Välilevytyrä

Nou hätä-Nykyisin on kehittynyt kaikki. Et siis tiedä vielä onko edes se. No-kuvaus paljastaa.
Minulla oli aikas paha-Ei päässyt liikkumaan sänkystä mihinkään 2kk:teen-Säryt kovat ja nukkumisesta ei tullut mitään-Oikea jalka ensin turta-sitten pirulliset säryt. Eikä mikään lääke tahtonut auttaa.Kävely oli kyllä jo monta vuotta huonoa. Kyllä kuule helpotti leikkauksen jälkeen. Olin kuin eri ihminen. Issiashermo siinä joutuu puristukseen kun se "tyrä" eli pullistuma painaa sitä. Se issiashermo on isoin alaraajan hermo.
Älä hätäile-ei sitä leikkausta tarvitse pelätä-et tunne mitään kun oot unessa-Jos ne nyt leikkaakaan-se saattaa vetäytyäkin se tyrä. Tsemppiä Sinulle.

Avomiehelle ilmestyi tuossa helmikuussa selkäkipuja, jotka sitten kevään mittaan siirtyivät jalkoihin. Välillä oli parempia aikoja ja pystyi töitä tekemään vahvoja särkylääkkeitä käyttäen. Kävi myös fysioterapiassa, mikä enimmäkseen pahensi vaivoja. Joskus meni jalat alta ja käytiin ensiavussa, mutta laittoivat kotiin, kun ei ollut välitöntä halvaantumisvaaraa. Kunnallista kautta ei magneettiin laittaneet, kun on niin kallista. Yksityiseltä lopulta haki lähetteen, mutta ei siitä ehtinyt olemaan hyötyä, kun lopulta meni toinen jalka pelistä pois, niin ettei enää kantanut ollenkaan ja oli ihan tunnoton. Sitä ennen oli jo pitkään ollut jaloissa puutumista ja tunnottomuutta ja jalat oli ihan kylmät polvista alaspäin. Ottivat sitten lopulta ensiavusta osastolle ja seuraavana päivänä magneettiin. Todettiin suuri pullistuma ja samantien leikkaukseeen. Siinä ei onneksi paljon ehtinyt jännittää. (Paitsi minä leikkauksen aikana kotona.) Leikkauksessa löytyi toinenkin pullistuma, jota ei kuvista ollut erottanut ja se hoidettiin samantien. Leikkauksen jälkeen ei ollut enää mitään kipuja, ainoastaan haavan kohta vähän aristi, vaikka leikkausta ennen kipu oli sietämätön, niin ettei kunnolla pystynyt edes makaamaan eikä kipulääkepiikeistäkään ollut apua kuin hetkeksi. Seuraavana päivänä jo raahustettiin kävelytuen kanssa vessaan ja sitä seuraavana päivänä aloitettiin sauvoilla kävely. Hermot oli olleet niin pahasti puristuksissa, että voi vaan kiittää Luojaa joka päivä, ettei jäänyt pysyviä vaurioita. Pahimmassa tapauksessa voisi istua tuolissa loppuelämänsä, jos ei olisi päässyt nopeasti leikkaukseen. Kuntoutus jatkuu edelleen. Alkuun oli etenkin toinen jalka ihan pois pelistä, mutta päivittäisillä venyttelyillä ja kävelyllä lähti nopeasti paranemaan. Sen jälkeen on käynyt fysioterapiassa ja kuntosalilla. Tällä viikolla oli selän lihaskuntomittaus ja selkärangan liikkuvuus -mittaus ja vielä on selkälihaksia treenattava. Ymmärrän, että leikkaus jännittää, mutta nykytekniikalla se on kyllä ihan rutiinitoimenpide. Tietysti selkäleikkaus on iso juttu moneen pikkuvaivaan verrattuna, mutta kun tunnen erään jolle on tehty vastaava operaatio 30 vuotta sitten, niin siihen verrattuna se on nykyään pikkujuttu. Ei muuta kun reipasta mieltä matkaan, kyllä ne siellä asiansa osaa ja jos ei vielä ole sen suurempia oireita, niin toipuminenkin on aina vaan nopeampaa. Silloin heti leikkauksen jälkeen oli aika sekavat tunnelmat, kun toisaalta oli helpottunut olo ja toisaalta tuntui, että mitä jos jääkin tällaiseksi, kun ei jalat vielä oikein toimineet, mutta tärkeintä on vaan lähteä heti liikkeelle, niin kyllä se siitä. Jos jää petiin makaamaan, niin eihän siitä tietystikään vetreydy.

Olin 5.9.2013 välilevyn tyrä leikkauksessa. Aluksi toimenpide pelotti, mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin, kun heräsin nukutukutuksesta niin ihmettelin milloin minut leikataan, ollin yhtä pirteä kuin leikkaukseen mennessä ja uudestaan jo samanlainen leikkaus tehtäisiin, niin menisin ilomielin se kivun rinnalla jota jouduin kestämään pari kuukautta. Heti leikkauksen jölkeen ei kipuja tuntunut kaikki meni siltä osin hyvin ja seuraavana päivänä kotiutettiin ja nyt koti hoidossa pikku-hiljaa ktotudutaan lapsen askelin... Kaikille kyseiseen leikkaukseen meneville , pelko on ehkä enemmän oman mielikuvituksen tuotetta kuin todellisuutta. Mielummin toimenpide, kuin jatkuva kipu kanettavanaan mukana...kaikille tsemppiä ja samalla parempaa elämää leikkauksen myötä...