Unohtakaa Karjala!

Kännykkä oli lähinnä sarkastinen vertauskuva. Aina puhutaan että Suomessa menee niin hyvin ja on Nokiat yms. Nokiasta on tullut joku Suomen menestyksen symboli vaikka on todellisuudessa suomalaisten liikemiesten menestyksen symboli. Ehkä siitä on jotain ropoja tänne alaskin tippunut... Mutta tosiasia on että liian monet suomalaiset elävät vielä menneisyydessä. Turha sitä Karjalaa on takaisin haluta. Mitä se maksaisi? Mitä siitä hyötyisi? No toisaalta ei meidän tarvitse pelätä että joutuisimme Karjalaa taakaksemme ottamaan, ei Suomen johdolla olisi ikinä rohkeutta mennä ehdottamaan palautusta. Aina puhutaan paljon, mutta mitään ei tehdä. Ei uskaltanut Koivisto eikä Ahtisaari vaikka tilaisuuksia olisi ollut.. Edesmennyt isoisäni on Karjalasta kotoisin, mutta ei sinne haikaillut. Ja mitä siellä enää olisikaan kuin ongelmia. Olisihan se symbolisesti hienoa ja hienoa kartalla, mutta paikalliset ihmiset kulttuurieroineen olisivat liian kallis ongelma. Mutta papat voivat jatkaa Karjalan itkemistä takaisin. Ei se sieltä tule takaisin, paitsi ehkä savuna!

Kyllästynyt jauhamiseen kirjoitti:

Kännykkä oli lähinnä sarkastinen vertauskuva. Aina puhutaan että Suomessa menee niin hyvin ja on Nokiat yms. Nokiasta on tullut joku Suomen menestyksen symboli vaikka on todellisuudessa suomalaisten liikemiesten menestyksen symboli. Ehkä siitä on jotain ropoja tänne alaskin tippunut... Mutta tosiasia on että liian monet suomalaiset elävät vielä menneisyydessä. Turha sitä Karjalaa on takaisin haluta. Mitä se maksaisi? Mitä siitä hyötyisi? No toisaalta ei meidän tarvitse pelätä että joutuisimme Karjalaa taakaksemme ottamaan, ei Suomen johdolla olisi ikinä rohkeutta mennä ehdottamaan palautusta. Aina puhutaan paljon, mutta mitään ei tehdä. Ei uskaltanut Koivisto eikä Ahtisaari vaikka tilaisuuksia olisi ollut.. Edesmennyt isoisäni on Karjalasta kotoisin, mutta ei sinne haikaillut. Ja mitä siellä enää olisikaan kuin ongelmia. Olisihan se symbolisesti hienoa ja hienoa kartalla, mutta paikalliset ihmiset kulttuurieroineen olisivat liian kallis ongelma. Mutta papat voivat jatkaa Karjalan itkemistä takaisin. Ei se sieltä tule takaisin, paitsi ehkä savuna!

". Mitä se maksaisi? Mitä siitä hyötyisi? No toisaalta ei meidän tarvitse pelätä että joutuisimme Karjalaa taakaksemme ottamaan, ei Suomen johdolla olisi ikinä rohkeutta mennä ehdottamaan palautusta."

Maksaa nyt, kun sinne rahaa syydetään, eikä ole edes oman maan osa. Mieleummin maksan omaa maan kehittämistä kauemmnkin kuin Venäjälle syydän rahaa.

Evakoita olivat ne, jotka lähtivät aikoinaan luovutetuilta alueilta. En usko, että nuoresta karjalaisten jälkeläispolvesta löytyisi montakaan, joka olisi valmis lähtemään jonnekin Karjalan korpiin. Heidän elämänsä on täällä, nykyisten rajojen sisällä ja ehkä muualla maailmassa mutta ei Karjalassa. Totuutta on vain niin vaikeaa myöntää. Meidän perheessämme ei jälkipolvi edes tiedä, että toinen isovanhemmista oli evakko. Asiaa ei vain pidetty mitenkään tärkeänä kertoa. Tiedolla ei ole mitään arvoa! Serkkuni lapsille heidän isoisänsä oli lahtelainen ei karjalainen. Serkkuni ei ole koskaan kertonut lapsilleen isänsä taustasta, ei pidä sitä mitenkään tärkeänä. Heidän elämänsä on Lahdessa ja sen ympäristössä. Karjala unohtuu muutamassa vuodessa. Nyt parikymppiset ja sitä nuoremmat pitävät asiaa jo yhdentekevänä.

Mie vain kirjoitti:

Evakoita olivat ne, jotka lähtivät aikoinaan luovutetuilta alueilta. En usko, että nuoresta karjalaisten jälkeläispolvesta löytyisi montakaan, joka olisi valmis lähtemään jonnekin Karjalan korpiin. Heidän elämänsä on täällä, nykyisten rajojen sisällä ja ehkä muualla maailmassa mutta ei Karjalassa. Totuutta on vain niin vaikeaa myöntää. Meidän perheessämme ei jälkipolvi edes tiedä, että toinen isovanhemmista oli evakko. Asiaa ei vain pidetty mitenkään tärkeänä kertoa. Tiedolla ei ole mitään arvoa! Serkkuni lapsille heidän isoisänsä oli lahtelainen ei karjalainen. Serkkuni ei ole koskaan kertonut lapsilleen isänsä taustasta, ei pidä sitä mitenkään tärkeänä. Heidän elämänsä on Lahdessa ja sen ympäristössä. Karjala unohtuu muutamassa vuodessa. Nyt parikymppiset ja sitä nuoremmat pitävät asiaa jo yhdentekevänä.

En todellakaan kirjoittanut edellisessä viestissäni mistään Karjalan korpiin muuttamisesta. Karjalan korpiin ei tarvitse muuttaa, mutta siitä saa siitä huolimatta olla kiinnostunut. Toisia kiinnosta mennyt historia,toisia putkikatseisia ei. Toistan nyt
tässä vielä sen mikä ei mennyt perille: Karjalasta puhutaan ja kirjoitetaan niin kauan kun maan päällä on elämää.
Karjala ei unohdu

KarPr kirjoitti:

En todellakaan kirjoittanut edellisessä viestissäni mistään Karjalan korpiin muuttamisesta. Karjalan korpiin ei tarvitse muuttaa, mutta siitä saa siitä huolimatta olla kiinnostunut. Toisia kiinnosta mennyt historia,toisia putkikatseisia ei. Toistan nyt
tässä vielä sen mikä ei mennyt perille: Karjalasta puhutaan ja kirjoitetaan niin kauan kun maan päällä on elämää.
Karjala ei unohdu

päivä päivältä elää vähemmän Karjalassa syntyneitä ja siellä aikuiseksi tai nuoreksi varttuneita ihmisiä. Heidän jälkipolviensa elämä on jo aivan muuta kuin ikuista haikailua sinne kauniiseen karjalaan. Eikös entinen rouva puhemieskin todennut jotakin tyyliin, mennyt mikä mennyt. Ei nyt näillä sanoilla, mutta ajatus oli tämä. Minä olen toista polvea oleva karjalaisen jälkeläinen, toinen vanhemmista oli keskisuomalainen, meillä ei juuri koskaan puhuttu kotona Karjalasta. Isä taisi olla siinä viisas, että ymmärsi meidän hänen jälkeläistensä elämän olevan muualla kuin Karjalassa. Minun elämässäni ei rajan taakse jääneellä Karjalalla ole ollut mitään osaa eikä arpaa, vanhin sisaruksista on muutaman kerran käynyt karjalaisten kesäjuhlilla, mutta eipä hänkään ole sinne haikaillut. Kuten ei hänen miehensäkään, jonka isä oli Laatokan kalastajia.
Suurin osa karjalaisista ja heidän jälkeläisistään on ymmärtänyt sen tosiasian, että elämässä ei auta haikailla mennyttä ja menetettyä. Sitä ei saa takaisin. Ehkä me näin ajattelijat olemme niitä todellisia realisteja.

Hurja Hilta kirjoitti:

päivä päivältä elää vähemmän Karjalassa syntyneitä ja siellä aikuiseksi tai nuoreksi varttuneita ihmisiä. Heidän jälkipolviensa elämä on jo aivan muuta kuin ikuista haikailua sinne kauniiseen karjalaan. Eikös entinen rouva puhemieskin todennut jotakin tyyliin, mennyt mikä mennyt. Ei nyt näillä sanoilla, mutta ajatus oli tämä. Minä olen toista polvea oleva karjalaisen jälkeläinen, toinen vanhemmista oli keskisuomalainen, meillä ei juuri koskaan puhuttu kotona Karjalasta. Isä taisi olla siinä viisas, että ymmärsi meidän hänen jälkeläistensä elämän olevan muualla kuin Karjalassa. Minun elämässäni ei rajan taakse jääneellä Karjalalla ole ollut mitään osaa eikä arpaa, vanhin sisaruksista on muutaman kerran käynyt karjalaisten kesäjuhlilla, mutta eipä hänkään ole sinne haikaillut. Kuten ei hänen miehensäkään, jonka isä oli Laatokan kalastajia.
Suurin osa karjalaisista ja heidän jälkeläisistään on ymmärtänyt sen tosiasian, että elämässä ei auta haikailla mennyttä ja menetettyä. Sitä ei saa takaisin. Ehkä me näin ajattelijat olemme niitä todellisia realisteja.

Karjala-takaisin on oikeudenmukaisuus ja ihmisoikeuskysymys, ei haikailua.