Kirjoitin muutama päivä sitten, että "tänä jouluna - jos Jumala suo - esikoisuuden sisäinen hajaantuminen tulee selkeästi näkyviin."
Taisin olla jo vähän myöhässä tässä jutussa. Tuli mielleen Leo Mellerin kirja 1990 luvulta, jolloin pohdittiin kysymystä, että romahtaako Suomen talous. Melleri kirjoitti kirjan: "Suomi romahti jo!". Näin kävi el-porukankin kanssa. Se hajosi jo.
Hajaanuus on jo esillä aivan julkisesti. Ainakin muutama Suomen esikoisaarnaajista ei enää halua omia nimiään näkyviin niinkutsuttuihin lähetyskirjesiin. He nimenomaan tahtovat, että heitä ei mainita siellä kirjeiden loppulitanioissa. Taustalla on se, että liikkeen nykyinen opetus ja julistus on Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen vastaista. Lukekaan vaikka viimeinen Rauhan side.
Samalla näiden saarnaajien tavalla ajattelevat ihmiset ovat joutuneet jäämään pois liikkeen toiminnan yhteydestä. He jatkavat toimintaansa luterilaisissa paikallisseurakunnissa, Kunnon seurassa ja läehtystyötä kannattaen Inkerin kirkossa.
Toinen porukka, joka on tullut näkyviin ja jota ahdistaa voimakkasti nykyinen opetus liikkeessä on uudet karismaattiset piirit. Nämä ovat aiva uutta minulle esikoisissa, mutta sellaisia siellä näkyy olevan.
Liikeen hajanaisuus on saanut aikaan profetioita, joiden toteutumista seurataan. Samalla on myös näiden profetioiden ympärillä pidetty rukouskokouksia. Tämän osalta minun veikkaus on, että tämä liike jatkaa kehittymistä ja vahvistumista. Samalla se jättäytyy ulkopuolelle liikkeen toiminnan.
Ei tämä karismaattinen kehitys lestadiolaisuudessa ole kovinkaan outoa. Näkyjä on ollut aivan alkuherätyksessäkin. Uudenheräyksen piiristä on mennyt väkeä perustamaan helluntailaisuutta. Olihan narvalaisuus hyvin karismaattista joukkoa.
Samalla täytyy muistaa, että kokemusten merkitys on aina ollut suuri lessujoukoissa. Armolintujen viserrystä kaivataan kuivien lakisaarnojen sekaan.
Kolmas poppoo on sitten nämä lakihenkiset - leeviläisiä seuraavat - ihmiset. Tuntuu huvittavalta, että esikoisen liikkeen tämän hetken keskeinen opetus on sitä tuttua leeviläisyyttä, joka parikymmentä vuotta sitten kovalla touhulla jäi liikkeestä pois. Miksikähän? Joutuivatko he silloin olemaan hiljaa, kun Gunnar piti porukat nuhteessa ja kurissa.
Tyypillistä tälle lakihenkiselle porukalle on julistuksen keskittyminen syntiluetteloihin, joita ovat televisio, netti, viina, seksi, vaatteet, mitä ne nyt ovatkaan. Kyllä kun köy maalla pienellä paikalla seuroissa, niin se on tätä samaa syntien luettelemista ja ulkoistamista. Synnin syyllisyyden syvyys jää näkemättä.
Paha on myös splitattu omassa porukassa eri tavalla ajattelevien kannettavaksi ja aivan vanhasta muistista edelleen kirkon kannettavaksi. Tämän splitin vuoksi toivottavasti täälläkin esikoiset jäävät kirkon toiminnan ulkopuolelle. Silloin joutuvat elämään oman liemensä kanssa aivan itsekseen.
Edelleen omassa joukossa syntipukin roolia kantavat joutuvat jäämään tämän splitin vuoksi pois liikkeen toiminnan ytimestä. Heidän roolinsa on jo valitu - syntipukki ajetaan erämaahan liikeen pahuus harteillaan. Paha vain on, että kun yksi syntipukki saadaan pois, niin uusi pitää löytyä pian, muuten pahuuden kantaminen tulee liian ahdistaksi ja liikeen nykyisen julistuksen antama perusta ei anna mahdollisuutta käsitellä oikealla tavalla ihmisten / liikeen sisällä olevaa syntiä ja pahuutta.
Saarnaajiksi on sen sijaan valittu entisen maalaiskultturin tapaan talon pöljin poika. Toisin sanoen sellainen, josta ei ole mihinkään muuhun, sellainen on pantu saarnaajan paikalle. Sitten nämä aivan kuin papukaijat toistelevat vanhoja jorinoita. Tällaisten julistajien vuoksi liike ei kykene ottamaan kantaa ajankohtaisiin asioihin. Hallelujaa!!!
Oikeastaan erinomaisella tavalla liikkeen splittiä kuvaa Sepe, joka lainasi tältä palstalta minun viikon vanhan kirjoituksen ja vei sen esikosten Ruukku-lehden palstalle otsikolla "valheapostolit työssä" ja jatkoi siellä kirjoituksen arvostelemista.
Tässä tulee mieleen entisen kotiseurakunnan jumalanpalvelukset, jossa aina vuorossa oleva esikoissarnaaja istui jumalanpalveluksessa kirkon takaosassa. Jumalanpalveluksen jälkeen hän meni omiin seuroihin ja aloitti siellä saarnassaan jumalanpalveluksen ja papin saarnan arvostelua. Se oli keskeinen osa sen päivän "evankeliumia". Tämä oli aiheellista senkin vuoksi, että esimerkiksi ko paikkakunnalla oli saarnaaja joka saarnasi yli kolme vuotta joka kerta vuorollaan samasta tekstistä. Myöhemmin hän yleni vielä parempilahjaisena saarnaajana ns. lähetysmieheksi.
Oikeastaan on mukava katsoa eteenpäin, mitenkä tämä pesänjako jatkuu. Seuraavaksi riidellään rukoushuoneista ja vallasta siellä. Asiat kuitenkin taitavat olla niin keskitetty, että nykypäivän leeviläisillä ovat ruksan avaimet tulevaisuudessakin.
Ps. Soittelnin Ruotsiin tutuille ja kyselin kuulumisia. Joukko on hajalla sielläkin. Kaikki eivät hyväksy sakramenttien ottamista omiin käsiin. Samalla Suomeen viimeksi tapahtuneen ns. "lähetykseen" otettiin vain yhden sortin saarnaajia. Pohjoisen ja etelän välillä tuntuu olevan muutakin yhteyttä kuin uskonyhteys.
El Bimbo
Taisin olla jo vähän myöhässä tässä jutussa. Tuli mielleen Leo Mellerin kirja 1990 luvulta, jolloin pohdittiin kysymystä, että romahtaako Suomen talous. Melleri kirjoitti kirjan: "Suomi romahti jo!". Näin kävi el-porukankin kanssa. Se hajosi jo.
Hajaanuus on jo esillä aivan julkisesti. Ainakin muutama Suomen esikoisaarnaajista ei enää halua omia nimiään näkyviin niinkutsuttuihin lähetyskirjesiin. He nimenomaan tahtovat, että heitä ei mainita siellä kirjeiden loppulitanioissa. Taustalla on se, että liikkeen nykyinen opetus ja julistus on Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen vastaista. Lukekaan vaikka viimeinen Rauhan side.
Samalla näiden saarnaajien tavalla ajattelevat ihmiset ovat joutuneet jäämään pois liikkeen toiminnan yhteydestä. He jatkavat toimintaansa luterilaisissa paikallisseurakunnissa, Kunnon seurassa ja läehtystyötä kannattaen Inkerin kirkossa.
Toinen porukka, joka on tullut näkyviin ja jota ahdistaa voimakkasti nykyinen opetus liikkeessä on uudet karismaattiset piirit. Nämä ovat aiva uutta minulle esikoisissa, mutta sellaisia siellä näkyy olevan.
Liikeen hajanaisuus on saanut aikaan profetioita, joiden toteutumista seurataan. Samalla on myös näiden profetioiden ympärillä pidetty rukouskokouksia. Tämän osalta minun veikkaus on, että tämä liike jatkaa kehittymistä ja vahvistumista. Samalla se jättäytyy ulkopuolelle liikkeen toiminnan.
Ei tämä karismaattinen kehitys lestadiolaisuudessa ole kovinkaan outoa. Näkyjä on ollut aivan alkuherätyksessäkin. Uudenheräyksen piiristä on mennyt väkeä perustamaan helluntailaisuutta. Olihan narvalaisuus hyvin karismaattista joukkoa.
Samalla täytyy muistaa, että kokemusten merkitys on aina ollut suuri lessujoukoissa. Armolintujen viserrystä kaivataan kuivien lakisaarnojen sekaan.
Kolmas poppoo on sitten nämä lakihenkiset - leeviläisiä seuraavat - ihmiset. Tuntuu huvittavalta, että esikoisen liikkeen tämän hetken keskeinen opetus on sitä tuttua leeviläisyyttä, joka parikymmentä vuotta sitten kovalla touhulla jäi liikkeestä pois. Miksikähän? Joutuivatko he silloin olemaan hiljaa, kun Gunnar piti porukat nuhteessa ja kurissa.
Tyypillistä tälle lakihenkiselle porukalle on julistuksen keskittyminen syntiluetteloihin, joita ovat televisio, netti, viina, seksi, vaatteet, mitä ne nyt ovatkaan. Kyllä kun köy maalla pienellä paikalla seuroissa, niin se on tätä samaa syntien luettelemista ja ulkoistamista. Synnin syyllisyyden syvyys jää näkemättä.
Paha on myös splitattu omassa porukassa eri tavalla ajattelevien kannettavaksi ja aivan vanhasta muistista edelleen kirkon kannettavaksi. Tämän splitin vuoksi toivottavasti täälläkin esikoiset jäävät kirkon toiminnan ulkopuolelle. Silloin joutuvat elämään oman liemensä kanssa aivan itsekseen.
Edelleen omassa joukossa syntipukin roolia kantavat joutuvat jäämään tämän splitin vuoksi pois liikkeen toiminnan ytimestä. Heidän roolinsa on jo valitu - syntipukki ajetaan erämaahan liikeen pahuus harteillaan. Paha vain on, että kun yksi syntipukki saadaan pois, niin uusi pitää löytyä pian, muuten pahuuden kantaminen tulee liian ahdistaksi ja liikeen nykyisen julistuksen antama perusta ei anna mahdollisuutta käsitellä oikealla tavalla ihmisten / liikeen sisällä olevaa syntiä ja pahuutta.
Saarnaajiksi on sen sijaan valittu entisen maalaiskultturin tapaan talon pöljin poika. Toisin sanoen sellainen, josta ei ole mihinkään muuhun, sellainen on pantu saarnaajan paikalle. Sitten nämä aivan kuin papukaijat toistelevat vanhoja jorinoita. Tällaisten julistajien vuoksi liike ei kykene ottamaan kantaa ajankohtaisiin asioihin. Hallelujaa!!!
Oikeastaan erinomaisella tavalla liikkeen splittiä kuvaa Sepe, joka lainasi tältä palstalta minun viikon vanhan kirjoituksen ja vei sen esikosten Ruukku-lehden palstalle otsikolla "valheapostolit työssä" ja jatkoi siellä kirjoituksen arvostelemista.
Tässä tulee mieleen entisen kotiseurakunnan jumalanpalvelukset, jossa aina vuorossa oleva esikoissarnaaja istui jumalanpalveluksessa kirkon takaosassa. Jumalanpalveluksen jälkeen hän meni omiin seuroihin ja aloitti siellä saarnassaan jumalanpalveluksen ja papin saarnan arvostelua. Se oli keskeinen osa sen päivän "evankeliumia". Tämä oli aiheellista senkin vuoksi, että esimerkiksi ko paikkakunnalla oli saarnaaja joka saarnasi yli kolme vuotta joka kerta vuorollaan samasta tekstistä. Myöhemmin hän yleni vielä parempilahjaisena saarnaajana ns. lähetysmieheksi.
Oikeastaan on mukava katsoa eteenpäin, mitenkä tämä pesänjako jatkuu. Seuraavaksi riidellään rukoushuoneista ja vallasta siellä. Asiat kuitenkin taitavat olla niin keskitetty, että nykypäivän leeviläisillä ovat ruksan avaimet tulevaisuudessakin.
Ps. Soittelnin Ruotsiin tutuille ja kyselin kuulumisia. Joukko on hajalla sielläkin. Kaikki eivät hyväksy sakramenttien ottamista omiin käsiin. Samalla Suomeen viimeksi tapahtuneen ns. "lähetykseen" otettiin vain yhden sortin saarnaajia. Pohjoisen ja etelän välillä tuntuu olevan muutakin yhteyttä kuin uskonyhteys.
El Bimbo
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nimittäin elBimbolta. Suurin osa "essuista" näet
käy sekä kirkossa, että omilla rukoushuoneilla.
Monet käyvät myös erilaisissa kasvun paikoissa.
On tiedotusvälineet, joiden avulla voi tutustua erilaisiin uskoviin. Kyllä Pyhä Henki kirkastaa sen, missä oikein Kristusta kirkastetaan ja julistetaan. pyhä Henki kirkastaa myös erilaiset hengelliset bodarit, eli kehonrakentajat, jotka perustavat omiin töihinsä autuutensa.
Muun muassa sielunhoitoon liittyvät asiat ovat seurakunnassamme jääneet mielestäni liian vähälle huomiolle. Siksikin erilaiset pienryhmät ovat hyvin tarpeellisia.
Luterilaisiahan me olemmekin, emmekä me tosiaan Luterusta seuraa, vaan olemme kastetut Kristukseen ja uskomme Sanan, niin kuin aina ennenkin olemme uskoneet.
Voimakkaat pietistiset identiteettikorostukset ovat ennen olleet avoimemman kristittyjen yhteyden esteenä seurakunnassamme. Olisihan se hyvä aika alkaa jo purkaa tällaisia teennäisiä muureja.
Samanlaisia kristittyjä ihmisiä on monissa ns. "joukoissa", eikä ole mitään estettä käydä Sanan kuulossa muuallakin, kun omalla ruksalla.
Olen itse havainnut tämän muun muassa Helsingin NAMIKAN avioliittopiireissä käydessäni.
Siellä tapaa uskovia monista joukoista. Oikeastaan yllätyin itsekin miten samat kiusaukset ja sama usko heillä oli, kun minullakin ja miten hienoa opetusta mm. anteeksiannosta ja rukouksesta olen sieltä saanut.
Evääksi on vahvistettu aina, että toimikaa seurakunnissanne ja rakentakaa sitä, rukoilkaa sen puolesta, älkääkä missään tapauksessa hylätkö hengellisiä kotejanne.
Olen monesti pyytänyt esirukouksia myös oman hengellisen kotini puolesta. Kun sitten Jumala vastaa, niin alkaa tuollainen vouhka mitä sinäkin teet.
Tulevaisuudessa muutenkin seurakunnat muuttuvat enemmän soluseurakunniksi, näissä soluissa ihmiset ovat läheisiä ja tuttuja toisilleen. Mutta rakastavat toisiaan keskenään (toisen solun ystäviä). Sielunhoitokin toimii näin paremmin, kun isoissa katedraaleissa. Yhteistä Jumalanpalvelusta ja yhteisiä kokoontumisia ja HPE:ta varten tarvitsemme toki isompia tiloja.
Kummastuttaa tuo sinun "vouhkaamisesi", mitä sillä tarkoitat? Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous nimenomaan kuuluttaa keskinäistä rakkautta kristittyjen välille. Onko siinä jotakin väärää mielestäsi? Kristus ei itseään korvalle lyö. Siellä missä Kristukseen, Sanaan uskotaan, siellä ei tuhota eikä vahingoiteta toistansa, ei panetella eikä hylätä heikointakaan matkamiestä.
Onko se sitten niin, kun pelkään, että monet ovat rakentaneetkin hengellisen elämänsä enemmän identiteettiin ja ulkoisten tapojen varaan Kristuksen asemesta. Tällainen rakannelma takuulla horjuu joka suuntaan. Mutta mikä on rakennettu Kristukseen, se seisoo rakkauden varassa, eikä ihmispelot sitä kaada
mihinkään.
Rakkaus ei hajota, mutta se kokoaa erilaiset kristityt yhteen Kristuksen kirkkoon. Uskon että nimenomaan nyt on sen aika. Maailma lähenee näet tuhoaan.
"Ainakin muutama Suomen esikoissaarnaajista ei enää halua omia nimiään näkyviin niinkutsuttuihin lähetyskirjesiin. He nimenomaan tahtovat, että heitä ei mainita siellä kirjeiden loppulitanioissa. Taustalla on se, että liikkeen nykyinen opetus ja julistus on Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen vastaista."
"Samalla näiden saarnaajien tavalla ajattelevat ihmiset ovat joutuneet jäämään pois liikkeen toiminnan yhteydestä."
Eivät ole joutuneet jäämään pois. Eivätkä jääneet muutenkaan. Mistä moinen tieto?
Julistuksessa on toki ollut opetusta, jota
eivät kaikki hyväksy, mainitsemistasi syistä, mutta olemme kirjelmöineet näistä asioista
suomen es.lest. johdolle. Asian tiimoilta on ollut
jo yksi seminaari. Asioista keskustellaan, eikä kukaan ole hajottamassa seurakuntaamme, paitsi tietenkin jotkut yksilöt.
Muut nimenomaan rakentavat yhteyttä. Tämähän on hyvä asia, että väärä "yksimielisyys" puretaan ja kootaan seurakuntaa Kristukselle keskinäisessä
rakkaudessa. Ihmiset ovat erilaisia, vain Kristuksessa (rakkaudessa) erilaiset ihmiset
voivat tasavertaisina kohdata toisensa. Tämän päivän kehitys on parannusta, ei hajaannusta.
Arvelen tämän kirjoituksen motiiveista:
Kummallinen, voimakas reaktio tuli muutamissa henkilöissä, (Jotka eivät muuten monetkaan ole enää ole olleet seurakuntamme aktiiveja vuosiin).
Päättelen tämän, ja jo aiemminkin kirjoitetun
"hajaannusprofetian" liittyvän tapahtumaan, jota hieman valotan lisää:
---------------------------------------------------------------------------
Kaikki alkoi siitä, kun eräs veli näki seurakuntamme tulevaisuutta koskevan näyn. Oikeammin sanottuna hän kuuli sen sanoina.
Hän oli työmatkalla pohjoisessa. Hänellä oli vaimo mukana tuolla matkalla. Hän heräsi yöllä, voimakkaaseen koputukseen, mutta ei nähnyt ketään. Painautui takaisin makuulle, mutta ei kerinnyt nukahtamaan kun kuului toinen samanlainen ääni. Ääni kuului tulevan ulkoa. Hän ihmetteli kovasti, mistä on kysymys. Yritti nukahtaa mutta ei edelleenkään kerinnyt nukahtaa kun kolmannella kerralla hän kuuli voimakkaan, ikään kuin pamauksen, jonka jälkeen hän ei kertomansa mukaan voinut itseään enää liikuttaa, eikä puhua mitään. Tämän jälkeen selkeä ääni alkoi kertoa mitä tuleman pitää.
Tämä henkilö on avoimesti kertonut tuosta näystään, johon liittyi erinäisiä tehtäviä, muun muassa rukouksia, erään henkilön paikalla ollen, kaikkiaan seitsemän eri kertaa ja tietyillä paikkakunnilla. Jällivaara on nyt viimeinen paikkakunta.
Kyllä pitää olla aika hoopo, jos alkaa levitellä näkemiään näkyjä kuin niillä olisi jotain merkitystä.
-Tämä henkilö on avoimesti kertonut tuosta näystään, johon liittyi erinäisiä tehtäviä, muun muassa rukouksia, erään henkilön paikalla ollen, kaikkiaan seitsemän eri kertaa ja tietyillä paikkakunnilla. Jällivaara on nyt viimeinen paikkakunta.-
Valottaisiko joku lisää. Jäi vähän epäselväksi, että minkälaisia tehtäviä.
Et tarvitse lisätietoa. Kirjoituksesi paljastaa
sen kyllä.
Kumpa tietäsi missä el oikeasti menee, kun on niin ihmejuttuja ja tarinoita liikkeellä. Vielä hoopommaksi menee, kun mistään ei voida puhua.
Mitä sinä sillä tiedolla tekisit?
Tietäisin missä mennään, mutta jos ei niin ei se maailmaani kaada. Älä kerrokaan. Ehkä parempi, etten tiedä kaikkea. Enhän tiennyt ennen netti-aikaakaan. Täältä on kuule kuullut niin ihmejuttuja, että voisi olla parempi, ettei olis käynyt yhdelläkään tällaisella palstalla.