Minä uskon Jumalaan. Jumala on minulle hyvyyttä. Minulle uskominen ei ole kirkossa käymistä, raittiutta tai avioliittoon jätettyä seksiä, vaan toimimista parhaan tiedon ja taidon mukaan, niin että siitä olisi mahdollisimman paljon hyötyä ja mahdollisimman vähän haittaa muille ja itselle.
Pyrkimys eheyteen ja onneen, muiden ja omaan.
Uskon, että taivas tai helvetti ovat sitä, mitä jätämme jälkeemme kun poistumme tästä maailmasta. Kuoleman jälkeinen elämä on sitä, mitä meistä jää, miten olemme vaikuttaneet. Onko se hyvää vai pahaa?
Kirkon menot eivät itsessään merkitse minulle mitään. Raamattu on vain ihmisten kirjoittama kirja, jota voi halutessaan käyttää päästäkseen lähemmäs Jumalaa, mutta sitä voi käyttää oikein tai väärin.
Kateus, pahantahtoisuus, itsekkyys ja välinpitämättömyys ovat syntejä. Sen sijaan esimerkiksi esiaviollinen seksi... hmm... en usko, että yläkerran Herraan kiinnostaa piirun vertaa, onko käyty maistraatissa tai sen enempää papin puheilla. Avioliitto Jumalan silmissä on yhteenkuuluvuutta, yhdessä elämistä, kunnioitusta, välittämistä, rakkautta, pyrkimysta yhteiseen ja tasa-arvoiseen onneen, josta parhaassa tapauksessa on hyötyä myös ympäristölle. Ei siihen tarvita virkamiestä.
Yläasteikäisenä sain seurakunnan illoissa paheksuntaa, koska tupakoin. Eihän se toki ole ihmisystävällisin mahdollinen tapa, eikä hyväksi luonnollekaan. Mutta nämä samat paheksujat kukin vuorollaan valehtelevat, ovat kateellisia, arvostavat materiaa yli ihmissuhteiden. Tekopyhyyttä sanan varsinaisessa merkityksessä.
En väitä, että minun uskossani olisi mitään sen hienompaa, parempaa tai oikeampaa kuin kenenkään muun. Mutta heitän ilmaan haasteen. Jos uskot Jumalan hyvyyteen, mieti miten se näkyy sinun elämässäsi? Onko uskosi tekopyhää ja pinnallisten sosiaalisten motiivien värittämää, vai aitoa?
Pyrkimys eheyteen ja onneen, muiden ja omaan.
Uskon, että taivas tai helvetti ovat sitä, mitä jätämme jälkeemme kun poistumme tästä maailmasta. Kuoleman jälkeinen elämä on sitä, mitä meistä jää, miten olemme vaikuttaneet. Onko se hyvää vai pahaa?
Kirkon menot eivät itsessään merkitse minulle mitään. Raamattu on vain ihmisten kirjoittama kirja, jota voi halutessaan käyttää päästäkseen lähemmäs Jumalaa, mutta sitä voi käyttää oikein tai väärin.
Kateus, pahantahtoisuus, itsekkyys ja välinpitämättömyys ovat syntejä. Sen sijaan esimerkiksi esiaviollinen seksi... hmm... en usko, että yläkerran Herraan kiinnostaa piirun vertaa, onko käyty maistraatissa tai sen enempää papin puheilla. Avioliitto Jumalan silmissä on yhteenkuuluvuutta, yhdessä elämistä, kunnioitusta, välittämistä, rakkautta, pyrkimysta yhteiseen ja tasa-arvoiseen onneen, josta parhaassa tapauksessa on hyötyä myös ympäristölle. Ei siihen tarvita virkamiestä.
Yläasteikäisenä sain seurakunnan illoissa paheksuntaa, koska tupakoin. Eihän se toki ole ihmisystävällisin mahdollinen tapa, eikä hyväksi luonnollekaan. Mutta nämä samat paheksujat kukin vuorollaan valehtelevat, ovat kateellisia, arvostavat materiaa yli ihmissuhteiden. Tekopyhyyttä sanan varsinaisessa merkityksessä.
En väitä, että minun uskossani olisi mitään sen hienompaa, parempaa tai oikeampaa kuin kenenkään muun. Mutta heitän ilmaan haasteen. Jos uskot Jumalan hyvyyteen, mieti miten se näkyy sinun elämässäsi? Onko uskosi tekopyhää ja pinnallisten sosiaalisten motiivien värittämää, vai aitoa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinulla on varsin terve näkemys. Et ole niitä sokeasti muita seuraavia tyhjiä ulkokuoria kuten lukemattomat muut. Osaat ajatella omilla aivoillasi toisin kuin valitettavan monet muut. Olen itse yksi niistä jotka yrittävät muodostaa oman käsityksensä sokean kultti ja Raamatunpalvonnan sijaan. Mukava huomata etten ole yksin. Aivojen käyttö on suositeltavaa!
Sanopa muuta =)
Löytyyhän sitä melkein tervettä verta :)
Kuullostaa muuten ihan suht järkevältä uskosi suunta... Olet tajunnut etteivät traditiot ja riitit merkkaa mitään.
Mutta mistä tämä seuraava tulee?:
"Uskon, että taivas tai helvetti ovat sitä, mitä jätämme jälkeemme kun poistumme tästä maailmasta. Kuoleman jälkeinen elämä on sitä, mitä meistä jää, miten olemme vaikuttaneet. Onko se hyvää vai pahaa? "
Tässä alat rakentaa itsellesi uusia taakkoja... Onko tämä joku oma versiosi karman laista? Onko sun taivaaseen pääsy nyt sitten joittenkin hyvien tekojen varassa?
Raamatusta kannattaa lukea evankeliumeja.
Mitä turhaa jotain Paavalin kirjeitä tutkia? Ne ovat vain hänen tulkintaa kristinuskosta.
Hmm. Tämä osuus onkin vaikein selittää. Uskon, että se kokemus, jonka itse saan "kuolemanjälkeisestä elämästä", tapahtuu juuri kuoleman hetkellä. Saanko lähteä rauhallisin mielin vai tiedänkö, että olen saanut elämäni aikana enemmän pahaa kuin hyvää aikaiseksi? Tuo sekuntin tai sen sadasosan mittainen tajuaminen on se, mitä itse näen kuolemanjälkeisestä elämästäni.
Jokainen jättää tähän maailmaan jälkensä. Taivaaseen pääsynä pidän sitä, että voin lähteä tietäen jättäneeni jälkeeni jotain hyvää. Se mitä jättämäni jälki tässä maailmassa saa aikaan, on kuolemanjälkeistä elämääni, mutta en usko, että olisin siitä itse tietoinen.
En kuitenkaan usko, että hyviä tai pahoja lasketaan sormilla. Kyse on halusta hyvään, yrityksestä, pyrkimyksestä... ilman sitä en usko voivani poistua rauhallisin mielin.
Jos tämä ei riitä selitykseksi, pahoittelen, parempaan en pysty. Itse asiassa ajatus on työn alla, uskominen edellyttää kyseenalaistamista, ja sitä työstetään vielä piiitkään =) Kirjoittelen lisää jos joskus itsekään oivallan ytimekkäästi, miten tuon asian ajattelen.
Varo ettet sekoa liiasta funtsaamisesta... Koska mun mielestä buddhalaisten silmistä näkee että ne ovat menneet sekaisin omista ajatuksistaan.
Jokainen tallatkoon omalla tavallaan, mä en ainakaan jaksa enää funtsia... Luotan vaan Jumalan armoon kuoleman kohdatessa... Paljon helpompaa elämäkin kun voi vaan antaa asioiden olla.
Oletko miettinyt, mihin tarvitset kyseistä sankaria? Elämänasenteesi on kunnossa, voisit ajatellan noin ihan muutenkin, ja mikä parasta: itse. Miksi häpeilet kykyjäsi, olet oikeasti hyvä ihminen. Se lähtee 100% sinusta, ei yläkerran isännästä. Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu eli sinulle...
Että uskoon voi tulla ulkopuolisten tapahtumien kautta? Niinkuin erinnäisten sattumien, jotka ovat epätodennäköisempiä kuin lottovoitto.
Uskoontulon todennäköisyys kasvaa elämänkokemuksien karttuessa, harvat vanhukset ovat ateisteja.
Siinä vaiheessa ei sitten enää kysytä itseltään: "tarvitsenko Jumalaa?"
Kunnia...Kuka tarvitsee kunniaa? ei mua ainakaan kiinnosta kyseinen asia.