Moskovan patriarkaattiin kuuluville lapsille ilmeisesti järjestetään koulussa oma erillinen uskonnonopetus? Tällaisen käsityksen sain kun viedessäni lasta kouluun kuulutettiin luokat missä on eri uskontojen opetus ja hämmästyin kun kuulin "ortodoksit" yhdessä luokassa ja "Venäjän ortodoksit" toisessa luokassa ja eri opettajan johdolla opiskelevat. Mistä asti näin on ollut? Onko syynä kieli, kalenteri vai molemmat?
Oma uskonnonopetus
venäläisille ortodokseille?
483091
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
syynä niinkään kuin suomalaisen uskonnonopetuksen sisällyksettömyys.
uskonnon tunnille ja sano sitten vasta jotain sisällyksettömyydestä... On nimittäin tuhtia asiaa.
muuta kuin yhdenlaista ortodoksista uskonnon opetusta. Jos jossain koulussa on omaa opetusta "Venäjän ortodokseille", se on Moskovan patriarkaatin seurakuntien järjestämää. Mielestäni ei pitäisi kuitenkaan sallia, että he järjestävät kilpailevaa opetustaan kouluissa, järjestäkööt sitä vain omissa seurakuntatiloissaan esim pyhäkoulun muodossa.
Ne "Venäjän ortodoksit", jotka eivät halua osallistua koulun järjestämään ortodoksiseen uskonnon opetukseen, tuokoot seurakunnastaan todistuksen, että saavat sen kautta korvaavaa uskonnonopetusta tai osallistukoot ET-opetukseen.
Onko tässä suomen ja venäjän ortodoksisessa uskonnonopetuksessa kysymys valtapolitiikasta vai onko näiden kirkkojen opetuksessa niin suuria eroja että tarvitaa eri jumalanpalvelukset ja eri uskonnonopetukset?
Eihän ortodoksinen kirkkokin ole jakautunut, eihän? :(
kansallisista paikalliskirkoista. Yleisenä periaatteena on, että kaikissa maissa pitäisi olla vain yksi ortodoksinen kirkko.
Länsi-Euroopassa ja Amerikassa on kuitenkin siirtolaiskirkkoja, joissa käytetään lähtömaan kieltä ja vaalitaan sen kansallisia tapoja on kreikkalaisortodoksisia, venäläisortodoksisia, serbialaisortodoksisia ja romanialaisortodoksisia kirkkoja.
Meillä Suomessa on tähän asti ollut vain yksi ortodoksinen kirkko. Vain Helsingissä (ja ennen sotia Viipurissa) on ollut pari venäjänkielistä yksityistä seurakuntaa, jotka 1960-luvulla liittyivät Moskovan patriarkaattiin. Nyt Venäjän kirkko yrittää luoda näiden seurakuntien kautta toista ortodoksista jurisdiktiota maahamme.
Minusta uskonnon opetus voitaisiin antaa kokonaan seurakuntien hoidettavksi ja valtio voisi myöntää siihen valtionavun. Opetus voisi silti tapahtua kouluilla.
Minulla ei sinänsä ole mitään sitä vastaan, että venäjänkieliset lapset saavat omankielistä uskonnonopetusta, mutta en pidä Venäjän kirkon tavasta suhtautua meihin suomalaisiin ortodokseihin. Suomen ortodoksinen kirkko on Venäjän ortodoksisen kirkon tytärkirkko. Äidin tulisi luottaa aikuiseen tyttäreensä. Tuntuu aivan siltä kuin Venäjän kirkko ei tunnustaisi kirkkomme olemassaoloa, kun se luo tänne toista jurisdiktiota.
Kuulostaa siltä, että sinulla on ennakkoluuloja Venäjän kirkkoa kohtaan. Kuitenkin on niin, että on ortodokseja, jotka omantunnon syistä tai muista syistä haluavat seurata juliaanista kalenteria. Toivottavasti en siteeraa väärin tai muista väärin, mutta mielestäni myös Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Veikko Purmonen on sanonut, että on hyvä, että on vaihtoehto niille, jotka haluavat seurata juliaanista kalenteria ja erityisesti viettää esim. aikaisemmissa keskusteluissa esiintullutta pääsiäistä samaan aikaan kuin muut maailman ortodoksit. Lisäksi on joitakin käytäntöjä, jotka erovat kirkkojen kesken, kuten jo aikaisemmissa keskusteluissa esiin tullut käytäntö vaatimuksesta katumuksen sakramenttiin ennen ehtoolliseen osallistumista (Venäjän kirkko). Myös hieman "maallisempana" asiana Venäjän kirkkoa voisi pitää "perinteikkäämpänä" esim. naisten pukeutumisen suhteen. Venäjän kirkossa naiset peittävät päänsä (huivilla).
Asiat ehkä tuntuvat sinusta merkityksettömiltä tai ehkä olet sitä mieltä, että Suomen ortodoksisella kirkolla on "oikeammat" käytännöt. En tiedä motiivejasi ajatuksillesi.
ole mitään venäläisiä ortodokseja eikä juliaanista kalenteria vastaan, olen laulanut toisen Helsingissä sijaitsevan Moskovan patriarkaatin seurakunnan kirkon kuorossa nuorena ja olen hyvin perinteinen ortodoksi. Ajanlaskukysymys ei ole minulle mitenkään tärkeä.
Vähemmistöjen uskonnonopetus kouluissa on kuitenkin suuri etuoikeus meille pieniin kirkkokuntiin kuuluville. Uskonnon opetuksessa ani harvoin tulevat esiin ne pienet erot, joita on Venäjän kirkon ja Suomen kirkon välillä. Sen sijaan voi käydä niin, että jos koulun järjestämä opetus ei kelpaa kaikille ortodokseille, niin osa ortodoksilapsista voi jäädä kokonaan ilman uskonnonopetusta, koska ryhmiä ei ehkä saada tarpeeksi suuriksi, jos kaikki ortodoksit eivät tule uskonnonopetukseen.
Lapset oppivat koulussa suomea ja annetaanhan koulussa muukin opetus suomenkielellä. Seurakunnan oma uskonnonopetus on sitten täydentävää uskonnonopetusta. Olisi hyvä jos meidänkin seurakunnissa olisi pyhäkouluja lapsille.
>>>Uskonnon opetuksessa ani harvoin tulevat esiin ne pienet erot, joita on Venäjän kirkon ja Suomen kirkon välillä.
Tarkoitinkin, että MP:n ja meidän kirkkojen opeissa ei ole eroja. Ei voi olla, sillä molemmat ovat ortodoksisia kirkkoja ja venäläistä perinnettä noudattavia. Kirkkojen käytännössä voi olla eroja, mutta ei paljoa. Itse olen ainakin Venäjällä käydessäni tuntenut Venäjän kirkon aina hyvin kotoiseksi.
Kannatan sitä, että koulujen uskonnonopetus annettaisiin uskonnollisten yhteisöjen itsensä järjestettäväksi, mutta valtio maksaisi siihen tukea. Silloin olisi ok, jos MP:n seurakunnat haluaisivat järjestää oman venäjänkielisen opetuksen jäsentensä lapsille, koska meidän seurakuntahan järjestäisi vain omilleen tuon opetuksen.
Tässä tilanteessa katson kuitenkin oman venäläisortodoksisen uskonnon opetuksen järjestämisen KOULULLA syövän koulun järjestämää ortodoksista uskonnonopetusta.
Huonot opetustulokset meikäläisessä ortodoksisessa uskonnonopetuksessa johtuvat pääasiassa epäpedagogisista ryhmistä. Samassa opetusryhmässä voi nykyisin olla aivan eri-ikäisiä lapsia. Kun taas 70- ja 80-luvuilla (jolloin itse olin uskonnon opettajana) lapset jaettiin ikäryhmittäin. Esim kaikki ala-asteikäiset eivät koskaan olleet samassa opetusryhmässä. Nykyisin kaikki ahdetaan samoihin ryhmiin. Alkuopetuksessa olevat ja yläasteikäiset voivat nykyisin olla samassa luokassa samaan aikaan oppitunnilla. Lisäksi opettajissa on paljon epäpäteviä, oppimateriaalista on pulaa, eivätkä vanhemmat kannusta lapsiaan opiskelemaan uskontoa kunnolla.
Pienten uskontokuntien uskonnonopetukseen ei haluta uhrata tunteja koulun tuntikehyksestä. Lisäksi täällä pääkaupunkiseudulla ainakin on kouluissa hyvin monenlaista vähemmistöuskonnonopetusta. Erilaisten kristillisten tunnustuskuntien oman opetuksen lisäksi on esim islamilaista, buddhalaista ja bahai-uskonnon mukaista uskonnonopetusta.
...on, että kristillisen ja muun tapakasvatuksen tulisi kuulua koululle. Mikä siinä on, että koti ei ole ottaakseen vastuuta enää mistään? "Perästä kuuluu", sanotaan. Kuten on kuulunutkin...
Makarios on oikeassa. Useissa maissa tehtyjen, samaan tutkimussarjaan tehtyjen tutkimusten mukaan äideillä on merkittävin osuus lasten uskonnollisessa kasvatuksessa. Seuraava vaikuttajahahmo onkin sitten jo isä. Kouluilla ja muilla laitoksilla on paljon pienempi vaikutus uskonnollisessa kasvatuksessa.
yleisissä kouluissa tulee tapahtua vahvistettujen opetussuunnitelmien mukaan ja sitä antavat koulun hyväksymät uskonnonopettajat.
Mitää erillistä "venäläistä" opetusta ei voi olla suomalaisissa peruskouluissa ja lukioissa.
Kouluissa opetuksen tulee tapahtua vahvistettujen opetussuunnitelmien mukaan, mutta eipä taida olla mitään lainkohtaa joka rajoittaa kuntia vahvistamasta valinnaisten aineiden opetussuunnitelmia. Oikeaoppista ortodoksiaa venäjäksi voisi olla hyvinkin venäjänkielen tai ortodouskonnon valinnaiskurssi. Opetuskielestäkään ei ole rajoituksia, joten varmasti löytyy vieraissa kielissä kursseja, joissa opetus tapaa vieraalla kielellä (esimerkiksi en näe mitään syytä miksi venäjän puhekurssia ei saisi opettaa venäjäksi).
Pakolliset kurssit on luonnollisesti opetettava opetushallituksen hyväksymien opetussuunnitelmien pohjalta. Moskovan patriarkaatti saisi halutessaan hyväksytettyään oman opetussuunnitelman, mikä olisikin minusta varsin järkevä ratkaisu. Peruskouluaikanani ortodoksisen uskonnonopetuksen päämääränä oli kasvattaa aktiivisia seurakuntalaisia, joilla oli tarpeelliset tiedot ja taidot ortodoksisen uskonnon harjoittamiseen. Venäläisten seurakunta - luulisin - on sen verran erilainen, että niiden jäsenille saattaisi olle mielekästä muokata joidenkien kurssien sisältöä.
"Oikeaoppista ortodoksiaa venäjäksi voisi olla hyvinkin venäjänkielen tai ortodouskonnon valinnaiskurssi."
Mitä on vääräoppinen ortodoksia?
"Moskovan patriarkaatti saisi halutessaan hyväksytettyään oman opetussuunnitelman, mikä olisikin minusta varsin järkevä ratkaisu."
Milloin Moskovan patriarkaatilla on ollut opetustoimintaa Suomessa? 'Ratkaisu' ei kuulosta kovin toimivalta.
Rekisteröi nimimerkkisi, vanhakalenterisuuden fanittaja.
Nykyisin Suomessa usealla vähemmistöön kuuluvalla kirkkokunnalla tai uskonnolla on omat opetusministeriön hyväksymät opeteussuunnitelmat. Tämä on tärkeää ja toivottua opetuksen, jotta mm. Lapissa asuvat lapset saisivat saman laajuista opetusta kuin pääkaupunkiseudulla asuvat. Opetussuunnitelmat ovat oleellista myös ylioppilaskirjoitusten kysymysten asettelun kannalta. En tiedä, onko ortokoksisella uskonnon opetuksella jo valmista opetussuunnitelmaa, koska koulussa, jossa toimin ei ole kyseistä opetusryhmää.
kouluissamme 1800-luvulta alkaen, kansakouluissa siitä lähtien, kun niitä on ylipäänsä alettu perustaa ja oppikouluissa jo ennen kansakoulujen perustamista.
On muistettava, että ennen toista maailmansotaa Suomessa oli Raja-Karjalassa pitäjiä, joiden lähes kaikki asukkaat olivat ortodokseja. Siellä oli ongelmana, miten koulun muutamalle luterilaiselle lapselle saataisiin järjestettyä omaa uskonnonopetusta.
En tiedä onko esim Sevettijärven ala-asteella vieläkään luterilaista uskonnonopetusta. Ehkä on. Ortodoksit ovat siellä kyllä edelleenkin enemmistönä.
Opetussuunnitelmat ovat tietysti vaihdelleet ajan myötä. En tiedä, milloin viimeinen niistä on hyväksytty, koska en ole enää pitkään aikaan ollut uskonnonopettajana.
Tällä hetkellä kaikille ortodokseille on yhteistä uskonnon opetusta. Toivon, että venäläiset ortodoksit alkavat vaatimaan omaa uskonnon opetusta, jossa huomioitaisiin heidän erilainen tausta. Tähän uskontoon voitaisiin ohjata maahanmuuttajat ja Moskovan patriarkaattiin kuuluvat ortodoksit.
Tämä opetus kustannettaisiin?
Maassa maan tavalla - koskee myös uskonnonopetusta - niin kauan kuin sitä yhteiskunnan kustannuksella saadaan / annetaan.
Maahanmuutajan olisi hyvä sopeutua ympäröivään yhteiskuntaan.
Kirkkopolitiikka ei kuulu kouluun.
Maahanmuuttajien tulisi integroitua paikallisiin oloihin. Tämän kehityksen tulisi alkaa jo lapsena, koska silloin sopeutuminen saattaa olla helpompaa. Tämä koskee myös uskonnonopetusta.
Ja muuten vielä pikkuisen statistiikkaa: Moskovan patriarkaatilla on noin 2000 ( /-) jäsentä koko Suomessa, siis maanlaajuisesti. He kaikki eivät suinkaan ole peruskouluikäisiä lapsia. Minkäköhän tasoista uskonnonopetusta pienelle vähemmistölle saataisiin aikaan? Opetusryhmien järjestelyissä olisi varmaan sanomista uskonnonopetukseen positiivisimminkin suhtautuvilla...
Venäläinen kyllä opettaa lapsilleen uskontoa ilman rahaa. Venäläinen nimittäin uskoo, ja Jumala hoitaa byrokratian.
Suomalaiseen yhteiskuntamalliin, jossa kukaan ei ikinä usko minkään voivan tapahtua ilman rahaa, heikäläisten lienee todellakin vaikea sopeutua.
"Maahanmuuttajien tulisi integroitua paikallisiin oloihin."
Ortodoksisessa uskonnonopetuksessa on satoja maahanmuuttajia jotka eivät kuulu ortodoksiseen kirkkoon. Integroitumisen kannalta olisi luonnollisesti parasta että menisivät luterilaiseen uskonnonopetukseen, mutta oman tasapainoisen kehityksen kannalta paras vaihtoehto olisi sellainen uskonnonopetus joka vastaa heidän taustaansa. Oma uskonnonopetus varmasti nostaisi johdonmukaisesti ortodoksiseen perinteeseen sitoutuneen kirkon näkyvyyttä suomalaisessa yhteiskunnassa ja helpottaisi paikallisten seurakuntien perustamista. Nykyisen lain mukaan tähän uskonnonopetukseen voisi mennä myös väestörekisteriin tai ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat.
Täsmällisiin – mutta valitettavan usein virheellisiin – tietoihin erikoistunut aktiivijäsen väitti seurakunnan liittyneen 60-luvulla Moskovan patriarkaattiin. Seurakunnan oman sivun mukaan "Yhteisön ensimmäiseksi piispaksi valittiin Länsi-Euroopan eksarkaattia johtanut korkeasti pyhitetty metropoliitta Jevlogi. Seurakunnan johtoon." "Metropoliitta Jevlogin johtama Länsi-Euroopan eksarkaatti yhdistettiin Venäjän ortodoksiseen kirkkoon kesällä 1945, minkä myötä seurakunta tuli Moskovan ja koko Venäjän patriarkan Aleksin alaisuuteen." Maahanmuuttajan kannalta tärkeämpiä asioita kuin piispan kotikunta on ortodoksisesta perinteessä pysyminen. Edelleen seurakunnan kotisivun mukaan "Pyhän Nikolauksen seurakunnassa noudatetaan samaa ortodoksista kirkollista perinnettä kuin Venäjällä, juhlat vietetään vanhan luvun mukaan ja myös pääsiäinen määräytyy vanhan juliaanisen kalenterin mukaan. Ehtoolliselle lasketaan vain synnintunnustuksella käyneet ja jumalanpalvelukset pidetään lyhentämättöminä. Jumalanpalvelukset pidetään kirkkoslaavin kielellä, saarnat venäjäksi, muut toimitukset voidaan pyynnöstä pitää myös suomeksi." Nämä eivät ole minusta maahanmuuttajien kannalta vähäpätöisiä asioita.
"Minkäköhän tasoista uskonnonopetusta pienelle vähemmistölle saataisiin aikaan?"
Tätähän ei kukaan oikeasti tiedä, mutta samanlaiset vaatimukset olisi uskonnonopettajille kuin muissakin uskonnoissa. Opettajan pitäisi olla auskultoinut ja hallita opetettava asia :-)
"Ortodoksisessa uskonnonopetuksessa on satoja maahanmuuttajia jotka eivät kuulu ortodoksiseen kirkkoon."
Eli he eivät sinänsä 'tarvitse' ortodoksista uskonnonopetusta, koska ortodoksisuus ei kuitenkaan ole heidän taustansa. Mitä yritit tarkoittaa?
En myöskään ymmärrä Nikolski-viittaustasi. Ortodoksinen dogmaattinen ja patristinen perinne on kaikkialla samaa toisin kuin väität. Lisäksi lasten integroitumiseen eivät vaikuta vanhan ajanlaskun kirkkokalenteri, kirkkoslaavin käyttäminen (kuinkakohan moni lapsi sitä edes ymmärtää?) tai synnintunnustuksella käyminen joka kerta ennen ehtoollista (nuoria alakoulujen lapsia tuo ei edes koske).
Kannattaa myös huomata, että 'Nikolski-vaihtoehto' ei edes mielikuvituksessa toimi muuta kuin pääkaupunkiseudulla.
sama asia kuin suomalaisuus, vaan suomalainen voi aivan yhtähyvin olla ortodoksi kuin luterilainenkin.
Kouluissa rehtorit yrittävät parhaansa saadakseen kaikki paimennetuiksi luterilaiseen uskonnonopetukseen. Tämä johtuu säästösyistä. Jos ei tule ET:n ja vähemmistöuskontojen ryhmiä, tuntikehyksestä säästyy tunteja muihin tarkoituksiin.
Keskimmäinen poikani käy erästä helsinkiläistä korvaavaa koulua. Kun hän aloitti siellä yläasteella, ei sinne oltu järjestetty ortodoksista uskonnonopetusta. Vaadin opetuksen järjestämistä, sillä tiesin, että koulussa kävi yläastetta parin muunkin tutun ortodoksiperheen lapset.
Myöhemmin kävi ilmi, että koulussa oli yhteensä parikymmentä ortodoksioppilasta, joista yläasteella 15. Venäläiset ortodoksit oli kaikki paimennettu luterilaiseen uskonnonopetukseen, jota oli mainostettu "yleisenä uskonnonopetuksena".
Vaikka suomalaisuus ei faktisesti tarkoitakaan luterilaisuutta, monien ihmisten mielestä asia kuitenkin on näin. Ehkä tämä aiheuttaa ongelmia opetuksen järjestämisen suhteen?
Joskus tapaukset päätyvät mediaan asti. Keväällä tuli taas ilmi yksi tapaus.
"Eli he eivät sinänsä 'tarvitse' ortodoksista uskonnonopetusta, koska ortodoksisuus ei kuitenkaan ole heidän taustansa. Mitä yritit tarkoittaa?"
Täällä ollaan huolissaan mistä MP ortodoksinen opetus voisi saada oppilaansa. Rekisteröityneenä uskonnollisena yhteisönä kumpikin MP seurakunta voisi vaatia omaa uskonnonopetusta, jossa varsinainen oppi olisi toki suunnilleen samanlainen kuin suomalaisilla, mutta juhlapäivät olisivat eri paikoissa, opiskeltaisiin seurakunnan historiaa kirkkohistoriana ja jumalanpalvelus opetettaisiin kirkkoslaavin pohjalta. Tämä ei suinkaan söisi suomalaisten ortodoksien opetusta, sillä jos kuntaan muodostuisi jommankumman opetusryhmä, voisi siihen mennä myös ne opiskelijat, joille ei olisi ortodoksista opetusta. Useimpiin kuntiin muodostuisi kaksi ortodoksista opetusryhmää. Kunnassa ei suinkaan tarvitse olla venäläisillä ortodokseilla toimintaa, jotta he olisivat oikeutettuja vaatimaan MP uskontoa mikäli Nikolski haluaisi oman uskonnonopetuksen.
Jos maahanmuuttajat menevät jumalanpalvelukseen, he menevät luultavasti slaavinkieliseen palvelukseen. Miksi opiskella suomalaisen seurakunnan hallintoa ja palveluksia joihin tuskin koulun jälkeen osallistuu?
Saman asian voisi kysyä myös ihmettelemällä miksi suomenruotsalaiset haluavat omia seurakuntia ja oman uskonnonopetuksen? Venäläisillä ei ole oikeutta omiin kouluihin, mutta heillä on niin halutessaan oikeus omaan uskonnonopetukseen. Valinta on heidän.
"Kannattaa myös huomata, että 'Nikolski-vaihtoehto' ei edes mielikuvituksessa toimi muuta kuin pääkaupunkiseudulla."
Miksi ei muka toimisi? Saattaa olla, että seurakunnan pitäisi määritellä seurakunnan alueeksi koko maa ja ainakin sen jälkeen siitä tulisi heidän niin halutessaan kaikille maahanmuuttajille vaihtoehto.
Anteeksi vain, mutta en tajua kommenttiasi "Rekisteröityneenä uskonnollisena yhteisönä kumpikin MP seurakunta voisi vaatia omaa uskonnonopetusta, jossa varsinainen oppi olisi toki suunnilleen samanlainen kuin suomalaisilla, mutta juhlapäivät olisivat eri paikoissa, opiskeltaisiin seurakunnan historiaa kirkkohistoriana ja jumalanpalvelus opetettaisiin kirkkoslaavin pohjalta."
Miten Suomen ortodoksisen kirkon oppi eroaa yleisortodoksisesta opista?
Juhlapäivien ajankohdalla ei taida olla kovin suurta merkitystä pidemmän päälle. Tärkeämpää on opettaa, miksi juhlapäiviä vietetään eikä sitä, missä kohtaa kalenteria juhlat sijaitsevat.
Seurakunnan historia ei riitä kirkkohistoriaksi luokille 1-9 eikä etenkään lukioon.
Jumalanpalveluksen kieli eri ratkaise vaan tärkeintä on se, miksi jumalanpalveluksia toimitetaan ja mitä palveluksissa tapahtuu. Minä opettaisin kirkkoslaaviksi jumalanpalvelukset lapsille, joiden äidinkieli on kirkkoslaavi.
Kannattaa tajuta, että Suomi ei ole Helsinki. Kommenttisi "useimpiin kuntiin muodostuisi kaksi ortodoksista opetusryhmää" sekä "jos maahanmuuttajat menevät jumalanpalvelukseen, he menevät luultavasti slaavinkieliseen palvelukseen" ovat hiukan hankalia esimerkiksi Imatralla, Tuupovaarassa tai Oulussa asuville maahanmuuttajaortodokseille. Hyvin harvoissa suomalaisissa seurakunnissa toimitetaan kirkkoslaavinkielisiä palveluksia. Ja MP:n seurakuntia on aika vähän koko maassa.
Realismi olisi varmaan hyväksi. En ole sinänsä MP:n järjestämää opetusta vastaan vaan ihmettelen, miksi joku kuvittelee Nikolskin ja Pokrovan edustavan jotenkin 'oikeampaa' ortodoksiaa kuin suomalaiset seurakunnat ovat.
Suomeen tulevilla venäläisillä on yleensä aika heikot tiedot suomalaisesta yhteiskunnasta ja yksilön oikeuksista.
Tiedän erään tapauksen, jossa Venäjältä Suomeen muuttanut perhe oli heti alkajaisiksi liittynyt joukolla Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon. Kun ihmettelin syytä, he vastasivat että näin kuulemma saa nopeammin Suomen kansalaisuuden!
Kaikkia huhuja sitä liikkuukin...
Ja kuulin tällä viikolla eräästä ortodoksinuoresta, joka oli konfirmoitu luterilaisessa seurakunnassa.
Mitä ihmeen merkitystä sillä on tässä keskustelussa, jos muistin tuon yksityisten seurakuntien MP:iin liittymisajankohdan väärin? Ei noiden yksityisten seurakuntien historia mihinkään kirkkohistorian kursseihin kuulu.
Olen ollut 60-luvulta lähtien ortodoksisessa srk-elämässä mukana ja muistan, että silloin asiasta keskusteltiin. Minulle on jäänyt sellainen (virheellinen) muistikuva, että asia oli silloin uusi.
Sillä taas olisi suurikin merkitys, että sinä vaivautuisit käyttämään edes jotain nimimerkkiä tällä palstalla. Rekisteröityminen voisi olla jo liikaa vaadittu. Mitäs, jos me palstalaiset emme enää vastaisi nimimerkittömille kirjoittajille?
Kaikilla on oikeus osallistua enemmistöuskonnonopetukseen. Jos maahanmuuttaja ei kuulu ortodoksiseen kirkkoon, häntä ei lasketa niihin, jotka ovat oikeutettuja ortodoksiseen uskontoon ellei ryhmää muodostu ilman häntä. Käsittääkseni tämä tarkoittaa myös MP:n ortodokseja (hehän eivät kuulu Suomen ortodoksiseen kirkkoon!)
Lait on muuttunut äskettäin. Nykyään uskontokuntiin kuulumattomat menevät ET-opetukseen ellei huoltaja halua laittaa heitä enemmistöuskontoon tai sellaiseen uskontoon, joka sopii lapsen kulttuuritaustaan.
ja väittää, että luterilainen uskonnonopetus olisi jotenkin "tunnustuksetonta" tai "yleistä uskonnonopetusta".
Luterilainen opetus on luterilaista opetusta ja sen tunneilla saadut tiedot muista uskonnoista ovat lutrilaisittain värittyneitä. Olen huomannut esim, että luterilaiseen uskonnonopetukseen osallistuneilla on yleensä väärät kirkkohistorian tiedot, siis nurinkurinen näkemys asioista.
Ortodoksin ei tietenkään tarvitse kuulua Suomen ortodoksiseen kirkkoon saadakseen ortodoksista uskonnonopetusta, vaan hän voi kuulua mihinkä ortodoksiseen kirkkoon vain.
"uskonnollinen yhdyskunta" ja "kirkkokunta". Jälkimäisen sanakirjamäärittely on "kirkkokunta kirkollinen yhdyskunta, joka uskontunnustuksen, jumalanpalvelusmuotojen yms. perusteella muodostaa oman kokonaisuutensa, kirkko". Jos MP:n katsotaan olevan oikeutettu omaan uskonnonopetukseen, minusta se on oma "uskonnollinen yhdyskunta" ja "kirkkokunta". Asiahan periaatteessa ratkaistaan käräjillä, jos sanojen sisällöstä ei pääse rehtorin kanssa yhteisymmärrykseen ja niin pitkään rehtorin tulkinta on oikea. Jos ortodoksi ei kuulu ortodoksiseen kirkkoon, hänet kuuluu sijoittaa ET:hen, ellei vanhemmat halua laittaa häntä ortodoksiseen uskontoon. Rehtorin velvollisuus ei ole kysyä maahanmuuttajien uskonnollista taustaa.
Jos olet lukenut Olen ortodoksi -sarjan lisäksi jotain luterilaisen uskonnon oppikirjaa, olisit varmaan samaa mieltä siitä, että luterilainen opetus on puolueettomampaa. Ortodoksisessa uskonnossa tuodaan paljon voimakkaammin esille kirkon merkitys ja luterilaisessa puhutaan yleisista vallitsevista tavoista. Jos uskonnon tarkoitus olisi integroida valtaväestöön maahanmuuttajat, olisi luterilainen uskonto ehdottomasti parempi valinta. Jos uskonnon tarkoitus on opettaa _oman_ seurakunnan tavat, olisi MP:lle oma uskonnonopetus paras.
En ole sama rekisteröitymätön nimimerkki kuin jolle osoitit rekisteröitymispyyntösi, mutta ajattelin vastata rekisteröitymättömien puolesta. Itse en halua tietojani taas johonkin rekisteriin - rekistereitä kun on niin paljon nykyään ottaen huomioon, että lähes kaikki "nettiputiikit" pitävät yllä jonkinlaista rekisteriä jne jne. Iselläni on salasanoja jos minkälaisia, eikä sellaista määrää enää kukaan pysty muistamaan...Ihan tämä on syynä esim. siihen, etten itse halua rekisteröityä.
Sitä paitse, ei suomi24 ole määritellyt käsittääkseni mitään "palstalaisia" ja "ulkopuolisia". Kyllä te ns. palstalaiset voitte lopettaa vastaamisen ei-rekisteröitymättömille, mutta kyllä se varmasti kaventaa keskusteluanne. Katsotaan vain. Me rekisteröitymättömät voimme sitten keskustella keskenämme, mutta kyllä me tänne palstalle saamme kirjoittaa. Siihen meillä on aivan yhtäläinen oikeus kuin rekisteröityneillä. Tosihan on myös, että sinä rekisteröityneenä saat kirjoittaa myös toisille palstoille etkä ole sidoksissa vain tähän ortodoksi-palstaan.
Sitä paitsi - miten rekisteröityminen mukamas takaa luotettavuuden (esim. ortodoksina näissä ortodoksisissa keskusteluissa) paremmin verrattuna rekisteröitymättömään. Emme tiedä sinustakaan käytännössä mitään. Kyllä tällaisella netti-palstalla saadaan suvaita kaikenlaisia kirjoituksia - myös erimielisiä ja jopa niitä rasittavia. Jokainen päättää itse, mihin vastaa ja millä tavoin vastaa, siitä se keskustelu lopulta syntyy.
ortodoksiseen kirkkoon. Kaikki ortodoksit kuuluvat ortodoksiseen kirkkoon, vaikka eivät täällä Suomessa olisikaan liittyneet mihinkään seurakuntaan. Ne ortodoksit, jotka eivät ole liittyneet täällä seurakuntiin, ovat tietysti edelleen entisen kotimaansa kirkon ja seurakunnan jäseniä.
Uskonnonopetusta järjestettäessä koulussa, tulee nimenomaan kysyä uskontokuntaa eikä seurakuntaa, sillä seurakunnat eivät enää ole mitään rekisteriviranomaisia. Ei koulu tee mitään tiedolla, kuuluuko joku esim Kallion seurakuntaan, Helsingin ortodoksiseen seurakuntaan vai Pokrovan seurakuntaan tai johonkin muuhun kirkkohallinnolliseen yksikköön. Vain verottaja on tuollaisesta kiinnostunut, koska se kerää kirkollisverot.
Luterilainen uskonnonopetus ei suinkaan ole puolueetonta eikä neutraalia, vaan heijastaa luterilaista näkemystä asioista, mikä tietysti Suomessa on yleisesti vallalla oleva näkemys.
Olen koulutukseltani teologian maisteri, ja minulla on sekä ortodoksisen että luterilaisen uskonnonopettajan ainepätevyys, joten tietysti olen tutustunut myös luterilaisessa uskonnonopetuksessa käytettävään oppimateriaaliin.
Maailmansotien välisenä aikana ei Venäjän pakolaisilla ollut oikeutta saada Suomen kouluissa ortodoksista uskonnonopetusta. He saivat osallistua, jos koulussa oli ortodoksista opetusta suomalaisille ortodoksioppilaille, mutta heitä ei otettu huomioon opetusryhmiä järjesteltäessä. Näin ne Venäjän pakolaiset, jotka asuivat ortodoksisen kirkon haja-asutusalueella, ja joista suurin osa oli vienan- tai aunuksenkarjalaisia, luterilaistettiin. Aikooko virallinen Suomi tehdä saman karhunpalveluksen myös uusille ortodoksisille maahanmuuttajille?
MP:n oma opetus on taas hössötystä ja osoitus siitä, että ei ymmärretä olennaisia asioita.
Meitä ei häiritse niinkään se, jos joku nimimerkki on rekisteröitymätön (osa vakiokirjoittajistakin on vielä rekisteröitymättömiä) kuin se, että kirjoittaja ei käytä mitään nimimerkkiä. Se tekee keskustelut sekaviksi ja vaikealukuisiksi, varsinkin, jos keskustelussa sattuu olemaan juuri sillä hetkellä useampikin sellainen kirjoittaja.
Rekisteröimättömän nimimerkin haittapuoli on taas se, että joku muukin voi käyttää sitä ja sitten joutuu selittelemään, että en se minä ollut.
Kirjoitusten sisältöön en taas ota tässä yhteydessä kantaa, puhun nyt vain tästä ulkonaisesta puolesta. Kaikki palstamme vakiokirjoittajat eivät suinkaan ole ortodokseja, eivätkä välttämättä samaa mieltä kanssamme näistä uskonasioista, mutta vaivautuvat sentään käyttämään jotain nimimerkkiä, josta tunnistamme hänet.
Jos haluat käyttää tuota Rekisteröitymätöntä nimimerkkinäsi, niin asia on minun puolestani OK.
Lapsen vanhemmilla on ensisijainen kasvatusvastuu myös lapsen uskonnollisessa elämässä.
Lisäksi on hyvä huomata, että 'oman seurakunnan tavoille opettaminen' ei ole relevanttia. Seurakuntaa ei ole, kun lapsi muutta johonkin muualle. Lisäksi on järkevä ymmärtää, että koska ortodoksinen kirkko on universaali, mitään kuppikuntaisuutta ei saisi opettaa.
...säädä sitten oikein!
---lainaus alkaa---
"jos maahanmuuttajat menevät jumalanpalvelukseen, he menevät luultavasti slaavinkieliseen palvelukseen" ovat hiukan hankalia esimerkiksi Imatralla, Tuupovaarassa tai Oulussa asuville maahanmuuttajaortodokseille."
---lainaus loppuu---
Kyllä Imatralla maahanmuuttajat saavat kirkollisia palveluksia venäjäksi ja palveluksissa käytetään kirkkoslaavia. Otahan nyt selvää tilanteista eri seurakunnissa ennen kuin höpöjä kirjoittlet!
Pääpointtini oli se, että aika harvoissa seurakunnissa täällä Suomessa järjestetään säännöllisesti slaavinkielisiä palveluksia. Integraatiota ajatellen etenkin lasten olisi hyvä oppia maassa yleisesti käytettävät jumalanpalveluskielet.
Mistä asti muuten Lappeenrannassa on toimitettu palveluksia vain slaaviksi?
mutta osittain kylläkin ja nimenomaan Imatralla josta kirjoitit. Lappeerannan Pokrovassakin ollaan parempaan suuntaan menossa koko aja ;-)
Kyllä tilanne on menossa Jumalan kiitos siihen suuntaan että kokonaan slaavinkielisiäkin palveluksia kohta tulee enemmän ja enemmän kun kirkkokansan aktiivisin osa on maahanmuuttajia ja papiston slaavinkielen (ja venäjän) taito paranee.
Turha meidän on jatkaa keskustelua miten opiskelijat tulisi sijoittaa eri ryhmiin. Kuntien kannalta olisi parasta, että kaikki olisivat samassa ryhmässä. Ortodoksisen kirkon ja MP:n kannalta olisi parasta mahdollisimman suuri näkyvyys. Minusta opiskelijan etu olisi mahdollisimman tiivis samaistumisryhmä ja Sinun mielestäsi tämä ryhmä pitäisi muodostua kaikista ortodokseista – ainakin näin olen ymmärtänyt. Rehtori on kunnan virkamies, joten hän ajaa kunnan etua lain sallimissa rajoissa. Kouluissa on ongelmia, joista vähäisin ei ole byrokratia. Kun poikamme siirtyi peruskoulusta lukioon, hänen tietonsa siirrettiin koulusta toiseen. Lukiossa hänet meinattiin laittaa luterilaiseen opetukseen, sillä hänet oli merkitty luterilaiseksi vaikka hän ei ollut luterilaisessa uskonnossa. Ilmeisesti kaikki merkitään luterilaisiksi ja poikkeukset vaihdetaan muihin uskontoihin.
"Maailmansotien välisenä aikana ei Venäjän pakolaisilla ollut oikeutta saada Suomen kouluissa ortodoksista uskonnonopetusta. He saivat osallistua, jos koulussa oli ortodoksista opetusta suomalaisille ortodoksioppilaille, mutta heitä ei otettu huomioon opetusryhmiä järjesteltäessä. Näin ne Venäjän pakolaiset, jotka asuivat ortodoksisen kirkon haja-asutusalueella, ja joista suurin osa oli vienan- tai aunuksenkarjalaisia, luterilaistettiin. Aikooko virallinen Suomi tehdä saman karhunpalveluksen myös uusille ortodoksisille maahanmuuttajille?"
En muista lukuja varmasti oikein, mutta suurusluokka on kuitenkin oikea. Ennen sotia ortodoksisen uskonnon opettaminen edellytti 20 oppilasta (vai oliko se peräti 40), jolloin ryhmiä ei muodostunut. Minun kouluaikanani ryhmien muodostaminen edellytti viittä oppilasta. Ryhmäkokoa pienennettiin evakkojen takia. Minusta – jos maahanmuuttajat niin haluavat – heillä on oikeus hyödyntää lainmuutosta ja vaatia omaa uskonnonopetusta
Ainakin Tampereella oli venäläisten ylläpitämä ortodoksinen seurakunta. Kirkon kieli oli venäjä kunnes paikalle saapui evakot, jotka ottivat seurakunnan ja muuttivat sen kielen. Valitettavasti juuri he tuhosivat paikallisen venäjänkielisen ortodoksisen kulttuurin viemällä heitä yhdistävän seurakunnan. Toivon, että venäläiset maahanmuuttajat pystyvät pitämään nyt paremmin puolensa. Kysymys ei saisi olla MP:n ja ortodoksisen kirkon valtataistelusta. Eikö meidän pitäisi kysyä, miten voimme auttaa maahanmuuttajia säilyttämää heille tärkeän uskonnon – ja kuunnella heidän toiveitaan.
Päätän osaltani tämän keskustelun.
Ryhmäkoko kansakoulujen ortodoksisessa uskonnonopetuksessa on vaihdellut. Koskaan se ei kuitenkaan ole ollut neljääkymmentä oppilasta, koska monissa kouluissahan on ollut vähemmän oppilaita kuin tuo neljäkymmentä. Esim sotien jälkeen ryhmäkoko oli kahdeksan oppilasta, myöhemmin viisi ja nykyään kolme.
Oppikouluissa sen sijaan on piti antaa ortodoksista uskonnonopetusta jokaiselle oppilaalle. Pakolaisia ei kuitenkaan laskettu näihin ortodoksioppilaihin.
Maahanmuuttaja sopeutuu parhaiten Suomen oloihin ja pysyy samalla ortodoksina liittyessään seurakuntiimme. Esim omassa seurakunnassamme vihittiin juuri venäläinen maahanmuuttaja papiksi. Seurakuntamme on kovasti tehostanut maahanmuutajatyötään. Meillä Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa on venäläisillä oma kirkko ja muissakin seurakunnan kirkoissa toimitetaan kirkkoslaavinkielisiä jumalanpalveluksia.
Käytähän sinäkin jotain nimimerkkiä, en pysty seuraamaan keskustelua, kun en tiedä oletko jo aikaisemminkin kirjoittanut tänne vai et. Sen verran sentään pitää vaivautua, että jonkun nimimerkin panee. Sen ei tarvitse olla aina sama, riittää että käyttää samassa keskustelussa koko ajan samaa nimimerkkiä.
Käsittääkseni jokainen rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta voi järjestää ns. korvaavaa uskonnonopetusta (tarkoittaa sitä, että siitä saa todistukseen suoritusmerkinnän mutta ei arvosanaa). Tiedän kouluja, joissa on jopa kymmenen erilaista uskonnonopetusta eri uskontoihin kuuluville lapsille. MP seurakunnathan on oma rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta eivätkä kuulu Suomen Ortodoksiseen kirkkoon, ja siksi kai he voivat periaatteessa vaatia omaa opetusta. Mutta tämä opetus ei siis (ainakaan vielä) ole samalla tavoin hyväksyttyä Opetushallituksen ym. taholta samanarvoisena kuin (yleinen) ortodoksinen opetus.
Tulevaisuudessa tämän opetuksen hyväksyminen voisi olla mahdollista, jos rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta saa opetussuunnitelmansa hyväksyttyä Opetushallituksessa. Silloin opetus siirtyisi seurakunnalta koululle ja arvosanan voisi myös antaa. Eri kysymys tietysti on, kuinka mielekästä tällainen olisi, koska tosiaan ortodoksinen opetushan on jo olemassa...
Tällainen käsitys minulla on, mutta en ole asiantuntija, joten korjatkaa jos esitin väärää tietoa. :)
On totta, että jokainen rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta voi järjestää uskonnonopetusta, mikäli yhdyskuntaan kuuluvia lapsia on tarpeeksi (min. kolme/kunta).
MP:n ja yleisen uskonnonopetuksen rinnakkaisuus ei oikein tuntuisi perustellulta. Ja lisäksi MP saisi varmaan perustella yksityiskohtaisesti, miksi kunnallinen saman kirkkokunnan opetus ei kelpaa.
Ei jokainen rekistöröity uskonnollinen yhdyskunta voi järjestää uskonnonopetusta koulussa.
Kerrattakoon vielä:
-opetussuunnitelma täytyy olla hyväksytty
-opetus on koulun antamaa opetusta
-opettajan tulee olla koulun hyväksymä (ja pätevä)
Koulun yleinen uskonnonopetus tarkoittaa yleensä luterilaista opetusta ja siitä ovat vapautetut niihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvat oppilaat, jotka saavat oman tunnustuksen mukaista opetusta.
ET menevät kaikki muut oppilaat eli siihen ei voi osallistus uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvat joille koulussa on järjestetty opetusta.
Todellisuus kouluissa on kuitenkin tarua ihmeellisempi.
Kaikki venäläiset maahanmuuttajat eivät ole
a) ortodokseja
b) kaikki ortodoksiset maahanmuuttajat eivät kuulu Moskovan alaisiin seurakuntiin
c) huomattava osa venäläisistä maahanmuuttajista kuuluu Suomen ortodoksisen kirkon eri seurakuntiin.
Olet adam ihan oikeassa sen suhteen, että uskontoa opettavan uskonnollisen yhteiskunnan tulee täyttää kolme mainitsemaasi vaatimusta.
Kirjoitit "ET menevät kaikki muut oppilaat eli siihen ei voi osallistus uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvat joille koulussa on järjestetty opetusta."
Ehkä nykyään. Olin lapsena ja nuorena Jehovan todistaja ja sain sen vuoksi minut vapautettiin (luterilaisesta) uskonnonopetuksesta. Koulussa ei kukaan opettanut mitään uskontoa, vaan 'opetusta' annettiin valtakunnasalilla. ET oli itse Saatanasta, koska ET:ssä ei puhuttu Jehovasta. Nykyäänkin saattaa olla tällaista meininkiä kouluissa.
ET-opetukseen osallistuminen vaihtelee kunnittain. Itse en kuulu luterilaiseen kirkkoon ja koska kunnassa oli yläasteella vain kolme ei-luterilaista oppilasta (kaikki kuuluivat eri uskonnollisiin yhteisöihin tai kirkkokuntiin) ei oman uskonnon opetusta voitu vaatia. Vanhempani eivät myöskään halunneet minun osallistuvat ET-opetukseen (opettajina tunsivat silloisen materiaalin hyvin), joten osallistuin luterilaiseen uskonnon opetukseen. Koti ja oma seurakunta hoitivat ns. täydentävän opetuksen.
Kouluun ilmoittautumisen yhteydessä huoltaja täyttää lomakkeen, johon merkitsee lapsen uskonnon samoin kuin uskonnon opetukseen (ei ainoastaan lut. vaan myös katolilaiseen, ort. jne.) tai ET-opetukseen kuulumisen. Jos tarvittava määrä oppilaita löytyy, niin heille luodaan uskonnonopetusryhmä. Ortodoksista uskonnonopetusta usein antaa lähimmän ortodoksiseurakunnan pappi, toisinaan (syrjäseuduilla) opettajan löytäminen on lähes mahdotonta.
Ei ole hyväksyttävää, jos rehtori/ilmoittautumista vastaaottava opettaja "ylipuhuvat" huoltajan sijoittamaan lapsensa sellaiseen uskonnon opetukseen, joka ei vastaa perheen ideologiaa. En ole kovin monesta tapauksesta kuullut, yksikin tapaus tosin on liikaa. Omassa tapauksessani rehtori yritti ylipuhua vanhempani laittamaan minut ET-opetukseen, jotta saataisiin ryhmä aikaiseksi. Se on sallittua, koska minulle ei voitu järjestää oman uskonnon opetusta, muissa tapauksissa ei.
ensisijaisesti niile, jotka eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan. Sen tulee olla uskonnollisesti neutraalia. Ala-asteella se on humanistiselta arvopohjalta nousevaa eettistä opetusta, eikä silloin vielä juurikaan puhuta uskonnoista mitään. Eri elämänkatsomusten esittelyä on vasta yläasteella. Silloin ET:ssä esitellään myös uskontoja.
Myös ainakin luterilainen ja ortodoksinen uskonnonopetus sisältävät muiden uskontojen esittelyä.
Minusta siinä tapauksessa, että lapselle ei voida järjestää oman uskontonsa mukaista usakonnonopetusta, huoltaja päättää mihin opetukseen oppilas osallistuu.
Ortodoksisena uskonnonopettajana toimiessani minulla oli myös katolisia oppilaita, koska niissä kouluissa ei ollut katolista opetusta. Sitä oli siihen aikaan täällä Helsingissä vain vieraskielisissä kouluissa. Samoin minulla oli yksityisiin eli MP:n seurakuntiin kuuluvia oppilaita. Pyrin ottamaan opetuksessani huomioon sen, että kaikki oppilaani eivät kuuluneet Suomen ortodoksiseen kirkkoon.