Ortodoksinen teologia - lähetystyö

Odotin vastausta ortodoksiseen teologiaan perehtyneiltä henkilöiltä.

Kaikella rakkaudella kehoitan sinua olemaan halventamatta ortodoksista kirkkoa. Kristityn käytökseen ei kuulu kenenkään alentaminen vaan kunnioitus - siinäkin tapauksessa ettemme sitä itse välttämättä aina saa vastineeksi.

Laurentius kirjoitti:

Odotin vastausta ortodoksiseen teologiaan perehtyneiltä henkilöiltä.

Kaikella rakkaudella kehoitan sinua olemaan halventamatta ortodoksista kirkkoa. Kristityn käytökseen ei kuulu kenenkään alentaminen vaan kunnioitus - siinäkin tapauksessa ettemme sitä itse välttämättä aina saa vastineeksi.

Lue lisää

Oletko tosiaan sitä mieltä, että tekopyhyyttä pitää kunnioittaa? Mitä Jeesus vastaisi kysymykseen ortodoksien lähetystyöstä? Hän sanoisi, että ortodoksit eivät ole Hänen lapsiaan, joten turha on puhua heidän lähetystyöstään.

... kirjoitti:

Oletko tosiaan sitä mieltä, että tekopyhyyttä pitää kunnioittaa? Mitä Jeesus vastaisi kysymykseen ortodoksien lähetystyöstä? Hän sanoisi, että ortodoksit eivät ole Hänen lapsiaan, joten turha on puhua heidän lähetystyöstään.

Lue lisää

"Oletko tosiaan sitä mieltä, että tekopyhyyttä pitää kunnioittaa?"

Se mutkattomuus, jolla jotkut panevat omia sanojaan Herran suuhun, kieltämättä herättää ortodokseissa ei ehkä kunnioitusta mutta pelon sekaista inhoa.

"turha on puhua heidän lähetystyöstään"

Niin. Tottakai on turha puhua heidän lähetystyöstään esim. Pohjois-Koreassa.

... kirjoitti:

Oletko tosiaan sitä mieltä, että tekopyhyyttä pitää kunnioittaa? Mitä Jeesus vastaisi kysymykseen ortodoksien lähetystyöstä? Hän sanoisi, että ortodoksit eivät ole Hänen lapsiaan, joten turha on puhua heidän lähetystyöstään.

Lue lisää

"Hän sanoisi, että ortodoksit eivät ole Hänen lapsiaan, joten turha on puhua heidän lähetystyöstään."

Etpä näköjään tunne Jeesusta ja Hänen opetuksiaan...

... kirjoitti:

Oletko tosiaan sitä mieltä, että tekopyhyyttä pitää kunnioittaa? Mitä Jeesus vastaisi kysymykseen ortodoksien lähetystyöstä? Hän sanoisi, että ortodoksit eivät ole Hänen lapsiaan, joten turha on puhua heidän lähetystyöstään.

Lue lisää

Jos Jeesus niin sanoisi, se pitää ottaa vakavasti.

Meillä ortodokseilla on mottona: Sinun ristillesi me kumarramme oi Kristus, ja sinun pyhää ylösnousemustasi veisuilla kunnioitamme. Sinä (Jeesus) olet meidän Jumalamme. Paitsi Sinua emme toista tunne...

... kirjoitti:

Oletko tosiaan sitä mieltä, että tekopyhyyttä pitää kunnioittaa? Mitä Jeesus vastaisi kysymykseen ortodoksien lähetystyöstä? Hän sanoisi, että ortodoksit eivät ole Hänen lapsiaan, joten turha on puhua heidän lähetystyöstään.

Lue lisää

Jos tekopyhyyttä aletaan mittaamaan, voi sitä valtavaa tekopyhyyden määrää mikä rehottaa vapaissa suunnissa. Välillä kuvottavuuteen asti sitäkin saa katsella. Asiahan on yksinkertaisesti niin, ettei enää voi löytää seurakuntaa missä ei olisi pesiytyneenä tekopyhyyttä ja tekopyhiä "uskovia".

Minä ainakin olen tavannut monia vilpittömiä ortodokseja jotka seuraavat Kristusta omassa seurakunnassaan. Mitä luulet, onko kirkkokunnan nimi yksi kriteeri arvioitaessa kristityn vaellusta viimeisellä tuomiolla? Jeesus ei ainakaan näin opettanut. Hän odottaa vilpitöntä sydäntä joka puhtaista motiiveista etsii Herraa. Yksin Kristuksen tähden meillä on uskallus käydä armoistuimen eteen.

Minua ainakin harmittaa sinun käytöksesi tällä palstalla. Paljon olen huonoa palautetta kuullut "pistepistepisteestä". Olisiko Kristus toiminut niin?

Otapa hihhuli käteen ihan minkä vaan sortin kirkkohistoria. Ihan meidän muiden palstalaisten mieliksi.

sivusilmin kirjoitti:

"Oletko tosiaan sitä mieltä, että tekopyhyyttä pitää kunnioittaa?"

Se mutkattomuus, jolla jotkut panevat omia sanojaan Herran suuhun, kieltämättä herättää ortodokseissa ei ehkä kunnioitusta mutta pelon sekaista inhoa.

"turha on puhua heidän lähetystyöstään"

Niin. Tottakai on turha puhua heidän lähetystyöstään esim. Pohjois-Koreassa.

Lue lisää

Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.
Tottahan me tiedämme, mitä Herramme ajattelee kun olemme Hänen lapsiaan.

exodus kirjoitti:

"Hän sanoisi, että ortodoksit eivät ole Hänen lapsiaan, joten turha on puhua heidän lähetystyöstään."

Etpä näköjään tunne Jeesusta ja Hänen opetuksiaan...

ja tunnen Hänen opetuksiaan myös.

efraim kirjoitti:

Jos Jeesus niin sanoisi, se pitää ottaa vakavasti.

Meillä ortodokseilla on mottona: Sinun ristillesi me kumarramme oi Kristus, ja sinun pyhää ylösnousemustasi veisuilla kunnioitamme. Sinä (Jeesus) olet meidän Jumalamme. Paitsi Sinua emme toista tunne...

Lue lisää

Ensinnäkin ristille kumartaminen on epäjumalan palvontaa ja toiseksi, saahan sitä ylösnousemusta kunnioittaa, vaikka ei olisi koskaan tullut tuntemaan henkilökohtaisesti Kristusta.

Laurentius kirjoitti:

Jos tekopyhyyttä aletaan mittaamaan, voi sitä valtavaa tekopyhyyden määrää mikä rehottaa vapaissa suunnissa. Välillä kuvottavuuteen asti sitäkin saa katsella. Asiahan on yksinkertaisesti niin, ettei enää voi löytää seurakuntaa missä ei olisi pesiytyneenä tekopyhyyttä ja tekopyhiä "uskovia".

Minä ainakin olen tavannut monia vilpittömiä ortodokseja jotka seuraavat Kristusta omassa seurakunnassaan. Mitä luulet, onko kirkkokunnan nimi yksi kriteeri arvioitaessa kristityn vaellusta viimeisellä tuomiolla? Jeesus ei ainakaan näin opettanut. Hän odottaa vilpitöntä sydäntä joka puhtaista motiiveista etsii Herraa. Yksin Kristuksen tähden meillä on uskallus käydä armoistuimen eteen.

Minua ainakin harmittaa sinun käytöksesi tällä palstalla. Paljon olen huonoa palautetta kuullut "pistepistepisteestä". Olisiko Kristus toiminut niin?

Lue lisää

Jeesuksen seuraaminen on tekopyhyyttä vain niiden mielestä, jotka eivät pysty käsittämään, miten joku voi elää syynistä vapaana. Se saattaa olla kuvottavaa katseltavaa, jos itse ei kykene, tai uskalla kääntyä Jumalan puoleen.
Ortodoksit ovat vilpittömiä ja vilpittömästi väärässä.
Huono palaute on hyvä merkki. Se kertoo sootä, että ihminen on tullut ravistelluksi omasta unestaan siihen ikävään todellisuuteen, että kaikki ei välttämättä ole kunnossa...

????? kirjoitti:

Otapa hihhuli käteen ihan minkä vaan sortin kirkkohistoria. Ihan meidän muiden palstalaisten mieliksi.

Se luostari siellä laakson pohjalla kertoi jo kaiken.

... kirjoitti:

Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.
Tottahan me tiedämme, mitä Herramme ajattelee kun olemme Hänen lapsiaan.

"Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo."

Uskonhan minä toki teidän hellarien tekevän lähetystyötä myös Etelämantereella. Ja varmaan kuussakin.

(Mutta me normaalit ihmiset emme kiinnitä siihen huomiota, sillä meitä ärsyttää aivan riittävästi se julkinen häirintä, jota te harjoitatte ihmisten ilmoilla.)

"Tottahan me tiedämme, mitä Herramme ajattelee kun olemme Hänen lapsiaan."

Nestoriolaisten lapsia paremminkin.

(Selvisipä lopultakin, mihin kerettiläisyyden lajiin teidän oppinne sijoittuvat. Kiitokset avunannosta.)

... kirjoitti:

Ensinnäkin ristille kumartaminen on epäjumalan palvontaa ja toiseksi, saahan sitä ylösnousemusta kunnioittaa, vaikka ei olisi koskaan tullut tuntemaan henkilökohtaisesti Kristusta.

Lue lisää

Kiitos reagoinnista, mutta unohditko komeentoida kolmatta ja neljättä lausetta vai??

... kirjoitti:

Jeesuksen seuraaminen on tekopyhyyttä vain niiden mielestä, jotka eivät pysty käsittämään, miten joku voi elää syynistä vapaana. Se saattaa olla kuvottavaa katseltavaa, jos itse ei kykene, tai uskalla kääntyä Jumalan puoleen.
Ortodoksit ovat vilpittömiä ja vilpittömästi väärässä.
Huono palaute on hyvä merkki. Se kertoo sootä, että ihminen on tullut ravistelluksi omasta unestaan siihen ikävään todellisuuteen, että kaikki ei välttämättä ole kunnossa...

Lue lisää

Mistä syynistä? Eikös ns. "vapaissa" suunnissa nimenomaan syynätä ihmisiä ;)

Kukaan ei kykene koskaan elämään koko ajan synnistä "vapaana" vaan kaikki lankeavat. Ainostaan Kristus oli synnitön. Joka muuta väittää, pilkkaa Jumalaa ja lankeaa hybrikseen.

Meinaat että jos ravintolassa valitat palaneesta pihvistä, niin olet herännyt siihen todellisuuteen, että kaikkien pihvien kuuluu olla palaneita, mutta et sitä hyväksy. En oikein nyt ymmärrä logiikkaasi. Ja sitäpaitsi: monet helluntaiherätykseen kuuluvat ihmiset ovat teologisesti koulutettuja ja osaavat perustella mielipiteensä ja kuuntelevat keskustelukumppania. He eivät saa huonoa palautetta edes täällä.

Se on nyt kuule kiltisti vaan uskottava, että Herra ei ole sinua siunannut keskustelutaidolla ja saattaisi olla parempi olla hiljaa. Ehkä sinulla onkin vaikenemisen armolahja, jota et ole vielä huomannut. Älä huoli, nämä eivät vaikuta pelastukseesi ja sehän meille omaan napaan tuijottajille on olennaisinta.

Laurentius kirjoitti:

Jos tekopyhyyttä aletaan mittaamaan, voi sitä valtavaa tekopyhyyden määrää mikä rehottaa vapaissa suunnissa. Välillä kuvottavuuteen asti sitäkin saa katsella. Asiahan on yksinkertaisesti niin, ettei enää voi löytää seurakuntaa missä ei olisi pesiytyneenä tekopyhyyttä ja tekopyhiä "uskovia".

Minä ainakin olen tavannut monia vilpittömiä ortodokseja jotka seuraavat Kristusta omassa seurakunnassaan. Mitä luulet, onko kirkkokunnan nimi yksi kriteeri arvioitaessa kristityn vaellusta viimeisellä tuomiolla? Jeesus ei ainakaan näin opettanut. Hän odottaa vilpitöntä sydäntä joka puhtaista motiiveista etsii Herraa. Yksin Kristuksen tähden meillä on uskallus käydä armoistuimen eteen.

Minua ainakin harmittaa sinun käytöksesi tällä palstalla. Paljon olen huonoa palautetta kuullut "pistepistepisteestä". Olisiko Kristus toiminut niin?

Lue lisää

"Jos tekopyhyyttä aletaan mittaamaan, voi sitä valtavaa tekopyhyyden määrää mikä rehottaa vapaissa suunnissa. "

Joo, älä muuta sano. Aikoinana tuli niissä pyörittyä ja kovasti hymyilytti tekopyhän mairea tyyli, joka oli pakollinen. Auta armias, jos ei muistanut hihkaista "hallelujaa" ja "kiitos jeesus" mantroja juuri oikeaan aikaan tai unohti aplodeerata jeesukselle niin komennettaessa. Tai jos "Pyhä Henki" eli joukkosuggestio ei kaatanutkaan kuten kaavaan kuuluu.

Kehtaan jopa väittää, että vapaiden suuntien vapaus on hyvin näennäistä ja niillä on tiukka käyttäytymiskoodi. Saarnaajan palvonta (eli kokousten valitseminen puhujan mukaan ja kasettien meditointi) on toista luokkaa kuin ort. tai lut. seurakunnassa, missä ainostaan Jumalalla on väliä.

Myöhemmin osallistuin säännöllsiesti ev-lut jumalanpalveluksiin ja usein myös kävin ort. kirkossa. Ihme kyllä, en törmännyt tekopyhyyteen kuin harvoin. Sen sijaan molempien jumalanpalveluksessa tuntui Kristuksen läsnäolo voimakkaana. Ihmekös tuo, kun Kristus on läsnä Pyhässä Ehtoollisessa.

sivusilmin kirjoitti:

"Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo."

Uskonhan minä toki teidän hellarien tekevän lähetystyötä myös Etelämantereella. Ja varmaan kuussakin.

(Mutta me normaalit ihmiset emme kiinnitä siihen huomiota, sillä meitä ärsyttää aivan riittävästi se julkinen häirintä, jota te harjoitatte ihmisten ilmoilla.)

"Tottahan me tiedämme, mitä Herramme ajattelee kun olemme Hänen lapsiaan."

Nestoriolaisten lapsia paremminkin.

(Selvisipä lopultakin, mihin kerettiläisyyden lajiin teidän oppinne sijoittuvat. Kiitokset avunannosta.)

Lue lisää

Ainakin vanhanaikaisessa helluntaiteologiassa Jeesus on kyllä toki uskontunnustusten mukaan Tosi Ihminen ja Tosi Jumala, sikäli se ei ole nestorialaista. Toki on vapaita seurakuntia, missä tätä opetusta ei korosteta oikein tai ei ole ymmärretty. Monenlaista harhaoppiakin kun on eksynyt maailmaan.

... kirjoitti:

Jeesuksen seuraaminen on tekopyhyyttä vain niiden mielestä, jotka eivät pysty käsittämään, miten joku voi elää syynistä vapaana. Se saattaa olla kuvottavaa katseltavaa, jos itse ei kykene, tai uskalla kääntyä Jumalan puoleen.
Ortodoksit ovat vilpittömiä ja vilpittömästi väärässä.
Huono palaute on hyvä merkki. Se kertoo sootä, että ihminen on tullut ravistelluksi omasta unestaan siihen ikävään todellisuuteen, että kaikki ei välttämättä ole kunnossa...

Lue lisää

Synnistä vapaana .. Niin, uskovahan voi huoletta harrastaa yhden illan seksijuttuja ja olla seuraavana päivänä onnellinen kuunnellessaan gospelia ja iloitessaan kuinka uskovaei tee syntiä.

Tällaisia esimerkkejä tunnen vähän liiankin monia ja mielestäni se on heikkoa evankeliumia.

Mevlana kirjoitti:

"Jos tekopyhyyttä aletaan mittaamaan, voi sitä valtavaa tekopyhyyden määrää mikä rehottaa vapaissa suunnissa. "

Joo, älä muuta sano. Aikoinana tuli niissä pyörittyä ja kovasti hymyilytti tekopyhän mairea tyyli, joka oli pakollinen. Auta armias, jos ei muistanut hihkaista "hallelujaa" ja "kiitos jeesus" mantroja juuri oikeaan aikaan tai unohti aplodeerata jeesukselle niin komennettaessa. Tai jos "Pyhä Henki" eli joukkosuggestio ei kaatanutkaan kuten kaavaan kuuluu.

Kehtaan jopa väittää, että vapaiden suuntien vapaus on hyvin näennäistä ja niillä on tiukka käyttäytymiskoodi. Saarnaajan palvonta (eli kokousten valitseminen puhujan mukaan ja kasettien meditointi) on toista luokkaa kuin ort. tai lut. seurakunnassa, missä ainostaan Jumalalla on väliä.

Myöhemmin osallistuin säännöllsiesti ev-lut jumalanpalveluksiin ja usein myös kävin ort. kirkossa. Ihme kyllä, en törmännyt tekopyhyyteen kuin harvoin. Sen sijaan molempien jumalanpalveluksessa tuntui Kristuksen läsnäolo voimakkaana. Ihmekös tuo, kun Kristus on läsnä Pyhässä Ehtoollisessa.

Lue lisää

Tässä sen verran otan takaisin, ettei oman seurakuntani tila ole onneksi noin paha. Rakastan seurakuntaani, mutta välillä kyllä hieman väsyy siihen kun se ei olekaan sitä mitä siltä odottaa. Ehkei sitä tulisi odottaakaan.

Olen vahvasti sitä mieltä, että kaikissa (kristillisissä) kirkkokunnissa on Jumalan mielen mukaisia paikallisseurakuntia ja yksittäisiä uskovia. Sen tähden en halua tuomita ketään enkä mitään. Jumala saa pitää hallintavallan itsellään.

Jumalan siunausta sinulle Mevlana.

Laurentius kirjoitti:

Tässä sen verran otan takaisin, ettei oman seurakuntani tila ole onneksi noin paha. Rakastan seurakuntaani, mutta välillä kyllä hieman väsyy siihen kun se ei olekaan sitä mitä siltä odottaa. Ehkei sitä tulisi odottaakaan.

Olen vahvasti sitä mieltä, että kaikissa (kristillisissä) kirkkokunnissa on Jumalan mielen mukaisia paikallisseurakuntia ja yksittäisiä uskovia. Sen tähden en halua tuomita ketään enkä mitään. Jumala saa pitää hallintavallan itsellään.

Jumalan siunausta sinulle Mevlana.

Lue lisää

Tulin tietenkin kärjistäneeksi, mutta tuon tapaista touhua se näytti aikoinaan olevan. Mitä pienemmästä poppoosta on kysymys, sitä tiukemmin jäseniä vahditaan ja toiminta keskittyy saarnaajan ympärille. Helposti tulee riitoja ja hups vaan, syntyy uusi seurakunta/lahko. Eri asia on tietenkin joku Saalem-seurakunnan kokoinen organisaatio, joka uskontotieteellisestikin määritellään kirkkokunnaksi.

Ev-lut opin mukaan on vain yksi näkymätön Kristuksen kirkko, jonka jäsenet voivat kuulua eri kirkkokuntiin eli pelastus ei tietenkään rajaudu vain luterilaisiin. Eli juuri kuten sanoit.

Toinen asia tietenkin on se, että "saarnataanko sanaa puhtaasti" ja "toimitetaanko sakramentit oikein". Vaikka yksittäisiä ihmisiä ei tuomitsisikaan, on vedettävä linja kristillisten ja ei-kristillisten ja oikein opettavien ja hereettisten yhteisöjen välille.

Kiitos. Eipä minulle kukaan ole pitkään aikaan siunausta toivottanutkaan. Siunausta myös sinulle.

... kirjoitti:

Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.
Tottahan me tiedämme, mitä Herramme ajattelee kun olemme Hänen lapsiaan.

Johtajanne sai viisumikiellon Venäjälle. Miksi hän muuten erosi Saalem-seuakunnasta ja perusti City-seurakunnan?
Saalemin johtajina ovat perustamisesta nykyhetkeen toimineet:

- 1928-1967 Eino Ilmari Manninen
- 1967-1971 Veikko Manninen
- 1971-1989 Kai Antturi
- 1989-1996 Seppo Pehkonen
- 1996-1998 Valtter Luoto
- 1998- Klaus Korhonen

Joskus aikaisemminkin on Saalemista eronnut johtajia ja perustanut oman seurakunnan. Erääseen sellaiseen viitataan mm. komisario Palmu -elokuvassa. Siinä kyseessä on Paratriisiseurakunnan saarnaaja Mustapää.

Liekö tuo City-seurakunnan Pehkonen paljoakaan parempi. Kuvien perusteella seurakunnassa on puolisen sataa jäsentä. Sääliksi käy niitä, joitka eivät tunne Pehkosen menneisyyttä.

Tämä siis käytännön osalta.

Minua kiinnostaisi ennemminkin aihe teologiselta kannalta. Ehkä ensinnäkin pitäisi saada vastaus siihen, pitääkö ortodoksinen kirkko itseään ainoana pelastavana kirkkona. Siihenkin sain ristiriitaisia vastauksia. Tarkoittaako tämä sitä, ettei siihen ole virallista kantaa ja ortodoksi saa omantunnon mukaan tehdä päätöksensä?

Samoin minua kiinnostaa erityisesti suhtautuminen "toisuskoisiin". Onko tuo sana vain pehmennetty versio vääräuskoisesta, vai tarkoittaako se todellakin sitä, että "toisuskoiset" vain uskovat eritavoin, mutta ovat silti loppu peleissä sisällä pelastuksessa? Tämä on minulle tärkeä aihe, ja siksi odotankin selkeää ja suoraa vastausta.

Laurentius kirjoitti:

Tämä siis käytännön osalta.

Minua kiinnostaisi ennemminkin aihe teologiselta kannalta. Ehkä ensinnäkin pitäisi saada vastaus siihen, pitääkö ortodoksinen kirkko itseään ainoana pelastavana kirkkona. Siihenkin sain ristiriitaisia vastauksia. Tarkoittaako tämä sitä, ettei siihen ole virallista kantaa ja ortodoksi saa omantunnon mukaan tehdä päätöksensä?

Samoin minua kiinnostaa erityisesti suhtautuminen "toisuskoisiin". Onko tuo sana vain pehmennetty versio vääräuskoisesta, vai tarkoittaako se todellakin sitä, että "toisuskoiset" vain uskovat eritavoin, mutta ovat silti loppu peleissä sisällä pelastuksessa? Tämä on minulle tärkeä aihe, ja siksi odotankin selkeää ja suoraa vastausta.

Lue lisää

Ortodoksit puhuvat usein toisuskoisista eli heterodokseista, kun he tarkoittavat muita kristittyjä. Ortodoksinen kirkko ei opeta, etteivät muiden kristittyjen kirkkojen jäsenet voisi pelastua. Ortodoksinen kirkko ei ylipäätänsä jaa mitään taivaspaikkoja täällä maan päällä, koska vain Jumalan asia on tuomita.

Ortodoksinen kirkko opettaa vain, että se on alkuperäinen Kirkko, joka pyrkii säilyttämään oikean uskon ja tarjoaa oman tiensä kuljettavaksi. Itse ajattelen, etteivät ihmisen mielipiteet tai kuuluminen johonkin poppooseen ratkaise hänen pelastustaan.

Heterodoksien lisäksi on olemassa harhaoppisia lahkoja, joiden usko ei enää ole kristillistä, ja jotka näin rajaavat itse itsensä kristinuskon ulkopuolelle. Tällöin he jossain tärkeässä asiassa poikkeavat kristinopista, eivät esim hyväksy kolminaisuusoppia tai eivät tunnusta Kristusta tosi Jumalaksi ja tosi ihmiseksi.

Ps Taisin vastata sinulle aikaisemmin tylysti. Luulin sinua eräiden palstalle kirjoittavien toisuskoisten tapaiseksi vänkääjäksi. Pyydän anteeksi, taidatkin olla rehellinen ortodoksisuudesta kiinnostunut etsijä.

Laurentius kirjoitti:

Tämä siis käytännön osalta.

Minua kiinnostaisi ennemminkin aihe teologiselta kannalta. Ehkä ensinnäkin pitäisi saada vastaus siihen, pitääkö ortodoksinen kirkko itseään ainoana pelastavana kirkkona. Siihenkin sain ristiriitaisia vastauksia. Tarkoittaako tämä sitä, ettei siihen ole virallista kantaa ja ortodoksi saa omantunnon mukaan tehdä päätöksensä?

Samoin minua kiinnostaa erityisesti suhtautuminen "toisuskoisiin". Onko tuo sana vain pehmennetty versio vääräuskoisesta, vai tarkoittaako se todellakin sitä, että "toisuskoiset" vain uskovat eritavoin, mutta ovat silti loppu peleissä sisällä pelastuksessa? Tämä on minulle tärkeä aihe, ja siksi odotankin selkeää ja suoraa vastausta.

Lue lisää

Eiköhän sinun olisi viisainta elää omantuntosi mukaan. Mikäli uskot, että ortodoksinen kirkko opettaa oikein ja totuudellisesti, on sinun varmasti viisainta kuulua ortodoksiseen kirkkoon ja pysytellä siinä sekaantumatta muihin uskontoihin. Mikäli et usko ortodoksisen kirkon opetukseen, ei kai ole syytä silloin kirkkoon kuuluakaan. Ei nimellinen kirkkoon kuuluminen kuitenkaan ketään pelasta, tai en usko...
Kun teet näin, jää lopulta toisarvoiseksi, mitä ajatellaan "muista" tai heterodokseista tai pakanoista ym.
Kärjistetysti voisin sanoa "pelasta ensin itsesi" (kenenkään ei nyt pidä käsittää tätä lausetta väärin ja moittia minua siitä, etten tietäisi, että Vapahtaja on se, joka meidät pelastaa), koska muistaisin erämaaisän sanoneen näin ajatuksella, että vain siten voi voittaa muita pelastukseen. Jos olet ortodoksi niin kasva varmuuteen uskossasi, niin sinun ei tarvitse kurkkia aidan yli. Ainahan voit rukoilla esim. eri kikkokuntaan kuuluvien rakkaittesi puolesta (ei ehkä kuitenkaan heidän kanssaan). En tiedä, voitko tehdä enempää. Se, että lohduttaisin sinua ja sanoisin "ole huoleti, kyllä he pelastuvat" tai pelottelisin ja sanoisin "eivät taatusti pelastu" ei auttaisi sinua itseäsi lainkaan, koska en kuitenkaan voisi luvata sinulle, miten rakkaittesi käy... Elä siis itse omantuntosi ja uskosi mukaan ja rukoile muiden puolesta jättäen heidät Jumalan huomaan.
Eräät munkit kerran sanoivat minulle, että täällä maan päällä olevat siteet kuten side äidin ja lapsen välillä ja ehkä side aviopuolisoidenkin välillä on niin suuri, että sillä on merkitystä tuonpuoleisessakin. Ajattelen itse, että se side on rakkaus. Siten se miten elät elämäsi, saattaa olla merkityksellinen myös rakkaillesi...mutta totuus on, ettet voi kilvoitella kuin itsesi puolesta.

Serafima (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Ortodoksit puhuvat usein toisuskoisista eli heterodokseista, kun he tarkoittavat muita kristittyjä. Ortodoksinen kirkko ei opeta, etteivät muiden kristittyjen kirkkojen jäsenet voisi pelastua. Ortodoksinen kirkko ei ylipäätänsä jaa mitään taivaspaikkoja täällä maan päällä, koska vain Jumalan asia on tuomita.

Ortodoksinen kirkko opettaa vain, että se on alkuperäinen Kirkko, joka pyrkii säilyttämään oikean uskon ja tarjoaa oman tiensä kuljettavaksi. Itse ajattelen, etteivät ihmisen mielipiteet tai kuuluminen johonkin poppooseen ratkaise hänen pelastustaan.

Heterodoksien lisäksi on olemassa harhaoppisia lahkoja, joiden usko ei enää ole kristillistä, ja jotka näin rajaavat itse itsensä kristinuskon ulkopuolelle. Tällöin he jossain tärkeässä asiassa poikkeavat kristinopista, eivät esim hyväksy kolminaisuusoppia tai eivät tunnusta Kristusta tosi Jumalaksi ja tosi ihmiseksi.

Ps Taisin vastata sinulle aikaisemmin tylysti. Luulin sinua eräiden palstalle kirjoittavien toisuskoisten tapaiseksi vänkääjäksi. Pyydän anteeksi, taidatkin olla rehellinen ortodoksisuudesta kiinnostunut etsijä.

Lue lisää

Ajattelinkin ettei kirkon kanta voi olla niin jyrkkä kuin eräs palstan ortodoksi antoi ymmärtää.

"Itse ajattelen, etteivät ihmisen mielipiteet tai kuuluminen johonkin poppooseen ratkaise hänen pelastustaan."

Tästä olen täydellisen yhtä mieltä. Jumalaa ei voi purkittaa jaettavaksi vain yhdestä osoitteesta. Kyllä Jumala on meidän ihmisten oppieroja ja mielipiteitä korkeampana ja tekee päätöksensä täysin suvereenisti. Hän ei katso meidän meriitteihin vaan yksinkertaisesti sisimpäämme; siihen mikä on sydämemme asenne. Edes oma uskottelu ei voi pelastaa, ainoastaan Jumalalta tuleva usko.

P.S. Huomasin kyllä että erehdyit niputtamaan minut muiden häirikköjen joukkoon... Mielelläni annan anteeksi ja toivotan vielä Jumalan siunausta kaupan päälle :)

toisarvoista kirjoitti:

Eiköhän sinun olisi viisainta elää omantuntosi mukaan. Mikäli uskot, että ortodoksinen kirkko opettaa oikein ja totuudellisesti, on sinun varmasti viisainta kuulua ortodoksiseen kirkkoon ja pysytellä siinä sekaantumatta muihin uskontoihin. Mikäli et usko ortodoksisen kirkon opetukseen, ei kai ole syytä silloin kirkkoon kuuluakaan. Ei nimellinen kirkkoon kuuluminen kuitenkaan ketään pelasta, tai en usko...
Kun teet näin, jää lopulta toisarvoiseksi, mitä ajatellaan "muista" tai heterodokseista tai pakanoista ym.
Kärjistetysti voisin sanoa "pelasta ensin itsesi" (kenenkään ei nyt pidä käsittää tätä lausetta väärin ja moittia minua siitä, etten tietäisi, että Vapahtaja on se, joka meidät pelastaa), koska muistaisin erämaaisän sanoneen näin ajatuksella, että vain siten voi voittaa muita pelastukseen. Jos olet ortodoksi niin kasva varmuuteen uskossasi, niin sinun ei tarvitse kurkkia aidan yli. Ainahan voit rukoilla esim. eri kikkokuntaan kuuluvien rakkaittesi puolesta (ei ehkä kuitenkaan heidän kanssaan). En tiedä, voitko tehdä enempää. Se, että lohduttaisin sinua ja sanoisin "ole huoleti, kyllä he pelastuvat" tai pelottelisin ja sanoisin "eivät taatusti pelastu" ei auttaisi sinua itseäsi lainkaan, koska en kuitenkaan voisi luvata sinulle, miten rakkaittesi käy... Elä siis itse omantuntosi ja uskosi mukaan ja rukoile muiden puolesta jättäen heidät Jumalan huomaan.
Eräät munkit kerran sanoivat minulle, että täällä maan päällä olevat siteet kuten side äidin ja lapsen välillä ja ehkä side aviopuolisoidenkin välillä on niin suuri, että sillä on merkitystä tuonpuoleisessakin. Ajattelen itse, että se side on rakkaus. Siten se miten elät elämäsi, saattaa olla merkityksellinen myös rakkaillesi...mutta totuus on, ettet voi kilvoitella kuin itsesi puolesta.

Lue lisää

Korjaan sen verran, että en ole ortodoksi. En ole siis kyseenalaistamassa ortodoksista uskoa vaan tutkimassa sitä Raamatun valossa. Etsin totuutta, vaikka näyttääkin siltä ettei sitä täältä maan päältä löydetä.

Kiitos viisaista sanoistasi.

Tuossa olikin paljon uskonnon tunneilta tutuksi tullutta historiaa. Uutta oli se mitä kerroit lähetystyöstä käytännössä. Ehkä hiukan jäi vaivaamaan se kun kerroit munkkien "evankelioivan" ainoastaan käytännön työllä ja esikuvallisella elämällään. Tuli mieleen Paavalin kirjoitukset lähetystyöstä:

Room. 10:14
   
"Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?"

Paavalin työhön kuului erittäin oleellisena osana evankeliumin sanallinen julistaminen. Tämä perustuu vankasti Jeesuksen omiin sanoihin:

Matt. 10:27
   
"Minkä minä sanon teille pimeässä, se julistakaa päivänvalossa, ja mitä kuulette korvaanne kuiskattavan, se kuuluttakaa julki katoilta."

Ehkä lähetystyö ei ole kuitenkaan niin yksipuolista kuin annoit ymmärtää. Jumalahan toimii eri tavoin hyvinkin erilaisten ihmisten kautta, jotta voisi tavoittaa mahdollisimman monen etsijän.

Laurentius kirjoitti:

Tuossa olikin paljon uskonnon tunneilta tutuksi tullutta historiaa. Uutta oli se mitä kerroit lähetystyöstä käytännössä. Ehkä hiukan jäi vaivaamaan se kun kerroit munkkien "evankelioivan" ainoastaan käytännön työllä ja esikuvallisella elämällään. Tuli mieleen Paavalin kirjoitukset lähetystyöstä:

Room. 10:14
   
"Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?"

Paavalin työhön kuului erittäin oleellisena osana evankeliumin sanallinen julistaminen. Tämä perustuu vankasti Jeesuksen omiin sanoihin:

Matt. 10:27
   
"Minkä minä sanon teille pimeässä, se julistakaa päivänvalossa, ja mitä kuulette korvaanne kuiskattavan, se kuuluttakaa julki katoilta."

Ehkä lähetystyö ei ole kuitenkaan niin yksipuolista kuin annoit ymmärtää. Jumalahan toimii eri tavoin hyvinkin erilaisten ihmisten kautta, jotta voisi tavoittaa mahdollisimman monen etsijän.

Lue lisää

Tavallinen munkki on maallikko, joka ei voi saarnata eikä toimittaa sakramentteja. Usein pioneerimunkit olivat juuri näitä tavallisia yksinkertaisia munkkeja. Jos joukossa oli pappismunkkeja, niin he tietysti hoitivat tätäkin puolta. Saarnat menevät hukkaan, jos saarnaaja ei itse elä oppiensa mukaan. Koska munkit elivät esikuvallista elämää, heidän yksinkertainenkin todistuksensa tehosi kuulijoihin.

Joskus saarnaaminen on mahdotonta, esim islaminuskoisissa maissa on näin. Silti sielläkin voidaan tehdä lähetystyötä asettumalla asumaan kansan pariin auttaen heitä ja viettäen samalla kristillistä rukouselämää. Katoliset Jeesuksen pikkuveljien ja -sisarten sääntökunnat (siis eri sääntökunnat miehille ja naisille) tekevät juuri näin lähetystyötä islaminuskoisessa Pohjois-Afrikassa.

Ortodoksisessa kirkossa jumalanpalvelustekstit muodostavat väkevän saarnan, muuta saarnaa ei aina tarvita. Isien elämästä luemme usein, kuinka joku on tullut kääntymykseen, kun hän on kuullut evnkeliumia luettavan kirkossa. 200-luvulla elänyt Pyhä Antonios Suuri oli saanut vanhemmiltaan huomattavan perinnön. Hän meni eräänä päivänä kirkkoon, jossa luettiin Jeesuksen sanat rikkaalle nuorukaiselle: "Mene ja myy kaikki mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, ja tule ja seuraa minua!" Antonios teki niin kuin evankeliumissa sanottiin. Hän myi koko omaisuutensa, jakeli rahat köyhille -ja muutti erämaahan kilvoittelijaksi.

Serafima kirjoitti:

Tavallinen munkki on maallikko, joka ei voi saarnata eikä toimittaa sakramentteja. Usein pioneerimunkit olivat juuri näitä tavallisia yksinkertaisia munkkeja. Jos joukossa oli pappismunkkeja, niin he tietysti hoitivat tätäkin puolta. Saarnat menevät hukkaan, jos saarnaaja ei itse elä oppiensa mukaan. Koska munkit elivät esikuvallista elämää, heidän yksinkertainenkin todistuksensa tehosi kuulijoihin.

Joskus saarnaaminen on mahdotonta, esim islaminuskoisissa maissa on näin. Silti sielläkin voidaan tehdä lähetystyötä asettumalla asumaan kansan pariin auttaen heitä ja viettäen samalla kristillistä rukouselämää. Katoliset Jeesuksen pikkuveljien ja -sisarten sääntökunnat (siis eri sääntökunnat miehille ja naisille) tekevät juuri näin lähetystyötä islaminuskoisessa Pohjois-Afrikassa.

Ortodoksisessa kirkossa jumalanpalvelustekstit muodostavat väkevän saarnan, muuta saarnaa ei aina tarvita. Isien elämästä luemme usein, kuinka joku on tullut kääntymykseen, kun hän on kuullut evnkeliumia luettavan kirkossa. 200-luvulla elänyt Pyhä Antonios Suuri oli saanut vanhemmiltaan huomattavan perinnön. Hän meni eräänä päivänä kirkkoon, jossa luettiin Jeesuksen sanat rikkaalle nuorukaiselle: "Mene ja myy kaikki mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, ja tule ja seuraa minua!" Antonios teki niin kuin evankeliumissa sanottiin. Hän myi koko omaisuutensa, jakeli rahat köyhille -ja muutti erämaahan kilvoittelijaksi.

Lue lisää

Munkit kuitenkin voivat todistaa omasta uskostaan myös sanallisesti? Ajattelinkin että olisi outoa jos sellainen mahdollisuus rajattaisiin pois. Muutoinhan täytyisi ensin perustaa kirkko ja saada pappi ennen kuin kukaan voi tulla kääntymykseen... Tuntuisi että se olisi puuhun väärinpäin kiipeämistä :)

Laurentius kirjoitti:

Munkit kuitenkin voivat todistaa omasta uskostaan myös sanallisesti? Ajattelinkin että olisi outoa jos sellainen mahdollisuus rajattaisiin pois. Muutoinhan täytyisi ensin perustaa kirkko ja saada pappi ennen kuin kukaan voi tulla kääntymykseen... Tuntuisi että se olisi puuhun väärinpäin kiipeämistä :)

Lue lisää

Munkeilla ei aina ole uskonnon perusteista ja historiasta kovinkaan laajoja tietoja. Papit ovat saaneet yleensä jonkinlaisen koulutuksen.

Nuoret munkit pystyvät samaan, kuin keskimääräinen uskovainen, eli kertomaan omasta elämästään.

Normaalissa luostarissa tehdään töitä niinkuin luostarin ulkopuolellakin. Mutta syntisen maailman vapaa-ajan rellestämien on korvattu hengellisillä harjoituksilla: Jumalanpaleluksella ja rukouksilla.

Laurentius kirjoitti:

Munkit kuitenkin voivat todistaa omasta uskostaan myös sanallisesti? Ajattelinkin että olisi outoa jos sellainen mahdollisuus rajattaisiin pois. Muutoinhan täytyisi ensin perustaa kirkko ja saada pappi ennen kuin kukaan voi tulla kääntymykseen... Tuntuisi että se olisi puuhun väärinpäin kiipeämistä :)

Lue lisää

ja apostolit olivat sen ensimmäisiä piispoja, joten järjestys on aina ollut se, että ensin on kirkko, ja sitten vasta tulevat uskoon kääntyneet ja kastetut.

Ortodoksisen käsityksen mukaan kirkko ei ole mikään yhdistys, jonka yksityiset omia aikojaan kääntyneet uskovaiset muodostaisivat, vaan kirkko on äiti, jota ilman ei ole uskovaisiakaan.

Lähetystyössä järjestys on kuitenkin usein se, että ensin pakanalliselle alueelle saapuu joukko pioneereja, ja vasta sen jälkeen saapuu järjestynyt kirkko hierarkkian ja kirkkorakennusten muodossa.

Missä on ihmisiä, siellä on aina myös puhetta, mutta pelkät sanat ilman tekoja eivät käännytä ketään. Puhujan pitää myös elää oppinsa mukaan.

Serafima kirjoitti:

ja apostolit olivat sen ensimmäisiä piispoja, joten järjestys on aina ollut se, että ensin on kirkko, ja sitten vasta tulevat uskoon kääntyneet ja kastetut.

Ortodoksisen käsityksen mukaan kirkko ei ole mikään yhdistys, jonka yksityiset omia aikojaan kääntyneet uskovaiset muodostaisivat, vaan kirkko on äiti, jota ilman ei ole uskovaisiakaan.

Lähetystyössä järjestys on kuitenkin usein se, että ensin pakanalliselle alueelle saapuu joukko pioneereja, ja vasta sen jälkeen saapuu järjestynyt kirkko hierarkkian ja kirkkorakennusten muodossa.

Missä on ihmisiä, siellä on aina myös puhetta, mutta pelkät sanat ilman tekoja eivät käännytä ketään. Puhujan pitää myös elää oppinsa mukaan.

Lue lisää

Mutta ensimmäisenä helluntainakin oli jo iso joukko Jeesuksen seuraajia, joista syntynyt kirkko muodostui. Paikallisseurakunta (siis organisaatio) on järkevää muodostaa vasta kun on uskovia joista se koostuu.

Siitä olen samaa mieltä, että uskoa on turha julistaa ilman tekoja. Ei sanoilla ole mitään merkitystä, ellei itse elä uskoaan todeksi.

Minunkaan käsitykseni mukaan kirkko ei ole yhdistys, vaan uskovien yhteisö. Tuohon seurakuntaruumiseen kuuluu kaikki Jumalan kutsumat ja valitsemat, jotka ovat sisällä pelastuksessa Kristuksen sovitustyön tähden. Seurakunnalla (εκκλησια) voi nähdä olevan useampiakin "ulottuvuuksia", on universaali Kristuksen ruumis josta Paavali puhuu esimerkiksi tässä Raamatun paikassa:

Hepr. 12:23

" -- juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa."

Toisaalta taas seurakunta nimitystä käytetään myös paikallisista seurakunnista, jotka alkukirkon aikana koostuivat kodeissa kokoontuvista uskovien yhteisöistä.

Onko muuten ortodoksisessa kirkossa mitään kodeissa pidettäviä tilaisuuksia, vai tapahtuuko julkinen toiminta ainoastaan kirkkojen sisällä?

Laurentius kirjoitti:

Mutta ensimmäisenä helluntainakin oli jo iso joukko Jeesuksen seuraajia, joista syntynyt kirkko muodostui. Paikallisseurakunta (siis organisaatio) on järkevää muodostaa vasta kun on uskovia joista se koostuu.

Siitä olen samaa mieltä, että uskoa on turha julistaa ilman tekoja. Ei sanoilla ole mitään merkitystä, ellei itse elä uskoaan todeksi.

Minunkaan käsitykseni mukaan kirkko ei ole yhdistys, vaan uskovien yhteisö. Tuohon seurakuntaruumiseen kuuluu kaikki Jumalan kutsumat ja valitsemat, jotka ovat sisällä pelastuksessa Kristuksen sovitustyön tähden. Seurakunnalla (εκκλησια) voi nähdä olevan useampiakin "ulottuvuuksia", on universaali Kristuksen ruumis josta Paavali puhuu esimerkiksi tässä Raamatun paikassa:

Hepr. 12:23

" -- juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa."

Toisaalta taas seurakunta nimitystä käytetään myös paikallisista seurakunnista, jotka alkukirkon aikana koostuivat kodeissa kokoontuvista uskovien yhteisöistä.

Onko muuten ortodoksisessa kirkossa mitään kodeissa pidettäviä tilaisuuksia, vai tapahtuuko julkinen toiminta ainoastaan kirkkojen sisällä?

Lue lisää

perusyksikkö on eukaristinen yhteisö. Siis tietyssä kirkossa käyvien ihmisten muodostama epävirallinen yhteisö. Tällaista yhteisöä nimitetään UT:ssa ekkleesiaksi, mutta sana ekkleesia tarkoittaa myös ja ennen kaikkea koko kirkkoa.

Seurakunnat (kreik enoria) ovat Suomen ortodoksisessa kirkossa taas laajoja hallintoalueita, joiden alueen muodostavat useat kunnat ja kaupungit, ja joissa on aina useita kirkkoja ja rukoushuoneita.

Kodeissa ei nykyään niinkään kokoonnuta ainakaan kaupunkioloissa, vaan kirkolla tai rukoushuoneessa, joiden yhteydessä on yleensä kerhotilat. Maalla kyllä saattavat tiistaiseurat, lähetyspiirit yms kirkolliset yhdistykset kokoontua kodeissakin.

Sodan jälkeen kokoonnutiin pitkään kodeissa ja kansakouluilla, kun kirkon omaisuus oli jäänyt luvutettuun Karjalaan eikä ollut temppeleitä, rukoushuoneita tai srk-koteja.

Tärkeintä kodeissa tapahtuvaa toimintaa on mielestäni kuitenkin oman perheen (ja kodin mahdollisten vieraitten) kesken pidetyt hartaushetket esim ruokarukoukset tai ilta- ja aamurukoukset, yhteiset Raamatunlukutuokiot ja radiojumalanpalvelusten kuunteleminen. Papitkin vierailevat kodeissa toimittamassa hartaushetkiä ja siunaamassa uudet kodit.