Jack is back tilapaisesti. Oli pakko käydä tsekkaamassa millaista polemiikkia viime aikaisest kaksi heittoa ovat täällä saaneet aikaiseksi (kotihoidontuki ja naisen reisi). Muuten lupaan olla taas pois, koska jossakin vaiheessa tuntui siltä, että täällä vietty aika ei ole sen arvoista.
Eija Ailasmaan ratkaisuehdotus on näköjään saanut täällä ansaittua huomiota. Jotenkin tuntuu siltä, että keskustelu on suuntautunut väärään suuntaan. On alettu laskemaan tukieurojen määrää ja puhuttu sosiaalitukien karsimisesta.
Eijan (tunnen hänet) pointtihan oli se, että kun naisella on mahdollisuus olla työelämästä "liian helposti" kolme vuotta/lapsi veke, niin se on oleellinen tekijä haittaamaan naisen urakehitystä. Nuorelle naiselle on vaikea suunnitella uraputkea, jos hän on pois siitä kolmen vuoden pätkiä. Sen sijaan lastenhoidon laatua pitää nostaa.
Tämä oli oiva esimerkki siitä miten asenteet saavat vallan viestin tulkinnassa. Täällä hänet on jo leimattu riistokapitalistiksi ja vaikka miksi.
Vasemistofeministeille sen sijaan lienee mietittävää miten asiaan pitää suhtautua. Naisia pitää joka käänteessä tukea ja kapitalisteja ´ruoskia. MItäs nyt sitten tässä tilanteessa pitää tehdä? Nythän ne ovat jo rakentamassa boikottia. Olisi ollut paljon helpompaa, jos lausunnon olisi antanut joku saman konsernin miesjohtaja. Yksikään mies ei kuitenkaan ole niin tyhmä, että tällaista sanoisi ääneen. Se opittiin 10 vuotta sitten, kun eräs Keskon johtajista erehtyi puhumaan handycapistä. toimittajat vääntelivät sitä sitten oman tahtonsa mukaisesti eikä heidän uutisellaan ollut enää mitään tekemistä alkuperäisen lausunnon kanssa.
Eija Ailasmaan ratkaisuehdotus on näköjään saanut täällä ansaittua huomiota. Jotenkin tuntuu siltä, että keskustelu on suuntautunut väärään suuntaan. On alettu laskemaan tukieurojen määrää ja puhuttu sosiaalitukien karsimisesta.
Eijan (tunnen hänet) pointtihan oli se, että kun naisella on mahdollisuus olla työelämästä "liian helposti" kolme vuotta/lapsi veke, niin se on oleellinen tekijä haittaamaan naisen urakehitystä. Nuorelle naiselle on vaikea suunnitella uraputkea, jos hän on pois siitä kolmen vuoden pätkiä. Sen sijaan lastenhoidon laatua pitää nostaa.
Tämä oli oiva esimerkki siitä miten asenteet saavat vallan viestin tulkinnassa. Täällä hänet on jo leimattu riistokapitalistiksi ja vaikka miksi.
Vasemistofeministeille sen sijaan lienee mietittävää miten asiaan pitää suhtautua. Naisia pitää joka käänteessä tukea ja kapitalisteja ´ruoskia. MItäs nyt sitten tässä tilanteessa pitää tehdä? Nythän ne ovat jo rakentamassa boikottia. Olisi ollut paljon helpompaa, jos lausunnon olisi antanut joku saman konsernin miesjohtaja. Yksikään mies ei kuitenkaan ole niin tyhmä, että tällaista sanoisi ääneen. Se opittiin 10 vuotta sitten, kun eräs Keskon johtajista erehtyi puhumaan handycapistä. toimittajat vääntelivät sitä sitten oman tahtonsa mukaisesti eikä heidän uutisellaan ollut enää mitään tekemistä alkuperäisen lausunnon kanssa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kärjistettynä naisella on kaksi käskyä työelämän ja lastensaannin maastossa;
kolmen vuoden tauko töistä on liikaa ja vaikeuttaa urakehitystä huomattavasti, lapsi siis pian päivähoitoon ja äiti töihin.
Lapsen parhaaksi on kotihoito ainakin kolmen vuoden ikään saakka, naisen on voitava tinkiä työhaluistaan edes sen verran mikä lapsen paras on.
No niin. Kumpaa miellytetään? Lapset vai urakehitys? Yhdet käskee yhteen suuntaan ja toiset toiseen ja huono olet vaikka miten valitsisit. Aina teet väärin. On se kivaa olla äiti, niinkuin sitä syyllisyyttä ei kaikesta muusta mahdollisesta repisi jo ihan tarpeeksi niin nyt pitää olla jo kahdessa paikassa yhtä aikaa!
Ainut ratkaisu on ruveta perhepäivähoitajaksi tai lastentarhanopettajaksi omien lasten käymään päiväkotiin. :D
***
Niinpä, viime kädessä tämä on arvokysymys: Pitääkö korostaa naisen vai lapsen parasta? Jos pidetään tärkeänä naisten etenemistä työelämässä, lienee paikallaan karsia hoitovapaata, vai mitä? Tai siis tämä oli Eijan lääke. Joskus tulee mieleen, että naisen ja lasten edut menevät ristiin, kun asiaa tarkastelee feministien perspektiivistä :)
Naiset ovat vuosisatoja huolehtineet siitä, että miehillä on mahdollisuus käydä työssä, edetä uralla ja saada ihailua kotonaan. Myös ansiotonta ihailua.
Moni upea ja fiksu nainen on aikoinaan omistautunut yksin miehensä ihailuun, tämän egon pönkitykseen.
Feministit yrittävät osoittaa, että jos miehet haluavat tehdä lapsia upeiden ja fiksujen naisten kanssa, heidän tulisi myös olla tarpeen tullen valmiit joustamaan työelämässä, lapsen parhaaksi.
Sikäli se on arvokysymys, että kenenkään ei pitäisi puhua ollenkaan lapsen eduista tai oikeuksista, jos tällaiset kysymykset nousevat esille. Valinta tehdään silloin, kun halutaan lapsia. Jos tärkeintä on minä ja minun urani, oli sitten kyse miehestä taikka naisesta, silloin on paras unohtaa lapsien saaminen. Niin kauaksi aikaa, että on varaa olla pois töistä vaikka kolme vuotta.
Toinen arvokysymys on sitten usko siihen, että lapsi ehdottomasti tarvitsee oman vanhempansa tai molemmat kaiken aikaa ja kaikkialla. Sillä vanhemman alituinen valvonta ja läsnäolo voi olla myös hyvin tukahduttavaa lapsen kehitykselle. Päiväkodit taas opettavat jo varhain sosiaalistumaan ja leikit ja virikkeet ovat paljon kotia laajempia.
...on henkilökohtaisista arvoista, niinkuin hyvin asian osoitit, yhteiskunnallista yleispätevää arvoa tähän kysymykseen ei voida antaa niinkuin ei moneen muuhunkaan ihmisoikeus(etenkään ristiin menevissä kohdissa)kysymykseen.
Minä katsoisin että lapsen paras on jos se toinen vanhempi ainakin on läsnä jatkuvasti, siihen pariin-kolmeen vuoteen saakka. Siinä vaiheessa tulee vastaan useimmilla lapsilla se kohta kehityksessä jossa ne kodin ulkopuolelta tulevat virikkeet ja sosiaalinen toiminta alkavat olla tärkeitä. Tämä tällaiselta puolimaallikolta jolla on teoriatieto ja kokemus mutta ei tutkintoa :D Toki lapset ovat erilaisia, joillakin tarve sosiaalisuuteene nemmän kuin mitä koti tarjoaa, tulee ennemmin ja toisilla myöhemmin. Mutta totta on varmasti että liian kauan samoja naamoja katsellessa ka keskipisteenä ollessa vääristyy lapsenkin kuva maailmasta...
***
"Naiset ovat vuosisatoja huolehtineet siitä, että miehillä on mahdollisuus käydä työssä, edetä uralla ja saada ihailua kotonaan. Myös ansiotonta ihailua."
Vuosisatoja? Noh, sanotaan vaikka niin, että siitä asti, kun siirryttiin agraariyhteiskunnasta kaupunkiin. Itse asiassa naiset ovat jo vuosituhansia halunneet myös miehen joka pystyy elättämään perheensä. Rahalla ja vallalla on koko ihmiskunnan historian ollut aivan valtava merkitys naisten puolison valintaan. Jos miehellä ei ole asemaa, hän on aina hiekommassa asemassa kilpailussa puolisoita. Kyllä tämä on hyvin vuorovaikutteista. En ihan lähtisi sitä kuvaamaan yksipuoliseksi uhraukseksi mikäli se oli sinun tarkoitksesi.
Niin, ei ole heittää tilastoa, mutta olen sellaisen nähnyt, jonka mukaan miesjohtaja, jolla ei ole perhettä on hyvin harvinainen. Naisjohtajien kohdalla se puolestaan on hyvin yleistä.
"Feministit yrittävät osoittaa, että jos miehet haluavat tehdä lapsia upeiden ja fiksujen naisten kanssa, heidän tulisi myös olla tarpeen tullen valmiit joustamaan työelämässä, lapsen parhaaksi"
Tuo taitaa mennä hieman asian ohi ja tuo "upea" on niin jotenkin myyntireiskan juttua, että jätän sen väliin.
Niin, jos on olemassa uhka, että nainen on pois työelämästä vaikka 6-9 vuotta, niin ei se paranna naisen asemaa uraputkessa. Siitähän tässä oli kyse, eikös?
"Toinen arvokysymys on sitten usko siihen, että lapsi ehdottomasti tarvitsee oman vanhempansa tai molemmat kaiken aikaa ja kaikkialla. Sillä vanhemman alituinen valvonta ja läsnäolo voi olla myös hyvin tukahduttavaa lapsen kehitykselle."
En tiedä mihin tämä näkemyksesi perustuu... intuitioon vai johonkin faktaan. En ole moiseen ennen törmännyt
Mutta totta on varmasti että liian kauan samoja naamoja katsellessa ka keskipisteenä ollessa vääristyy lapsenkin kuva maailmasta...
Ohoh, vai oikein vääristyy :) Onko kyse vakavasta ilmiöstä, ettei vain kasvaisi kieroon :)
Vääristyy -sanan on hanurista mutta parempaakaan en keksinyt. Tarkoitan sitä kuinka esimerkiksi juuri sen kolmivuotiaan paikkeilla alkaa olla tarvetta siihen ryhmätoiminnan opetteluun ja yhteiskunnan toimintaan osallistumiseen (siis huomata että maailmassa on muitakin kuin äiti, isä ja sisarukset), jos sen jälkeen vielä pitkään pidetään lapsonen niin sanotusti pumpulissa, vailla niitä kodin ulkopuolisia kokemuksia tottuen noudattamaan _vain_ oman perheen sääntöjä ja dynamiikkaa, on sanomattakin selvää että kun jossain vaiheessa siihen ulkomaailmaan on mentävä ja perheyksikön ulkopuolella on toimittava, on se aina vain vaikeampaa.
Sitä tarkoitan vääristymisellä tässä kohtaa. Jos keksit paremman sanan, olen kiitollinen. Minulta tuo suomen kieli välillä häviää...
***
penskat leikkivät keskenään pihalla. Nykyisin ei ole pihoja, ja jos onkin, ei penskoja, koska kaikki ovat päiväkodeissa. Ja jos nyt olisi penskojakin, olisi myös kaiken maailmasia hörhöjä, pedofiileja, narkkareita ja muita sekoboltseja. Siksi tosiaankin on hyvä nykypäivänä saada lapsi johonkin ohjattuun ryhmätoimintaan nelivuotiaasta.
Ikävää, mutta näin on käynyt.
Nimimerkillä vanha fossiili muistelee...
Jos olisin sinun kanssasi samaa mieltä, niin todennäköisesti keksisin paremman termin kolmivuotiaan "vääristyneelle maailmankuvalle" :)
Vaikka et samaa mieltä olisikaan varmasti kuitenkin ymmärrät mitä tarkoitan. Ota ja keksi!
***
Yksipuolisesta uhrauksesta: Mitä mies siis uhraa ottaessaan vaimon? Tehdessään tämän kanssa lapsia? En keksi oikein mitään. Varmasti rikasta miestä aina joku pitää haluttavampana kuin köyhempää, mutta rikas paskiainen on kyllä melkoinen kestettävä. Joten jos yksin sillä perusteella tekee valintojaan, saattaa saada juuri sitä mitä tilaa.
Nainen sen sijaan uhraa mahdollisuuksia edetä työelämässä - sikäli kuin ne ovat hänelle uhrauksia. Usein hän uhraa myös mahdollisuuden tehdä tiedettä, taidetta tai muuta luovaa työtä, joka edellyttää sataprosenttista omistautumista asialleen.
Kyllä, siitä oli kyse, että työelämässä etenemismahdollisuudet heikkenevät. Koska kolme vuotta poissaoloa kuvioista on kolme vuotta. Asiat muuttuvat kolmessa vuodessa paljonkin. Mutta tarkoitin juuri sitä, että ennen lapsien tahtomista, sen mitä haluaa, pitää olla selvää itselle.
Tietysti olisi helpompaa, jos miehet jakaisivat kasvatusvastuuta, jos miehetkin siis uhraisivat jotakin. Sitä ne feministit yrittävät.
Minunkin näkemykseni siitä, että oman vanhemman jatkuva läsnäolon pitäminen pelkästään hyvänä asiana voidaan myös kyseenalaistaa, perustuu kokemukseen. Kokemukseen jossa äiti oli koko ajan kotona. Olen myöhemmin ymmärtänyt, että jäin paljosta paitsi, koska täydellisempi sosiaalistumiseni muiden ikäisteni kanssa alkoi tämän tähden todella myöhään, vasta kouluiässä. Sekä kokemukseen, jossa tuon saman sanoi todella fiksu nainen, oltuaan kotona lähes kolme vuotta. Hän sanoi: totesin, ettei ole pojille hyväksi olla vain ryppy otsassa kiukuttelevan äidin seurassa.
Eipä se tietysti lapsen maailmankuvaa vääristä, mutta kyllä kiukkuisessa seurassa on kenen tahansa paha olla. Niin lapsen kuin aikuisen. Ja lapsihan luulee olevansa äidin kiukuttelun ja ärtyneisyyden syy, vaikka on sitä vain välillisesti. Äitihän on vain pirun ikävystynyt.
Heidänkin pitäisi ensin päättää, mitä he yrittävät. Jos julkisuuteen tuodaan kuva, että mies/isä on perheessä tarpeeton sen voimalla ei ketään innosteta ottamaan osaa mihinkään.
Miksi aina puhutaan että nainen uhraa mahdollisuutensa perheelle? Ei tällaisesta kärsi kuin ehkä ne naiset, joiden on saatava kaikki heti ja mieluummin mahdollsimman helpolla. Muille tämä on järjestelykysymys ja toimii aivan varmasti, kunhan laittaa toimimaan.
Suunnitelma auttaa aina.
Jos luet viestisi uudelleen, huomaat ehkä, ettet sinäkään kiellä, etteikö uhrausta olisi olemassakaan. Sanot vain, että jotkut eivät kärsi siitä.
En minä sitä kiellä. Jotkut eivät kärsi, se on totta. Mutta toiset kärsivät. Molemmilla pitäisi olla yhtäläinen oikeus elää tavallaan, tehdä valintansa tavallaan, ilman että yhteisö määrää mikä on heille oikein.
Mutta, miehetkö sitten eivät koskaan halua saada kaikkea heti ja mahdollisimman helpolla?
Miehet/isät ovat usein osoittaneet käytöksellään, että perhe elää hyvin ilman heitäkin. Sen osoittaminen julkisesti todeksi on varmaan tuskallista, koska kulissi murtuu. Sellainen mies/isä, joka on perheessä läsnä, joka osallistuu sen työhön ja huveihin, on enemmän kuin tarpeellinen. Lompakko- ja kännykkäisän lähitarve sen sijaan ei ole kovin välttämätön.
joukko ihmisiä, joilla ei ole oikeutta tehdä vapaita valintoja elämässään ja hekin ovat useammin miehiä kuin naisia. Vankeja.
Jos valitsee väärin, silloin ei puhuta uhrauksesta vaan väärästä valinnasta, okei?
"Tietysti olisi helpompaa, jos miehet jakaisivat kasvatusvastuuta, jos miehetkin siis uhraisivat jotakin."
Minulle ei tule kyllä mieleen yhtäkään perhettä, jossa miehet eivät osallistuisi kasvatukseen tai muuten kodin yhteisten asioiden hoitamiseen. Oliko heittosi takana kuvitteellinen ääriesimerkki vai käsityksesi nyky-yhteiskunnasta?
"Yksipuolisesta uhrauksesta: Mitä mies siis uhraa ottaessaan vaimon? Tehdessään tämän kanssa lapsia? En keksi oikein mitään. Varmasti rikasta miestä aina joku pitää haluttavampana kuin köyhempää, mutta rikas paskiainen on kyllä melkoinen kestettävä"
Asian voi nähdä myös niin, että kysyntä sellaisille akateemisille miehille, jotka "uhraavat" uransa lastenhoitoon on melko pieni. Ympäristön paineet odottava miehiltä ja naisilta eri asioita. Kyllä se hiekkalaatikolla istuva lakimies herättää melkoisia kysymyksiä ja todennäköisesti hän asettaa siksi uralleen vielä suurempia esteitä kuin hänen vaimonsa kotiin jäädessään.
Sen verran vielä siitä uhrautuisesta, että moni nainen on sanonut, että kyllä sitä aina töitä ehtii tekemään ja kotona vietetty aika on ollut parasta aikaa.
Jaska, olet ihana ja ihan pihalla.
Ottamatta kantaa siihen, kuinka helppoa on olla pois työelämästä kolme vuotta tai kaksi kertaa kolme vuotta, sanon, että urakehitystä se haittaa. MUTTA. Ensin pitää päättää mitä uhraa ja mistä ei luovu millään hinnalla. Helpottaa toimintaa huomattavasti.
Sitä paitsi, en ymmärrä asiasta syntynyttä kohua siksikään, että kotihoidontuki ei velvoita NAISTA jäämään kotiin, vaan sinne voidaan palkata täysin ulkopuolinen henkilö hoitamaan lasta.
Kotinhoidontuen tarkoitus oli aikoinaan se, että ihmisillä olisi mahdollisuuksia valita eri hoitomuotojen välillä. Toisaalta kotihoito oli myös kädenojennus maalla asuville lapsiperheille, maatalousyrittäjillähän ei juurikaan kunnalisia hoitopaikkoja lapsille ole. Lasten kotihoidon tukeminen oli/on myös osa aluepolitiikkaa.
Miksi perheet eivät käytä kotihoidontukea siihen, että luotaisiin laadukkaita yksityisiä hoitopaikkoja, kolmiperhehoitoja, tai palkattaisiin kotiin apua? Tässä tulee tämä matematiikka tekijä vastaan. Naiset laskevat palkastaan pois lastenhoitokulut ja työssä käyntiin liittyvät kulut esim. kakkosauton vaatimat menot ja vähentävät nämä kulut nettopalkastaan. Tämä käteen jäävä tulo voi olla hyvinkin pieni ja jopa miinusmerkkinen. Tämän lakutoimituksen tehtyään perheet yhdessä päättävät, ettei naisen kannata käydä töissä, etenkin kun kotityöt vaativat oman panoksensa. Lapsiperheissä kotityöt lisääntyvät. Tämä varsin luonnollinen tapa laskea kannattavuutta tuli osittain yllätyksenä kaikille. Laskentatapa perustuu siihen jännään ja varsin sitkeää suomalaiseen käsitykseen, että lasten hoitokulut kuuluvat naisten maksettaviin menoihin. Laskun lopputulos muuttuisi tietenkin oleellisesti, jos myös miehen palkka otetaisiin vähennyslaskuun mukaan. Naisten työelämässä etenemistä ei pidetä vieläkään kovin tärkeänä ruohonjuuri tasolla. Kuitenkaan työelämästä "pakenemisesta" ja laiskuudesta ei ole kyse. Lähinnä voisi puhua arkirealismista.
"Laskentatapa perustuu siihen jännään ja varsin sitkeää suomalaiseen käsitykseen, että lasten hoitokulut kuuluvat naisten maksettaviin menoihin. "
kukin tietty saa laskea tyylillään ja päätyä haluamaansa lopputulokseen. En tiedä miten yleinen "malli" tuo sinun esittämäsi on, mutta uskoisin että useimmassa perheessä elätään yhteistaloudessa, jossa jokainen kantaa kortensa kekoon. Meillä oli ainakin melko helppoa tehdä päätös koska tienasin niin paljon enmmän kuin vaimo. tosin ei hänkään kovin pitkään himassa ollut, muistaakseni toisen lapsen yhteydessä tommoset puolitoista vuotta.
Nainen tienaa yleensä hieman miestään vähemmän. Hoitokulujen ja palkan erotus on luontevaa tehdä hänen tuloistaan, jonka on luontevampaa kotiin jäädä ja nainenhan se...