Minusta useat uskovaiset pitävät ateistien elämää varsin tarkoituksettomana. Onko muka niin? Mielestäni juuri päinvastoin. Ehkäpä juuri uskomattomuus valaisee ihmistä jollain tasolla. Minä ainakin olen alkanut ymmärtämään maailmaa enemmän näin ateistin silmin. Eikö juuri totuus näy näin selkeämmin. Ei ajattele heti ensimmäisenä "Jumalan tahtoa" tai kommentoi asioihin vain "tutkimattomat ovat Herran tiet".
Mutta palatakseni tuohon elämän tarkoitukseen, mikäli sitäkään varsinaisesti tarkoitukseksi sanoa, ehkäpä paremmin syiksi elää. Uskikset (kristinusko) sanoo, että Jumala ja ihminen ovat yhtä, mutta vain joutuneet erilleen -> päämäränä löytää yhteys uudelleen. Ja ketäköhän se hyödyttää!? Mielestäni esimerkiksi hindulaisuudessa/buddhalaisuudessa on paljon mukavammin ja inhimillisemmin ajatteluna elää mahdollisimman hyvä elämä. Tätä mielestäni olisi hyvä noudattaa, tietenkin ilman vain sitä lopullista elämän kiertokulun (uudelleen syntymisen)päättymisen toivoa.
Jokaisella on oman elämänsä tarkoitus, joillakin opiskelu/menestyminen, toisilla perheen perustaminen ja sen kasvattaminen ja osalla taas elämän tarkoitus on elää päivä kerrallaan.
Minä ainakin haluan ajatella eläväni itselleni ja tietenkin lähimmäisilleni, en millekkään suurelle kaikkivoipalle, jonka olemassaolo on enää vain häivähdys sokeiden silmissä.
Mutta palatakseni tuohon elämän tarkoitukseen, mikäli sitäkään varsinaisesti tarkoitukseksi sanoa, ehkäpä paremmin syiksi elää. Uskikset (kristinusko) sanoo, että Jumala ja ihminen ovat yhtä, mutta vain joutuneet erilleen -> päämäränä löytää yhteys uudelleen. Ja ketäköhän se hyödyttää!? Mielestäni esimerkiksi hindulaisuudessa/buddhalaisuudessa on paljon mukavammin ja inhimillisemmin ajatteluna elää mahdollisimman hyvä elämä. Tätä mielestäni olisi hyvä noudattaa, tietenkin ilman vain sitä lopullista elämän kiertokulun (uudelleen syntymisen)päättymisen toivoa.
Jokaisella on oman elämänsä tarkoitus, joillakin opiskelu/menestyminen, toisilla perheen perustaminen ja sen kasvattaminen ja osalla taas elämän tarkoitus on elää päivä kerrallaan.
Minä ainakin haluan ajatella eläväni itselleni ja tietenkin lähimmäisilleni, en millekkään suurelle kaikkivoipalle, jonka olemassaolo on enää vain häivähdys sokeiden silmissä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jokainen hakee elämänsä tarkoitusta ja aikojen kuluessa tuo tarkoitus myös muuttuu - vaikka taustalla olisi sellainen suuri ideaali kuin "tasapaino", "yhteys jumalaan" tai "kunniallisuus".
Uskovilla ja poliittisilla kiihkoilijoilla vain on taipumus valitettavasti unohtaa yksittäisen ihmisen etsintäretken tärkeys, ja latistaa kaikkien muidenkin elämät oman ahtaan tulkintansa alle. Sitä vastaan taistelkaamme! (jumalten kanssa tai ilman)
"Mielestäni esimerkiksi hindulaisuudessa/buddhalaisuudessa on paljon mukavammin ja inhimillisemmin ajatteluna elää mahdollisimman hyvä elämä."
Hindulaisuuteen kuuluu kastijärjestelmä. Jos olet kastijärjestelmässä alimpana on ihmisoikeutesikin aika heikot ja parempaan luokkaan et pääse. Hindulaisuudessa siis luokitellaan ja sorretaan ihmisiä.
Vaan uskonnollisista tarkoituksista. Hindulaisuudessa varmaan monia muitakin epäkohtia.