Jos joku haluaa tutkia, niin tässä on englannin taitoiselle useita aihetta käsitteleviä linkkejä:
http://www.geocities.com/Athens/Parthenon/2671/EC.html#Temple
Tässä eräs katkelma aineistosta:
The former treatise have I made, O Theophilus, of all that Jesus began both to do and teach, Until the day in which he was taken up, after that he through the Holy Ghost had given commandments unto the apostles whom he had chosen: To whom also he shewed himself alive after his passion by many infallible proofs, being seen of them forty days, and speaking of the things pertaining to the kingdom of God....2
What were these things that Jesus spoke of during the forty days? The New Testament is strangely silent about what must have been the most important teaching to ever take place in the Saviour's earthly ministry. And yet it certainly wasn't just a repetition of what Jesus had already said! Shortly before his death, Christ insisted to the apostles that he hadn't taught them everything: "I have yet many things to say unto you, but ye cannot bear them now."3
http://www.geocities.com/Athens/Parthenon/2671/EC.html#Temple
Tässä eräs katkelma aineistosta:
The former treatise have I made, O Theophilus, of all that Jesus began both to do and teach, Until the day in which he was taken up, after that he through the Holy Ghost had given commandments unto the apostles whom he had chosen: To whom also he shewed himself alive after his passion by many infallible proofs, being seen of them forty days, and speaking of the things pertaining to the kingdom of God....2
What were these things that Jesus spoke of during the forty days? The New Testament is strangely silent about what must have been the most important teaching to ever take place in the Saviour's earthly ministry. And yet it certainly wasn't just a repetition of what Jesus had already said! Shortly before his death, Christ insisted to the apostles that he hadn't taught them everything: "I have yet many things to say unto you, but ye cannot bear them now."3
Vastaukset 19
Vanhimmat
Väärin.
Harvoin näkee noin terävää kritiikkiä. Nyt ollaan asian ytimessä.
linkki! Pistin talteen.
Tarkoitit kai: Tässä yksi katkelma aineistosta...
Tuossahan katkelma on annettu lukijoille sanasta sanaan.
Eräs viittaa aina sellaiseen, joka jää lukijalle tai kuulijalle tuntemattomaksi. Esim. ERÄS mies ehti perille ennen muita. Mutta: Matti oli YKSI niistä miehistä, jotka ehtivät perille ennen muita.
Miten tuo jälkimmäinen kappale liittyy otsikkoosi "Varhainen kristillisyys ja mormonismi"?
Silläkö tavalla, että koska Raamatussa ei puhuta joistakin asioista, niiden täytyy olla totta, jos kerran mormonit niin sanovat?????????
mitä ajankohtaa kuvaus koski, sillä edellä oli sanottu, että teksti olisi koskenut MAP-kirkon kanssa tehtäviä liittoja.
Mikä kuvaus koski mitä? Minulle tuosta vieraskielisestä tekstistä ei valkene mitään.
Vai tarkoitatko, että Mormonin kirja olisi kirjoitettu varhaiskristilliseen aikaan? Ei tietääkseni ole edes mormonien mukaan, ja kaikki muuthan tietävät, että MK on kirjoitettu 1800-luvulla.
Viestini liittyi näihin, jotka ovat alempana. Tai sitten minä olen erehtynyt vastaamaan väärässä kohdassa. Eräs keskustelija otaksui, että tekisimme liittoja MAP-kirkolle ja että Levin testamentti olisi Mormonin kirjassa. Näin ainakin ymmärsin, sillä Levi muhistuttaa sana Lefi. Osoitin, että oli kysymys 200 luvulta eKr. olevasta tekstistä.
Anti-Mormons love to mock LDS temple clothing. They don't care that what they mock is viewed as sacred to the LDS people. Such people probably don't care that similar clothing was sacred to devout early Christian and Jewish people as well. The use of sacred clothing closely related to that of the LDS Temple is indicated in numerous ancient documents that Joseph Smith did not have access to. One example is found in the description of the priestly initiation of Levi in one of the second-century B.C. Testaments of the Twelve Patriarchs (James H. Charlesworth, The Old Testament Pseudepigrapha (Garden City: Doubleday, 1983), 1:791, as cited by John A. Tvedtnes, "Olive Oil: Symbol of the Holy Ghost," The Allegory of the Olive Tree, ed. Stephen D. Ricks and John W. Welch (Salt Lake City: FARMS and Deseret Book, 1994), pp. 427-459):
And I saw seven men in white clothing, who were saying to me, "Arise, put on the vestments of the priesthood, the crown of righteousness, the oracle of understanding, the robe of truth, the breastplate of faith, the miter for the head, and the apron for prophetic power." Each carried one of these and put them on me and said, "From now on be a priest, you and all your posterity." The first anointed me with holy oil and gave me a staff. The second washed me with pure water, fed me by hand with bread and holy wine, and put on me a holy and glorious vestment. The third put on me something made of linen, like an ephod. The fourth placed . . . around me a girdle which was like purple. The fifth gave me a branch of rich olive wood. The sixth placed a wreath on my head. The seventh placed the priestly diadem on me and filled my hands with incense, in order that I might serve as priest for the Lord God. (Testament of Levi 8:2-10)
Tuli mieleeni että alkuaikojen kriswtityt muista maista eivät varmaan ymmärtäneet tuosta juutalaisperäisestä vaatetuksesta paljoakaan. Heille juutalaiset oli vihattava kansa joka tappoi Kristuksen! Ei ihme jos he karsivat pois useampiakin "juutalaisia tapoja" joita he eivät ymmärtäneet.
Nykyisten pappien viitathan ovat ei juutalaisten pappeusvaatetus... meni vaan vähän pieleen, vaatetus oli jo määrätty Jumalan taholta, miksi ihminen meni muuttamaan sitä ilman erityistä käskyä??
Tuossahan ei ole kysymys varhaiskristillisyydestä vaan esikristillisyydestä eli juutalaisista tuon aikuisista tavoista.
Essealaisilla tiettävästi oli noita vaatejuttuja, mm. valkoisiin pukeutuminen.
täysin sen että Juutalaisilla olisi koskaan ollut mitään oikeata kristillisyydestä??!! Kun Kristillisyys tuli siis Eurooppaan ja eurooppalaiset ajattelivat kuiten sinä ei ole ihme etä koko kirkko meni metsään!
Sinä siis annat hatkat koko VTlle ja väiotät että se ei enään ollut voimassa kun kristillisyysn laajeni eurooppaan!! VT on siis sinusta vain juutalaisille. Siinä ei ole mitään Jumalan sanoja Kristityille!
Kristillisyys alkoi Kristuksesta. Esikristillisiä tapojakin (mm. moniavioisuutta) jotkut kristittyinä itseään pitävät kyllä kaivelevat VT:n puolelta, jopa verisovitustakin.
Lutherus harkitsi, että pitäisikö VT karsia Raamatusta, mutta ajatteli kuitenkin, että siellä on niin paljon asiaakin ja viitteitä tulevaan, että antaa sen olla.
Jos haluat käyttää juutalaisten vaatetusta, ympärileikkaksia ym. tuon aikaisia tapoja, enhän minä sinua kiellä.
Mormonin kirjassa on, että se on tarkoitettu alun alkaen parodiaksi Raamatusta. Viimeistään tämä olisi pitänyt huomata kirjassa mainituista ns. näkykivistä tai reformoidusta Egyptin-kielestä.
Joseph Smith oli huomattava aikansa humoristi joka ei tullut ymmärretyksi. Kyllähän tarina Tyynenmeren ylityksestäkin on siksi huima, että kirjan parodian pitäisi aueta siitä, - ihmiselle jonka humeetti ei kovin pahasti sässäröi.
Myöhemmin Mormonin kirjan ympärille on syntynyt useita parodisesti kirjoittavia henkilöitä. Eräs merkittävimmistä on Jeff Lindstedt johon täälläkin usein vedotaan.
Parodia on ivallinen, piikittelevä, liioitteleva tai koominen toisen (yleensä tunnetun ja vakavan) teoksen jäljitelmä (myös pienet epäsuorat viittaukset riittävät).
Alkuperäinen teos tehdään naurunalaiseksi. Parodia voi kohdistua myös johonkin lajityyppiin, jolloin irvaillaan lajityypin kliseille. Toisaalta moniakin asioita voi parodioida, kuten jonkun elämäntyyliä. Lopulta parodia on yksi huumorin lajeista josta itsekin kovasti pidän.
Eräs parodian tunnusmerkki on, että aina sen joku uskoo vaikka itse asia on viety kuinka mahdottomaksi tahansa.
Erityisesti englantilaiset ovat parodian mestareita.
Turust
Smithin lisäksi mahtava humoristi on Luther, joka kirjoitti melkoista parodiaa katolisesta kirkosta ja Jumalasta kaiken kaikkiaan. Tosin elämänsä ehtoopuolella Luther meni munaamaan maineensa huumorimiehenä yllyttämällä aikalaisiaan juutalaisvastaisuuteen. Tosin niitäkin oli, jotka tähän uskoivat (vielä 1900-luvullakin). Ns. ähläm-maissa luther on salaisesti nostettu kovaan arvoon, vaikka olikin vääräuskoinen.
Myös Raamatussa on koomisia piirteitä ja varsinkin tragikomiikkaa. Ajatelkaa sitä aikalaisten naurua, kun Job sai aina vaan ja uudestaan paskaa niskaansa ja Jeesuskin kidutettiin kuoliaaksi ilman mitään syytä.
Komiikan helmi on se, kun neitsytmaaria tulee raskaaksi itsestään ja aviomies uskoo sen. Myös Nooan juopottelut ovat sydäntäni lähellä...
Parempia vastakkaisia esimerkkejä lienee mahdotonta löytää. Martinius Lutherus oli korkeasti oppinut biologian maisteri ja teologian tohtori joka oli opiskellut myös lakia. Luonteeltaan hän oli äärimmäinen tosikko ehkä hivenen opportunismiin taipuva.
Käytännössä hän oli ensimmäinen henkilö joka käänsi Raamatun eurooppalaiselle kansankielelle ollen samalla luomassa Saksan kirjakieltä.
Äärimmäisen tosikkona hän kävi kiinni myös silloisen kirkon Raamatun rinnalla ja samanarvoisena pitämään traditioon, joka oli tuolloin paitsi kirkon, myös hallitonvallan käsikassara tavallisen rahvaan tehokkaaseen kurissapitoon sekä kaikkinaiseen riistämiseen.
Lutherus ei suinkaan ollut ensimmäinen joka kyseenalaisti kirkon kirjoitetun tradition johon jokainen aikansa paavi oli jättänyt jälkensä.
Lutheruksen edeltäjät vaan olivat paavinkirkon vaikutuksesta ja toimesta tulleet yleensä roviolla poltetuiksi. Mitä ilmeisimmin Lutherukselle olisi käynyt samoin, mikäli hänen oppilaansa eivät olisi häntä "ryöstäneet" ja piilottaneet Wartburgin linnaan jossa Lutherus oli "maan alla" kymmenen kuukautta.
Sen aikana hän luki hepreankielistä Vanhaa testamenttia ja kreikankielistä Uutta testamenttia, kirjoitti kymmenkunta kirjaa (mm. Marian kiitosvirren selitys) sekä käänsi Uuden testamentin kansankielelle saksaksi yhdessätoista viikossa.
Samaan aikaan Wittenbergissä Lutheruksen opetuksia laitettiin käytäntöön: munkit lähtivät luostarista ja menivät naimisiin, vietettiin ehtoollista, jossa jokainen sai sekä leivän että viinin, katoliset messut lopetettiin. Tuolloin katolisessa ehtoollisen vietossa oli tapana, että rahvaalle annettiin leipä ja papit joivat keskenään viinin.
Lutherus pyrki puolestaan kirjoituksillaan lieventämään muutoksen jyrkkyyttä rauhattomuuksien ja omantunnon vaivojen välttämiseksi. Vanhoilla päivillään hän kirjoitti mm. tunnetun juutalaisvastaisen kirjansa, joka pitkälti myötäili katolisen kirkon tuolloisia käsityksiä.
Kaikkineen kaikista Lutheruksen kirjoituksista käy ilmi hänen tosikkomaisuutensa joista ei tarkallakaan etsimisellä löydy edes vähäisintä huumorin häivää. Lutheruksen keskeisenä perusajatuksena oli "yksin Raamattu" jonka tutkimuksessa hänen ansionsa lienevät kiistattomat.
Verrattaessa Lutherusta Smithiin Lutheruksen tosikkomaisuus edelleen korostuu. Tämän huomaamme jo lukiessamme Mormonin kirjan aivan ensimmäisiä sivuja joista tulee esiin kertomusajalle täysin mahdottomia tapahtumia.
Tutkittaessa lähemmin Mormonin kirjaa saa pakostakin vaikutelman, ettei Joseph Smith alun perin tarkoittanut sitä ollenkaan muuta kuin humoristiseksi tarinaksi tai Raamatun parodiaksi.
Tuolloin 1800 luvulla oli kuitenkin mytologiaan taipuvaisia ihmisiä jotka välttämättä halusivat uskoa tuohon kertomukseen, tekipä Joseph mitä tahansa. Lopulta hän kertoi saaneensa moniavioisuus käskynkin itseltään Jumalalta. Mikään ei kuitenkaan auttanut, tietty osa ihmisistä ei vieläkään ole käsittänyt Josephin puuhailuja parodiaksi.
Jos mikä, niin tämä antaa merkittävää lisäarvoa hänen aikaansaannoksilleen. Minä arvostan Joseph Smithiä kovasti, ehkä kuitenkin hieman mormoneista poikkeavalla tavalla.
Turust
harvinaisen selväpäinen mies selvin päin! :)
mutta tuo Lutherin "tosikkomaisuus" ei minusta ole millään lailla ilmeistä esitettyjen tosiasioiden valossa. "Äärimmäisenä tosikkona hän kävi kiinni myös silloisen kirkon Raamatun rinnalle ja samasnarvoisena pitämään traditioon..." Jos Lutherilla olisi ollut ripauskin huumoria, ajattelee Turku, hän ei olisi ryhtynyt tähän tehtävään.
Minusta logiikkasi ontuu huimasti. Sinun pitäisi katsoa Eric Tillin elokuva "Luther", jossa Joseph Fiennes paljastaa Martin aidon luonteen.
parodian taitajista. Lutheruksesta on minun mielestäni äärimmäisen vaikeaa löytää parodiaan viittaavia piirteitä. Päinvastoin hän poisti pääosan traditiosta johon oli parodisia piirteitä aikojen kuluessa tullut.
Joseph Smith taas tuotti runsaasti Raamattuun kohdentuvaa parodiaa, jota läheskään kaikki aikalaiset eivät ollenkaan huomanneet, - vei hän sen kuinka pitkälle tahansa.
Historiamme kaikki todelliset humoristit eivät ole tulleet ymmärretyiksi.
Tosikoita piisovaa niin kirjoittajissa kuin lukijossakin.
Turust