kuin sieniä sateella?

Korvasieniä vuosien mittaan, moto-jotoksille.

Hyvänä tattivuonna kuivaan siivuina tatteja.
Syö niitkii ennenkuin HK sinistä, väliin.
Sitten tää Vahakas. Hyvii kuin mitkä paistettuina.

parta m kirjoitti:

Korvasieniä vuosien mittaan, moto-jotoksille.

Hyvänä tattivuonna kuivaan siivuina tatteja.
Syö niitkii ennenkuin HK sinistä, väliin.
Sitten tää Vahakas. Hyvii kuin mitkä paistettuina.

Lue lisää

...suppilovahveroista, kehnäsienistä ja herkkutateista:)).

Olen lähdössä tänään ensimmäiselle sieniretkelle tänä syksynä. Jännä nähdä putkahteleeko maasta muuta kuin myyränkuoppia täällä Rovaniemen korkeudella hellekesän jälkeen. Yksi ainut baby-punikkitatti nosti päätään naapurin pihalla. Siitä se ajatus sitte lähti...=)

Happy hunting!

fungi fanatic kirjoitti:

Olen lähdössä tänään ensimmäiselle sieniretkelle tänä syksynä. Jännä nähdä putkahteleeko maasta muuta kuin myyränkuoppia täällä Rovaniemen korkeudella hellekesän jälkeen. Yksi ainut baby-punikkitatti nosti päätään naapurin pihalla. Siitä se ajatus sitte lähti...=)

Happy hunting!

Lue lisää

happy hunting?

terästetty mummo kirjoitti:

happy hunting?

Laiha oli saalis, jouduin tyytymään muutamaan voitattiin ja karva-ja haaparouskuun. Nummitatit saivat silti vielä jäädä.. Hyvä mielihän sen pääasia on ja saihan tuosta pannullisen näkkileivän päällistä kun jatko parilla sipulilla.

Hyvää oli eikä perhe paljon jaolle ollut ryysimässä, sain nauttia ihan yksin saalistani.=) Keskiviikkona uudestaan. (ämpäri mukaan varmuuden vuoksi, mustikoita ja puolukoita näky olevan paikka paikoin valtavasti)

fungi fanatic kirjoitti:

Laiha oli saalis, jouduin tyytymään muutamaan voitattiin ja karva-ja haaparouskuun. Nummitatit saivat silti vielä jäädä.. Hyvä mielihän sen pääasia on ja saihan tuosta pannullisen näkkileivän päällistä kun jatko parilla sipulilla.

Hyvää oli eikä perhe paljon jaolle ollut ryysimässä, sain nauttia ihan yksin saalistani.=) Keskiviikkona uudestaan. (ämpäri mukaan varmuuden vuoksi, mustikoita ja puolukoita näky olevan paikka paikoin valtavasti)

Lue lisää

käy! Täällä etelässä ei ole tarvinnut sen paremmin marjoja kuin sieniäkään katsella.

Mutta nyt sataa - jospa edes suppilovahverot heräisivät!

terästetty mummo kirjoitti:

käy! Täällä etelässä ei ole tarvinnut sen paremmin marjoja kuin sieniäkään katsella.

Mutta nyt sataa - jospa edes suppilovahverot heräisivät!

Supparit ne on minunkin herkkua ja tänäkin vuonna aion palata synnyinseuduilleni (Helsinki) niitä saalistamaan. Näillä leveyksillä eivät ylipäänsä kasva, mitä nyt joku huhunomainen satunaishavainto ollut. Viime vuonna niitä sai melkein mättää lapiolla koriin Lanbossa samoin kun mustatorvisientä. Täällä saattoi maksimissaan herkutella orakkailla ja kehnäsienillä, niilläkin harvoin...

Herkkutatteja täällä odotellaan kuin kuuta nousevaa. Saa nähdä jääkö saalis kurjaksi silloinkin vai saadaanko tateille toinen tuleminen.

fungi fanatic kirjoitti:

Supparit ne on minunkin herkkua ja tänäkin vuonna aion palata synnyinseuduilleni (Helsinki) niitä saalistamaan. Näillä leveyksillä eivät ylipäänsä kasva, mitä nyt joku huhunomainen satunaishavainto ollut. Viime vuonna niitä sai melkein mättää lapiolla koriin Lanbossa samoin kun mustatorvisientä. Täällä saattoi maksimissaan herkutella orakkailla ja kehnäsienillä, niilläkin harvoin...

Herkkutatteja täällä odotellaan kuin kuuta nousevaa. Saa nähdä jääkö saalis kurjaksi silloinkin vai saadaanko tateille toinen tuleminen.

Lue lisää

Täällä Helsingin seutuvilla kesä on ollut niin sateeton, että suppiksia kannattaa katsella ensin kosteikkojen ääreltä. Jospa sieltä niitä... Ja vastahan syksy on alkanut, joskus olen kerännyt suppiksia vielä joulukuussa.

En ole tiennytkään, että suppilovahverot ovat niin eteläisiä. Keski-Suomessa ne sentään viihtyvät erinomaisesti.

Valmuskat ovat mielenkiintoisia, mutta ainakin minulle vaikeita. Viiru- ja silkkivalmuska ovat ehkä helpoimmat, mutta keltavalmuskankin tapaisia on useita, joten aina ei viitsi ryhtyä tutkimaan tarkemmin. Valmuskojen maku on omanlaisensa, joten niitä on vaikea yhdistää muihin sieniin.

Oletko muuten huomannut, että sienien maku pääsee parhaiten esiin, kun eri lajeja ei sekoita keskenään. Vallankin mustavahakkaan ja haperoiden hienot aromit katoavat, jos ne ovat muiden sienien seassa. Suppilovahverot ja keltavahverot ovat kyllä hyviä yhdessäkin.

Hyvää sienestysviikkoa sinulle!

terästetty mummo kirjoitti:

Täällä Helsingin seutuvilla kesä on ollut niin sateeton, että suppiksia kannattaa katsella ensin kosteikkojen ääreltä. Jospa sieltä niitä... Ja vastahan syksy on alkanut, joskus olen kerännyt suppiksia vielä joulukuussa.

En ole tiennytkään, että suppilovahverot ovat niin eteläisiä. Keski-Suomessa ne sentään viihtyvät erinomaisesti.

Valmuskat ovat mielenkiintoisia, mutta ainakin minulle vaikeita. Viiru- ja silkkivalmuska ovat ehkä helpoimmat, mutta keltavalmuskankin tapaisia on useita, joten aina ei viitsi ryhtyä tutkimaan tarkemmin. Valmuskojen maku on omanlaisensa, joten niitä on vaikea yhdistää muihin sieniin.

Oletko muuten huomannut, että sienien maku pääsee parhaiten esiin, kun eri lajeja ei sekoita keskenään. Vallankin mustavahakkaan ja haperoiden hienot aromit katoavat, jos ne ovat muiden sienien seassa. Suppilovahverot ja keltavahverot ovat kyllä hyviä yhdessäkin.

Hyvää sienestysviikkoa sinulle!

Lue lisää

Niinpä, monesti on mieli tehnyt lähteä kokeilemaan uusia sienilajeja ja usein siinä on onnistuttukin, mutta täytyy yhtyä tuohon lausuntoon valmuskoista; kerran suopavalmuskaa maistaneena (yök!) ei tee mieli enää lähteä eksperimentoimaan. Sinivalmuskakin on flunssaisena helppo sekoittaa sadesäällä suureen löyhkäseitikkiin kun ruosteenruskea seitin jäänne on huuhtoutunnut pois eikä hajusta saa selvää. Sitä en ole onneksi kuitenkaan joutunut vielä maistamaan... =)Valmuskat ovat todentotta erikoisen makuisia ( ei vain suopavalmuska=) ). Joskus saanut viiruvalmuska piirakkaa, mutta eivät kuulu suosikkeihini. Kultarouskua jos pääsisi vielä toisen kerran maistamaan, se vei kielen mennessään...

Oletkos haperoiden ystävä? Itse olen niitä kartellut, mutta tänä vuonna saatan sortua muiden sienien loistaessa poissaolollaan. Ovat kuulemma aivan loistavia muhennoksissa; en tiedä mistä antipatiani on saanut alkunsa.

fungi fanatic kirjoitti:

Niinpä, monesti on mieli tehnyt lähteä kokeilemaan uusia sienilajeja ja usein siinä on onnistuttukin, mutta täytyy yhtyä tuohon lausuntoon valmuskoista; kerran suopavalmuskaa maistaneena (yök!) ei tee mieli enää lähteä eksperimentoimaan. Sinivalmuskakin on flunssaisena helppo sekoittaa sadesäällä suureen löyhkäseitikkiin kun ruosteenruskea seitin jäänne on huuhtoutunnut pois eikä hajusta saa selvää. Sitä en ole onneksi kuitenkaan joutunut vielä maistamaan... =)Valmuskat ovat todentotta erikoisen makuisia ( ei vain suopavalmuska=) ). Joskus saanut viiruvalmuska piirakkaa, mutta eivät kuulu suosikkeihini. Kultarouskua jos pääsisi vielä toisen kerran maistamaan, se vei kielen mennessään...

Oletkos haperoiden ystävä? Itse olen niitä kartellut, mutta tänä vuonna saatan sortua muiden sienien loistaessa poissaolollaan. Ovat kuulemma aivan loistavia muhennoksissa; en tiedä mistä antipatiani on saanut alkunsa.

Lue lisää

Kokeile ihmeessä haperoita. Minäkin vieroksuin niitä pitkään - liekö syynä se, että ovat usein toukkaisia ja niin yleisiä, ettei tarvitse edes etsiä. Jos sattuu löytämään useamman sillihaperon, niin makuelämys on taattu. Kangas-, kelta-, koivu-, paltero- ja viinihapero ovat myös jatkuvasti keräyslistallani, ne on helppo tunnistaa.

Joku vuosi sitten täällä etelässä oli runsaasti sinivalmuskoita ja härmämalikoita. Keräsin niitä melkoisen määrän, mutta en vain päässyt niiden makuun. Härmämalikat sentään käytin jauhelihan jatkeena, mutta sinivalmuskat jäivät maisteluun. Kultarouskua en ole löytänyt, vaikka haavaana on ollut. Miltä maistui?

Onpa hauskaa kun näytät olevan yhtä "fanatic" kuin minäkin!

terästetty mummo kirjoitti:

Kokeile ihmeessä haperoita. Minäkin vieroksuin niitä pitkään - liekö syynä se, että ovat usein toukkaisia ja niin yleisiä, ettei tarvitse edes etsiä. Jos sattuu löytämään useamman sillihaperon, niin makuelämys on taattu. Kangas-, kelta-, koivu-, paltero- ja viinihapero ovat myös jatkuvasti keräyslistallani, ne on helppo tunnistaa.

Joku vuosi sitten täällä etelässä oli runsaasti sinivalmuskoita ja härmämalikoita. Keräsin niitä melkoisen määrän, mutta en vain päässyt niiden makuun. Härmämalikat sentään käytin jauhelihan jatkeena, mutta sinivalmuskat jäivät maisteluun. Kultarouskua en ole löytänyt, vaikka haavaana on ollut. Miltä maistui?

Onpa hauskaa kun näytät olevan yhtä "fanatic" kuin minäkin!

Lue lisää

Siitä on nyt yli kymmenen vuotta kun sain tuota harvinaista herkkua maistella. Nuuksiosta ne muutamat yksilöt löytyivät ja näkkileivän päälle muistaakseni päätyivät. Ehkä makuelämystä paransi tieto kyseisen lajin harvinaisuudesta, mutta herkullisia olivat. Löytyiköhän niitä yhteensä kolme isoa ja yksi pienempi...

Se on varmaan totta, mitä puhuit haperoiden yleisyydestä ja siitä kuinka se haittaa niiden suosiota. Täällä peräpohjolassa taasen niitä ja kaiken karvaisia rouskuja (mukaan lukien kangasrousku?!) suositaan yli kaiken, kun taas tatteja ja korvasieniä potkivat tieltä. Sain viime keväänä korvasienistä megasaaliin (25l/2h) alueelta, jossa niitä tiettävästi on aina kasvanut. Paikallisväestö ei ollut vähääkään kiinnostunut moisesta aarteesta. Olivat vain mielissään kun joku poimi ne pois maisemaa rumentamasta. Käsittämätöntä sakkia...

Orakkaat ja kehnäsienet ovat täysin tuntemattomia näillä leveyksillä, mikä toisaalta passaa meikäläiselle. All the more for me! =) Vanhaa naapuriani olen käyttänyt aina kerran syksyyn sienimetsällä opettelemassa uusia lajeja, mutta kyllä tuo vieläkin suhtautuu epäluuloisesti melkein kaikkeen muuhun paitsi karvalaukkuun.

Sinällänsä huvittavaa tässä entisessä (ja osittain nykyisessä) nälkäkurkien maassa, ettei osata hyödyntää luonnon antimia täysmääräisesti. Toki ymmärrän kulttuurieroja sekä sen, että sienituntemus on muutenkin lapsenkengissä tässä muuten niin mykofiilisessä maassa, mutta jos kerran kaarnatkin on riivitty puista leivän jatkeeksi, niin eikö kävisi järkeen, että muhkeat herkkutatit olisivat lihaisuudellaan kutsuneet ensin kokeilemaan...=)

Mukavaa tosiaan, että joku toinenkin antaa arvoa tällaiselle harrastukselle! =)

fungi fanatic kirjoitti:

Siitä on nyt yli kymmenen vuotta kun sain tuota harvinaista herkkua maistella. Nuuksiosta ne muutamat yksilöt löytyivät ja näkkileivän päälle muistaakseni päätyivät. Ehkä makuelämystä paransi tieto kyseisen lajin harvinaisuudesta, mutta herkullisia olivat. Löytyiköhän niitä yhteensä kolme isoa ja yksi pienempi...

Se on varmaan totta, mitä puhuit haperoiden yleisyydestä ja siitä kuinka se haittaa niiden suosiota. Täällä peräpohjolassa taasen niitä ja kaiken karvaisia rouskuja (mukaan lukien kangasrousku?!) suositaan yli kaiken, kun taas tatteja ja korvasieniä potkivat tieltä. Sain viime keväänä korvasienistä megasaaliin (25l/2h) alueelta, jossa niitä tiettävästi on aina kasvanut. Paikallisväestö ei ollut vähääkään kiinnostunut moisesta aarteesta. Olivat vain mielissään kun joku poimi ne pois maisemaa rumentamasta. Käsittämätöntä sakkia...

Orakkaat ja kehnäsienet ovat täysin tuntemattomia näillä leveyksillä, mikä toisaalta passaa meikäläiselle. All the more for me! =) Vanhaa naapuriani olen käyttänyt aina kerran syksyyn sienimetsällä opettelemassa uusia lajeja, mutta kyllä tuo vieläkin suhtautuu epäluuloisesti melkein kaikkeen muuhun paitsi karvalaukkuun.

Sinällänsä huvittavaa tässä entisessä (ja osittain nykyisessä) nälkäkurkien maassa, ettei osata hyödyntää luonnon antimia täysmääräisesti. Toki ymmärrän kulttuurieroja sekä sen, että sienituntemus on muutenkin lapsenkengissä tässä muuten niin mykofiilisessä maassa, mutta jos kerran kaarnatkin on riivitty puista leivän jatkeeksi, niin eikö kävisi järkeen, että muhkeat herkkutatit olisivat lihaisuudellaan kutsuneet ensin kokeilemaan...=)

Mukavaa tosiaan, että joku toinenkin antaa arvoa tällaiselle harrastukselle! =)

Lue lisää

Kävitkö eilen sienimetsällä? Käytkö yleensä samoilla varmoilla paikoilla vai etsiskeletkö laajoilta alueilta? Minulle liikkumiseen on viime vuosina tullut rajoitteita, mutta niin "rammaksi" en aio suostua, etten sienestämään lähtisi. Nykyään käynkin samoilla paikoilla, jossa maasto on tuttua ja helpot reitit etsitty jo aiemmin.

Minua nauratti tuo "All the more for me!" - niin minäkin ajattelen! Kyllä ne kehnäsienet, orakkaat, herkkusienet ja mustavahakkaat aika hyvin täälläkin jäävät minun poimittavikseni. Harmi kyllä tatit kelpaavat muillekin.

Mietin tässä, että tätä keskustelua olisi hauska jatkaa hiukan helpomminkin kahdenkeskisenä, kun tänne "suomikeskusteluun" on välillä hankala päästä - taitaa olla niin suosittua, että ajoittain kuormittuu, mutta tämä aihe ei näytä enää muita kiinnostavan. Jos haluat niin minut löytää [email protected].

Eteläterveisin
Tänään kiireinen mummo

on näköjään näin läheisillä naapureillakin. Entäpä sitten kun mennään kauemmaksi: italialaisille on varmaan ollut ilo saada Suomesta hienoja herkkutatteja ja nythän japanilaiset olisivat valmiita ostamaan hyvään hintaan matsutake-sientä, kunhan vain oppisimme tunnistamaan ja löytämään tämän männyntuoksuvalmuskan.

Meillä on metsissämme melkoisesti rikkautta - muutakin kuin puuta. Arvelenpa ettemme oikein ymmärrä puhtaiden luonnonmarjojemmekaan arvoa. Eräs japanilainen herra yllätysvierailullaan sai jälkiruuaksi mustikkapiirakkaa pihan mustikoista, kun muuta nopeatekoista ei keksitty. Vaan hämmästykseksemme hänen kiitoksistaan ei ollut tulla loppua, kun niin kallista ja harvinaista herkkua hänelle tarjottiin.

terästetty mummo kirjoitti:

on näköjään näin läheisillä naapureillakin. Entäpä sitten kun mennään kauemmaksi: italialaisille on varmaan ollut ilo saada Suomesta hienoja herkkutatteja ja nythän japanilaiset olisivat valmiita ostamaan hyvään hintaan matsutake-sientä, kunhan vain oppisimme tunnistamaan ja löytämään tämän männyntuoksuvalmuskan.

Meillä on metsissämme melkoisesti rikkautta - muutakin kuin puuta. Arvelenpa ettemme oikein ymmärrä puhtaiden luonnonmarjojemmekaan arvoa. Eräs japanilainen herra yllätysvierailullaan sai jälkiruuaksi mustikkapiirakkaa pihan mustikoista, kun muuta nopeatekoista ei keksitty. Vaan hämmästykseksemme hänen kiitoksistaan ei ollut tulla loppua, kun niin kallista ja harvinaista herkkua hänelle tarjottiin.

Lue lisää

Itsekin olen kiinnostunut noista matsutakeista ja muistakin tricholoma-suvun sienistä. Luulen, että Aasian markkinoilla olisi tilaa ainakin yhdelle suomalaiselle tuoksuvalmuskayrittäjälle. Kunhan vaan sen ensimmäisen ensin löytäisi ja vielä varmuudella tunnistaisi.=) Maksavat kuulemma valioyksilöistä siemenperunoita eikä kilohinta muutenkaan ole vaatimaton.. Olen siinä käsityksessä, että eritoten täällä pohjoisella leveydellä niitä olisi runsain mitoin.