Yhdysvaltalainen geenitutkija Dean Hamer uskoo löytäneensä perintötekijän, joka ohjaa ihmisen herkkyyttä uskonnollisuudelle. Hänen mukaansa geenistä on ollut etua lajinkehitykselle ja se on antanut ihmiselle kyvyn rauhanomaiseen yhteiseloon.
Teksti: Gorm Palmgren
Uskonnollisuus ja käsitykset jumalasta ovat aivojen kemiallisten prosessien tulosta. Tätä mieltä on yhdysvaltalainen geenitutkija Dean Hamer. Hän uskoo löytäneensä geenin, joka säätelee näitä prosesseja.Hamerin mukaan uskonnollisuutta ohjaa VMAT2-geeni. Siitä on olemassa kaksi erilaista muunnosta. Toinen muunnos on Hamerin tutkimusten mukaan huomattavasti yleisempi henkisesti suuntautuneilla ihmisillä kuin toinen.
Hamer on tutkijana Yhdysvaltojen syöpäinstituutissa, ja uskonnollisuus-geenikin löytyi syöpätutkimuksen sivutuotteena. Tutkimuksessa selvitettiin yli tuhannen ihmisen tupakointitottumuksia ja tupakkariippuvuutta. Koehenkilöt vastasivat 240 henkilökohtaiseen kysymykseen, joista osa käsitteli uskonasioita. Heitä pyydettiin muun muassa arvioimaan suhtautumistaan yliluonnollisiin tai selittämättömiin ilmiöihin ja taipumustaan vaipua omiin mietteisiinsä tai kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta ympäröivän luonnon kanssa.
Osalta koehenkilöistä otettiin myös dna-näyte. Hamer luokitteli koehenkilöt sen mukaan, mitä he olivat vastanneet henkisyyttä mittaaviin kysymyksiin, ja vertaili ryhmiä dna-analyysin tuloksiin. Dna-analyysissä keskityttiin yhdeksään geeniin, joiden tiedetään säätelevän monoamiineiksi kutsuttujen välittäjäaineiden määrää aivoissa.
Yksi geeni ei riitä henkistämään
Geenivertailussa ilmeni, että kysymysten perusteella henkisyyteen taipuvaisilla koehenkilöillä on perimässä eri VMAT2-geenin muunnos kuin niillä, joiden vastaukset eivät osoittaneet kiinnostusta uskonnollisiin asioihin. Hamer uskoo, että tämä geeni tavalla tai toisella ohjaa ihmisten uskonnollisuutta. Hamer ei silti usko, että hänen jumalageeniksi kutsumansa VMAT2 olisi ainoa ihmisen uskoa ohjaava perintötekijä. On hyvin harvinaista, että yksi ainoa geeni säätelee tiettyä ominaisuutta. Useimmat geenit tuottavat ominaisuuksia yhdessä muiden perintötekijöiden kanssa.
Aivosolujen välittäjäaineiden määrän on helppo kuvitella vaikuttavan hengellisiin kokemuksiin. Vaikka henkisyys tai uskonnollisuus voidaan määritellä monella tavalla, useimpien mielestä siihen liittyy tietynlainen ajatusten ja tunteiden normaalia esteettömämpi virtaaminen, jonka vuoksi ihminen ei tarkastele ja tulkitse ympäristöään pelkästään logiikan sanelemista lähtökohdista.
VMAT2-geenin säätelemiin välittäjäaineisiin kuuluvat muun muassa serotoniini ja dopamiini. Serotoniini liittyy esimerkiksi masennuksen, ahdistuksen ja hermostuneisuuden tuntemuksiin mutta myös euforian ja onnen kokemuksiin. Dopamiini puolestaan palkitsee ihmisen onnistuneista suorituksista mielihyvällä. Sitä erittyy muun muassa silloin, kun ihminen saa kehuja tai tyydyttää elimistön tarpeita esimerkiksi syömällä. Mielihyvä voi saada hurmion mittasuhteet.
Dopamiinin ja serotoniinin määrään vaikuttavat myös tajuntaa laajentaviksi luonnehditut huumeet, kuten kokaiini, amfetamiini ja LSD. Jotkut niiden käyttäjät ovatkin kuvailleet huumeen vaikutuksen alaisena kokemiaan tuntemuksia uskonnollisen hurmion kaltaisiksi.
Jotkut ovat tulkinneet aivotutkimuksen tuloksia niin, että kokemus jumalasta on vain kemiallisten prosessien tuottama harha. Hamer itse välttää ottamasta kantaa korkeampien voimien olemassaoloon: Jos Jumala on olemassa, niin Hän on. Tieto siitä, mitkä aivojen kemikaalit vaikuttavat sen kokemiseen, ei muuta asiaa. Hän painottaa myös sitä, että henkisyys ja uskonto ovat eri asioita.
Henkisyys on henkilökohtainen kokemus tai mielentila, kun taas uskonnolla tarkoitetaan kollektiivista uskoa, joka on muotoutunut oppijärjestelmäksi ja ilmenee erilaisina tapoina ja menoina. Geneettisesti henkisyydelle altistunut ihminen ei silti välttämättä harjoita uskontoa tai usko jumalaan. Hamerin tutkimien henkilöiden joukossa olikin monia kyselytutkimuksen ja perimänsä perusteella henkisiksi luokiteltavia ihmisiä, jotka eivät kuuluneet uskontokuntiin eivätkä pitäneet itseään uskonnollisina.
Toisaalta on todennäköistä, että jos ihmisellä on oikea VMAT2-geenin muunnos, hän on uskonnollinen. Hamer uskoo, että geeni on vaikuttanut suurten uskonnollisten johtajien persoonalli-suuteen ja esimerkiksi Jeesuksella, Muhamedilla ja Buddhalla oli henkisyydelle altistava geenimuunnos.
Hamer uskoo, että uskonnollisuudella on saattanut olla merkitystä myös ihmislajin evoluution kannalta. Uskonto yhdistää ihmisiä, mikä on voinut olla ratkaisevan tärkeää ihmisten kyvylle elää rauhanomaisesti yhdessä. Uskontoa myös harjoitetaan usein yhteisin palvonta-menoin, ja rituaalit omat omiaan vahvistamaan yhteisöllisyyttä.
Yhteisöllisyyden tuoma kilpailuetu on voinut johtaa siihen, että VMAT2:n henkisyydelle altistava muunnos on säilynyt ihmisen perimässä. Se on ehkä antanut ihmiselle paremmat mahdollisuudet selvitä eloonjäämiskilvassa. Henkisyys ja yhteinen uskonto ovat lujittaneet ja vakauttaneet yhteisöä. Yhteisestä uskonnosta taas ei ole pitkä matka yhteisiin maallisiin sääntöihin, jotka ovat luoneet järjestystä ja turvallisuutta. Vakaus, järjestys ja turvallisuus ovat siis olleet henkisesti suuntautuneiden ihmisten kilpailuedut muihin nähden. Siksi uskonnollisuudelle herkistävä VMAT2:n muunnos on siirtynyt luonnon-valinnan kautta sukupolvelta toiselle.
Geeni lievittää kuoleman pelkoa
Henkisyyden ja uskonnon geneettisen perustan puolesta puhuu monien tutkijoiden mukaan sekin, että uskonnollisuutta esiintyy kaikissa tunnetuissa ihmisyhteisöissä, olivatpa ne miten eristäytyneitä tahansa. Tämä on tulkittu viitteeksi siitä, että uskonto ei ole syntynyt ainakaan pelkästään lainaamalla kulttuurivaikutteita muilta yhteisöiltä.
Ehkä uskonnollisuusgeenit myös tasapainottavat suuren älykkyystason tuomaa taakkaa. Kanadalaisen Laurentian yliopiston neurologi Michael Persinger on todennut: Tietoisuus vääjäämättömästä kuolemasta on hinta ihmisaivojen kehittyneestä otsalohkosta. Uskonto on erinomainen sopeutuma. Se rauhoittaa.
Teksti: Gorm Palmgren
Uskonnollisuus ja käsitykset jumalasta ovat aivojen kemiallisten prosessien tulosta. Tätä mieltä on yhdysvaltalainen geenitutkija Dean Hamer. Hän uskoo löytäneensä geenin, joka säätelee näitä prosesseja.Hamerin mukaan uskonnollisuutta ohjaa VMAT2-geeni. Siitä on olemassa kaksi erilaista muunnosta. Toinen muunnos on Hamerin tutkimusten mukaan huomattavasti yleisempi henkisesti suuntautuneilla ihmisillä kuin toinen.
Hamer on tutkijana Yhdysvaltojen syöpäinstituutissa, ja uskonnollisuus-geenikin löytyi syöpätutkimuksen sivutuotteena. Tutkimuksessa selvitettiin yli tuhannen ihmisen tupakointitottumuksia ja tupakkariippuvuutta. Koehenkilöt vastasivat 240 henkilökohtaiseen kysymykseen, joista osa käsitteli uskonasioita. Heitä pyydettiin muun muassa arvioimaan suhtautumistaan yliluonnollisiin tai selittämättömiin ilmiöihin ja taipumustaan vaipua omiin mietteisiinsä tai kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta ympäröivän luonnon kanssa.
Osalta koehenkilöistä otettiin myös dna-näyte. Hamer luokitteli koehenkilöt sen mukaan, mitä he olivat vastanneet henkisyyttä mittaaviin kysymyksiin, ja vertaili ryhmiä dna-analyysin tuloksiin. Dna-analyysissä keskityttiin yhdeksään geeniin, joiden tiedetään säätelevän monoamiineiksi kutsuttujen välittäjäaineiden määrää aivoissa.
Yksi geeni ei riitä henkistämään
Geenivertailussa ilmeni, että kysymysten perusteella henkisyyteen taipuvaisilla koehenkilöillä on perimässä eri VMAT2-geenin muunnos kuin niillä, joiden vastaukset eivät osoittaneet kiinnostusta uskonnollisiin asioihin. Hamer uskoo, että tämä geeni tavalla tai toisella ohjaa ihmisten uskonnollisuutta. Hamer ei silti usko, että hänen jumalageeniksi kutsumansa VMAT2 olisi ainoa ihmisen uskoa ohjaava perintötekijä. On hyvin harvinaista, että yksi ainoa geeni säätelee tiettyä ominaisuutta. Useimmat geenit tuottavat ominaisuuksia yhdessä muiden perintötekijöiden kanssa.
Aivosolujen välittäjäaineiden määrän on helppo kuvitella vaikuttavan hengellisiin kokemuksiin. Vaikka henkisyys tai uskonnollisuus voidaan määritellä monella tavalla, useimpien mielestä siihen liittyy tietynlainen ajatusten ja tunteiden normaalia esteettömämpi virtaaminen, jonka vuoksi ihminen ei tarkastele ja tulkitse ympäristöään pelkästään logiikan sanelemista lähtökohdista.
VMAT2-geenin säätelemiin välittäjäaineisiin kuuluvat muun muassa serotoniini ja dopamiini. Serotoniini liittyy esimerkiksi masennuksen, ahdistuksen ja hermostuneisuuden tuntemuksiin mutta myös euforian ja onnen kokemuksiin. Dopamiini puolestaan palkitsee ihmisen onnistuneista suorituksista mielihyvällä. Sitä erittyy muun muassa silloin, kun ihminen saa kehuja tai tyydyttää elimistön tarpeita esimerkiksi syömällä. Mielihyvä voi saada hurmion mittasuhteet.
Dopamiinin ja serotoniinin määrään vaikuttavat myös tajuntaa laajentaviksi luonnehditut huumeet, kuten kokaiini, amfetamiini ja LSD. Jotkut niiden käyttäjät ovatkin kuvailleet huumeen vaikutuksen alaisena kokemiaan tuntemuksia uskonnollisen hurmion kaltaisiksi.
Jotkut ovat tulkinneet aivotutkimuksen tuloksia niin, että kokemus jumalasta on vain kemiallisten prosessien tuottama harha. Hamer itse välttää ottamasta kantaa korkeampien voimien olemassaoloon: Jos Jumala on olemassa, niin Hän on. Tieto siitä, mitkä aivojen kemikaalit vaikuttavat sen kokemiseen, ei muuta asiaa. Hän painottaa myös sitä, että henkisyys ja uskonto ovat eri asioita.
Henkisyys on henkilökohtainen kokemus tai mielentila, kun taas uskonnolla tarkoitetaan kollektiivista uskoa, joka on muotoutunut oppijärjestelmäksi ja ilmenee erilaisina tapoina ja menoina. Geneettisesti henkisyydelle altistunut ihminen ei silti välttämättä harjoita uskontoa tai usko jumalaan. Hamerin tutkimien henkilöiden joukossa olikin monia kyselytutkimuksen ja perimänsä perusteella henkisiksi luokiteltavia ihmisiä, jotka eivät kuuluneet uskontokuntiin eivätkä pitäneet itseään uskonnollisina.
Toisaalta on todennäköistä, että jos ihmisellä on oikea VMAT2-geenin muunnos, hän on uskonnollinen. Hamer uskoo, että geeni on vaikuttanut suurten uskonnollisten johtajien persoonalli-suuteen ja esimerkiksi Jeesuksella, Muhamedilla ja Buddhalla oli henkisyydelle altistava geenimuunnos.
Hamer uskoo, että uskonnollisuudella on saattanut olla merkitystä myös ihmislajin evoluution kannalta. Uskonto yhdistää ihmisiä, mikä on voinut olla ratkaisevan tärkeää ihmisten kyvylle elää rauhanomaisesti yhdessä. Uskontoa myös harjoitetaan usein yhteisin palvonta-menoin, ja rituaalit omat omiaan vahvistamaan yhteisöllisyyttä.
Yhteisöllisyyden tuoma kilpailuetu on voinut johtaa siihen, että VMAT2:n henkisyydelle altistava muunnos on säilynyt ihmisen perimässä. Se on ehkä antanut ihmiselle paremmat mahdollisuudet selvitä eloonjäämiskilvassa. Henkisyys ja yhteinen uskonto ovat lujittaneet ja vakauttaneet yhteisöä. Yhteisestä uskonnosta taas ei ole pitkä matka yhteisiin maallisiin sääntöihin, jotka ovat luoneet järjestystä ja turvallisuutta. Vakaus, järjestys ja turvallisuus ovat siis olleet henkisesti suuntautuneiden ihmisten kilpailuedut muihin nähden. Siksi uskonnollisuudelle herkistävä VMAT2:n muunnos on siirtynyt luonnon-valinnan kautta sukupolvelta toiselle.
Geeni lievittää kuoleman pelkoa
Henkisyyden ja uskonnon geneettisen perustan puolesta puhuu monien tutkijoiden mukaan sekin, että uskonnollisuutta esiintyy kaikissa tunnetuissa ihmisyhteisöissä, olivatpa ne miten eristäytyneitä tahansa. Tämä on tulkittu viitteeksi siitä, että uskonto ei ole syntynyt ainakaan pelkästään lainaamalla kulttuurivaikutteita muilta yhteisöiltä.
Ehkä uskonnollisuusgeenit myös tasapainottavat suuren älykkyystason tuomaa taakkaa. Kanadalaisen Laurentian yliopiston neurologi Michael Persinger on todennut: Tietoisuus vääjäämättömästä kuolemasta on hinta ihmisaivojen kehittyneestä otsalohkosta. Uskonto on erinomainen sopeutuma. Se rauhoittaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Uskontogeeni voi olla paljon yleisluontoisempi asia kuin ymmärretään. Herkkyys ja kyky empatiaan eivät välttämättä tarkoita uskonnollisuutta, vaikka monet niin haluaisivat nähdä.
Ihmisen ajattelua ja Jumalakaipuuta ei voida kahlita. Väitetään, että taipumus "hartauteen" on "uskontogeenin" aikaansaannosta. Tunnen kuitenkin useampia uskovaisia, joissa ei ole hartautta tippaakaan.
Käyttäytimistapa siis ei tarkoita, että joku olisi uudestisyntynyt ihminen.
" Herkkyys ja kyky empatiaan eivät välttämättä tarkoita uskonnollisuutta,..."
Asia on juuri päinvastoin:
Uskonnolliset ihmiset ovat tutkimusten mukaan VÄHEMMÄN EMPAATTISIA kuin ei uskonnolliset.
Tuskin tuollaista tutkimusta on olemassa, tai jos on, niin se on tehty suppealla otoksella tarkoitushakuisesti. Joku tutki homojen osuutta maailman väestöstä seksuaalirikollisilla...
Kyse on siitä, mihin tutkija haluaa mitäkin verrata. Kuka tietää kaikkien ihmisten empatian tason? Entä kuka sen, miten uskovat suhtautuvat siihen kaikkialla maailmassa empaattisissa ja vähemmän empaattisissa kulttuureissa.
että sinä tuskin uskot edes mitä muropaketin sivulla lukee.
Taisi olla jossain tämän tyyppisessä tutkimuksessa että ateismi on geenivirheen syytä, siksi heitä on suomessakin vain n. 3% väestöstä.
heitä ei voi siis eheyttää geenivirheen vuoksi, mutta homoja voi
korkea äo altistaa ateismille. Perinnöllisyys tietty vaikuttaa siihenkin.
-Kännykät aiheuttaa syöpää
-Sian pierut ohentavat otsonikerrosta
taas tätä samaa amerikkalaista b-luokan tiedettä joka vaan yrittää päästä oikean edelle. Pyhästä Hengestäkin on liikkeellä amerikkalainen kopio
uutinen v.2008
Kännykän säteily on kansainvälisen tutkimuksen mukaan luultua vaarallisempaa.
Tutkijaryhmän mukaan kännykkä vapauttaa säteilyä, jonka aiheuttama syöpäriski on niin suuri, ettei sitä voida enää ohittaa. Vaikutus varsinkin lapsiin on tutkijoiden mukaan huomattava.
Asiasta uutisoi Helsingin Sanomat keskiviikkona.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Tutkijat Kännykkä vahingoittaa lapsesi aivoja/art-1288339519482.html?ref=lk_hs_ul_2
myös seuraavaan lihaantumiseen.
Nykyajan kiihkeä kristitty on seuraavassa elämäsä muslimi.
Oletan näin koska kristinusko on puremassa muslimen taakse jättämää pölyä...