Käännekohdassa

tekemään jonkun isomman muutoksen tottumuksissani tai elämäni kehyksissä aina muutaman vuoden välein, sama varmaan jatkuu niin kauan kuin itse elämääni hallitsen.

Avioitua voisin, jos ajatus olisi, että sopivan ja rakkaan ihmisen kanssa jaettais loppuelämä yhdessä. Erota en enää koskaan halua, joten tarkkaan pitäis punnita, mihin lähtee mukaan.

Voi olla että otankin ison lainan vielä. Haave vaatii sen toteutuakseen.

Paikkakuntaa aion varmasti muuttaa. En viihdy tällä nykyisellä.

Kirkosta olen joskus ajatellut eroavani. Tämä valtionkirkkosysteemi ei anna minulle mitään. Miksi pitäisi tunnustaa jotain tiettyä uskontoa. Omatunto on se joka kolkuttaa. Korkeampia voimia en silti kiellä.

Opiskelemaan en enää jaksa suuressa mittakaavassa. Pientä jatkokoulutusta ehkä.

Mä en varmaan koskaan saavuta ihannepainoa, mut en kyllä ole mikään kauhean lihavakaan.

Satapäiselle en ole kokeillut mutta monikymmenpäiselle kylläkin. Piece of cake.

En tee kuperkeikkaa. Selässä on hermopinne, joka ei salli. myös baletti on poissuljettu. Mä en taitais tykätä semmosesta koikkelehtimisesta.

Voisin mä mennä ratsastusleirille.

Rakastua, joo kai. Rakastaa, pitkällä tähtäimellä yhteistä elämää viettäen ja viihtyen, ehdoton ehkä!

Mä nukun mielummin hotellissa. Mukavuudenhalua nääs. Laavussa voisin grillata, mut hotelliin nukkumaan.

oleellisesti elämäni suuntaa kolme vuotta sitten, liittyen työhöni.

Vielä uskaltaisin tehdä suurempiakin muutoksia elämääni, jos eteeni tulisi tilanne jossa sitä rohkeutta tarvittaisiin. Sen kuitenkin olen huomannut että ajan myötä sitä harkitsee hetken pidempään muutoksien tekemistä, punnitsee etukäteen mahdollisuuksia. Nuorempana antoi enemmän elämän viedä ja piteli kiinni joltain kulmalta jos ote vain suinkin piti...

Noista luettelemistsai tekemättä jäisivät :ison lainan ottaminen, balettitunnit (vanhat luut eivät enää taivu niin paljoa ;D), ja ehkä avioitumista miettisin moneen kertaan, voihan sitä asua "varmalla puheellakin".....

Laavussa nukkuminen vaatisi uljaan ritarin viereen päivystämään etteivät karhut tai sudet söisi suihinsa, muuten luonnossa oleilu on sydäntä lähellä.

tänä vuonna menin naimisiin ja tulihan sitä lainaakin otettua,ku talo ostettiin...:)

Nämä muutokset nyt riittävät vähäksi aikaa...ei sitä tiedä,mitä vielä keksinkin..;)

Viimeksi viisi vuotta sitten suunta vaihtui isojaon myötä ja se auttoi suuresti joutumasta umpikujaan.

Ollut aina rohkea valinnoissa. Eivät aina niin onnistuneita, mutta taakse katsoen en katunut.

Mitä aviolla ilman lapsia enää tekee, ellei samalla nai maita ja mantuja. Kuka sen siunaa, millä valtuuksilla ja miten. Pikkusen kyyninen olen avioliittolupauksiin ja ikuiseen rakkauteen. Arvostan enemmän lämmintä, molempia stimuloivaa ihmissuhdetta joka pitää suhteestaan jatkuvaa huolta. En ihan vielä ole täysin sitä saavuttanut.

Lainaa en tarvitse ja paikkakuntasidonnainen asumiselle en ole, kunhan kehä kolmosen sisäpuolella.

Kirkkoveroa jostain automaattisesta syystä vielä maksan vaikka uskomisen, epäilemisen tai tietämisen päälle en mitään ymmärrä. Tai oikeestaan ymmärrän sen niin, että kukaan paavi, pastori tai puolijumala ei niistä asioista tiedä sen enempää. Huh.

Mitäs sitten. Opiskelut on opiskeltu. Mailmankaikkeus ja tähtitiede kiinnostaa aina, ja elämä sen monimuotoisuudessaan yleensä.

Ihannepaino on parin kilon päässä pissaamatta ja kakkaamatta.

Parisataapäiselle porukalle on pidetty diasulkeiset selityksineen.

Kuperkeikkaa en kokeillu pitkään aikaan, mutta seinää vasten käsinseisonta onnistuu, tai ainakin onnistui vuosi sitten.

Sitten työpaikka. Arvostan kokemiani. Nyt en itse tarvitse vaan briiffaan puoliskoa aamuisin hänen päiväänsä. Elätän tasan silti vähintään itseni.

Joutsenlampi korvin kuultuna rajoittuu osaltani tuon balettipuolen. Pikkujouluissa kerran sitä kepeesti tosin tullut tanssittua. Älkää naurako.

Ratsastanut olen oikeesti ja rakastuminen on väliaikainen, ihanan hölmön olemisen olomuoto joka on sellainen jota ei voi mieleisekseen säätää, Varsinkaan siellä laavussa.