yksinäisyys vanhoillislestadiolaisuudessa

Hiukan vaikea kommentoida kun et kerro elämäntilanteestasi ja elämänkulustasi mitään. Minä olen kokenut yksinäisyyttä silloin kun liikkuu ilman kaveria ihmisjoukossa, kuten isoissa seuroissa. Kavereiden löytämistä ei kai varsinaisesti takaa mikään. Minä olen opiskeluaikana saanut useampia hyviä uskonystäviä, joittenkin kanssa liikuskelen edelleen harrastusten merkeissä. On ihan mahdollista että kokee esim. ei-uskovaiset työtoverit oikein hyviksi kavereiksi. Ymmärrän kiusauksesi, on sellaista minullakin ollut.

Jos olet Jeesukseen uskova ja Jeesuksen oma niin ÄLÄ IHMEESSÄ "jätä uskomista". Lestadiolaiset ja lestadiolaispiireissä pyörimiset voit jättää, mutta uskostasi älä luovu!!! Sinun onnesi on olla Jumalaa lähellä.

Minusta ylipäätänsä on käsittämättömän outoa, että ne lestadiolaiset jotka ovat väsyneet omaan uskonlahkoonsa tai niissä oleviin ihmisiin, alkavat harkita USKOSTAAN luopumista. Miksi pitäisi luopua uskostaan, jos haluaa vaihtaa elämänpiiriä ja uskonystäviä?

Ei Jeesus ja häneen uskominen ole sidottu vain yhteen tiettyyn uskontokuntaan tai herätysliikkeeseen. "MINÄ olen teidän kanssanne maailmaan loppuun asti", lupaa Jeesus. Älä luovu uskostasi, niin Jeesus on mukanasi, menit minne tahansa.

Etsi uskovaisia ystäviä. Ja muista myös se, että suurin osa uskovaisista Suomessa ovat MUITA kuin lestadiolaisia. He eivät ole ainut uskovien ryhmä.

Siunausta elämääsi.

Ystävät löytyvät harrastuksista ja vastaavasta. Ystävävät voivat olla uskovaisia tai eivät, kuitenkin pitemmän päälle on vaarallista jos ei ole yhtään uskovaista ystävää. Ei jaksa. Seuroissa käynti ei sinänsä monestikaan tuo hyviä ystävyyssuhteita, jos heihin ei muulloin pidä yhteyttä. On helppo murehtia kotona ja sieltä harvoin tullaan hakemaan. Vaatii aktiivisuutta ja tietynlaista kylmäpäisyyttä, jotta pääsee yli passiivisuudesta. Rohkeasti kyläänkin voi mennä, sillä vastoin kuvitelmia perheisiin on yleensä tervetullut. Vaikka tulisi keskelle tappelua :) niin se poikii jatkossa parempia tilaisuuksia. Perheet ovat kiertyneet omaan toimintaansa ja lähisukulaisten ympärille. On toimivampaa jos perheeseen menee ulkoapäin. Tästähän on usein valitettu, että kun kaverit menevät naimisiin, heitä ei enää näy.

Uskon kieltäminen ei tee muutakun lisää ahdistustasi. Kokemuksen rintaäänellä.
Mitä ystäviin ja tuttuihin tulee niin niihin täsmää valitettava tosiasia että sitä niittää mitä kylvää. Tämän olen havainnut itsekkin. Jos kaverit jättää, on tosi "kovaa" mutta paikkansapitävää sanoa että peilissäkin saattaa olla vikaa.

Jokatapauksessa ainakin vähemmällä stressillä pääsee kun vikaa lähtee korjaamaan asiasta johon itse pystyy vaikuttaan.
Lähtemisen kynnys esim iltakyliin ym on valtavan korkea mutta aita on ylitettävä niin kyllä tulosta rupeaa tulemaan. Aluksi saat lisää itseluottamusta jonka jälkeen kaveritkin alkaa näkemään sen ja kyselee mukaan.

Hyvä vinkki minkä joskus sain itse on se että mietippä millainen olet kaveriporukassa. No mietippä sit millainen sun mielestä on hyvä tyyppi.. seurallinen, iloinen jne sellainen jolla on kavereita. Sit vertaat niitä keskenään eli kuinka paljon tyylisi on lähellä sitä "hyvän tyypin" tyyliä..

Jos heikko piirteesi on esim ujous, voisit ajatella että JOS ITSE oisin rohkea ja mulla ois kavereita. Tulisiko välttämättä vedettyä sitä hiljaisinta tyyppiä perässä joka ei esim koskaan oo iloinen, ei innostu uusista asioista jne.. Tuskin.. saattaisit ottaa hänet mukaan jos hän itse ottaisi yhteyttä.

Samallaiseksi tietenkään kaikkien ei tarvitse tulla mutta sieltä saattaa oppia oikomaan itsessä sellaisia piirteitä mitkä kenties ei kavereita miellytä.. Ihmisessä saattaa olla selkeitäkin piirteitä mitkä ärsyttää muita mutta niihin on niin tottunut ettei niitä huomaa. Ja jos vielä ei ole läheisiä kavereita jotka välillä "ojentaa"..=)


En tarkoita sitä että olisit epämiellyttävä mutta aina yksinäisyyteenkin jokin syy on. Fakta kummiskin on et paljon helpompaa on muuttaa itseään kun ympärillä olijoitaan.

Voi olla, että uskottomat (ei-uskovaiset) ovat avoimempia, mutta kyllä niitä avoimia ja mukavia ihmisiä löytyy myös uskovista. Ja kuten varmaankin tiedät, uskovaisia on muuallakin kuin vanhoillislestadiolaispiireissä.

Piipahdapa vaikkapa vapaakirkkoon tai helluntaiseurakunnan tilaisuuksiin. Monesti siellä ollaan paljon välittömämpiä kuin kirkon herätysliikkeissä. Sen näet, kun käyt katsomassa.

Mutta uskostasi Jeesukseen ÄLÄ LUOVU. Sen suurempaa aarretta ei ole. Tulet olemaan moninverroin yksinäisempi, jos luovut Jeesuksen läsnäolosta sydämessäsi.