Silloin tällöin kuulee että joku ihminen ajattelee ELÄMISEN olevan sitä että elämänmeno on mahdollisimman risaista. Maataan taju kankaalla ympäripäissään ojassa, hypätään sängystä toiseen keräillen kaiken maailman sukupuolitaudit. Hankkiudutaan tekemisiin lievästi sanottuna vaikeiden ihmisten kanssa ja parisuhteet ovat mitä sattuu. Eletään vaikkapa jatkuvan murhan tai itsemurhan uhan alla, kenties lapsetkin soppaan sotkien.
Tai sitten vaan ollaan itsekkäitä pikku kusipäitä sillä perusteella että minäpä olenkin luova ihminen, taiteilija tms.
Ja kaiken tämän keskellä ihminen kuvittelee jotenkin erityisesti ELÄVÄNSÄ, koska hänen elämänsä on pelkkää raadollisuutta päivästä toiseen. Saatetaan jopa oikein hakemalla hakea kaikenlaista sekavuutta, jotta eläisi.
Mikä olisi se joka tyynnyttäisi sinne tänne reuhtovan ihmisen, joka pelkää että hänen kovaäänisen persoonansa takaa paljastuukin pelkkää tyhjyyttä? Joka pelkää että lopussa onkin vain kuolema eikä mitään muuta. Joka tekee lapsia jotta eläisi ikuisesti, tai 30 v täytettyään suree sitä ettei täyttänyt jotakin unelmaansa...
Uskonnot ja aatteet *parhaimmillaan* tarjoavat tällaiselle riehujalle mielenrauhaa. Itse olen sitä mieltä että periaatteessa on sama mikä on se asia joka ihminen lopulta saa rauhoittumaan, kunhan jokin saa. Niin kauan kuin ihminen ei tajua että MIELENRAUHA on ainoa mitä hän todella tarvitsee, hän yrittää ostaa koko maailman ja tappaa vaikka viimeisenkin liito-oravan vain tukkiakseen mustan aukon joka on hänen korviensa välissä tai hänen sydämessään. Puhumattakaan siitä mitä hän tekee muille ihmisille.
Mutta vain vaipumalla vapaaehtoisesti tilaan jossa luopuu loputtomasta tarvitsemisesta voi tulla todella tarvitsemattomaksi. Koska kaikki on jo tässä, nyt, hänessä sisällään.
Tai sitten vaan ollaan itsekkäitä pikku kusipäitä sillä perusteella että minäpä olenkin luova ihminen, taiteilija tms.
Ja kaiken tämän keskellä ihminen kuvittelee jotenkin erityisesti ELÄVÄNSÄ, koska hänen elämänsä on pelkkää raadollisuutta päivästä toiseen. Saatetaan jopa oikein hakemalla hakea kaikenlaista sekavuutta, jotta eläisi.
Mikä olisi se joka tyynnyttäisi sinne tänne reuhtovan ihmisen, joka pelkää että hänen kovaäänisen persoonansa takaa paljastuukin pelkkää tyhjyyttä? Joka pelkää että lopussa onkin vain kuolema eikä mitään muuta. Joka tekee lapsia jotta eläisi ikuisesti, tai 30 v täytettyään suree sitä ettei täyttänyt jotakin unelmaansa...
Uskonnot ja aatteet *parhaimmillaan* tarjoavat tällaiselle riehujalle mielenrauhaa. Itse olen sitä mieltä että periaatteessa on sama mikä on se asia joka ihminen lopulta saa rauhoittumaan, kunhan jokin saa. Niin kauan kuin ihminen ei tajua että MIELENRAUHA on ainoa mitä hän todella tarvitsee, hän yrittää ostaa koko maailman ja tappaa vaikka viimeisenkin liito-oravan vain tukkiakseen mustan aukon joka on hänen korviensa välissä tai hänen sydämessään. Puhumattakaan siitä mitä hän tekee muille ihmisille.
Mutta vain vaipumalla vapaaehtoisesti tilaan jossa luopuu loputtomasta tarvitsemisesta voi tulla todella tarvitsemattomaksi. Koska kaikki on jo tässä, nyt, hänessä sisällään.
Vastaukset 19
Vanhimmat
voi mitään,mutta jotenkin välittyy tuosta tekstistäsi että sinullakin elämä jotenkin tökkii?
Lienetkö yksinäinen?
"Niin kauan kun ihminen ei tajua että mielenrauha on ainoa nitä ihminen tarvitsee".
Oletko todella tuota mieltä?
Silloin varmaan kannattaisi alkaa erakoksi tai siirtyä luostariin elämään.
Elämä mielestäni on todella paljon muutakin,tosin on hyvä olla sinut itsensä kanssa.
Ehkä sinulla on viellä elämä elettävänä edessä,toivon ainakin.
Vanha klisee sanoo elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa,toivon että sinäkin voisit oivaltaa.
Ehkä kirjoitin turhan monimutkaisesti. Tarkoitin että turha ryntäillä huvitusten ja roinan perässä ja etsiytyä ihmissuhdehelvettiin jotta saisi sisältöä elämäänsä.
Olen kuten kuka tahansa, välillä onnellinen tai onneton. Elämässäni pyrin kuitenkin tietoisesti rakentamaan/etsimään mielenrauhaa, jossa ei uhraisi enää niin suurta osaa ajastaan onnen hakemalla hakemiselle. Ehkäpä tämä kuulostaa buddhalaiselta, sama se.
Jos tarkoitat "elämä elettävänä edessä" -touhulla jotakin tavanomaisen kaavan mukaan menemistä kuin talo, ura, auto, kumppani (tosin on jo), kakarat jne. niin EI KIITOS. Tai jos jotakin niistä kertyykin elämääni, niin en aio elää niitä varten. Haluan elää jotain sellaista varten joka säilyy ikuisuuteen asti.
kuitenkin jotain oivaltaneeni.
Jos ihmissuteet on mielestäsi helvetti,on sinun täytynyt pettyä niissä tosipahasti.
Huvitus ja roina?
Mitä vikaa harrastuksissa on jos niistä nauttii ja monet tavarat helpottavat elämää kummasti.
Edelleen epäilen että olet yksinäinen,siinä suhteessa varmaan niinkuin kuka tahansa,liian monet ovat.
"Haluaat elää jotakin sellaista varten joka säillyy ikuisesti"
No elämä nyt vain on rajallista,toivottavasti sinulla se ei mene hukkaan halujesi vuoksi.
Kyllähän elämässä saa tehdä kaikkea kivaa mikä sattuu huvittamaan, mutta se mitä puuhastelet osoittaa kyllä "tasosi". Mitä "kehittyneempi" sielu, sitä vähemmän häntä bailaaminen kiinnostaa. It's so simppeliä baby.
mikä sai sinut kuvittelemaan että olen tyttö?
Toiseksi missä sanoin että pitäisi tehdä mitä huvittaa?
On kait eriasia tehdä sitä mistä nauttii kun sinun mitä huvittaa,toivottavasti ainakin.
En tiedä miten kehittyneet sielut Athosvuoren munkeilla on ja sehän on heidänvalintansa,minusta se on kyllä elämän tuhlausta,mutta jokainenhan tekee elämälleen niinkuin haluaa.
Minusta on vain turhaa rankaista itseään eläessään kun siitä voisi nauttiakin,no valintahan on jokaisella itsellään.
Se mitä minä puuhastelen siitä sinulla ei ole hajuakaan,näinollen tuskin tiedät tasoanikaan ja baby minä olen sinulle todennäköisesti tosi kaukana.
..näyttäisi siltä, keskustelijat puhuvat jälleen
kerran toistensa ohi - pientä väärinymmärrystä on
selvästi ilmassa..
Mielenrauha, siinä on kyllä ihmiselle avaimet onneen, ainakin minun näkökulmastani. Myös uskovana
ajattelen näin..
silloin ole mielenrauhaa,jos elää sovussa itsensäkanssa ja hyväksyy omat tekonsa?
Vaihdoit sitten sukupuolta. Kyllä Athos -vuoren munkitkin nauttivat elämästään täysin siemauksin, mutta se mitä sinä pidät nautintona ei heitä enää kiinnosta. He ovat sen kaiken käyneet lävitse jo edellisissä elämissään. Sinä olet bailuvaiheessa vasta nyt. Aivan sama, kun pikkupojat ihmettelevät mikset tule heidän kanssaan leikkimään hiekkalaatikolle ja nauttimaan elämästäsi. En tosin tiedä teetkö hiekkakakkuja. "Kehittynyt" sielu on elämiensä aikana nauttinut jo kaiken, joten hänelle fyysinen maailma ei pysty enää paljoakaan uutta tarjoamaan. Mutta... sinun puuhastelusi on kuitenkin yhtä tärkeää kuin munkkijenginkin.
Mutta etkö ensimmäisessä vastauksessasi sanonut, että jos mielenrauhaa pitää tärkeimpänä elämässä, niin pitäisi mennä erakoksi tai luostariin. Ymmärsin tämän kirjoituksesi alustuksen vastapuheenvuoroksi.? Että olit vähän eri linjoilla..
Olisin kiinnostunut tietämään, mitä oikeastaan haluat sanoa omilla kannanotoillasi, sillä minulle ne avautuvat vähän ristiriitaisina.
Alustus mielestäni puhuu elämän risaisuudesta, johon uskonto tai aate tuo rauhoitusta, ja pitää tätä hyvänä asiana sinänsä.
Ja myös alituisesta tarpeesta, johon moni ihminen
hakee täyttymystä.. "Mustaan aukkoon" mahtuu loputtomasti kaikkea, eikä se ikinä täyty. Ihminen ei tajua, että kaikki on hänessä itsessään.
Näiden asioiden oivaltaminen ei mielestäni kaipaa luostaria eikä erakoksi ryhtymistä, vai mitä mielä sinä olet??
sinä tuskin tiedät noitten munkkien "nautinnoista" mitään.
He ovt siellä palvomassa "Jumaalaansa",ei nauttimassa.
Toiseksi nuo entiset elämät ovat vain sinun mielikuvituksessa aivan samoin kuin tuo kehittynyt sielusi.
No nythän sinäkin tiedät että meillä on useita elämiä elettävänämme. Sehän tämän keskustelun tarkoitus olikin. Näinhän se sinunkin maailmankuvasi laajeni.
niiden oivaltaminen vaan siksi,että jos sitä pitää tärkeimpänä elämässä on hyvä mennä harrastamaan sitä sinne jossa muitten elämä sitä vähiten häiritsee,jos häiritsee?
mielikuvitus ei lisää muuten minun tietämystä kuin sen että sinä uskot ilmeisesti omiin mielikuvituksiisi.
..eihän kukaan ymmärtääkseni olekaan väittänyt tässä keskustelussa, että normaali elämä häiritsee, vaan että oma sisäinen mielenrauha on
tärkeintä ihmisen elämässä. Tämän mielenrauhan voi toki saavuttaa elämällä ihan normaalissa ympäristössäkin.
Ja se onkin tärkeää etsiä ja löytää normaalissa ympäristössä, sillä emmehän me kaikki voi mennä luostareihin ja eristäytyä normaalista elämästä. Ihmisen osa on tavallinen elämä!
On kokonaan toinen juttu, jos jotkut erikseen valitsevat luostarin etsiäkseen syvempiä tuntojaan ja tajuntaansa. Sekin on ihan hyväksyttävää.
Myöskään mielenrauhan etsiminen, meditoiminen ei ole ristiriidassa perinteisen Jumalaan uskon kanssa.
Kysele lisää vain, mikäli et ymmärtänyt.
mistä?Sinun mielikuvituksesta,ei kiinnosta.
Entisistä elämistäsi?,säästä psykiatrillesi.
mitä tarkoitetaan mielenrauhalla on sitten kait erilaista.
Mielestäni täydellinen mielenrauha on sitä,ettei paskaakaan välitä ulkopuolisten tekemisistä kueten aiemmin mainitsemillani ortodoksi munkeilla käsittääkseni on.
He ovat vain keskittyneet palvomaan jumalaansa.
Sinullahan tälläistä mielenrauhaa ei tietysti ole,etthän muuten olisi täällä vastailemassa esimerkiksi minulle,vai mitä?
Sinun mielenrauhasi on lähinnä itsepetosta,yrität ilmeisesti joillakin mentaaliharjoituksilla uskotella ja itsehypnoosilla todistavasi itsellesi omaavasi mielenrauhan,ja kuitenkin annat muiden mielipiteiden ja tekojen häiritä sitä,tätä minä tarkoitin erakoksi tai munkiksi ryhtymisellä jos haluaa todellisen mielenrauhan ja pitää sitä tärkeimpänä ihmiselle.
Sinulla on vain yksi elämä.Yksi aika armon vastaan-ottamiseksi.Älä ole luova tai pätevä.Olet syntinen joka tarvitsee pelastusta.Sitten ristin kautta Herra tekee sinusta armon suuren taiteilijan joka voittaa sieluja.
Älä elä unelmissa anna Herran täyttää ne.
Luopumuksesta josta puhuit,sitä sitä rakas lapseni et vielä tiedä,mutta ajatussuuntasi on
oikea ja suunnattu kohtikäypää totuutta joka pelastaa Herran oman.Minä rakastan sinua.
.."Herra tekee sinusta armon suuren taiteilijan, joka voittaa sieluja."
Mitä tämä tarkoittaa, saanen tiedustella?