Noniin, nyt saadaan käsittelyyn tämä naistutkimus.
Naisen ja ihmisen tutkiminen
Markkinoille on pullautettu uusi kirja, pamfletti: Jussi K. Niemelä & Osmo Tammisalo: Keisarinnan uudet (v)aatteet – Naistutkimus luonnontieteen näkökulmasta (Terra Cognita 2006). Takakansi: Keisarinnan uudet (v)aatteet haastaa akateemisen feminismin eli naistutkimuksen ja väittää että se on tieteellisessä haaksirikossa. Tietokirjailijat Jussi K. Niemelä ja Osmo Tammisalo osoittavat tässä teoksessa, että humanistinen naistutkimus ja erityisesti sen viimeaikainen suuntaus, ns. queer-tutkimus, eivät täytä tieteelle asetettuja vaatimuksia, vaan ne ovat poliittisia ideologioita. Tekijät ovat lukeneet suomalaisen akateemisen feminismin julkaisuja laajasti ja niiden perusteella he osoittavat runsain esimerkein, miten naistutkimus on ajautunut joihinkin vaikeasti todistettaviin tuloksiin ja mahdollisesti suorastaan irrationaaliseen työhön. Suuntaus ilmenee koko alalla tieteellisistä julkaisuista opetukseen ja opinnäytetöihin, kuten tämä teos osoittaa. Naistutkimuksesta on tullut joidenkin tekijöidensä henkilökohtaisten poliittisten näkemysten ja seksuaalisten mieltymysten esittelykenttä sen sijaan, että se tuottaa toistettavaa, ilmiöitä valaisevaa ja hyödynnettävää tietoa. On aika selvittää, mitä akateeminen feminismi tekee, mikä sen asema yliopistomaailmassa on ja miten se saadaan toimimaan tieteen standardien mukaan.
Naistutkimuskritiikin kärki: rautalankaversio
Jussi K. Niemelä & Osmo Tammisalo
Taina Kinnuselle ei selvinnyt, mitä naistutkimusta käsittelevässä jutussamme väitimme (Tieteessä tapahtuu 2/2006). Toistettakoon se siis vielä lyhyesti: yhteiskuntatieteet eivät saa olla ristiriidassa biologian kanssa aivan kuten biologia ei saa olla ristiriidassa kemian ja fysiikan kanssa.
Naisen ja ihmisen tutkiminen
Markkinoille on pullautettu uusi kirja, pamfletti: Jussi K. Niemelä & Osmo Tammisalo: Keisarinnan uudet (v)aatteet – Naistutkimus luonnontieteen näkökulmasta (Terra Cognita 2006). Takakansi: Keisarinnan uudet (v)aatteet haastaa akateemisen feminismin eli naistutkimuksen ja väittää että se on tieteellisessä haaksirikossa. Tietokirjailijat Jussi K. Niemelä ja Osmo Tammisalo osoittavat tässä teoksessa, että humanistinen naistutkimus ja erityisesti sen viimeaikainen suuntaus, ns. queer-tutkimus, eivät täytä tieteelle asetettuja vaatimuksia, vaan ne ovat poliittisia ideologioita. Tekijät ovat lukeneet suomalaisen akateemisen feminismin julkaisuja laajasti ja niiden perusteella he osoittavat runsain esimerkein, miten naistutkimus on ajautunut joihinkin vaikeasti todistettaviin tuloksiin ja mahdollisesti suorastaan irrationaaliseen työhön. Suuntaus ilmenee koko alalla tieteellisistä julkaisuista opetukseen ja opinnäytetöihin, kuten tämä teos osoittaa. Naistutkimuksesta on tullut joidenkin tekijöidensä henkilökohtaisten poliittisten näkemysten ja seksuaalisten mieltymysten esittelykenttä sen sijaan, että se tuottaa toistettavaa, ilmiöitä valaisevaa ja hyödynnettävää tietoa. On aika selvittää, mitä akateeminen feminismi tekee, mikä sen asema yliopistomaailmassa on ja miten se saadaan toimimaan tieteen standardien mukaan.
Naistutkimuskritiikin kärki: rautalankaversio
Jussi K. Niemelä & Osmo Tammisalo
Taina Kinnuselle ei selvinnyt, mitä naistutkimusta käsittelevässä jutussamme väitimme (Tieteessä tapahtuu 2/2006). Toistettakoon se siis vielä lyhyesti: yhteiskuntatieteet eivät saa olla ristiriidassa biologian kanssa aivan kuten biologia ei saa olla ristiriidassa kemian ja fysiikan kanssa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lisättäköön linkit:
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0306...misalo0306.pdf
Keskustelu aiemmat linkit
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0206/kinnunen.pdf
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0106...aloniemela.pdf
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0805/charpentier.pdf
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0705/tammisalo.pdf
Keskustelua sivusta seuranneena Niemelän ja Tammisalon rynnistystä voisi pitää hullunrohkeana. Naistutkimusta on monenlaista, ja tämä kritiikki kohdistuu niistä vain relativistiseen osaan - ja sitä kautta koko postmodernin ihmistutkimuksen kenttään. Kirjoittajien aiemmat artikkelit aiheesta ovat tursunneet kiukkua, mikä on ymmärettävää: luonnontieteilijän näkökulmasta relativistiset tieteet eivät noudata pelisääntöjä. Tulokset ovat avoimesti tutkijansa tulkintoja. Tulokset riippuvat yksinomaan siitä, mitä ja miten kysytään. Kun samaiset tutkijat vielä "kumoavat" luonnontieteen tulokset tulkinnoillaan ja käsityksellään tieteestä, soppa on valmis. Ei vain naistutkimuksessa, vaan paljon laajemmin. Historioitsija Jukka Relander on arvostellut luonto-ohjelmia (mm. omassa ohjelmasarjassaan Yle Teemalla, ja kirjassaan Ankkalinna ja lajien synty), jotka ovat muuttuneet harmonisen rauhallisista "helmipöllö torkku oksalla" -kuvauksista väkivaltaisiksi ja seksiä tursuaviksi. Leijona teurastaa seepran "suorassa" lähetyksessä. Paviaani raiskaa. Relander syyttää tästä biologiaa joka "on kysynyt luonnolta" näitä kysymyksiä. Osaltaan Relander on oikeassa, osaltaan ei. Ihmistieteissä (kuten Relanderin historiassa) vastaukseksi voidaan saada vain jotain mitä kysytään. Luonnontieteissä menetelmillä on sormensa pelissä. Kun vanha käsitys lintujen harmonisesta parisuhteesta murtui, se oli menetelmien ansiota. Jos lintupoikueesta otetaan mikrosatelliittiDNA-näyte populaatiogeneettisiä tutkimuksia varten, paljastuu lähes väkisin että samassa pesässä on usean koiraan ja mahdollisesti usean naaraankin jälkeläisiä. Tämän tuloksen julkistamista suurelle yleisölle Relander sitten paheksuu. Toinen kysymys sitten onkin, millaisen kuvan tämä (tiede on vain manipulaatiota!) antaa Relanderin omista tutkimuksista. Luonnontieteilijän on kuitenkin pakko uskoa, että on olemassa luonto josta voidaan saada sovellettavaa tietoa. Lentokone joko lentää tai ei - riippumatta siitä miten sovinistiseksi postmodernisti tulkitsee lentämisen käsitteen.
Eivätköhän kaikki näe akkatutkimuksen naurettavuuden ja fasistisen uskonnollisuuden. Onko koko akkaväkikin yhtä naurettavaa kuin "akkatiede"? Aika kiukkuinen vastaus pelleporukalta.
Kuulostaako heti paremmalta?
http://mikasipura.livejournal.com/
Ei kannata elää menneessä. Tärkein tieto tuotaan nykyisin jo yliopistojen ulkopuolella. Yliopistoille jääneet enää jämät, kuten naistutkimus.
Kyllä nykyisin pitää olla kaksois- jopa kolmoistutkintoja jotta työelämässä menestyisi.
Siksipä olisi hyvä jos Donnat opiskelisivat naistutkimuksen rinnalla myös tulevaisuudentutkimusta (dosentuuri on olemassa) ja on sanottu, että heillä on ns. kuudesaisti sen lisäksi vielä vaikka rakennutekniikka jotta edes sielä tulisi kasvispihvejä ja ituja pöytään.
Pro-feministimiehet ovat yhtä oksettavia.
sinä olet oksettava.