Arkielämän tilanteissa tulee monta kertaa eteen uskon paikka.
Uskon ei kuitenkaan tarvitse olla sokeaa uskoa. Sokea usko auktoriteetteihin ei kyseenalaista eikä kaipaa perusteluja. Tämmöinen on erittäin kyseenalainen tapa elää.
Mielenkiintoista on, että joka ainoa ihminen uskoo. Me kaikki turvaudumme tuon tuostakin uskonvaraisesti asioihin, joiden oletamme pitävän paikkansa, sillä on hyvin vähän asioita, jotka voidaan varmasti tietää.
Herää kysymys: Mihin on perusteltua luottaa ja uskoa?
Herää myös muutama mielenkiintoinen vastaus.
Uskon ei kuitenkaan tarvitse olla sokeaa uskoa. Sokea usko auktoriteetteihin ei kyseenalaista eikä kaipaa perusteluja. Tämmöinen on erittäin kyseenalainen tapa elää.
Mielenkiintoista on, että joka ainoa ihminen uskoo. Me kaikki turvaudumme tuon tuostakin uskonvaraisesti asioihin, joiden oletamme pitävän paikkansa, sillä on hyvin vähän asioita, jotka voidaan varmasti tietää.
Herää kysymys: Mihin on perusteltua luottaa ja uskoa?
Herää myös muutama mielenkiintoinen vastaus.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Mielenkiintoista on, että joka ainoa ihminen uskoo. Me kaikki turvaudumme tuon tuostakin uskonvaraisesti asioihin, joiden oletamme pitävän paikkansa, sillä on hyvin vähän asioita, jotka voidaan varmasti tietää."
Äkkiseltään ei itselleni tule muita asioita mieleen kuin se, että punaisella valolla autot pysähtyvät. Uskonvaraisesti siis lähden ylittämään tietä, kun vihreät syttyvät, vaikka todellisuudessa joku saattaa vähät välittää punaisista ja kaahata ylitseni. Vastaavia esimerkkejä varmasti löytyy muita. Uskonvaraisesti tarkoittanee tuossa tapauksessa pikemmin sitä, miten olemme tottuneet mieltämään asioiden kulun omassa arkielämässämme. Ehkä toinen esimerkki voi olla vielä arkisempi. Tilaamme ravintolassa ruokaa ja uskomme saavamme sitä, mitä tilasimme. Näinkään ei aina käy.
Herää kysymys: Mihin on perusteltua luottaa ja uskoa?
Vastaus lienee, ei ole perusteltua välttämättä luottaa ja uskoa asioiden menevän jollain tietyllä tavalla. Oletukset ovat aina oletuksia, eikä niillä ole pysyvyyden ja varmuuden kanssa tekemistä. Voitaneen pistää vielä isompia asioita peliin... uskomme, että meillä on koti, kunnes maanjäristys tuhoaa sen. Mitä meille jää jäljelle? Luulen, ettei siinä tilanteessa juurikaan lohduta, että onhan meillä Jumala / elämä / rahaa / jne. Ellemme halua suoraan ohittaa tuon tragedian vaikutukset, erityisesti silloin, jos maanjäristyksessä kuolee koko perheemme... voimme turvautua sokeasti johonkin vastaukseen, jotta meidän egomme ei romahtaisi. Siinä tilanteessa ehkä on JOPA perusteltua alkaa uskomaan johonkin asiaan, ettei riistä itseltään henkeä tai vaivu epätoivoon, mutta onko sekään usko pidemmän päälle kannattavaa. Se uskohan voi yhtä hyvin olla alkoholismi. Me olemme oman uskomme arvioinnissa jäävejä, siitä huolimatta juuri me itse siinä uskossa elämme, toimimme ja sen mukaan teemme ratkaisujamme... paradoksi.
Herää mielenkiintoinen kysymys: Mikä on se meistä riippumaton totuus, johon emme tarvitse tulkintaa, vain silmät ja korvat ja pienen määrän ymmärrystä (tai vaihtoehtoisesti ihmetystä)...?
Voinemme kai uskoa ja luottaa asioihin jotka ovat loogisia ja/tai havaittavissa aisteilla tai mittalaitteilla, asioihin ja ilmiöihin joiden havainnot voidaan toistaa. Toisaalta en uskoisi asioihin jotka perustuvat kuulopuheisiin, huhuihin, keskenään ristiriitaisiin väitteisiin jne.
"Voinemme kai uskoa ja luottaa asioihin jotka ovat loogisia ja/tai havaittavissa aisteilla tai mittalaitteilla, asioihin ja ilmiöihin joiden havainnot voidaan toistaa."
Kun olemme jokainen melkolailla yksin omien havaintojemme ja aistiemme kanssa, ei ole niin selvää ovatko havaintomme sitä, mitä me tulkitsemme niiden olevan. Tästä esimerkkinä vaikka kangastukset autiomaassa. Tietysti on erikseen vielä se, että ihmisillä on joskus taipumus haluta nähdä asioita paikoissa, joissa niitä ei ole. Uskolla on myös melko suuri merkitys tässä asioiden näkemisessä, ja vaikka kukin uskova on yksin aisteinensa, niin takana voi olla massa ihmisiä, jotka ovat 'aistineet' samaa ja tällöin se on myös 'toistettavissa'. Massahypnoosi on yksi esimerkki siitä, miten ihmiset alkavat uskoa samaan asiaan ja nähdä asioita, joita ei oikeasti ole olemassa. Sosiaalinen paine voi aiheuttaa ihmisessä kaikenlaisia havaintoja, joihin ei ole luottamista, mutta siinä paineessa ihminen tulkitsee ne mieluummin tosiksi kuin valheiksi.
Kysymys: voimmeko luottaa aisteihimme?
Kun puhuit mittalaitteista, kyllä nekin aika ajoin valehtelevat. Ei niihinkään ole joka tilanteessa luottamista. Varsinkin, mitä enemmän näissä laitteissa on tietotekniikkaa, sitä todennäköisemmin niissä on vielä enemmän kaikenlaisia häiriöitä...
Tottakai aistein havannoiden voidaan ja tehdäänkin virheitä, samoin erilaisilla mittalaitteilla. Samoin aistejamme voidaan harhauttaa. Mutta me emme todellakaan ole yksin aistihavaintoinemme ja mittalaitteinemme. Meillä on tukena toisemme ja tiede. Me voimme ja meidän pitää verrata havaintojamme toisten havaintoihin, omaan ja muiden aikaisempaan tietämykseen sekä analysoida, tehdä johtopäätöksiä j.n.e.
Esimerkki 1: Minun aistihavaintoni vedestä on että se on märkää. Silti uskallan väittää, että vesi koostuu kahdesta vety- ja yhdestä happiatomista. Ihan vaikka en iitse ole omin aistein rakennetta havainnutkaan. Nain luotan koska rakenteen kuvaus on osa suurempaa loogisesti eheää kokonaisuutta eikä kilpailevia rakenteen kuvauksia pystytä todistamaan oikeiksi (esim. muinainen aikansa huipputieto, että vesi on yksi alkuaineista). Muutan käsitystäni jos rakenne pystytään todistamaan toisenlaiseksi tieteen hyväksymin kriteerein.
Esimerkki2: Jumalan väitetään luoneen ihmisen omaksi kuvakseen ja jumalan väitetään olevan kaikkivaltias. Tämän en usko pitävän paikkaansa koska väittämät eivät muodosta loogisesti eheää kokonaisuutta. Jos molemmat väittämät pitäisivät paikkaansa niin me kaikki olisimme ihmisinä jumalan kaltaisia kaikkivaltiaita. Mutta me kun me emme ole kaikkivaltiaita niin väitepari ei voi olla uskottava.
Esimerkki 3: Raamatussa kerrotaan jänisten märehtivän. Luonnontieteilijät ovat tutkineet jäniksen ruuansulatuksen ja todenneet, että jänis ei ole märehtijä. Eläintieteilijöiden havainnot voidaan toistaa kerta toisensa jälkeen ja useiden tieteilijöiden havainnot ovat yhtäpitäviä. Joten en pidä Raamatun tuota kirjoitusta uskottavana.
"Kysymys: voimmeko luottaa aisteihimme?"
Onko vaihtoehtoja? Kaikki, jota sanomme tiedoksi/uskoksi tms. on aistien kautta opittua, arvelua erilaisten asioiden todennäköisyyksistä.
Mä oon vähän sitä mieltä että tavallaan kaikki uskonnot on vähän niinku sumentamassa ihmisten ajatuksia ja rajottamassa liikaa toimintaa. Ite oon ateisti ja eroan kirkosta heti kun täytän 18. Mä en usko että on olemassa joku suurempi voima joka kontrolloi kaikkia. Sit yleensäkin noi marttyyri jutut on outoja, koska minä takia joku jumala (jos sellanen ois) haluis ihmisten kuolevan ittensä takia. Outoa. Mutta siis onko kukaan samaa mieltä mun kanssa?