Kiinalainen tarina kivenhakkaajasta
Oli kerran kivenhakkaaja, joka oli tyytymätön itseensä ja omaan asemaansa.
Eräänä päivänä hän kulki varakkaan kauppiaan talon ohi ja avoimesta portista hän näki
paljon kalleuksia ja tärkeitä vieraita.
”Kyllä tuo kauppias varmaan on mahtava!” ajatteli kivenhakkaaja.
Hänen kävi kovasti kateeksi ja hän toivoi, että voisi olla tuo kauppias.
Suureksi hämmästyksekseen hän yhtäkkiä muuttui kauppiaaksi ja sai osakseen
enemmän ylellisyyttä ja valtaa kuin oli koskaan osannut haaveillakaan ja joutui niiden
kateuden ja inhon kohteeksi, jotka eivät olleet yhtä varakkaita.
Mutta pian ohi kulki kantotuolissa korkea virkamies.
Jokaisen, oli hän miten varakas tahansa, täytyi kumartaa syvään virkamiehelle.
”Kyllä tuo virkamies on mahtava!” hän ajatteli.
”Kunpa minä voisin olla korkea virkamies!”
Silloin hän muuttui korkeaksi virkamieheksi, häntä pelkäsivät ja vihasivat kaikki ihmiset,
jotka joutuivat kumartamaan hänen ohi kulkiessaan.
Oli kuuma kesäpäivä ja virkamiehellä oli kovin tukala olo nihkeässä kantotuolissa.
Hän katsoi aurinkoon. Se loisti ylväänä taivaalla hänen läsnäolostaan piittaamatta.
”Kyllä aurinko on mahtava!” hän ajatteli.
”Kunpa minä voisin olla aurinko!”
Silloin hän muuttui auringoksi, joka paistoi armottomasti kaiken ylle ja korvensi pellot
ja maanviljelijät ja maatyöläiset kirosivat häntä.
Mutta valtava musta pilvi liikkui hänen ja maan välitse eikä hänen valonsa enää päässyt
loistamaan.
”Kyllä tuo myrskypilvi on mahtava!” hän ajatteli.
”Kunpa minä voisin olla tuo pilvi!”
Silloin hän muuttui pilveksi, joka hukutti veteen pellot ja kylät ja kaikki sadattelivat häntä.
Mutta pian hän huomasi, että jokin väkevä voima työnsi häntä pois ja hän käsitti, että se oli tuuli.
”Kyllä se on mahtava!” hän ajatteli.
”Kunpa minä voisin olla tuuli!”
Silloin hän muuttui tuuleksi, puhalsi tiiliä talojen katoista ja raastoi puita juuriltaan ja häntä vihasivat ja pelkäsivät kaikki.
Mutta jonkin ajan kuluttua hän törmäsi johonkin, joka ei hievahtanutkaan, vaikka kuinka
voimakkaasti hän puhalsi; suunnattoman suureen, pilviä hipovaan kiveen.
”Kyllä tuo kivi on mahtava!” hän ajatteli.
”Kunpa minä voisin olla tuo kivi!”
Silloin hän muuttui kiveksi, mahtavammaksi kuin mikään muu maan päällä.
Mutta kun hän seisoi paikoillaan, hän kuuli kuinka vasara hakkasi talttaa jykevään kiveen
ja hän tunsi murtuvansa.
”Mikä voisi olla mahtavampi kuin minä, kivi?” hän ajatteli.
Hän katsahti alas ja näki kaukana juurellaan kivenhakkaajan.
Ps. tämä on tarina kirjasta, ’ Nalle Puh ja Tao’, Benjamin Hoff.
Oli kerran kivenhakkaaja, joka oli tyytymätön itseensä ja omaan asemaansa.
Eräänä päivänä hän kulki varakkaan kauppiaan talon ohi ja avoimesta portista hän näki
paljon kalleuksia ja tärkeitä vieraita.
”Kyllä tuo kauppias varmaan on mahtava!” ajatteli kivenhakkaaja.
Hänen kävi kovasti kateeksi ja hän toivoi, että voisi olla tuo kauppias.
Suureksi hämmästyksekseen hän yhtäkkiä muuttui kauppiaaksi ja sai osakseen
enemmän ylellisyyttä ja valtaa kuin oli koskaan osannut haaveillakaan ja joutui niiden
kateuden ja inhon kohteeksi, jotka eivät olleet yhtä varakkaita.
Mutta pian ohi kulki kantotuolissa korkea virkamies.
Jokaisen, oli hän miten varakas tahansa, täytyi kumartaa syvään virkamiehelle.
”Kyllä tuo virkamies on mahtava!” hän ajatteli.
”Kunpa minä voisin olla korkea virkamies!”
Silloin hän muuttui korkeaksi virkamieheksi, häntä pelkäsivät ja vihasivat kaikki ihmiset,
jotka joutuivat kumartamaan hänen ohi kulkiessaan.
Oli kuuma kesäpäivä ja virkamiehellä oli kovin tukala olo nihkeässä kantotuolissa.
Hän katsoi aurinkoon. Se loisti ylväänä taivaalla hänen läsnäolostaan piittaamatta.
”Kyllä aurinko on mahtava!” hän ajatteli.
”Kunpa minä voisin olla aurinko!”
Silloin hän muuttui auringoksi, joka paistoi armottomasti kaiken ylle ja korvensi pellot
ja maanviljelijät ja maatyöläiset kirosivat häntä.
Mutta valtava musta pilvi liikkui hänen ja maan välitse eikä hänen valonsa enää päässyt
loistamaan.
”Kyllä tuo myrskypilvi on mahtava!” hän ajatteli.
”Kunpa minä voisin olla tuo pilvi!”
Silloin hän muuttui pilveksi, joka hukutti veteen pellot ja kylät ja kaikki sadattelivat häntä.
Mutta pian hän huomasi, että jokin väkevä voima työnsi häntä pois ja hän käsitti, että se oli tuuli.
”Kyllä se on mahtava!” hän ajatteli.
”Kunpa minä voisin olla tuuli!”
Silloin hän muuttui tuuleksi, puhalsi tiiliä talojen katoista ja raastoi puita juuriltaan ja häntä vihasivat ja pelkäsivät kaikki.
Mutta jonkin ajan kuluttua hän törmäsi johonkin, joka ei hievahtanutkaan, vaikka kuinka
voimakkaasti hän puhalsi; suunnattoman suureen, pilviä hipovaan kiveen.
”Kyllä tuo kivi on mahtava!” hän ajatteli.
”Kunpa minä voisin olla tuo kivi!”
Silloin hän muuttui kiveksi, mahtavammaksi kuin mikään muu maan päällä.
Mutta kun hän seisoi paikoillaan, hän kuuli kuinka vasara hakkasi talttaa jykevään kiveen
ja hän tunsi murtuvansa.
”Mikä voisi olla mahtavampi kuin minä, kivi?” hän ajatteli.
Hän katsahti alas ja näki kaukana juurellaan kivenhakkaajan.
Ps. tämä on tarina kirjasta, ’ Nalle Puh ja Tao’, Benjamin Hoff.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oliko jo kaikki toivomukset käytetty, palasiko omaksi itsekseen, vai vieläkö hän erehtyi muuntumaan työkaluksi?
joudun sanomaan, etten tiedä.
Tarina ei kerro enempää.
Se oli tuossa.
Ehkä tarinan tarkoitus ei olekaan päättyä vaan
sillä on jokin viesti meille...?
Tai ehkä tarkoitus onkin, että me lukijat itse
saamme vapauden päättää miten se päättyy:)
Miten sinä sen päättäisit?
Ensinnäkin, miettisin muutaman kerran lähtisinkö ollenkaan toivomaan ja kadehtimaan. Toiseksi, johan siellä tarinan yhdessä versiossa pullistelee ihmistaltta. :D
*Loppunsa kaikella.*
Ihmistaltta toivoi itsensä tuuleksi? :)
jatko tarinalle:)
Entäs sen jälkeen?
Miksiköhän hän sitten itsensä halusi toivoa?
..mutta taitaa tuulena pysyäkin noilla mielipiteillään?
(täällä jyrisee nyt taas mahtava voima, kiintoisa kuvittelu täytynee keskeyttää)
"ei jaksa kirjautua"?? Onko hartias noin kapeat?
...kysyt niin vastaan, että olet ehdottomasti epäilyksessäsi aivan oikeassa:)
Hartiani, niskani ja käsivarteni ovat aivan finiitto, kaput, slut, morjens!
Olen oikein mielissäni,että näet vaivaa terveydestäni:)
Haluatko kuulla mitä muita vaivoja kenties minulla olisi?
Unohdin mainita nikkini, jota juuri ja juuri jaksan käyttää ja kuten huomasit, en nytkään meinannut kyetä edes sitä kirjoittaa:(
vain satua. Kuulunee samaan sarjaan kuin leikilliset sananlaskut joilla meitä tyhmiä vedätetään:
Opiskelu kannattaa aina
On lottovoitto syntyä suomeen
Rehelliset perivät maan
jne.
Opiskeluhan kannattaa aina. Kirjoista harvoin innostun, mutta niiden omien
kiinnostusta herättävien aiheiden kaa kannattaa puuhata.
Hyvä satu lyö tylsän faktan ja varsinkin väkivaltaisen leffan 6-0.
yksi lempi tarinoitani, näin tän joskus piirrettynä :)