Toisen enkelin sanoma.
"Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon, tuo portto, joka iljetyksillään on vietellyt kaikki kansat juomaan vihan viiniä" (Ilm.-14:-8).
Babylonin kaupunki oli varhaisista ajoista alkaen ollut vertauskuva Jumalan uhmaamisesta. Sen torni oli luopumuksen merkki ja kapinan keskus (1.-Moos.- 11:-1 - 9). Lucifer (Saatana) oli sen näkymätön kuningas (Jes.- 14:-4,12 - 14), ja näyttää siltä, että hän halusi tehdä Babylonista välikappaleen ihmiskunnan hallintaa koskevien suunnitelmiensa toteuttamiseksi. Läpi koko Raamatun taistelu Jumalan kaupungin, Jerusalemin, ja Saatanan kaupungin, Babylonin, välillä kuvaa hyvän ja pahan välistä taistelua.
Varhaiskristillisinä vuosisatoina, jolloin roomalaiset ahdistivat sekä juutalaisia että kristittyjä, juutalaisessa ja kristillisessä kirjallisuudessa Rooman kaupungista käytettiin peitenimeä Babylon. Monet uskovat, että Pietari tarkoitti Babylonilla Roomaa (1.Piet.- 5:-13). Koska Rooman kirkko oli syyllistynyt luopumukseen ja vainoihin, useimmat protestantit uskonpuhdistuksen aikakautena ja sen jälkeenkin viittasivat siihen hengellisenä Babylonina (Ilm. 17), Jumalan kansan vihollisena.
Ilmestyskirjassa Babylonia kuvataan paheellisena naisena, porttojen äitinä (Ilm. 17:-5). Se on vertauskuva kaikista luopiouskonnollisuutta edustavista järjestöistä ja niiden johtajista, vaikkakin se viittaa erityisesti siihen suureen uskonnolliseen liittoutumaan, joka muodostuu pedon ja pedon kuvan välille ja joka aiheuttaa Ilm.- 13:-15 - 17:ssä kuvatun lopullisen kriisin.
Toisen enkelin sanoma paljastaa babylonialaisen luopumuksen yleismaailmallisen luonteen ja sen pakottavan vallan: se on saanut "kaikki kansat juomaan vihan viiniä". Babylonin viini kuvaa sen harhaoppeja. Babylon painostaa valtiovaltaa antamaan sen väärille uskonnollisille opetuksille ja määräyksille yleismaailmallisen tuen.
Haureus kuvaa tässä yhteydessä Babylonin ja maailman kansojen eli luopiokirkon ja valtiovallan välistä epäpyhää liittoa. Seurakunnan tulee olla avioliitossa Herransa kanssa; etsiessään tukea valtiolta se hylkää aviomiehensä ja syyllistyy hengelliseen huoruuteen (vrt. Hes. -16:-15; Jaak. 4:4).
Tämä laiton suhde johtaa murhenäytelmään. Johannes näkee maan asukkaat juovuksissa vääristä opeista, ja Babylon itse "oli juopunut pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä" (Ilm.- 17:-2,6). Jeesuksen todistajat olivat kieltäytyneet hyväksymästä hänen epäraamatullisia oppejaan ja alistumasta hänen arvovaltaansa.
Babylon kukistuu, koska se torjuu ensimmäisen enkelin sanoman - uskonvanhurskauden evankeliumin. Kuten ensimmäisten vuosisatojen aikana Rooman kirkko luopui evankeliumin puhtaudesta, samoin monet nykypäivän protestantit ovat luopuneet uskonpuhdistuksen uudelleen löytämistä suurista raamatullisista totuuksista. Tämä profetia Babylonin kukistumisesta täyttyy erityisesti protestanttisuuden piirissä tapahtuneessa luopumisessa siitä uskonvanhurskauden ikuisen evankeliumin puhtaudesta ja yksinkertaisuudesta, joka kerran niin voimakkaasti innoitti uskonpuhdistusta.
Toisen enkelin sanomalla on lisääntyvää merkitystä lopun lähestyessä. Se saavuttaa täydellisen täyttymyksensä niiden erilaisten uskonnollisten järjestöjen liittoutumisessa, jotka ovat hyljänneet ensimmäisen enkelin sanoman. Sanoma Babylonin kukistumisesta toistetaan Ilm. -18:-2 - 4, jossa julistetaan Babylonin täydellinen tuho ja kutsutaan niitä Jumalan kansan jäseniä, jotka vielä ovat Babylonin muodostavissa erilaisissa uskonnollisissa yhteisöissä, lähtemään niistä pois. "Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään" (Ilm. 18:4).
"Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon, tuo portto, joka iljetyksillään on vietellyt kaikki kansat juomaan vihan viiniä" (Ilm.-14:-8).
Babylonin kaupunki oli varhaisista ajoista alkaen ollut vertauskuva Jumalan uhmaamisesta. Sen torni oli luopumuksen merkki ja kapinan keskus (1.-Moos.- 11:-1 - 9). Lucifer (Saatana) oli sen näkymätön kuningas (Jes.- 14:-4,12 - 14), ja näyttää siltä, että hän halusi tehdä Babylonista välikappaleen ihmiskunnan hallintaa koskevien suunnitelmiensa toteuttamiseksi. Läpi koko Raamatun taistelu Jumalan kaupungin, Jerusalemin, ja Saatanan kaupungin, Babylonin, välillä kuvaa hyvän ja pahan välistä taistelua.
Varhaiskristillisinä vuosisatoina, jolloin roomalaiset ahdistivat sekä juutalaisia että kristittyjä, juutalaisessa ja kristillisessä kirjallisuudessa Rooman kaupungista käytettiin peitenimeä Babylon. Monet uskovat, että Pietari tarkoitti Babylonilla Roomaa (1.Piet.- 5:-13). Koska Rooman kirkko oli syyllistynyt luopumukseen ja vainoihin, useimmat protestantit uskonpuhdistuksen aikakautena ja sen jälkeenkin viittasivat siihen hengellisenä Babylonina (Ilm. 17), Jumalan kansan vihollisena.
Ilmestyskirjassa Babylonia kuvataan paheellisena naisena, porttojen äitinä (Ilm. 17:-5). Se on vertauskuva kaikista luopiouskonnollisuutta edustavista järjestöistä ja niiden johtajista, vaikkakin se viittaa erityisesti siihen suureen uskonnolliseen liittoutumaan, joka muodostuu pedon ja pedon kuvan välille ja joka aiheuttaa Ilm.- 13:-15 - 17:ssä kuvatun lopullisen kriisin.
Toisen enkelin sanoma paljastaa babylonialaisen luopumuksen yleismaailmallisen luonteen ja sen pakottavan vallan: se on saanut "kaikki kansat juomaan vihan viiniä". Babylonin viini kuvaa sen harhaoppeja. Babylon painostaa valtiovaltaa antamaan sen väärille uskonnollisille opetuksille ja määräyksille yleismaailmallisen tuen.
Haureus kuvaa tässä yhteydessä Babylonin ja maailman kansojen eli luopiokirkon ja valtiovallan välistä epäpyhää liittoa. Seurakunnan tulee olla avioliitossa Herransa kanssa; etsiessään tukea valtiolta se hylkää aviomiehensä ja syyllistyy hengelliseen huoruuteen (vrt. Hes. -16:-15; Jaak. 4:4).
Tämä laiton suhde johtaa murhenäytelmään. Johannes näkee maan asukkaat juovuksissa vääristä opeista, ja Babylon itse "oli juopunut pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä" (Ilm.- 17:-2,6). Jeesuksen todistajat olivat kieltäytyneet hyväksymästä hänen epäraamatullisia oppejaan ja alistumasta hänen arvovaltaansa.
Babylon kukistuu, koska se torjuu ensimmäisen enkelin sanoman - uskonvanhurskauden evankeliumin. Kuten ensimmäisten vuosisatojen aikana Rooman kirkko luopui evankeliumin puhtaudesta, samoin monet nykypäivän protestantit ovat luopuneet uskonpuhdistuksen uudelleen löytämistä suurista raamatullisista totuuksista. Tämä profetia Babylonin kukistumisesta täyttyy erityisesti protestanttisuuden piirissä tapahtuneessa luopumisessa siitä uskonvanhurskauden ikuisen evankeliumin puhtaudesta ja yksinkertaisuudesta, joka kerran niin voimakkaasti innoitti uskonpuhdistusta.
Toisen enkelin sanomalla on lisääntyvää merkitystä lopun lähestyessä. Se saavuttaa täydellisen täyttymyksensä niiden erilaisten uskonnollisten järjestöjen liittoutumisessa, jotka ovat hyljänneet ensimmäisen enkelin sanoman. Sanoma Babylonin kukistumisesta toistetaan Ilm. -18:-2 - 4, jossa julistetaan Babylonin täydellinen tuho ja kutsutaan niitä Jumalan kansan jäseniä, jotka vielä ovat Babylonin muodostavissa erilaisissa uskonnollisissa yhteisöissä, lähtemään niistä pois. "Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään" (Ilm. 18:4).
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joko kolmas enkeli ilmoittaa pedon merkin?