eli jäin autoni kanssa tien poskeen ja mukana oli pieni vauva,niin mua suuresti ihmetyttää kun kukaan ei voinut auttaa.konepelti pystyssä ja vauva kainalossa viittoilin autoilijoille.kaksi sain pysähtymään ja kun pyysin että voisiko vaik viedä meidät kotiin(matkaa 10km)niin sain vaan tylyt kommentit ettei oo sinne menossa.mun mielestä matka ei kuitenkaan olisi mahdoton ollut ja tottakai oisin maksanu.Ihmettelen vaan että eikö enää hädässä olevia auteta?!
Auto
jätti välille
181103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
totta tosiaan! Mulla on hinausköysi peräkontissa tollasten tapausten varalle.
sympatiaa ja auttamishalua.
Olen ollut itse samassa tilanteessa, tosin ei ollut vauvaa mukana. Ei auttanut muu kuin lähteä vaan kävelemään.
Itse olen kyllä auttanut ja pysähtynyt aina kun vaan tilanne kohdalle osuu enkä ole koskaan veloittanut mitään. Nykyään on autot parempia niin ihmiset eivät ole omakohtaisesti joutuneet vastaavaan tilanteeseen eivätkä aina ymmärrä miten hankala tilanne voi olla.
Toista se oli vielä 70 luvulla kun oli aika yleistä että auto teki tenän ja muija ja mukulat istui ojanpenkalla kun mies teutaroi konepellin alla. Apua sai aina kun vaan halusi.
ihmisten muka-kiireisyys tienpäällä. aina pitää painaa täysillä ilman stoppeja, perillä ei sitten enää olekkaan minnekkään kiire.
yksinkertaisesti ajatellaan - kyllä muut hoitaa, mulla on kiire.
Missäpäin tuo tapahtui? Täällä Kaakkois-Suomessa ei kannata paljon pysähdellä. Jos menet auttamaan jotain poloista, hetken päästä sinulla on pistoolin piippu niskaa vasten ja "hoonosoomi" nappaa rahat ja hyvässä lykyssä autonkin. Näitä on tapahtunut, joten en keksi omiani. Fiksuimmat pistävät naisen syötiksi, jotta ohikulkijaa ei pelottaisi pysähtyä. Nykyään suurimmalla osalla suomalaisista on kännykkä, jolla voi soittaa apua.
Ikävää, että ohi pitää ajaa, mutta henkikulta on kuitenkin kallis.
joo toi sama asia kävi mullakin mielessä ettei uskalleta ja sekin on täysin ymmärrettävää,mut jotenki silti hullulta tuntui ku siellä seisoskeli.Maaseudulla mis ei edes ihan hirveesti oo liikennettä.Ite oon samaisella tiellä hinannu kahta autoo viime talvena ku oli liukkaus yllättäny :)
Keski-Suomessa, että tummat miehet pysäyttivät ja yrittivät kaupata "aitoja" kultaketjuja. Mitä lie olleet turkkilaisia. Ei niistä eroon meinannut päästä.
mä ois edes sellasten epämääräisten ulkomaalaisten kohdalle pysähtyny
Nykyisin miltei kaikilla on puhelin ja paikalle voi soittaa mitä apua sattuu tarvitsemaan.
Jossakin päin Suomea oli jokunen vuosi sitten useita tapauksia, joissa ystävällinen avuntarjoaja joutui huijauksen tai muun puolipakollisen rahanluovutuksen kohteeksi. Tekijänä oli useimmiten ulkomaalaisperäiset tai muu marginaaliryhmä, ja tiedotusvälineissä asiasta annettiin selvät ohjeet; paikalle ei missään tapauksessa pidä pysähtyä, ja jos tilanne vaikuttaa todelliselta avuntarpeelta niin järkevintä on hälyttää paikalle alan ammattilaiset.
Näin se vaan aika muuttuu, kuka uskaltaa nykyään pysähtyä tien varressa epämääräisesti huiskivan ihmisen kohdalle, puhumattakaan, että tarjoaisi kyytiä tuntemattomalle, ikäviä esimerkkejä on jo ollut riittävästi.
liikkua täällä armaassa Suomen maassaamma. 'Niitähän' voi olla jo vaikka lähikaupan jonoissa.
Kyllä ne kuule on niin harvinaisia tapauksia että jokainen niistä ylittää uutiskynnyksen eikä nyt ihan äkkiä muistu mieleen koska viimeksi olisi ollut.
Olet katsellut liikaa amerikkalaisia elokuvia joissa ihmiset eivät uskalla katsoa edes ikkunasta ulos jos kuuluu jotain hälyääniä.
Kyllä se on aika pitkälle meistä itsestämme kiinni minkälaiseksi tätä maata muokataan.
yli kymmenen tapausta yhdessä päivässä vuosi sitten kesällä. Rahat vietiin väkisin.
Kyllä niitä sattuu ja paljon.
Kesällä tuollainen uutinen olisi todellinen jättipotti lehdistölle.
Ei tarvitsisi kaivella Ruokolahden leijonaa tai Tampereen/Tesoman kenguruita.
lehtiä. Kyllä lehdissä oli. Keskellä kirkasta päivää tapahtui yleensä nuo tapaukset. Koko kesän niitä riitti ainakin Joensuu-Jyväskylä akselilla.
Minä en ainakaan anna hanttapulien rajoittaa omaa elämänpiiriäni. Pysähdyn, missä huvittaa; autan, ketä huvittaa; kuljen, missä huvittaa ja milloin huvittaa. Yhden kerran on elämän aikana eteen tullut ihminen, joka on tuottanut ongelmia. Sekin sai lopulta linnaa. Voihan se olla, että joskus kohtaan vihaisen karhun marjametsällä tai sarjamurhaajan tienvarressa pelti pystyssä, mutta neljän seinän sisään linnoittautumalla hautaisin itseni elävältä.
Kyllähän sinä olisit taksilla kotiin päässyt, jos kerran olit valmis maksamaankin kyydistä. Itse pysähdyn auttamaan jos ei ole kiire, mutta aika paljon ajan erilaisiin duuunikokouksiin ym. maanteitä pitkin, joten aikaa ei aina ole auttaa.
tottakai olisin taksilla päässyt,mut tiedän että takseja ei sinne helposti saa enkä sit vauvan kanssa hirmu pitkään olis viitsinyt siellä tien laidassa seisoskella.kokeiltu on nimittäin sitä taksin tilaamista tänne "korpeen" ja voin sanoo että kesti ikuisuuden sen tulo.
"Kyllähän sitä taksin saa tilattua minne vaan."
"Nykyäänhän kaikilla on puhelin."
"Kyllä varmaan joku toinen auttaa."
Jos luet tuota omaa tekstiäsi niin huomannet siinä jotain paradoksaalista. On niin kiire että ei ehdi mihinkään ja kumminkin jos (ja kun) jotain sattuu niin kiireet katoaa saman tien.
"Nykyäänhän kaikilla on puhelin."
"Kyllä varmaan joku toinen auttaa."
Enpä ole tuollaisia kommentteja kirjoittanut! Toki autan jos ei ole kiire mihinkään, mutta kuten sanoin niin usein ei yksinkertaisesti ole aikaa. Ja tämä ei todellakaan ole mikään asennekysymys. En halua menettää työpaikkaani myöhästelemällä, vaikka kuinka tekisi mieli auttaa.
"jos (ja kun) jotain sattuu niin kiireet katoaa saman tien."
Eipä ne mihinkään katoa vaikka auto jättäisi tienvarteen...
vaiheessa kun kynttilöitä kasataan tienvarteen.