapsuus ja tiukka pipo.

Ikävää ehkä minulle, kun en ole noita keski-ajan noituuksia elänyt, mutta toisaalta hienoa. että Kristuksen rakkauden olen kohdannut, eihän muuten olis voinu käsittää, tuota ylen suurta armoa, jota Hän on minullekin osoittanut.

Te uskovan kodin lapset, jotka olette elämänne nuoressa iässä jo Kristukselle antaneet, olkaa kiitollisia siitä, myös vanhemmillenne, jotka ehkä ne ensi uskon-siemenet kylvivät sydämmiinne.

Sinun vanhempasi ovat armon näköjään väärin ymmärtäneet.

Tuollasia kasvattajia en ole kertaakaan tavannut, jota esitit aloituksessasi, ehkä juoruja uskosta osattomilta olen kuulut, kuten maailman tapaan kuuluukin, lapin-lisien kanssa juttunsa höystää.

Se, että päihteiden orjatkin saavat kokea Herran armon uudesti syntymällä Jumalan lapsiksi on suuri kiitos aihe jo sinänsä, mutta ei sekään merkitse, että toiseen sekoittajaan.

Ikävä, että et tiedä noista synnin orjuuksista paljoakaan, jotta voisit edes verrata Kristuksessa elämistä ja viinan orjuudessa eläjän "elämää", jota tosiaan ei elämäksi ehkä voida lukea.

Se taas, että joku finni kännipäissään poliisin huostaan silloin tällöin otetaan, selviämään ja rauhoittumaan, ei merkitse vielä alkiksen elämää, vaikka ehkä hyvää vauhtia siihen onkin kallistumassa.

Katos kun täällä tää poila... ehkä myös tuumii, että alkiksetkin syntyvät juoppona, mutta mullekin on tuttava piirissä ihymisiä jotka eka ryypynkin on vasta nelikympisenä nauttineet ja hyvissä viroissa ovat olleet.

Näin raamatun valossa asiaa tarkastellessa vois vain tuumia, että olis hyvä muistaa mikä on syntiä ja Jumalan tahto, eikä kaikkea sairaudeks lukea, vaikka usein kirjoitetaankin, että oli niin sairasta touhua.

No pähkäile sinä tuomitsevan uskosi puitteissa, ehkä joskus kohtaan todellisen ARMON elämääsi, joka myös todellisesti vapauttaa Jumalan lasten vapauteen.

Jos Kristus olisikin ykkönen, joka ihmisen sydämmissä, niin johon olis ihanaa elää telluksella, kun rakkaus voittaisi kaiken pahan, Jumala on siis rakkaus.

on se, että usein unohdetaan asia joka on hyvin tärkeä. Miten Jumalan rakkaus näkyy? Jos Jumalan rakkaus on vain abstraktia sanahelinää, miten se hyödyttää niitä joilta rakkaus puuttuu? Ei mitenkään. Vanhempiasi mitenkään syyllistämättä, heidän olisi ehkä ollut syytä pohtia, että miten ihmisen tulisi heijastaa Jumalan rakkautta toisiin ihmisiin ja etenkin omiin lapsiin. Rakkaudettomuus omiin lapsiin ei voi olla osoitus Jumalan rakkaudesta.

"että vanhemmat sanoo; jos et ole kiltisti niin Jumala rankaisee sinua ja vielä kauhempaa oli Jeesuksen toisella tulemisella "uhkailu", jos et usko Jeesukseen niin joudut helvettiin."

Ei tämä koske vain helluntailaisia. Kautta aikojen on lapsia uhkailtu mm. sillä, että jos et ole kiltisti, Jumala heittää tulisella kivellä. Myös muissa uskovien kodeissa. Tällöin mitätöidään Kristuksen ristintyö ja se ajatus, että armosta meidän on pelastettu, ei omien ansioidemme perusteella. Armo ei kuitenkaan ole lupa elää "laittomasti", mutta ei myöskään "lakihenkisesti".

Suosittelen lukemaan esim. Mauri Wikstenin kirjan "Armo, avain yltäkylläiseen elämään." Meillä uskovilla on hyvin suuri taipumus palata takaisin lain alle ja alkaa mm. uhkailemaan helvetillä yms., se ei ole Hengessä elävän tunnuspiirre, vaan merkki lakihenkisyydestä. Hengessä elävä ei tuomitse, vaan rukoilee niidenkin puolesta, jotka häntä vainoavat.

Vanhempiesi olisi ollut hyvä lukea Johanneksen kirjeet, Galatalaiskirje, Korinttolaiskirjeet ja varsinkin sisäistää 1. Korinttilaiskirjeen seuraavat sanat:

"1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, "

Raamatussa on monta muutakin kohtaa rakkaudesta, eli hommanhan pitäisi mennä niin, että KOSKA Jumala rakastaa meitä, me rakastamme muita. Ja vielä Johanneksen sanoin:

19 Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.
20 Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. [Ef. 4:31; Jaak. 3:14]
21 Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään. [3. Moos. 19:18 | Joh. 13:34 ]

Jos siis vanhemmat sanovat rakastavansa Jumalaa, mutta eivät osoita rakkautta lapselleen, mitä siitä voimme päätellä?

Tämmöisiäkin tapauksia valitettavasti lienee, jotka unohtavat lapsensa Herran työn takia, mutta väittäisin, että niitä on vähän sellaisia vanhempia, jotka näin ymmärtämättömiä ovat. Jälleen kerran, yleistäminen ei ole viisasta.

Jos vanhemmat käsittävät lastensa arvon, he pitävät heistä kokonaisvaltaisesti huolta ja antavat aikaansa ja huomiotansa heille säästelemättä. Lapset on annettu rakastettavaksi, konkreettisesti arkipäivän keskellä. Siitä en ainakaan minä tunne syyllisyyttä, vaikka monin tavoin puutteellinen olenkin.

Itselleni ei helluntailaisuus ole mitenkään tärkeä asia. Sillä ei ole minkäänlaista pelastavaa merkitystä, mutta arvostan toki helluntaiseurakuntaa hengellisenä kotinani.
Voisin silti aivan hyvin kuulua johonkin muuhunkin uskovien seurakuntaan, jossa Jeesus ja Hänen sovitustyönsä on sijalla yksi.

Kehoittaisin sinua antamaan taitamattomille vanhemmillesi anteeksi, jotta saisit vapauden sisimpääsi.

Hyvää ja onnellista päivän jatkoa sinulle!