Tunnettu dogmatiikan professori Miikka Ruokanen selittää olomassaoloamme kirjassaan ”Milloin maailma loppuu” näin (s.75): ” Jumala on olio, joka lahjoittaa hyvää, antaa toiselle mitä tältä puuttuu. Maailmankaikkeudelta ja meiltä pieniltä ihmisiltä puuttui olemassaolo, Jumala lahjoitti sen meille. Hän teki meidät rakkautensa kumppaneiksi.” Tämä on varmasti lapsellisin ajatelma mitä kukaan suomalainen professori on koskaan kirjoittanut. Kuinka ”olemassa olemattomalle pienille ihmisille” voi lahjoittaa jotain? Hänen kirjansa on täynnä vastaavia päättömyyksiä, ne vetävät vertoja Paavalin hullutuksille. Ihmisen olemassaolon tarkoituksen hän selittää: ”Ihmisen olemassaolon tarkoitus on rakkaus: olemme Jumalan rakkauden kohteita ja hän tarkoitti meidät oman rakkautensa kumppaneiksi.”
Ruokanen osaa myös vääristellä asioita ja asettua itse profeetaksi kirjoittamalla : ”Tiede etsii vastauksia kysymykseemme, mitä on olemassa. Uskonto sen sijaan etsii suuntaa ihmisen etsintään: miksi tämä kaikki on olemassa, mikä on meidän ja maailmankaikkeuden lopullinen kohtalo? Tiede ei koskaan voi vastata tällaisiin kysymyksiin.” Kuinka hän voi olla niin varma, ettei esim. 100 miljoonan vuoden kuluttua tunnettaisi perin pohjin maailmankaikkeuden ja kaiken muunkin olevaisen rakenne ja toiminta? Kuinka uskonto siihen pystyisi vastaamaan paremmin, eihän se tähänkään päivään mennessä ole tuottanut muuta kuin hullutuksia: Aurinko kiertää Maata, Kuu luo valoaan, linnut syövät ruohoa ja käärmeet maan tomua, maa on pannukakku, ajattelemme sydämellä, sairaudet ovat riivaajien aiheuttamia jne. jne.. Tämän (ehkä ratkaisemattomaksi jäävän) ongelman kimppuun on käytävä nimenomaan järjen eikä taikauskon voimalla.
Kristityt teologit ja julistajat, ovat pysähtyneet ajassa, sillä jo Antonius Suuri opetti 300-luvulla kuten Miikka Ruokanen nyt: ”Miksi ihminen luotiin? Jotta hän tajuaisi Jumalan teot ja näkisi Jumalan sekä ylistäisi Häntä, joka on luonut kaiken ihmistä varten. Rakkauden sitein Jumalaan kiintynyt mieli on näkymätön siunaus, jonka Jumala suo niille, jotka ovat kelvollisesti kilvoitelleet ja nuhteettomasti vaeltaneet.” (Pyhä Antonios Suuri: Opetuksia ihmisen luonteesta ja kehotuksia nuhteettomaan elämänvaellukseen, Filokalia I, s.27, kohta 55).
Kolmas ”Miikka Ruokanen” eli 600-luvulla, sillä kun lukee Maksimos Tunnustajan tekstejä, voisi aivan hyvin luulla lukevansa Ruokasen aforismeja: Kuinka vähän dogmatiikka onkaan kehittynyt 1400 vuoden aikana: ”Saattaessaan järjelliset ja henkiset olennot olemattomuudesta olemiseen Jumala äärettömässä hyvyydessään lahjoitti niille neljä jumalallista ominaisuutta, joilla Hän ylläpitää, suojelee ja varjelee luotujaan. Nämä neljä ovat olemassaolo ja iankaikkinen olemassaolo sekä hyvyys ja viisaus. Kaksi ensin mainittua Jumala on sisällyttänyt itse luotujen olemukseen; toiset kaksi Hän on antanut siveellisenä mahdollisuutena, että luotu sitä kautta voisi tulla sellaiseksi kuin Jumala luonnostaan on. Tämän vuoksi sanotaankin, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Hänet on luotu Jumalan kuvaksi, koska hänen olemassaolonsa on Jumalan olemassaolon kuva ja hänen ikuinen olemassaolonsa on Jumalan ikuisen olemassaolon kuva - siinä mielessä, että vaikka se ei olekaan aluton, se on kuitenkin loputon. »Kaltaisuus» taas tarkoittaa, että ihmiselle on annettu mahdollisuus tulla hyväksi ja viisaaksi niin kuin Jumala, että hän armon avulla tulisi sellaiseksi kuin Jumala on luonnostaan. Jokainen järjellinen olento on siis Jumalan kuva, mutta Hänen kaltaisiaan ovat vain hyvät ja viisaat.”(Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, FilokaliaII, s. 105, kohta 25)
On hyvin todennäköistä, ettei olemassaolollamme olekaan mitään tarkoitusta. Me vain satumme olemaan olemassa. Ellei avaruus, aine, energia ja luonnonlait olisi juuri sellaisia kuin ne ovat, meitä ei olisikaan olemassa, emmekä siis olisi sitä nyt ihmettelemässä. Olemassaolomme syyn pohtiminen on aivan sama kuin se, että pohtisimme sitä, miksi kukaan ei saanut loton päävoittoa kuuteen viikkoon vuonna 1985. Oliko silläkin muka jokin tarkoitus? Ei, se oli vain sattumaa.
Kerran eräs nuori mies kysyi minulta: ”Miten kaikki aine on alun perin syntynyt?” Vastasin, että kysymys on nykytieteelle vielä avoin, johon hän vastasi ivallisesti ja voitonriemuisesti naureskellen. ”Tietenkin sen on Jumala luonut, niin kuin kaiken muunkin!” Kun sitten kysyin: ” Kuka Jumalan on sitten luonut?” Vastaus kuului : ”Ei tietenkään kukaan, Jumala on ollut aina olemassa.” Tähän ivaan oli jotenkin vastattava, joten kysyinkin: ”Entäpä, jos avaruuden ainekin on ollut aina olemassa, eikä sitäkään ole kukaan luonut?” Nuori mies jäi miettimään vastaustaan. Ilmeisesti hänelle ei tullut mieleen yhtään sopivaa Raamatun ”totuutta”, jolla olisi siinä tilanteessa vastannut, joten mielenkiintoisesti alkanut keskustelumme loppui lyhyeen.
Ruokanen osaa myös vääristellä asioita ja asettua itse profeetaksi kirjoittamalla : ”Tiede etsii vastauksia kysymykseemme, mitä on olemassa. Uskonto sen sijaan etsii suuntaa ihmisen etsintään: miksi tämä kaikki on olemassa, mikä on meidän ja maailmankaikkeuden lopullinen kohtalo? Tiede ei koskaan voi vastata tällaisiin kysymyksiin.” Kuinka hän voi olla niin varma, ettei esim. 100 miljoonan vuoden kuluttua tunnettaisi perin pohjin maailmankaikkeuden ja kaiken muunkin olevaisen rakenne ja toiminta? Kuinka uskonto siihen pystyisi vastaamaan paremmin, eihän se tähänkään päivään mennessä ole tuottanut muuta kuin hullutuksia: Aurinko kiertää Maata, Kuu luo valoaan, linnut syövät ruohoa ja käärmeet maan tomua, maa on pannukakku, ajattelemme sydämellä, sairaudet ovat riivaajien aiheuttamia jne. jne.. Tämän (ehkä ratkaisemattomaksi jäävän) ongelman kimppuun on käytävä nimenomaan järjen eikä taikauskon voimalla.
Kristityt teologit ja julistajat, ovat pysähtyneet ajassa, sillä jo Antonius Suuri opetti 300-luvulla kuten Miikka Ruokanen nyt: ”Miksi ihminen luotiin? Jotta hän tajuaisi Jumalan teot ja näkisi Jumalan sekä ylistäisi Häntä, joka on luonut kaiken ihmistä varten. Rakkauden sitein Jumalaan kiintynyt mieli on näkymätön siunaus, jonka Jumala suo niille, jotka ovat kelvollisesti kilvoitelleet ja nuhteettomasti vaeltaneet.” (Pyhä Antonios Suuri: Opetuksia ihmisen luonteesta ja kehotuksia nuhteettomaan elämänvaellukseen, Filokalia I, s.27, kohta 55).
Kolmas ”Miikka Ruokanen” eli 600-luvulla, sillä kun lukee Maksimos Tunnustajan tekstejä, voisi aivan hyvin luulla lukevansa Ruokasen aforismeja: Kuinka vähän dogmatiikka onkaan kehittynyt 1400 vuoden aikana: ”Saattaessaan järjelliset ja henkiset olennot olemattomuudesta olemiseen Jumala äärettömässä hyvyydessään lahjoitti niille neljä jumalallista ominaisuutta, joilla Hän ylläpitää, suojelee ja varjelee luotujaan. Nämä neljä ovat olemassaolo ja iankaikkinen olemassaolo sekä hyvyys ja viisaus. Kaksi ensin mainittua Jumala on sisällyttänyt itse luotujen olemukseen; toiset kaksi Hän on antanut siveellisenä mahdollisuutena, että luotu sitä kautta voisi tulla sellaiseksi kuin Jumala luonnostaan on. Tämän vuoksi sanotaankin, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Hänet on luotu Jumalan kuvaksi, koska hänen olemassaolonsa on Jumalan olemassaolon kuva ja hänen ikuinen olemassaolonsa on Jumalan ikuisen olemassaolon kuva - siinä mielessä, että vaikka se ei olekaan aluton, se on kuitenkin loputon. »Kaltaisuus» taas tarkoittaa, että ihmiselle on annettu mahdollisuus tulla hyväksi ja viisaaksi niin kuin Jumala, että hän armon avulla tulisi sellaiseksi kuin Jumala on luonnostaan. Jokainen järjellinen olento on siis Jumalan kuva, mutta Hänen kaltaisiaan ovat vain hyvät ja viisaat.”(Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, FilokaliaII, s. 105, kohta 25)
On hyvin todennäköistä, ettei olemassaolollamme olekaan mitään tarkoitusta. Me vain satumme olemaan olemassa. Ellei avaruus, aine, energia ja luonnonlait olisi juuri sellaisia kuin ne ovat, meitä ei olisikaan olemassa, emmekä siis olisi sitä nyt ihmettelemässä. Olemassaolomme syyn pohtiminen on aivan sama kuin se, että pohtisimme sitä, miksi kukaan ei saanut loton päävoittoa kuuteen viikkoon vuonna 1985. Oliko silläkin muka jokin tarkoitus? Ei, se oli vain sattumaa.
Kerran eräs nuori mies kysyi minulta: ”Miten kaikki aine on alun perin syntynyt?” Vastasin, että kysymys on nykytieteelle vielä avoin, johon hän vastasi ivallisesti ja voitonriemuisesti naureskellen. ”Tietenkin sen on Jumala luonut, niin kuin kaiken muunkin!” Kun sitten kysyin: ” Kuka Jumalan on sitten luonut?” Vastaus kuului : ”Ei tietenkään kukaan, Jumala on ollut aina olemassa.” Tähän ivaan oli jotenkin vastattava, joten kysyinkin: ”Entäpä, jos avaruuden ainekin on ollut aina olemassa, eikä sitäkään ole kukaan luonut?” Nuori mies jäi miettimään vastaustaan. Ilmeisesti hänelle ei tullut mieleen yhtään sopivaa Raamatun ”totuutta”, jolla olisi siinä tilanteessa vastannut, joten mielenkiintoisesti alkanut keskustelumme loppui lyhyeen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
teet kaikkesi sen eteen, että ihmiset eivät Luojaansa uskoisi, luet varmasti paljon höpö tutkimuksia, sillä turha on uskottoman Jumalan maailmaa tutkia, sillä Jumala sanoo meille, jotka uskomme, että te voitte kaikkea tutkiskella, mutta teitä ei voi kukaan tutkia. Ymmärrätkö, Jumalan maailma on sinulta ja kaltaisiltasi salattu.
Teet kyllä aivan turhaa työtä ja haaskaat aikaasi ja heidän aikaansa, jotka lukevat tuota Jumalaa vastustavaa kirjoitteluasi. Yksikään uskovainen ei kirjoittelujesi takia lopeta uskomasta, sillä he tuntevat totuuden ja sinä saat vain heidän säälinsä osaksesi.
Siis ihan kauheeta että joku pohtii moisia kysymyksiä? Eihän tuossa ole päätä eikä häntää. Parempi vain uskoa niinkuin opetetaan. Ei kannata kyseenalaistaa mitään ei missään.
Ai että mistäkö minä puhun? No tietysti siitä, että uskon että joulupukki on olemassa ja että nukkumatti on hänen veljensä. Näin minulle on pienenä opetettu uskomaan. On ihanaa elää syvässä uskossa!!!
sitä, että nyt sinä et tee muuta kuin rikot ja revit ja täälläkin kulkee tarpeksi paljon rikki revittyjä, että työsi on siinä mielessä aivan turhaa. Suomi on pullollaan onnettomia ihmisiä.
Jos sinulla on hitunenkin viisautta, niin tuo toivoa, vihdoinkin, tuo toivoa rikki revityille.
Menepäs tuonne masentuneiden palstalle katsomaan, mitä on todellinen toivottomuus, tuotako haluat olla lisäämässä.
Eräskin nuori isä kirjoittelee siellä usein, että "uskokaa johonkin edes, ettei teille käy, niin kuin minulle kävi."
Ja sinä et kenenkään sallisi uskoa.
Oletko itse pettynyt joskus uskoon. Jos olet, niin olet langennut katsomaan johonkin muuhun kuin Jeesukseen, esim. itseesi tai lähimmäiseesi tai väärään opettajaan.
Usko Jeesukseen tervehdyttää ja vapauttaa ja se on totisesti totta, miksi et usko heitä, jotka siitä sinulle kertovat. He eivät valehtele, mutta sinä uskot mielummin valheen, kuin uskovaisten totuuden.
te olette huoria kaikki, arvon lahkolaiset.
Juuri te olette valmiita repimään, juuri te käytte huoraamassa heidän kanssaan jotka eniten tarvitsisivat apua ja tukea.
Tiedätte, että vain ahdingossa oleva, henkisiltä eväiltään heikossa hapessa oleva ihmisen saattaa hihhuloitua lahkoonne.
Hävetkää!
sanoissasi, mutta ehkäpä jonakin päivänä ymmärrät sanasi ja kadut niitä. Mikä sinusta on tehnyt noin kovan ja kyynisen. Oletko ehkä yrittänyt jossakin vaiheessa elämääsi uskoa ja olet pettynyt. Miksi muuten kulkisit palstalla, jossa tiedät uskovaisia kulkevan.
Minä, joka olen saanut kokea suuria ihmeitä, todistan Jeesuksen elävyydestä ja siitä, että Hän kyllä näkee sinut ja kuulee sanasi ja mikään ei Häneltä jää huomaamatta. Et kyllä kykene Häntä loukkaamaan, sillä Hän ei ole loukattavissasi ja siksi en ole minäkään, mutta itsesi loukkaat, sillä sanoistasi olet kerran vastaava ja ne sanat tulee Jumalan Sanaan verrattaviksi.
Sana on joka tuomitsee.
"Mikä sinusta on tehnyt noin kovan ja kyynisen. Oletko ehkä yrittänyt jossakin vaiheessa elämääsi uskoa ja olet pettynyt. Miksi muuten kulkisit palstalla, jossa tiedät uskovaisia kulkevan."
Minua surettavat nuo lukuisat ihmiskohtalot, heikot ja vähäosaiset, joita käännytetään lahkoon hihhuleiden sekaan käyttäen häikäilemättä hyväkseen heidän heikkoa asemaa.
Niin te toimitte. Autatte narkkaria, alkkaria jne. vaihtamaan huumeen toiseen. Hävitys jatkuu.
"Minä, joka olen saanut kokea suuria ihmeitä, todistan Jeesuksen elävyydestä ja siitä, että Hän kyllä näkee sinut ja kuulee sanasi ja mikään ei Häneltä jää huomaamatta."
Todista ihan rauhassa. Tuo todistus kertoo henkisestä tilastasi.
"Et kyllä kykene Häntä loukkaamaan, sillä Hän ei ole loukattavissasi"
En kykene eikä ole loukattavissa, koska olematon ei ole loukattavissa.
"...ja siksi en ole minäkään"
Nimenomaan sinä loukkaannuit ja kirjoitit vastineen sen johdosta, hyvin tietäen että mielikuvitusjumalasi on mielikuvitusta.
"Sana joka tuomitsee"
Minullapa on voodoonukke jota alan pistellä yöllä kello kaksi....
Pääsitkö armomurhasi kysymyksissä tolkkuun.
Minulla ei vielä muuten, niin suuria kärsimyksiä ole, että tarvitsisin sitä.
Ehkä se sinulle olisi mieleen, jos joku saisi ihan laillisen luvan minun elämääni lyhentää, onhan sitä jotkut jo yrittäneet, heikolla tuloksella tosin. tää vaan eilisen aloituksesi suhteen.
Eli nasellekin Kristuksen siunatut illan jatkot.
katson kuitenkin olevani inhimillisempi, ajattelinhan vain sinun tulevaa autuutta, ikuista elämää jumalasi kanssa.
Se nyt kuitenkin on paljon rakastavampi ajatus kuin sinun esittämäsi jossa olet toivotellut hyvää matkaa helvettiin.
Helvettihän on kuulemma ikuinen kadotus tulijärvessä, joten siihen verrattuna maallinen kärsimys (se josta yritin sinua pelastaa) on pieni juttu.
Pahus, pitäisi useammin pyrkiä ajattelemaan lahkolaisen moraalilla.
Et koita peloissasi pysyä aisoissa.
Miksi minä helvetillä alkaisin peloittelemaan, kun Kristuskin rakkaudessaan armoa lahjaksi tarjoaa ja sitä kautta iänkaikkisen elämän luonaan taivaassa.
Eli siunausrikkaat yö-unet sinulle ja muillekin palstalaisille, muistaen, että Kristuksen rakkaus kantaa perille heikoimmankin.
minua todélla säälittää niin sinun kuin muidenkin lahkolaisten kohtalo, ei yksin uskonnon, vaan myös elämän uhreina.
Eli kun vielä tuossa lukaisin alempana olevat kirjoitukset ja huomasin sinun murheesi, niin täytynee valaista hiukan vääristynyttä käsitystä elämästäni.
Muiden elämää en voi tarkalleen tietää.
Ktos sen ajan, jonka Jeesuksen omana olen elänyt, voin sinulle kertoa, ettei ole sinun tarvis säälitellä.
On se elämän laatu sen verran muuttunut parempaan et ei turhia huolia ole.
Voin jopa Kristuksen armon avulla tukea muitakin elämän alkuun ja sekin jo antaa uutta potkua elämään, kun näkee avun tulokset toistekin elämässä.
Elämä on todella elämisen arvoista, et ei kantsi kaikkea sääliä.
Minäkin oon viime aikoina ihmetelly, miksi maallista mammonaakin lähetetään, kohta liiaksikin, koska en ole tavannu pankiin rahojani säästellä ja nyt huomasin, et täytynee etsiä oikeita avun tarvitsijoita.
Ainoa mikä ei ole täysin kondiksessa on nää säryt selässäni, joden kanssa täytynee vielä paremmin oppia elon-tietä käymään.
Mut nyt levolle, kun sekin on ihan raamatullisesti luvattu, et siunausta vielä kerran Kristuksessa.
että kuulut lahkoon ja uskot mielikuvitusjeesukseen ja raamatun satuihin.
Pitäisi saattaa edesvastuuseen ne jotka kaltaisiasi ihmisiä käyttävät hyväkseen.
Uskonnot tosin toivat kuten huumekauppa, välittäjät, jakelijat ja uhrit ovat todella kaukana johtoportaasta.
pitäis olla nainen :-)
Hiukan yli pitkä ja ylipainoinen, ehkäpä voisi palstan transukin olla, kerran pani noita "miehekäitä mittojaan, joissa luuli oöevansa jo 190cm.
No parta ei pahoille kasva.
Frihet:illä on totisesti profetoimisen armolahja.
Jeesukselta, joka todella elää, poistua luotanne, sillä pilkkaajilla ja minulla ei ole aivan mitään yhteistä.
Miettikää mitä teette itsellenne, Jumalalle ette kykene mitään tekemään.
Jo 1980 -luvulla Miikka Ruokasta kutsuttiin lempinimellä 'Teologisen tiedekunnan yleisymmärtäjä'. En yhtään ihmettele, ettet tajua Miikka Ruokasta. En minäkään tajua.
Vielä toistaiseksi liian vaikeita kysymyksiä, siksi varmoilla vastauksilla tuomitseminen ei ole järkevää. Mä uskon kuitenkin, että kieltämällä, rajoja ja limittejä asettamalla, ennakkoluuloilemalla, totuus karkaa käsistämme kuin saippuapala. Tiede selittää maailmankaikkeuden synnyn vain ymmärtämiään prosesseja apuna käyttäen, siksi tieteen moraaliin ei kuulukaan puhua totuuksista.
Miksi kuuluisikaan, koska fyysisen äärettömyyden varma selittäminen ei onnistu missään väitöstilaisuudessa. Erittäin pitkällä tiede on aivotutkimuksessa, millä voidaan selittää erilaiset suggestiotilat ja uskontojen voima, mutta kaikkein tärkein vastaus kysymykseen " Miksi olemme olemassa " puuttuu. Ne totuuden kipinät saattavat hyvinkin irrota yhdistämällä nykyistä tietoa vanhoihin jo ennen Raamattua ylöskirjoitettuun. Vetoan taas Maya intiaanien
kulttuuriin ja kalenteriin joka päättyy 2012.
Sen verran pitää olla taikauskoa pocketissa.
Sen lisäksi täytyy sallia uskonnon vapaus, eli ei vedetä mattoa jalkojen alta
toisilta, vain omaa egoa pönkittämään. Se on tohtorilla varmasti muutenkin kunnossa.
näin,että Kun Jumala on ollut ehdsottomasti iäti olemassa ,iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen,oleteaan,että iankaikkisuus olis maailaman kaikkeuden "ympyrä",siksi se ei voisikaan loppua koskaan,eikä mihinkään.
Jumala on kaiken alku,ja jos ainettakin on ollut iäti,niin Jumala on kuitenkin enne sitä,vaikka sitä alkamisen ajankohtaa Jumalan ja aineen välillä ei voitaiskaan osoittaa,on Jumala kuitenkin ensimmäinen.
Yhtälö on täten se,että ilman Jumalaa ei olisi mitään näkyvää,eikä näkymätöntä!
vastaus kysymykseesi,"miksi olemme olemassa"?
Olemme olemassa koska Jumala niin päätti.
Me olemme Jumalan suunnitelmassa,eikä Jumala meidän,siksi Jumala voi tehdä meille mitä ikinään tahtoo,koska ilman Jumalaa meitä ei voisi olla olemassakaan.
Hänellä oli selvä ja ihmisellekkin myönteinen suunnitelma.
Essin Hän loi maan,ja mullisti sen muodon ihmisen asuin alustaksi,että siellä olis ihmisen hyvä olla.
Juamalla oli siis pelkästään hyvät ajatukset ihmiseen nähden,eikä turmion ajatukset.
Hänen unelmansa ihmisestä oli,että hän olisi kuuliainen ja uskollinen Hänelle,Luojalleen.
Ja niin alussa olikin
Sitten Jumalan unelma meni pirstaleiksi Eedenissä ,ihminen lankes uskottomuuteen luojaansa kohtaan.
Tämän unelmansa Jumala korjasi uudessa Aadamissa,eli Jeesuksessa,Hänessä on Jumallan koko suunnitelman ydin,kaikki Jeesuksen kuoleman jälkeen tapahtunut on vain ja yksinomaan Jeesuksen tähden,Hänessä Jumalan unelma sai uuden mahdollisuuden,koska Jeesus havaittiin Hänen huoneessaan uskolliseksi,hamaan ristin kuolemaan asti.
Jeesus läpäisi Jumalan lain vaartimuksen täydelliseti,ei pinintäkään virhettä Hänsesä havaittu,siksi Jumala herätti Hänen kuolleista.
Hänessä Jumala toteuttaa ja vie unelmansa sen täydelliseen toteutumisseen saakka. Ihminen,eikä saatankaan voi sitä estää,vaikka saatna ilmestyy ihmisenä lopunaikoina,antikristus tulee,ja se kuvittelee tuhovansa Jumalan suunnitelman kun aloittaa Israein valloituksen.
Mutta Jumala on voittajana aina,ja rehellisesti,Kristuksessa,koska Hän ,Jumala oli Kristuaksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.siksi ihmiset kuluu Kristukselle,ehtona vain on,tahtooko ihminen luopua kankeemuskestaan johon hän lankesi paratiisissa.
Jokainen ihminen oli Aadamissa,siksi jokaisen pitää itse,"jokaisen Aadamin jälkelisen on peruttava ja tunnustettava Eedenissä tapahtunut rikkomus ja uskottomuus Jumalalle,sanoen,minä olen se ,joka petin Jumamalan luottamuksen paratiisissa,Kristuksen tunnustuksen kautta tapahtuu anteeksi anto,ja Kristuksen uhri vapauttaa ihmisen Aaadamin lankeemuksesta täysin,ja niin hän on uusiluomus.
Jumala rakentaa seurakununnan Kristuksen ruumiin,Päänä Jeesus kristus,ja tässä seurakunnassa totteutuu Jumalan lopullinen suunnitelma,joka on tässä:
>>
http://www.aretalogia.com/aretalogia.37/sivut.2-3.html
Tevehdys.
Olisi mukava kun julkaisisit tämän kirjoitelman
ortodoksien palstoilla. Mielenkiinnolla lukisin heidän reaktioita..