Olen lukenut Heli Laaksosen runokirjaa ja sieltä pomin seuraavanlaisen runonpätkän (Kalimera!Heii vaa!)...frouva....jo melkke rupes rakastama yht kreikkalaist miäst/ mut sit hänel tul peljästys/ millai käy ko hän vanhenttu/ ei muist enä mittä/ ei tun enä kettä/ unhottan kaikk kiäle/ paitsi suame ossa ja Perniön murret.........
(tässä seuraavassa poimimassani säkeessä on mielestäni se juju) ; Ja eik se juur nii men?/ Samankiälisekki tääl istuva keinumekanismitualeisas/ mykkän ko kiukkankive/ kumpaki o lakanu toistas käsittämäst/ telkkaris vinku motorsport.
(tässä seuraavassa poimimassani säkeessä on mielestäni se juju) ; Ja eik se juur nii men?/ Samankiälisekki tääl istuva keinumekanismitualeisas/ mykkän ko kiukkankive/ kumpaki o lakanu toistas käsittämäst/ telkkaris vinku motorsport.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kerrohan vähän lisää ajatuksistasi.
Heli Laaksonen on itse sellainen papupata, että hän epäilemättä pitkästyy hetkessä jos ei kuule puhetta - omaansa tai muiden.
En täysin tainnut tajuta runon rouvan logiikkaa: hän jarrutti tunteensa kun tajusi joskus vanhenevansa. Osaako hän nyt siis kreikkaa, jolla rakastettunsa kanssa kommunikoi, mutta mummona uskoo unohtavansa kaiken paitsi äidinkielensä?
Jos kaikki mummot ja papat istuvat lopulta hoitokodissa vaiti, eikös siinä vierellä silloin saa nuokkua vaikka se hyvännäköinen kreikkalainen? Tämäkö se pointti on?
Rupesinpas aattelemaan toisesta vinkkelistä asiaa ja ajatuksesi tunteiden tukahduttamisesta tuntuu hyvinkin oikealta ajatukselta miettiessäni frouvan mietteitä. Tuo otsikko(pessimistikö olen) viittaa lähinnä siihen, että olen miettinmyt tuota mykkänä istumista. Minulle on tullut siitä mielikuvia ihmisistä kodeissaan kun : Kaikki on sanottu, puheet on puhuttu, kumpikin on lakannut toista ymmärtämästä. Telkkari pauhaa.... Ajatusta et voi toisen kanssa vaihtaa, vaikka kielenä ois suomi....
Tulipa mieleen oman isäpappani viimeiset vuodet. Istuimme kahdestaan saunan löylyissä, kauankin, juuri mitään sanomatta. Hiljaisuus oli molemmille luontevaa, eikä se todellakaan ahdistanut, vaan pelkästään rauhoitti. Se ei tuntunut murjotukselta tai uhmalta, vaan rennolta ja ymmärtäväiseltä äänettömyydeltä.
Jos isäpappasi olisi mutissut käsittämättömiä paskat vaipoissa, sinua enää tuntematta, voisit olla eri mieltä vanhenemisesta.
Noinko Sinulle kävi? Sorry.
Hei!
Kuvailemasi on sitä "toista" hiljaisuutta. Kun yhteys on olemassa ei hiljaisuus ahdista, vaan hiljaisuudellakin voi olla monta viestiä.
saattaa tulla joillekin pariskunnille jo paljon aikaisemmin - ilman dementiaa.
Onko se sitä erilleen kasvamista?
Heli Laaksonen on (televisiossa näytettyjen haastattelujen/luettujen runojen perusteella) mielestäni sangen kiintoisa henkilö.
Täytyy hankkia hänen tuotantoaan...
Heli Laaksosen useassa runossa on mielestäni paljon mietteitä johon voi yhtyä näin keski-ikää lähestyvän naisen vinkkelistä. Varmasti kaikille muillekin, runot kaiketi avautuvat jokaiselle omalla tavallaan.
Elämä o lamppan kamppamist
nii järkevä
nii mukava
niin tarppelist.
Prologi teoksessa
Heli Laaksonen: Pulu uis, runoja
http://www.videoframe25.net/projektit/laaksonen/kuvat/runonnimi.htm
Ihminen kasva,
ihminen vanhene
nii yhtäkkiste.
Kaik jää taa,
hiukan tärrä mennesäs
ko junast purotettu
markkinpallo.
Prologi teoksessa
Heli Laaksonen: Raparperisyrän, runoja
Nyt pittä meikämuorin ruvent olema varovaine omas ajatuksesas, Jos ruppe liia syvällisest ajattelema ihmise vanhenemist semmotten kaut ett kaik jää taa.......Voi alkaa masentaa. Tahi sitten pitää antaa itsellensä lisää aikaa ajatuksen miettimiseen. Asioissa on monta puolta.....
Jos, liikaa ajattelee.. niinko täskin.. :DD
Korinhoito-oppi naisil
Naisil o tapana tehrä usse asjoi vaikkiamma
kaut. Sen takia heijä tuliski otta oppi miähist,
niihee pääsisivä mones asjas paljo helpommal ja
säästäsivä itteäs, hermojas ja muittenki hermoi.
Muutama korinhoitto liittyvä onkelmatilanne ja
kummotto nee ratkasta:
Olej juur syänyt jukurti ja roskapussi o iha
täys. Mitä mää tee?
- Lait tyhjä purkki tiskipöyräl. Jät lusikka
purkki.
Mää söi lämpimä ruua ja mul o likane lautane ja
maitolasi. Mitä mää teen?
- Lait astiat tiskipöyräl tai tiskialttasse.
Tiskipöyt o täyn tyhji jukurttipurkkei ja astiat
ei mahru. Mitä nyy?
- Tyän roski hiuka sivummal. Jos tääkä ei aut,
vie likaise astia takasi ruakpöyttä.
Ku mää vei astioi takasi pöyttä mää huamasi, et
maitotölkki o tyhjä. Roskapussi o täyn, samate
tiskipöytä. Mitä mää teen tölkil?
- Lait see tiätyste jääkaappi. Siälhä
maitotölkei piretä.
Mää ottasi tuaremehu, mut kaik lasi ova likasena
tiskialttas. Mitä mää tee?
- Juas suara tölkist
Tölki nokka ol lytys ja mehu loraht lattial.
Pitäsik tehrä jotta?
- Pyyhkäs enimmä sukam pohja.
Nyy suka ova märä ja tunttu tahmialt.
- Riisu suka ja jät nee lattial mehutahra viäre.
Hae kaapist uure suka.
Mää el löyr kaapistan yhtä puhtai sukki. Mää
tahro suka jalkkasan, ku mää makka sohval ja
kato elokuva. Mikä avuks?
- Eti lattialt vähemmä likase, kuiva suka.
Sohval o suur kasa vaattei enkä mää mahru eres
istuma, makaamisest puhumattaka. Viänk mää
vaatte kaappi?
- Älä viä. Yht hyvi sää vois siirttä nee
nojatuali. Jos nojatuoli o täys, purot koko kasa
lattial.
Kämpäs o kumma haju. Mää luule, et se tule
tiskialtaast. Mitä sil pitäsis tehrä?
- Ava keittiö akkuna hiuka. Jos ilma ei tunnu
raikastuva, lähre ite ulos. Vaik iltakaljal.
Palatessas es sää enä huomaa mittä haju.
(Alkuperäinen teksti: Veera Nieminen)
- Murrekäännös: Heli Laaksonen
Sil ko lähte uut alkku kohre
Ota käpy pois kenkäst
Kaar vesi pois saappast
Nost ämpär silmiltäs
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone
Ol valone
Ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli
Älä purot kirvest kintuil
Älä unhota kotti avamei
Älä karota annetui syrämei.
Viä roskapussi mennesäs.
Heli Laaksonen, Raparperisyrän 2002
Ensilukemani jälkeen pitää sanoa, että löysin sanoista totuuden jyvän
että kiitos, kun laitoitte noita ihania runoja muidenkin iloksi:D
mitään selvää Laaksosen runoista. Tai tietysti ajan kanssa. Kun lukee tekstin 15 kertaa alusta loppuun. Ensin keskityt tekstin lukemiseen, sitten vasta oivallus ja kuka ties mietteet, joita teksti tuopi pääkoppaan. Näin se meneepi.
Riimittäisitkö savoksi.
Ois kiva lukea.
Näist savolainenki selvän.. :))
http://www.hulimaa.fi/Heli/index.htm
Lukase valmiiks käännettynä.. :))
LEHM JA KOIV
Mää tahro olla lehm koivu al.
Mää en tahro olla luav.
Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma.
Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.
Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.
Mää en tahro soitta Kelan tätil.
Mää en tahro muista
yhtäkän pin-koori.
Antakka mu olla lehm koivu al.
Viäkkä mu väsyne nahk
kamarim permanol,
kakluni ette.
Se oli siis Heli Laaksonen :) Joskus vaan olen juuri noin väsynyt.
Mummuks tahtomine
Tule viäl semne aamu,
ko mää herä ilman kello oikke aikasi,
keitän ittelän kaffet,
polje Monarki kans kaupunkil,
ole oven taka vartomas ko L. Lehtose
Leninkiliikke myyjäfrouva tule töihi,
päästä munt sisäl,
autta valikoittema heijä suurimma,
vaaliampunaisimma pualpunttisimma aluhousu,
Aurjoefärisek kunnollise tukisuka
ja merinovillaep polvelämmittime,
naapurkaupast peessik kenkä
ja paffilaatikoruskia poplari.
Mää haise eukalyptukselt,
viäm pal tila takapenkil,
hymyilen ko suamempystykorva,
mut kiältäyryn kaikest,
sano: emmää muist,
emmää jaks,
emmää ol ikä ennenkä,
ko mää olen tottunu juur näi.
Enkä meina pualtvuassatta orotta.
- Heli Laaksonen, Raparperisyrän s. 21
Eiiiii kaiiiiii?.. :DDDDD
"Lehmät juttelevat - tai siis ammuvat - paikallisilla murteilla, kielitutkijat ovat huomanneet.
Lehmien ammuut poikkeavat suuresti toisistaan asuinpaikan mukaan. Esimerkiksi Länsi-Britanniassa laiduntavilla lehmillä on selvä Somersetin aksentti. Ne ammuvat leveästi: muu-arr, pikemminkin kuin pelkkä muu.
Tutkijoiden mukaan lehmät omaksuvat omistajiensa murteen ja saattavat jopa opettaa sen jälkeläisilleen. Jos omistaja juttelee karjalleen tai puhuu eläintensä lähistöllä, nämä matkivat vaistomaisesti puheen nuottia".
Tämä tänään Iltsarissa.
Lehmillä ja ihmisillä taitaakin olla ihan oikeasti yhteisiä piirteitä;)))
Välillä on oikeasti olo, ettei mitään tahtois
Kiitos sinulle näistä runoista mitä olet kirjoitellut.
Minä tiedän mitä jälkikasvulta joululahjaksi pyytelen. Elikäs ensi jouluna sydän on raparperia
Kyl ovat lehmäkki viissai.
Paremppi ova oppima uussi kieli ku ihmine ikänästä.
Mut kyl täs viiaus kovastenki pääsä kasva, ku näit sivui lukke. Suuri tattis sulle ja lystyy viikonloppuu
Kun näit lukee ja kuuntelee.. :))
http://www.otava.fi/kirjat/kampanjat/sulavoi/fi_FI/video/_files/74869847056580948/default/essu.wmv
Siulla on sit, Jouluna mieluista luettavaa.. :))
kYLLÄ JUU, JOS TOIVEENI TOTEUTUU (USKON KYLLÄ, ETTÄ NÄIN KÄYPi) KiiTOS SULLE ViELÄ KERRAN !