Kummassakin maassa oli aivan käsittämätön militarismin ihailu joka piti kitkeä juurineen pois. Kansalle piti näyttää miten käy jos vielä haaveilette sodasta. Ja niillehän näytettiin, militarismi loppui siihen paikkaan kun näkivät mihin se johtaa.
Vähällä pääsivät, siviilejä kuoli kummassakin maassa puolisen miljoonaa. Se on mitätön määrä verrattuna niihin miljooniin joita molemmat herrakansat murhasivat ryöstöretkillään.
Saksan kunniaksi on sanottava että he ovat avoimesti käsitelleet historiaansa. Japani taasen vaikenee siitä mm. kouluissa täysin. Päinvastoin, lapsille opetetaan että japanilaiset olivat muka sodan uhreja. Häpeisivät jos osaisivat kun tuollaisia valheita julkeavat levittää!
Vähällä pääsivät, siviilejä kuoli kummassakin maassa puolisen miljoonaa. Se on mitätön määrä verrattuna niihin miljooniin joita molemmat herrakansat murhasivat ryöstöretkillään.
Saksan kunniaksi on sanottava että he ovat avoimesti käsitelleet historiaansa. Japani taasen vaikenee siitä mm. kouluissa täysin. Päinvastoin, lapsille opetetaan että japanilaiset olivat muka sodan uhreja. Häpeisivät jos osaisivat kun tuollaisia valheita julkeavat levittää!
Vastaukset 6
Vanhimmat
pääsi sotarikoksista kuin koira veräjästä.
Häntä ei asetettu syytteeseen.
Tekikö Japanin keisari sotarikoksia? Valaiskaa minua, oi viisaat..
ne väittää. En nyt jaksa luetella mitä niitä oli.. jotain vankien teloitusta yms.
Pääsi kuitenkin syytteistä myöntämällä ettei ole jumala/jumalan poika/puolijumala tai jotain sellaista. Aika hyvä diili.
Keisari oli vain keulakuva, hän oli militaristien talutusnarussa. Keisari oli niin kiltti ja heikkomielinen, ettei kyennyt estämään nimensä väärinkäyttöä. Fasistiset militaristit tekivät raakuudet keisarin nimessä, siksi kauko-Idän sorretut kansat syyttelivät keisaria. Todellisuudessa hän oli ainoastaan vätys ja mitä oivallisin syntipukki, jotta militaristit voisivat sotia rauhassa mielensä mukaan.
- Atomipommien jälkeen rauhantekijät vetosivat keisariin ja tämän "jumalallisiin oikeuksiin", jotta rauha tulisi. Ensimmäisen, ainoan ja viimeisen kerran keisari päätti jotakin julistamalla Japanin antautuneeksi, sodan päättyneeksi ja olevansa vain ihminen, eikä jumala. Todellisuudessa rauhantekijät panivat antautumisjulistuksen keisarin suuhun. Militaristit saivat mennä.
Sotien jälkeen amerikkalainen sotapäällikkö MacArthur päätti olla syyttämättä keisaria, jotta Japanin kansa pysyisi rauhallisesti. Eihän keisari ollut vastuussa mistään kuin sallimalla nimensä väärinkäytön ja olemalla helposti johdettavissa. Silti kauko-Idän sorretut kansat vaativat keisaria edesvastuuseen ja olivat luonnollisesti katkeran pettyneitä, kun keisari ei joutunutkaan oikeukseen, vaan pääsi kuin koira veräjästä. Se oli mitä todennäköisemmin amerikkalaisen miehitysjohtajan MacArthurin päätös. Keisari Hirohito oli kenraali MacArthurin sylikoira, myöhemmin loppuelämänsä aikana hovimiestensä talutusnarussa.
- Sotien jälkeen vaaleilla valitut pääministerit päättivät Japanin asioista demokratian nimessä, keisari oli enää vain maan päämies länsimaisten monarkioitten tapaan, hän ei ollut enää itsevaltias. Heikkomielinen vätys ei sovi perittyyn itsevaltiuteen, sillä se johtaisi vain katastrofeihin (vrt.heikkomielinen tsaari Nikolai II Venäjällä!).
Hirohito sopi paremmin jonkin yliopiston professoriksi kuin hallitsijaksi. M.O.T.
Aivan käsittämätöntä Suomessakin tuo siionisten militarismin, tappamishalun ihannointi. Tapetaan ihan mitä sattuu, jopa harkitusti suomalainen rauhanvahti. Nyt sitten jopa mielenosoitus tuon erinomaisen saavutuksen puolesta. Historiaan tämäkin jää, surullista. Niin murhaajilta kuin hännystelijöitä täällä.
Sanan ja ilmaisun vapaus on, mutta jonkunlainen järki tai tolkkukin tarvittaisiin.
Tuohon historiapuoleen en puutu nyt, mutta lukusi näiden kahden siviilien määrästä ovat rankasti metsässä.
USAssa vallitsee tänäpäivänä myös militarismin ihailu ja pyrkimys 'lopulliseen ratkaisuun'. Onko USA sairaus ja Al Qaida lääke?