Maailmantalous on jälleen kerran lähellä suurlamaa, eikä mitenkään uudesta syystä.
Ennen 30 -luvun lamaa pyrkivät tietyt, paljon taloudellista ja sen turvin poliittista valtaa oleva piirit aikaansaamaan maailmaan lähes rajoittamattoman vapaakaupan periaatteen. On selvää, että taustalla oli pyrkimys laajentaa omaa taloudellista ja poliittista vaikutuspiiriä koko maailman kattavaksi.
Tuohon pyrkimykseen liittyi kaupan käynnin rajojen täydellinen purkaminen, kuten myös pääomien vapaa liikkuvuus eli globaalin omistuksen mahdollistaminen sekä pääomavallan voimistaminen niin, että verotuksen painopiste siirtyy pääoman verottamisesta enemmän työn verottamiseen.
Tuon toiminnan seuraukset olivat katastrofaaliset, pääomien keskittyminen johti, kuten aina johtaa, tuotannon ja kysynnän epäsuhtaan, mistä viiveellä seuraa ankara lama, joka globalisaation edettyä riittävän pitkälle, on myös globaali ja tuhoisa.
Tuohon maailmankaupan vapauttamispyrkimykseen liittyy luonnollisesti ihmisten vapaa liikkuvuus, jotta työvoima saadaan nopeasti sinne, missä sitä kulloinkin tarvitaan.
Kokonaisuutena kaikki tuo johti ja on aina johtanut ja tulee aina johtamaan ongelmiin. Ihmisten vapaa liikkuvuus aiheuttaa hallitsemattomia etnisten ryhmien välisiä sopeutumisongelmia, kansainvälinen rikollisuus ja terrorismi voi toimia helposti, pakolaisuuden varjolla suuret väestömäärät liikkuvat sinne, missä sillä hetkellä on enemmän kaluttavaaa helpommalla. Pääomien keskittyminen johtaa kulutuskysynnän heikkenemiseen viiveellä, koska ostovoimaa ei siirry kulutussektorille samassa suhteessa, mitä tavaraoita tuotetaan. Taloudellinen globaali valta kaappaa myös demokraattisen vallan, koska poliittisesti valittujen päättäjien pelivara päätöksenteossa kutistuu siihen, että eri maiden poliitikot joutuvat kilpailemaan siitä, kuka luo pääomalle parhaat markkinat, mikä johtaa esim. kilpailuun siitä, missä työsuhdeturvaa ja -olosuhteita heikennetään säästöjen saamiseksi eniten.
Maailman sekä yksittäisten maiden talous on kasvanut ja kehittynyt parhaiten aikana, jolloin kaupankäyntiä ja epätervettä kilpailua on rajoitettu ja omia työ- sekä kaupan markkinoita suojattu esim. tullein, jolloin ihmisten liikkumista on rajoitettu työ- ja opiskeluluvin sekä turistien osalta viisumikäytännöin. Esim. USA:n talous kasvoi huimasti juuri noilla konsteilla 50-80 -luvulla, myös työllisyyden ollessa tuolloin huippukorkea. Talouden rakenteet ovat sen jälkeen alkaneet rapistumaan sitä mukaa, kun tähän uuteen vapaakauppahössötykseen on ryhdytty, jota nykyisin globalisaatioksi kutsutaan.
Olisi järkevämpää lyödä jarruja ajoissa ja palata terveeseen protektionismin aikaan myös maailman taloudessa. Samaan asiaan toki liittyisi poliittisia päätöksiä, joiden nojalla länsimaat vetäisivät joukkonsa pois esim. lähi-idästä ja antaisivat noiden alueiden lopultakin löytää itse voimatasapainonsa, jolloin sielläkin yhden kunnon rähinän jälkeen alkaisi vapaampi aika. Ehkä muutaman diktaattorin johtamana, odottaen sitä aikaa, kun nuo maat kykenevät sisältäpäin rakentamaan demokraattisia yhteiskuntia. Voimatasapainon löydyttyä olisi alueella vakaammat olot ja myös lännelle selkeät kauppakumppanit, joilta ostaisimme öljymme, myyntihalukkuutta varmasti löytyisi.
Selvääkin selvempää on, että tähän konseptiin liittyisi se, että epävakaat voimatasapainoaan hakevat maat saisivat itse ratkaista asiansa eikä pakolaisia enää länteen otettaisi. Sekin lisäisi luonnollisen ratkaisun syntymistä alueilla, kun ihmisten pitäisi jäädä pistämään omat maansa kunton sen sijaan, että vaeltavat muualle ongelmiaan pakoon. Eikä lännen tarvitsisi tuskailla sen kummemmin pakolaisongelmien kuin terrorisminkaan pelossa. Sotaa terrorismia vastaan ei tarvitsisi käydä, koska terroristit eivät pääsisi liikkumaan. Sodatkin olisivat selkeitä maiden välisiä juttuja, jos sellainen kohdalle tulisi. Lännellä olisi kuitenkin sellainen voima, että meidän tuskin tarvitsisi pelätä hyökkäyksiä kolmansista maista. Luultavasti ei muutenkaan, koska niillä olisi vuosisadoiksi työtä omien maidensa järjestyksen luomiseksi, kehittymiseksi vuoroin vaihtuvista diktatuureista kohti demokratiaa.
Ennen 30 -luvun lamaa pyrkivät tietyt, paljon taloudellista ja sen turvin poliittista valtaa oleva piirit aikaansaamaan maailmaan lähes rajoittamattoman vapaakaupan periaatteen. On selvää, että taustalla oli pyrkimys laajentaa omaa taloudellista ja poliittista vaikutuspiiriä koko maailman kattavaksi.
Tuohon pyrkimykseen liittyi kaupan käynnin rajojen täydellinen purkaminen, kuten myös pääomien vapaa liikkuvuus eli globaalin omistuksen mahdollistaminen sekä pääomavallan voimistaminen niin, että verotuksen painopiste siirtyy pääoman verottamisesta enemmän työn verottamiseen.
Tuon toiminnan seuraukset olivat katastrofaaliset, pääomien keskittyminen johti, kuten aina johtaa, tuotannon ja kysynnän epäsuhtaan, mistä viiveellä seuraa ankara lama, joka globalisaation edettyä riittävän pitkälle, on myös globaali ja tuhoisa.
Tuohon maailmankaupan vapauttamispyrkimykseen liittyy luonnollisesti ihmisten vapaa liikkuvuus, jotta työvoima saadaan nopeasti sinne, missä sitä kulloinkin tarvitaan.
Kokonaisuutena kaikki tuo johti ja on aina johtanut ja tulee aina johtamaan ongelmiin. Ihmisten vapaa liikkuvuus aiheuttaa hallitsemattomia etnisten ryhmien välisiä sopeutumisongelmia, kansainvälinen rikollisuus ja terrorismi voi toimia helposti, pakolaisuuden varjolla suuret väestömäärät liikkuvat sinne, missä sillä hetkellä on enemmän kaluttavaaa helpommalla. Pääomien keskittyminen johtaa kulutuskysynnän heikkenemiseen viiveellä, koska ostovoimaa ei siirry kulutussektorille samassa suhteessa, mitä tavaraoita tuotetaan. Taloudellinen globaali valta kaappaa myös demokraattisen vallan, koska poliittisesti valittujen päättäjien pelivara päätöksenteossa kutistuu siihen, että eri maiden poliitikot joutuvat kilpailemaan siitä, kuka luo pääomalle parhaat markkinat, mikä johtaa esim. kilpailuun siitä, missä työsuhdeturvaa ja -olosuhteita heikennetään säästöjen saamiseksi eniten.
Maailman sekä yksittäisten maiden talous on kasvanut ja kehittynyt parhaiten aikana, jolloin kaupankäyntiä ja epätervettä kilpailua on rajoitettu ja omia työ- sekä kaupan markkinoita suojattu esim. tullein, jolloin ihmisten liikkumista on rajoitettu työ- ja opiskeluluvin sekä turistien osalta viisumikäytännöin. Esim. USA:n talous kasvoi huimasti juuri noilla konsteilla 50-80 -luvulla, myös työllisyyden ollessa tuolloin huippukorkea. Talouden rakenteet ovat sen jälkeen alkaneet rapistumaan sitä mukaa, kun tähän uuteen vapaakauppahössötykseen on ryhdytty, jota nykyisin globalisaatioksi kutsutaan.
Olisi järkevämpää lyödä jarruja ajoissa ja palata terveeseen protektionismin aikaan myös maailman taloudessa. Samaan asiaan toki liittyisi poliittisia päätöksiä, joiden nojalla länsimaat vetäisivät joukkonsa pois esim. lähi-idästä ja antaisivat noiden alueiden lopultakin löytää itse voimatasapainonsa, jolloin sielläkin yhden kunnon rähinän jälkeen alkaisi vapaampi aika. Ehkä muutaman diktaattorin johtamana, odottaen sitä aikaa, kun nuo maat kykenevät sisältäpäin rakentamaan demokraattisia yhteiskuntia. Voimatasapainon löydyttyä olisi alueella vakaammat olot ja myös lännelle selkeät kauppakumppanit, joilta ostaisimme öljymme, myyntihalukkuutta varmasti löytyisi.
Selvääkin selvempää on, että tähän konseptiin liittyisi se, että epävakaat voimatasapainoaan hakevat maat saisivat itse ratkaista asiansa eikä pakolaisia enää länteen otettaisi. Sekin lisäisi luonnollisen ratkaisun syntymistä alueilla, kun ihmisten pitäisi jäädä pistämään omat maansa kunton sen sijaan, että vaeltavat muualle ongelmiaan pakoon. Eikä lännen tarvitsisi tuskailla sen kummemmin pakolaisongelmien kuin terrorisminkaan pelossa. Sotaa terrorismia vastaan ei tarvitsisi käydä, koska terroristit eivät pääsisi liikkumaan. Sodatkin olisivat selkeitä maiden välisiä juttuja, jos sellainen kohdalle tulisi. Lännellä olisi kuitenkin sellainen voima, että meidän tuskin tarvitsisi pelätä hyökkäyksiä kolmansista maista. Luultavasti ei muutenkaan, koska niillä olisi vuosisadoiksi työtä omien maidensa järjestyksen luomiseksi, kehittymiseksi vuoroin vaihtuvista diktatuureista kohti demokratiaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
aikaan lukenut mistään
vai että protektionismilla voittoon - todella ummehtunutta ajattelua jos tuota nyt ajatteluksi voi sanoa
nykyään pahasti ummehtunutta ja valhe raikasta.
Koitapa perustella mielipiteesi jotenkin. Toisen kirjoittajan ja hänen tekstinsä haukkuminen hölynpölyksi ei osoita muuta kuin sen, ettet itse ole perehtynyt aiheeseen mitenkään. Tutki taloushistoriaa ja havaitset, että lamat ovat aina seuranneet maailmankaupan vapauttamisen yrityksiä ja parhaat talouden kasvuajat ovat olleet protektionismin aikakausia. Kaiken lisäksi maailmankaupan vapauttamisyrityksiä tuppaa seuraamaan suuret sodat, kuten kumpikin maailmansota on saanut alkunsa.
Kyllä vapaakauppa-ajatus on ummehtunutta ja taantumuksellista, sinulle se on ehkä uutta ja ihmeellistä, mutta maailman historiassa jo muutamaan otteeseen koettua, ei siis mitään uutta tai uudistusmielistä.