Adventisteilla apokryfinen kirjallisuus innoittajana

AIKALASKELMAT ADVENTISTIEN OIKEAA MATEMATIIKKAA.

Kummallista, että tänä päivänäkin tutkitaan adventtiteologiassa innolla apokryfistä kirjallisuutta. (Viite: Adventtiairut).

Kysymys siitä hyödynsikö Ellen White (1827-1915) Raamatun ohella myös ns. apokryfistä kirjallisuutta oli aikoinaan esillä mm. Adventtiairuessa. Vaikka arvovaltaiselta taholta saatu vastaus oli ehdottoman kielteinen, itse kysymys ei ole saanut tyydyttävää ja uskottavaa vastausta. Jeesuksen takaisintulon odotus 1840-luvun alussa pani uskovat tutkimaan kaikkea saatavissa olevaa apokalyptistä kirjallisuutta eikä apokryfinen kirjallisuus tehnyt tässä suhteessa poikkeusta. Milleriläinen liike tuottikin hämmästyttävän määrän erilaisia laskelmia. Suuri pettymyskään lokakuussa 1844 ei tätä intoa sammuttanut.

On se niin mahtavaa astella Millerin jalanjäljissä ja seisoa profeettaperustalla uskossaan. Varmaan adventtioppi sopii parhaiten lapsenuskoisille koska se on niin selkeätä että pikkulapsikin ymmärtää sen.
4226
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Ellen Whiten kanta apokryyfikirjoihin oli kielteinen, eli hän ei käyttänyt niitä eikä viitannut niihin.

Äänestä
  • Varhaisissa näyissä

    Ellen White kuvaa pelastettujen riemua ylösnousemuksen jälkeen joulukuussa 1844 saamansa näyn perusteella: "Nousimme kaikki yhdessä pilveen ja kohosimme seitsemässä päivässä lasimerelle. Jeesus otti esille kruunut ja asetti ne omalla oikealla kädellään päähämme [4. Esra 2:43]" (WLF 15; HK 19). Jeesuksen sijasta 4. Esrassa kruunauksen suorittaa huomattavasti muita pitempi nuori mies, joka muutamaa jaetta myöhemmin osoittautuu Jumalan Pojaksi. Myös Hermaan Paimen kertoo pitkästä nuoresta miehestä sekä voitonseppeleistä. Ellen Whiten kuvaus jatkuu pelastettujen käteen annetuilla kultaisilla harpuilla ja voitonpalmuilla. 4. Esra 2:46 tuntee myös voitonpalmut, mutta ei kultaisia harppuja.

    Uutta maata koskevassa näyssä noin vuosi em. näyn jälkeen: "Heidän [marttyyrien] seurassaan oli lukematon joukko pieniä lapsia, joiden vaatteissa myös oli punaiset palteet. Siionin vuori oli aivan edessämme, ja vuorella oli upea temppeli, ja sen ympärillä oli seitsemän muuta vuorta, joilla kasvoi ruusuja ja liljoja [4. Esra 2:19]. Näin pikku lasten kiipeilevän" (WLF 17; HK 22). Siionin vuori ja sillä oleva temppeli esiintyy samassa luvussa hieman tuonnempana. Seitsemän vuoren, samoin kuin itse luvun symboliikka on erityisen yleinen etiopialaisessa Eenokin kirjassa, esim. seitsemän vuorta, 1 Eenok 18:6; 24-25; 32:1; 77:4, seitsemän jokea, seitsemän saarta jne.

    Ellen Whiten kirjeessä Joseph Batesille 7.4.1847, jossa hän kertoo myöhemmistä näyistään, on useita 4. Esran kirjaan liittyviä viittauksia. Hän kertoo mm. miten ahdistuksen ajan alussa heidät täytettiin Pyhällä Hengellä heidän lähtiessään julistamaan sapattia:

    "Tämä saattoi kirkot ja nimiadventistit raivon valtaan, koska he eivät voineet kumota sapattitotuutta. Siihen aikaan kaikki Jumalan valitut näkivät selvästi, että meillä oli totuus, ja he lähtivät ulos kärsien vainoa kanssamme. Minä näin miekan, nälän, ruton ja suuren sekasorron maassa [Hes 7:10-19; 4. Esra 15:5-27]. Jumalattomat luulivat, että me olimme tuottaneet nuo tuomiot heidän ylitsensä, ja he ryhtyivät pitämään neuvoa keskenään vapauttaakseen maan meistä, siten muka ehkäistäkseen pahan riehumisen [4. Esra 16:68-74]. Ahdistuksen aikana me kaikki pakenimme kaupungeista ja kylistä, mutta jumalattomat vainosivat meitä tunkeutuen aseineen pyhien asuntoihin. He kohottivat aseensa meitä tappaakseen, mutta ne murtuivat ja putosivat maahan yhtä voimattomina kuin oljen korret" (WLF 19; HK 39,40). Ilmeisesti viite 4. Esra 16:68-74:ään on sijoitettu yhtä virkettä liian aikaisin.

    Myöhemmin ahdistuksen aikana: "Aurinko tuli esille, ja kuu seisoi alallansa [Hab 3:11]. Virtain juoksu lakkasi [4. Esra 6:24]. Mustat, raskaat pilvet nousivat ja iskivät toinen toistansa vastaan [4. Esra 15:34,35]" (WLF 19; HK 40). Auringon ja kuun epätavallinen käyttäytyminen, josta puhutaan myös 4. Esra 5:4b:ssä ja 7:39:ssä, sekä virtojen pysähtyminen ovat varsin yleisiä teemoja juutalaisessa apokalyptisessa kirjallisuudessa.

    Kuvaus jatkuu taivaasta tulevalla Jumalan äänellä: "Oli kuitenkin yksi valoisa kohta, missä hohti kiinteä kirkkaus ja mistä Jumalan ääni kuului, kuten paljojen vesien pauhina, järkyttäen sekä taivasta että maata... Jumalan ilmoittaessa Jeesuksen tulemisen päivän ja hetken ja antaessa iankaikkisen liiton kansalleen hän puhui yhden lauseen kerrallaan ja sitten hän keskeytti, jolloin sanat vyöryivät kautta koko maan" (WLF 19; HK 40).

    Vaikka James White ei tässä annakaan viitettä 4. Esraan, kannattaa sitä tarkastella tarkemmin erään tekstin valossa. Rabbiinisen ja apokalyptisen kirjallisuuden käsitettä bath qol pidetään joko Jumalan äänen kaikuna tai itse Jumalan äänenä. Äänen ei katsota nousevan ihmisen omasta tajunnasta. Tällaisen audition objektiivista luonnetta voidaan perustella seuraavalla tekstillä, missä Uriel tiedustelee Esralta (eri käännösten mukaan):

    Show me the picture (image) of a voice (RSV);
    Make visible the shape of a voice (NEB);
    Visa mig röstens skepnad (Ruots. 1901);
    Näytä minulle äänenkuva (OHP)(4. Esra 5:37)
    Aikaisemmin uskottiin, että äänteellä, kuten muillakin olemisen tasoilla, oli muoto, jonka vain taivaallinen näköaisti saattoi havaita. Alemmille olemassaolon tasoille, kuten ihmisille, tällaiset muodot ovat näkymättömiä. 2 Tässä WLF:n tekstissä vanhurskaat saattoivat ymmärtää sen, jumalattomat eivät.

    "Jumalan Israel seisoi silmät ylös suunnattuina kuunnellen sanoja, jotka lähtivät Jehovan suusta ja vierivät kautta maan kuin mitä ankarimman ukkosen jyrinä. Tuntui pelottavan juhlalliselta. Kunkin lauseen lopussa pyhät kajahuttivat: "Kunnia! Halleluja!" Heidän kasvojaan valaisi Jumalan kirkkaus. Ne loistivat aivan kuin Mooseksen kasvot hänen astuessaan Siinailta. Jumalattomat eivät saattaneet niihin katsoa kirkkauden vuoksi [Viis 5:1-5]." (WLF 20; HK 40). Kyseinen teksti kuuluu:

    "Silloin vanhurskas suurella rohkeudella astuu niiden eteen, jotka häntä sortivat eivätkä välittäneet hänen vaivoistansa. Kun he sen näkevät, vapisevat he hirmuisesta pelosta ja hämmästyvät hänen odottamattomasta pelastuksestaan. Katuen he sanovat mielessänsä ja huokaavat sielunsa ahdistuksessa: "Tätä me kerran pidimme pilkkanamme ja ivalauselmanamme, me hullut. Me pidimme hänen elämäänsä mielettömyytenä ja hänen loppuansa häpeällisenä. Kuinka hänet on luettu Jumalan lasten joukkoon, ja kuinka hän on saanut osansa pyhien parissa?"" (Viis 5:1-5; KR 1938). 3
    Tämä Viisauden kirjan teksti on luultavasti rohkaissut suuren pettymyksen lokakuussa 1844 läpikäyneitä milleriläisiä: tulee vielä aika jolloin jumalattomatkin joutuvat tuomiolle ja meidän kunniamme palautetaan. Toiveet kohdistuivat siis tulevaisuudessa tapahtuvaan rehabilitoimiseen.

    Tämä EGW:n lausunto heijastelee erästä kohtaa 4. Esran kirjassa:

    EGW
    Minä näin, että apokryfikirjat muodostivat salaisen kirjan, ja että viisaiden pitäisi näinä viimeisinä päivinä ymmärtää sitä. Minä näin, että Raamattu on normikirja, joka tuomitsee meidät viimeisinä päivinä. (Ellen White, Manuscript 4, 1850). KJV
    Sen vuoksi kirjoita kirjaan kaikki nämä mitä olet nähnyt ja pane se salaiseen paikkaan ja opeta ne niille kansasi viisaille, joiden sydämet tiedät kykenevän ymmärtämään ja säilyttämään nämä salaisuudet. 4. Esra 12:37,38; K.P.

    Näissä teksteissä esiintyy yhteisiä avainsanoja:

    EGW
    salainen kirja (hidden book)
    viisaat (the wise)
    pitää ymmärtää (should to understand)
    KJV
    kirjaan ja kätke ne (in a book, and hide them)
    viisaat (the wise)
    kyetä ymmärtämään (may comprehend)


    On hyvin ilmeistä, että tässä Ellen Whiten lausunnossa tiivistyy myös varhaisten adventistien opetus 4. Esran arvosta ja merkityksestä.

    Äänestä

  • tässä todisteet kirjoitti:

    Varhaisissa näyissä

    Ellen White kuvaa pelastettujen riemua ylösnousemuksen jälkeen joulukuussa 1844 saamansa näyn perusteella: "Nousimme kaikki yhdessä pilveen ja kohosimme seitsemässä päivässä lasimerelle. Jeesus otti esille kruunut ja asetti ne omalla oikealla kädellään päähämme [4. Esra 2:43]" (WLF 15; HK 19). Jeesuksen sijasta 4. Esrassa kruunauksen suorittaa huomattavasti muita pitempi nuori mies, joka muutamaa jaetta myöhemmin osoittautuu Jumalan Pojaksi. Myös Hermaan Paimen kertoo pitkästä nuoresta miehestä sekä voitonseppeleistä. Ellen Whiten kuvaus jatkuu pelastettujen käteen annetuilla kultaisilla harpuilla ja voitonpalmuilla. 4. Esra 2:46 tuntee myös voitonpalmut, mutta ei kultaisia harppuja.

    Uutta maata koskevassa näyssä noin vuosi em. näyn jälkeen: "Heidän [marttyyrien] seurassaan oli lukematon joukko pieniä lapsia, joiden vaatteissa myös oli punaiset palteet. Siionin vuori oli aivan edessämme, ja vuorella oli upea temppeli, ja sen ympärillä oli seitsemän muuta vuorta, joilla kasvoi ruusuja ja liljoja [4. Esra 2:19]. Näin pikku lasten kiipeilevän" (WLF 17; HK 22). Siionin vuori ja sillä oleva temppeli esiintyy samassa luvussa hieman tuonnempana. Seitsemän vuoren, samoin kuin itse luvun symboliikka on erityisen yleinen etiopialaisessa Eenokin kirjassa, esim. seitsemän vuorta, 1 Eenok 18:6; 24-25; 32:1; 77:4, seitsemän jokea, seitsemän saarta jne.

    Ellen Whiten kirjeessä Joseph Batesille 7.4.1847, jossa hän kertoo myöhemmistä näyistään, on useita 4. Esran kirjaan liittyviä viittauksia. Hän kertoo mm. miten ahdistuksen ajan alussa heidät täytettiin Pyhällä Hengellä heidän lähtiessään julistamaan sapattia:

    "Tämä saattoi kirkot ja nimiadventistit raivon valtaan, koska he eivät voineet kumota sapattitotuutta. Siihen aikaan kaikki Jumalan valitut näkivät selvästi, että meillä oli totuus, ja he lähtivät ulos kärsien vainoa kanssamme. Minä näin miekan, nälän, ruton ja suuren sekasorron maassa [Hes 7:10-19; 4. Esra 15:5-27]. Jumalattomat luulivat, että me olimme tuottaneet nuo tuomiot heidän ylitsensä, ja he ryhtyivät pitämään neuvoa keskenään vapauttaakseen maan meistä, siten muka ehkäistäkseen pahan riehumisen [4. Esra 16:68-74]. Ahdistuksen aikana me kaikki pakenimme kaupungeista ja kylistä, mutta jumalattomat vainosivat meitä tunkeutuen aseineen pyhien asuntoihin. He kohottivat aseensa meitä tappaakseen, mutta ne murtuivat ja putosivat maahan yhtä voimattomina kuin oljen korret" (WLF 19; HK 39,40). Ilmeisesti viite 4. Esra 16:68-74:ään on sijoitettu yhtä virkettä liian aikaisin.

    Myöhemmin ahdistuksen aikana: "Aurinko tuli esille, ja kuu seisoi alallansa [Hab 3:11]. Virtain juoksu lakkasi [4. Esra 6:24]. Mustat, raskaat pilvet nousivat ja iskivät toinen toistansa vastaan [4. Esra 15:34,35]" (WLF 19; HK 40). Auringon ja kuun epätavallinen käyttäytyminen, josta puhutaan myös 4. Esra 5:4b:ssä ja 7:39:ssä, sekä virtojen pysähtyminen ovat varsin yleisiä teemoja juutalaisessa apokalyptisessa kirjallisuudessa.

    Kuvaus jatkuu taivaasta tulevalla Jumalan äänellä: "Oli kuitenkin yksi valoisa kohta, missä hohti kiinteä kirkkaus ja mistä Jumalan ääni kuului, kuten paljojen vesien pauhina, järkyttäen sekä taivasta että maata... Jumalan ilmoittaessa Jeesuksen tulemisen päivän ja hetken ja antaessa iankaikkisen liiton kansalleen hän puhui yhden lauseen kerrallaan ja sitten hän keskeytti, jolloin sanat vyöryivät kautta koko maan" (WLF 19; HK 40).

    Vaikka James White ei tässä annakaan viitettä 4. Esraan, kannattaa sitä tarkastella tarkemmin erään tekstin valossa. Rabbiinisen ja apokalyptisen kirjallisuuden käsitettä bath qol pidetään joko Jumalan äänen kaikuna tai itse Jumalan äänenä. Äänen ei katsota nousevan ihmisen omasta tajunnasta. Tällaisen audition objektiivista luonnetta voidaan perustella seuraavalla tekstillä, missä Uriel tiedustelee Esralta (eri käännösten mukaan):

    Show me the picture (image) of a voice (RSV);
    Make visible the shape of a voice (NEB);
    Visa mig röstens skepnad (Ruots. 1901);
    Näytä minulle äänenkuva (OHP)(4. Esra 5:37)
    Aikaisemmin uskottiin, että äänteellä, kuten muillakin olemisen tasoilla, oli muoto, jonka vain taivaallinen näköaisti saattoi havaita. Alemmille olemassaolon tasoille, kuten ihmisille, tällaiset muodot ovat näkymättömiä. 2 Tässä WLF:n tekstissä vanhurskaat saattoivat ymmärtää sen, jumalattomat eivät.

    "Jumalan Israel seisoi silmät ylös suunnattuina kuunnellen sanoja, jotka lähtivät Jehovan suusta ja vierivät kautta maan kuin mitä ankarimman ukkosen jyrinä. Tuntui pelottavan juhlalliselta. Kunkin lauseen lopussa pyhät kajahuttivat: "Kunnia! Halleluja!" Heidän kasvojaan valaisi Jumalan kirkkaus. Ne loistivat aivan kuin Mooseksen kasvot hänen astuessaan Siinailta. Jumalattomat eivät saattaneet niihin katsoa kirkkauden vuoksi [Viis 5:1-5]." (WLF 20; HK 40). Kyseinen teksti kuuluu:

    "Silloin vanhurskas suurella rohkeudella astuu niiden eteen, jotka häntä sortivat eivätkä välittäneet hänen vaivoistansa. Kun he sen näkevät, vapisevat he hirmuisesta pelosta ja hämmästyvät hänen odottamattomasta pelastuksestaan. Katuen he sanovat mielessänsä ja huokaavat sielunsa ahdistuksessa: "Tätä me kerran pidimme pilkkanamme ja ivalauselmanamme, me hullut. Me pidimme hänen elämäänsä mielettömyytenä ja hänen loppuansa häpeällisenä. Kuinka hänet on luettu Jumalan lasten joukkoon, ja kuinka hän on saanut osansa pyhien parissa?"" (Viis 5:1-5; KR 1938). 3
    Tämä Viisauden kirjan teksti on luultavasti rohkaissut suuren pettymyksen lokakuussa 1844 läpikäyneitä milleriläisiä: tulee vielä aika jolloin jumalattomatkin joutuvat tuomiolle ja meidän kunniamme palautetaan. Toiveet kohdistuivat siis tulevaisuudessa tapahtuvaan rehabilitoimiseen.

    Tämä EGW:n lausunto heijastelee erästä kohtaa 4. Esran kirjassa:

    EGW
    Minä näin, että apokryfikirjat muodostivat salaisen kirjan, ja että viisaiden pitäisi näinä viimeisinä päivinä ymmärtää sitä. Minä näin, että Raamattu on normikirja, joka tuomitsee meidät viimeisinä päivinä. (Ellen White, Manuscript 4, 1850). KJV
    Sen vuoksi kirjoita kirjaan kaikki nämä mitä olet nähnyt ja pane se salaiseen paikkaan ja opeta ne niille kansasi viisaille, joiden sydämet tiedät kykenevän ymmärtämään ja säilyttämään nämä salaisuudet. 4. Esra 12:37,38; K.P.

    Näissä teksteissä esiintyy yhteisiä avainsanoja:

    EGW
    salainen kirja (hidden book)
    viisaat (the wise)
    pitää ymmärtää (should to understand)
    KJV
    kirjaan ja kätke ne (in a book, and hide them)
    viisaat (the wise)
    kyetä ymmärtämään (may comprehend)


    On hyvin ilmeistä, että tässä Ellen Whiten lausunnossa tiivistyy myös varhaisten adventistien opetus 4. Esran arvosta ja merkityksestä.

    Adventisteilla on kielteinen kanta apokryyfikirjoihin koska Ellen White ei tuntenut edes sellaisia.

    Äänestä

Apogryfikirjat eivät kuulu mitenkään A-kirkkoon.
Niitä ei ole yleisesti hyväksytty kaanoniin.
Lukea saa jokainen jos tahtoo.
Kirjakaupoista saa, ei A-kirkosta.
Kirkon opetuksessa niitä ei ole mitenkään.

Siunausta
jari laurila


VARHAISADVENTISMI JA 22.10.1844 PETTYMYS

Adventti (lat.“adventus“) tarkoittaa paitsi lähestyvän joulun odotusta, myös Kristuksen toista tulemusta.
“Adventismi” sanan ensimmäisiä käyttäjiä olivat babtistisaarnaaja William Millerin (1782-1849) perustaman liikkeen kannattajat. Nämä julistivat Kristuksen tuloa tapahtuvaksi vuonna 1844.

Nykyisin adventismilla ja adventisteilla tarkoitetaan “seitsemännen päivän Adventtikirkon” maailmanlaajuista seurakuntaa.
Lopunajan Kristuksen seurakunnan luonteeseen kuuluu Jeesuksen odotus.
Apostolinen alkuseurakunta odotti Jeesusta palaavaksi jo omana aikanaan. (Joh 14:3, Ilm 22:12,20) Paavali hillitsi odottajia; (2 Tess 2:3-4) Adventismi jatkaa alkuseurakunnan perinteitä Herran tulon saarnaamistyössä.

Martin Luther oli varhaisimpia adventisteja. Tutkittaessa Lutherin muistiinpanoja havaitaan hänen tutkineen Herran paluun yksityiskohtia, ja ymmärtäneen Herran paluun olevan lähellä. Adventtipostillassa (1522) Luther selitti taivaiden voimien järkkymistä, (Luuk 21:26) ja uskoi sen tarkoittavan
Helmikuussa 1524 tapahtuvaa planeettojen kohtaamista. Planeettojen kohtaamista yleisesti pelättiin odottaa. Luther piti mahdollisena että hän näkee maailman lopun. Luther näki itsensä lopunajan “evankelistana,” viimeisenä Kristuksen paluuta kuuluttavana torvena. (Matt 24:31, Ilm 11:15) (Arffman 1996, s. 53)

Raamatun tutkimuksen valo on kuitenkin paljastanut ettei Raamatun ilmoittamissa profetioissa päästä aikaa kalenterilla laskemalla vuotta 1844 pidemmälle. (Matt 24:36) Ajan merkkejä, profetioita tarkkailemalla lopun lähestymistä voidaan ymmärtää. (Mark 13:24-37, Ilm 13)

Ellen G White, joka näki lopun odotuksen iloitsi Herran puoleen kääntyvistä, vaikka hän vastusti lopunajan aikalaskelmia. Ellen G White sai profetian lahjan vuonna 1844. Ellen G White oli erotettu metodistikirkosta omien käsityksiensä vuoksi. Kun milleriläinen liike (n.100 000 jäsentä) hajosi pettymyksen jälkeen kolmannes heränneistä jatkoi uskon tiellä, ja adventtikirkko perustettiin 1860 luvulla. (1863) Millerin lopun odotuksen liike koostui useiden seurakuntien jäsenistä;
Metodisteista, episkopaaleista, babtisteista, presbyteereistä, kongregationalisteista, luterilaisista, reformoiduista, ym. Heillä ei ollut aikomusta perustaa omaa yhtä kirkkoa. Pohjois-Amerikassa vaikuttivat monet
Kristilliset piirit, jotka olivat paenneet Euroopasta keskiajan uskontopakkoa. Amerikan perustuslaki 1776 takasi uskonnonvapauden.

Babtisti William Miller perusti aikalaskelmansa Raamatun aikaprofetiaan 2300 illasta ja aamusta. (Dan 8:14) Miller löysi varman ja aidon Raamatun profetian, osasi laskea sen vuosissa, mutta erehtyi hiukan tulkinnassa.
Miller luuli “pyhäkön puhdistamisen” tarkoittavan maan puhdistamista ja siten Herran paluuta.

Ellen G White joka jatkoi uskonpuhdistuksen perinteitä, sai profetian lahjan kautta uutta valoa, jonka avulla profetia selitettiin loppuun asti. Selvisi että pyhäkön puhdistaminen tarkoittaa taivaallisen pyhäkön puhdistamista. Vanhan liiton pyhäkköpalveluksen suuri sovituspäivä oli esikuvaa pyhäkön puhdistamisesta. (Hebr 8:5)
Taivaan Pyhäkkö on Ylipappimme Jeesuksen Kristuksen palveluspaikka Jumalan oikealla puolella. (Hebr 8:1-2, 9:11-12, 7:24-25)

Herran paluun odotus oli suuri tapahtuma, joka aiheutti paljon polemiikkia ja mediauutisia. Elämä pysähtyi. Viljelijät jättivät satonsa korjaamatta. Teollisuutta pysähtyi, kauppaliikkeitä suljettiin Jeesuksen odotuksen vuoksi. Poliitikot pitivät rippipuheitaan julkisesti, ja pyysivät esirukouksia sielulleen. Rikkaat lahjoittivat rahaa köyhille. Yli 100 000 ihmistä kokoontui odottamaan Jeesusta. He rukoilivat ja ylistivät kirkoissa ja kokouspaikoissaan.
Missään dokumenteissa joita mm. sanomalehdet kirjoittivat, ei mainita kuitenkaan valkeita maailman lopun odotusvaatteita. Valkeat vaatteet ovat mielikuvituksen tuotetta.

Jeesuksen odotus on tietenkin oltava lopun ajan seurakunnan tuntomerkki.
Tämän päivän Raamatun ymmärryksen valon mukaan on selvää ettei aikamääriä kalenterin mukaan voida Herran paluun tapahtumalle asettaa.

Lisää tärkeätä aiheesta:
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
- “Ylipappimme Jeesus Kristus. Johdanto aikaprofetian 2300 iltaa ja aamua ymmärtämiseen” Osasto 10.
- “Aikaprofetia 2300 iltaa ja aamua” Os. 10.
- “Profeetallinen aikalaskenta päivä= vuosi periaatteella” Os. 10.
- “Profetian Hengen lahja./ Väärät profeetat/ Ellen G White” Os. 10.
- “Tutkiva tuomio. Taivaallinen oikeudenkäynti” Os. 14.
- “Profetiat jotka toteutuvat parhaillaan” os. 10.
- “Uusi ja vanha liitto” Os. 15.
- “Koska maailmanloppu tulee?” Os.9.
- “Jeesuksen tulo. Herran päivä. Toinen adventti” Os.9.
- “Ajan merkit ja lopun ajan lähestyminen” Os. 9.
- “Aikamme nyt. Mitä Jeesus ajastamme sanoi?” Os. 9.
- “Jeesuksen tulo. Näkyvällä vai näkymättömällä tavalla?” Os.9.
- “Pilkkaajat lopun aikana.” Os. 9.
- “Adventtikirkon synty” Os. 7.
- “Vapahtajamme Jeesus. Puolustajamme tuomiolla” Os. 3.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Raamatun ulkopuolinen kirjoitti:

AIKALASKELMAT ADVENTISTIEN OIKEAA MATEMATIIKKAA.

Kummallista, että tänä päivänäkin tutkitaan adventtiteologiassa innolla apokryfistä kirjallisuutta. (Viite: Adventtiairut).

Kysymys siitä hyödynsikö Ellen White (1827-1915) Raamatun ohella myös ns. apokryfistä kirjallisuutta oli aikoinaan esillä mm. Adventtiairuessa. Vaikka arvovaltaiselta taholta saatu vastaus oli ehdottoman kielteinen, itse kysymys ei ole saanut tyydyttävää ja uskottavaa vastausta. Jeesuksen takaisintulon odotus 1840-luvun alussa pani uskovat tutkimaan kaikkea saatavissa olevaa apokalyptistä kirjallisuutta eikä apokryfinen kirjallisuus tehnyt tässä suhteessa poikkeusta. Milleriläinen liike tuottikin hämmästyttävän määrän erilaisia laskelmia. Suuri pettymyskään lokakuussa 1844 ei tätä intoa sammuttanut.

On se niin mahtavaa astella Millerin jalanjäljissä ja seisoa profeettaperustalla uskossaan. Varmaan adventtioppi sopii parhaiten lapsenuskoisille koska se on niin selkeätä että pikkulapsikin ymmärtää sen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu