Eli olin toissa viikolla abdominoplastia-leikkauksessa.
Toipuminen on ollut vauhdikasta!
Eli sitä ei kannata pelätä.
Ennen leikkausta sain rauhoittavan lääkkeen ja heti leikkauspöydälle päästyä laitettiin kanyyli käteen ja siitä heti nukutusaine. Sen jälkeen seuraavaksi muistan herättelyn.
Ei kovia kipuja, ei mitään kamalaa. Lääkettä sain heti pyytäessäni, eli kipu oli koko ajan hyvin vähäistä. Minulla tosin ei kiristetty lihaksia lainkaan. Dreeniletkujen poisto oli vain vähän epämiellyttävää.
Poistettavaa ihoa ja rasvaa oli ollut paljon, joten lääkäri tahtoi pitää pari päivää vuoteessa, veskissä sain käydä itse. Neljä päivää leikkauksen jälkeen kävelin jo melko suorassa.
Antibiootteja annettiin suoneen muutama pussi rutiininomaisesti estämään tulehdusta.
Ainoa yllättävä ja ikävä asia oli se että minulla oli ekstraa niin paljon, ettei ollut turvallista (ja julkisella puolella tarkoituksenmukaistakaan) saada vatsaa kovin paljoa pienemmäksi.
Eli roikkuva osuus leikattiin, muuten vatsa on pullea. Vaikka luulin vatsan pienenevän enemmän, minulle tärkeintä oli tietenkin päästä siitä roikkuvasta eroon. Loput saa laihdutettua.
Myös korjausleikkaus tarvitaan, kun jäi vielä yllättävät ylimäärät haavan sivuosien yläpuolille. Keskeltä vatsa on hyvin onnistunut.
Toinen leikkaus tehdään kevättalvella.
Pientä haavatulehdusta on kotiintultua ollut, mutta se on kuulemma hyvin tavallista.
Kaikkiaan yllättävän helppoa ja kivutonta, suosittelen kyllä kaikille jotka ei arpia pelkää!
Toipuminen on ollut vauhdikasta!
Eli sitä ei kannata pelätä.
Ennen leikkausta sain rauhoittavan lääkkeen ja heti leikkauspöydälle päästyä laitettiin kanyyli käteen ja siitä heti nukutusaine. Sen jälkeen seuraavaksi muistan herättelyn.
Ei kovia kipuja, ei mitään kamalaa. Lääkettä sain heti pyytäessäni, eli kipu oli koko ajan hyvin vähäistä. Minulla tosin ei kiristetty lihaksia lainkaan. Dreeniletkujen poisto oli vain vähän epämiellyttävää.
Poistettavaa ihoa ja rasvaa oli ollut paljon, joten lääkäri tahtoi pitää pari päivää vuoteessa, veskissä sain käydä itse. Neljä päivää leikkauksen jälkeen kävelin jo melko suorassa.
Antibiootteja annettiin suoneen muutama pussi rutiininomaisesti estämään tulehdusta.
Ainoa yllättävä ja ikävä asia oli se että minulla oli ekstraa niin paljon, ettei ollut turvallista (ja julkisella puolella tarkoituksenmukaistakaan) saada vatsaa kovin paljoa pienemmäksi.
Eli roikkuva osuus leikattiin, muuten vatsa on pullea. Vaikka luulin vatsan pienenevän enemmän, minulle tärkeintä oli tietenkin päästä siitä roikkuvasta eroon. Loput saa laihdutettua.
Myös korjausleikkaus tarvitaan, kun jäi vielä yllättävät ylimäärät haavan sivuosien yläpuolille. Keskeltä vatsa on hyvin onnistunut.
Toinen leikkaus tehdään kevättalvella.
Pientä haavatulehdusta on kotiintultua ollut, mutta se on kuulemma hyvin tavallista.
Kaikkiaan yllättävän helppoa ja kivutonta, suosittelen kyllä kaikille jotka ei arpia pelkää!
Vastaukset 9
Vanhimmat
mahto tulla maksamaan?
Heippa!
Mainitsinkin tuossa että julkisella leikattiin, ja ymmärtääkseni laskutetaan vain sairaalavuorokaudet.
Lasku ei ole vielä tullut, katsotaan paljonko kirpaisee ;).
Leikkauksesi oli vasta puolitoistaviikkoa sitten, eli turvotusta on jäljellä. Vatsa pienenee vielä jkverran, kunhan turvotus laskee.
Kiitos lohdutuksesta!
Nyt todella näyttää siltä että vatsa on jo jonkinverran laskenut.
Silti kyllä olen suhteettoman suurivatsainen.
Kirurgi totesi ettei julkisella puolella ryhdytä vartalonmallia muokkaamaan (eikä siis olisi ollut turvallista poistaa enempää), mutta roikkuva osuus oli terveyshaitta ja sen vuoksi operoitiin.
Onneksi lupasi myös sen korjausleikkauksen, jotta saa ylimääräiset heltat sivuilta vielä pois.
Mutta tosiaan, eipä auta hötkyily tällaisissa asioissa.
Hei ja kiitos kovasti! Itse harkitsen leikkausta monikkoraskauden jälkeen. Iho hautuu röllin alta, gynis peloitteli tyrillä ja on selkävaivoja. Saanko kysyä, millä perusteilla pääsit leikkaukseen? Ei pakko vastata, mutta mitä kriteereitä julkinen puoli käyttää ja saitko hyvää palvelua julkisella puolella? Otettiinko vaivasi vakavasti? Arvet pelottaa ja leikkaus, mutta loppuelämä tän pallon kanssa...Kiristettiinö sinulla lihaksia? Kiitti älyttömästi, sillä tietoa on vaikea saada muuten.Ei ikinä varaa omalla kustannuksella.
Hei!
Perusteiksi kävi vatsan valtava koko,siis roikkuminen. Ja kirurgi puhui itsekin juuri tulehtumisongelmasta, tiesi siis kertomattakin että hautuu, ja minullakin on ollut selkävaivoja. Kirurgi kertoi myös että kovempia ongelmia ihon kestämisen kanssa tulisi vanhempana. Eli jopa haavaumia.
Vaiva siis otettiin todesta ja kirurgi selvästi teki parhaansa.
Kuitenkin vatsani on aika oudon näköinen, johtuen siitä että arvet ovat kulmikkaan ankkurin muotoiset, keskiviiva nousee melkein napaan. Häpykumpu, jota myös kohotettiin, vaikuttaa leikkaushaavan mallin vuoksi jatkuvan kohtuuttoman korkealle.
Tämä leikkaustapa johtui siitä että minulla vatsassa oli todella paljon rasvaa eikä vain ihoa.
Korjausleikkauksessa keskivatsan kohdalta ihoa vielä lasketaan häpykummun pienentämiseksi ja arven sivuosilta poistetaan vielä lisää löysää.
Uskoisin olevani sen jälkeen tyytyväinen.
Tämä on ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin roikkuva rasvapussi.
Häpesin ja inhosin sitä todella. Ja se ainainen peseminen ja talkin käyttö repi hermot.
Vatsalihakseni olivat hyvässä kunnossa, joten niitä ei tarvinnut kiristää.
Tyriä ei ollut.
Kyselin hoitajilta miltä arvet yleensä näyttävät ja sain kuulla että yleensä arpi on suora ja poikittain.
Olin siis poikkeustapaus vatsan suuren koon vuoksi.
Minulla oli leikattaessa 13kg ylipainoa, mutta suhteellisesti suuri vatsa.Kannattaa kyllä laihduttaa ensin jos vähääkään ylipainoa.
Itse vielä laihdutan ennen korjausleikkausta, jotta onnistuisi mahdollisimman hyvin.
Henkilökunta oli mielestäni asiallista. Olen toipunut tosi hyvin. Tukiliiviä käytän vielä vajaan viikon verran ja sitten alan kunnolla urheilemaan.
Tuntokin on palannut, vaikka leikkauksen jälkeen vatsa oli oudon tuntuinen kun oli turvonnut ja turta.
En nyt keksi muuta kerrottavaa mutta mielelläni vastailen jos haluat jotakin vielä kysyä.
Mutta siis suosittelen!
Kiitos kovasti. Kaikki tieto helpottaa tuskaa. Olen menossa maanantaina plastiikkakirurgin konultaatioon, joten jännittää. Itse toivon myös, ettei vatsalihaksiin tarvitse koskea. minulla ei ole juurikaan ylipainoa, mutta se vähäinenkin massa kertyy juuri vatsaan. Kuinka kauan piti olla sairaslomalla ja milloin sai rueta käymään kävelyllä ja jumppaamaan ja kuntoilemaan ihan oikeasti?Täytyikö pitää tukiliiviä ja kauanko?Mulla on tosi paljon löysää ihoa, ei niinkään rasvaa, mutta jo pitkittäinen sektioarpi mahassa. En siis todellakaan toivo, että tehtäisiin uusintaleikkauksia.Tsemmppiä laihdutukseen, se on tosi vaikeeta ainakin mulla, kun on niin kova ruokahalu.
Heippa taas!
Mä en varsinaisesti tarvinnut sairaslomaa kun olen kotosalla, mutta miehelle sain viikon lastenhoitomääräyksen, siis sai todistuksen työpaikalleen. Kyllä noin kolme viikkoa meni että olisin töihin kyennyt, fyysiseen ei oikein sittenkään.
Tukiliiviä piti pitää neljä viikkoa. Se oli kuuma ja ihoa kutitti kun sen suihkun ajaksi riisuin, mutta aika meni nopeasti.
Kävelyllä ja kauppakierroksilla kyllä pystyi käymään melkeinpä viikon kuluttua, mutta varovaisen jumpan ja tanssin aloitin vähän ennen kuin neljä viikkoa oli mennyt (se oli suositeltu aika aloittaa liikunta). Vielä käytän jumpatessa useimmiten tukiliiviä.
Uusintaleikkaus mun tapauksessa ei lisää arpia, vaan samat kohdat avataan uudelleen.
Haluatko kertoa mitä konsultaatiossa puhuttiin?
Olisi mielenkiintoista kuulla!
hei ja kävin parisen viikkoa sitten. Kokemus oli asiallinen ja asiani otettiin vakavasti. Raskauden myötä vatsalihakset ovat erkaantuneet noin kuusi centtiä ja tyräriski on.Eli lihakset ommeltaisiin kiinni, muuten ei lihaksia tarvi käsitellä. Hautumia löytyy, joten plastiikkakirurgi kirjoitti lähetteen julkiselle puolelle. tosin epäili hieman mahdollisuuksiani päästä leikkaukseen säästösyiden vuoksi. Eli tieto helpotti oloani ja jos pääsen leikkaukseen , luultavasti menen sinne En halua tyriä ja selkäkipuja. Harmittaa vaan, kun olen vuodessa lihonut kolmisen kiloa. Pitäsi aloittaa laihis, mutta kun ei oikein ole paukkuja. Odottelen kirjettä, mutta ei maailma kaadu, jos en pääse leikkaukseen. laihdutan ja ostan sitten uusia vaatteita ja mietin elämää eteenpäin.. superkiitokset sulle.