Hei.
Mulla on todella paha ongelma..Nimittäin olen buliminen, enkä tiedä miten irtautua tästä koukusta..Tai TIEDÄN, mutten sitten käytännössä.
Tätä on jatkunut on ja off sellaiset pari vuotta ja välillä tämän mielettömyys lyö kasvoille kuin märkä rätti..Silti, vaikka vartalo alkaa jo kunnolla lakkoileen, en vaan saa oikeen elämästä kiinni..Kun eihän se tällastakaan voi olla??
Mietin itsemurhaa ja olen pahasti masentunut.
Monesti öisin rukolen että Jumala ottaisi mut luoksensa kun en enää pysty venymään tän asian kanssa.Tää on liian raskasta yhden kantaa.
Oon yrittänyt monesti lopettaa ja uskonutkin että NYT pystyn siihen, mutta sitten paniikissani menen samaan ansaan.
En pysty hyväksymään itseäni tällaisena.
Edustan itselleni kaikkea mikä on rumaa ja huonoa ja mikä pitäisi vaan tuhota pois.
Haluan parantua.JOka yö päätän että HETI huomenaamulla soitan terveyskeskukseen ja pyydän aikaa, että pääsisin keskustelemaan jonkun kanssa tästä.Mutten koskaan saa nostettua puhelinta ja soitettua.Musta tuntuu etten ole kenekään ajan arvoinen.Että olen jo menetetty tapaus.Mutten haluaisi olla!
Olen 20-vuotias ja kaikki tuntuu liian raskaalta jo tässä vaiheessa.En osaa kuvitella elämää edes seuraavana vuonna..En tämän asian kanssa.
Välillä haluan vain tappaa itseni, kuivuttaa, näivetyttää pahoinpidellä jonnekin pois kauas silmistä, kun taas joskus saan jostain päähäni hulluja ajatuksia, että tällä mun kärsimyksellä on jokin tarkoitus, eikä se tule kestämään ikuisesti, kunhan en anna periksi.
Mutta...En tiedä.Kaikki on vaan niin kauhean raskasta.Haluaisin kertoa vaikka esim.äidille, mutten haluais huolestuttaa häntä, kun hänellä on stressaava työ ja muutenkin...
Mutta pelkään oikeasti kohta tekeväni jotain joko itselleni tai jollekin toiselle...
Rukoilen monesti päivässä, mutten TUNNE mitään.
En tiedä oikeen miksi kirjotan..Jos jollakin olisi kenties joitain neuvoja, että mitä tehdä mistä aloittaa..tai jotain.Pelkään inhoan vihaan kokoajan.
Mulla on todella paha ongelma..Nimittäin olen buliminen, enkä tiedä miten irtautua tästä koukusta..Tai TIEDÄN, mutten sitten käytännössä.
Tätä on jatkunut on ja off sellaiset pari vuotta ja välillä tämän mielettömyys lyö kasvoille kuin märkä rätti..Silti, vaikka vartalo alkaa jo kunnolla lakkoileen, en vaan saa oikeen elämästä kiinni..Kun eihän se tällastakaan voi olla??
Mietin itsemurhaa ja olen pahasti masentunut.
Monesti öisin rukolen että Jumala ottaisi mut luoksensa kun en enää pysty venymään tän asian kanssa.Tää on liian raskasta yhden kantaa.
Oon yrittänyt monesti lopettaa ja uskonutkin että NYT pystyn siihen, mutta sitten paniikissani menen samaan ansaan.
En pysty hyväksymään itseäni tällaisena.
Edustan itselleni kaikkea mikä on rumaa ja huonoa ja mikä pitäisi vaan tuhota pois.
Haluan parantua.JOka yö päätän että HETI huomenaamulla soitan terveyskeskukseen ja pyydän aikaa, että pääsisin keskustelemaan jonkun kanssa tästä.Mutten koskaan saa nostettua puhelinta ja soitettua.Musta tuntuu etten ole kenekään ajan arvoinen.Että olen jo menetetty tapaus.Mutten haluaisi olla!
Olen 20-vuotias ja kaikki tuntuu liian raskaalta jo tässä vaiheessa.En osaa kuvitella elämää edes seuraavana vuonna..En tämän asian kanssa.
Välillä haluan vain tappaa itseni, kuivuttaa, näivetyttää pahoinpidellä jonnekin pois kauas silmistä, kun taas joskus saan jostain päähäni hulluja ajatuksia, että tällä mun kärsimyksellä on jokin tarkoitus, eikä se tule kestämään ikuisesti, kunhan en anna periksi.
Mutta...En tiedä.Kaikki on vaan niin kauhean raskasta.Haluaisin kertoa vaikka esim.äidille, mutten haluais huolestuttaa häntä, kun hänellä on stressaava työ ja muutenkin...
Mutta pelkään oikeasti kohta tekeväni jotain joko itselleni tai jollekin toiselle...
Rukoilen monesti päivässä, mutten TUNNE mitään.
En tiedä oikeen miksi kirjotan..Jos jollakin olisi kenties joitain neuvoja, että mitä tehdä mistä aloittaa..tai jotain.Pelkään inhoan vihaan kokoajan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ok. Ihan ekaksi, rauhoituhan vähäsen. Nyt ei tartte tehdä tai päättää yhtään mitään. Otat vaan pikkuisen aikalisän.
Sitten. Itselleen ei kannata tehdä mitään pahaa. Olen itse sairastanut muutaman vakavan masennuksen lävitse ja jos jotain olen oppinut niin sen, että tuo toivottomuus mitä tunnet nyt on vain sairauden aiheuttamaa harhaa. Ja koska et pysty nyt kunnolla ja rauhassa harkitsemaan, niin ei kannata tehdä mitään radikaalia.
Jokaisen masennuskauteni jälkeen mun elämäni on muuttunut paremmaksi ja ne kaikki hyvät asiat olisi siis jäänyt kokonaan kokematta. Olet 20-vuotias, ajattele mitä kaikkea hyvää sulla on vielä edessä. Ok, ehkä nyt ei just tuu mitään mieleen mutta voin vakuuttaa, että kukaan ei oo onneton loputtomasti.
Seuraavaksi. Sun kannataisi heti ensitilassa hakeutua hoidon piiriin. Eli yritä nyt löytää se voima että saat soitettu sinne terveyskeskukseen. Jos olo tulee oikein pahaksi, mene suoraan päivystykseen (kokeiltu keino) ja kerro, että olet masentunut ja sulla on itsetuhoajatuksia. Silloin osaavat ottaa sut tarvittavalla vakavuudella ja saat hoidon järjesteltyä.
Sun kirjoituksesta luin että olisit niin väsynyt, että voisit hyvinkin käydä vähän lepäämässä osastolla. Tulin itsekin aikoinaan noin hoitoon ja voin kertoa että kannatti, sain hyvää hoitoa ja toivuin takaisin elämään. Eli jos sulle yritetään lykätä lääkäriaikaa johonkin 2 kk päähän, sano että et voi odottaa vaan haluat osastolle nyt.
Äläkä huolehdi siitä mitä sun äitisi ajattelee, tämä on nyt sun elämäsi ennen kaikkea. Paljon enemmän äitisi järkyttyy jos sulle tapahtuu jotain siksi ettet oo menny hoitoon ajoissa.
Ennenkaikkea. Muista, että kukaan ei oo menetetty tapaus ja sunkin oloa voidaan tehokkaasti hoitaa. Avun hakeminen osoittaa, että otat vastuun itsestäsi.
Luen tätä vielä jos haluut kirjoitella.
Hei,haluan kertoa sinulle kertomuksen raamatusta sekä itsesäni myös hieman .
erässä raamatun kertomuksessa ,nainen tulee ja pesee JEESUKSEN jalkoja ja kuivaa niitä hiuksillaan kun ovat kolla erässä kodissa missä muistakseni eräs laki oppinut asui.
Fariseus ja syntinen nainen
36 Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. 37 Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. 38 Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo* ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.
39 Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: "Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen." 40 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Simon, minulla on sinulle puhuttavaa." "Puhu vain, opettaja", fariseus vastasi.
41 "Oli kaksi miestä", sanoi Jeesus. "He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. 42 Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?" 43 Simon vastasi: "Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi." "Aivan oikein", sanoi Jeesus. 44 Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: "Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. 45 Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. 46 Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. 47 Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän." 48 Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi."
49 Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: "Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi." 50 Mutta Jeesus sanoi naiselle: "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa."
tämän kertomuksen opetus on siinä ,kuinka tunnemme syntimme, tunnemmeko sitä lainkaan??
olen ymmärtänyt kirjoituksistasi että halveksit ruumistasi,ett pidä näkemästäsi, ett haluaa elää siinä kuvassa joka näkyy peilissä.
tämä on saatanan juoni saada sinut kadotukseen.
JEESUKSELLE kelpaat sellaisena kun olet, olit lihava taikka laiha, se ruumis joka sinulla on ,on lahja JUMALALTA ,KAIKKI ON LAHJAA ,KOKO ELÄMÄMME.
Jos olisit menettänyt liikuntakykysi esimerksi liikene onettomuudessa ymmärtäsit arvostaa sitä,
mutta kun olet noin alaspainettu masenukseen ,niin että ymmärrä ,mitä ilo on, ilo on ennen kaikkea vapautta ,se että saa olla niin kun on ,pulska tai hoikka ,ilo on myös sitä että rakstaa itseään ja antaa anteksi itselleen ,että ei kykene kaikkeen ,ei esimerkiksi pysty laihduttamaan pois vakavaa yli painoa tai ei kykene omin voimin eroon bulimiasta.
yhdyn edeliseen kirjoittajaan ,hae apua !!
tilaa aika lääkäriin ,tai mene suoraan ensiapuun.
se on liike sinun puoleltasi ja JEESUS KULKEE RINNALLASI.
JUMALA autta ennen kaikkea meitä toisten ihmisten kautta ,hoitavat lääkärit ja hoitajat ovat JUMALAN KÄSIEN ALLA SILLOIN KUN RUKOILEMME ,JUMALAN TAHTOA TAPAHTUVAKSI.
Itsekkin olin masentunut ,ja en tajunnut masennuksen syvyttä ennen kun toiset suorastaan työnsivät minua lääkäriin, olin rukoillut JUMALAA ottamaan pois masennuksen ja kun ei mitän tapahtunut ,syytin siitä JUMALAA, en tajunnut sitä että hän oli koko ajan tahtonut minun menevän lääkäriin,koska halusi hoitaa minua sen kautta.
vasta myöhemmin palaset loksahtivat paikalleen ja ymmärsin kuinka sielun viholinen sitoi minut uskomukseen ,miten JUMALA toimii ,uskottelemalla että JUMALA toimii tietyllä tavalla.
TAIVAN ISÄLTÄMME EI LOPPU KEINOT ,EIKÄ MIKÄN SIDO HÄNTÄ,JOS HÄN PARANTAA JONKUN SUORAAN RUKOUSELLA VOI HÄN PARANTAA TOISEN LÄÄKELLÄ TAI LEKKAUKSEN AVULLA JA AINA HÄN TEKEE SEN NIINKUN TAHTOO.
Luota JEESUKSEN ,hän on kuollut ristillä myös sinunkin syntien tähden,saat antaa kaikki ongelmasi hänelle ja uskoa hänen johdatukseen, JUMALAN siunausta sinulle .
sinua hakemaan apua ja kertomaan äidillesi.
Minun tyttäreni sairastui nelisen vuotta sitten masennukseen ja anoreksiaan.Tänä päivänä hän on terve, nuori nainen.
Soita heti huomenaamulla aika lääkärille.
Jeesus sinua kaikessa auttakoon!
Ja muista, että Jeesus on kanssasi joka hetki, tuntuipa se tai ei.Hän ei väisty viereltäsi.
Hän on antanut sinulle tämän elämän, ja tulet vielä iloitsemaan kaikesta siitä, mitä sinulla on edessäsi.
Toi on muuten tosi hienoa, että jaksat rukoilla joka päivä, vaikket tunne sen auttavan.
Sä olet sitkeä uskossasi ja Jumala kyllä palkitsee sut myöhemmin.
Itseasiassa , kokeile toisten puolesta rukoilemista... Ehkä se tekee sullekin jotain hyvää...
Tässä hyvä linkki:
http://www.esirukous.net/rukousaiheet/index.php
Koklaa huvikses, ei sulla mitään menetettävää ole...
Voimia ja siunausta:)
"Suunnitelmani sinun tulevaisuuttasi varten ovat aina olleet täynnä toivoa.
Kun sydämmesi on särkynyt, olen sinun lähelläsi. Kannan sinua käsilläni kuin paimen kantaa lammastaan.
Kerran tulee päivä jolloin minä pyyhyin sinun kaikki kyyneleesi, ja otan pois sen tuskan, jota olet joutunut kärsimään maan päällä."
Voi Kiitos teille kaikille kirjoituksistanne!
Sain kuin sainkin lisää toivoa.
Oon todella kiitollinen kaikille Teille, kun vaivaannuitte mua auttamaan.
Ehken mä olekaan niin arvoton, kuin nyt tuntuu.
Nyt kun aloitan koulun, menen suoraa päätä kysymään apua, en aio taistella yksin.
Kiitos!
Terve
kirjoitit:
"Rukoilen monesti päivässä, mutten TUNNE mitään. "
Muista, että Jumala kuulee rukouksesi ja ei varmasti hylkää sitä, joka häneen turvautuu. Tuntuipa itsestäsi miltä hyvänsä.
Jumalan siunausta
Ole vahva uskossasi =)
Niin se on että olit sitten iloinen tai onneton, tai millä fiiliksellä vaan, olet silti Jumalan lapsi ja Hänelle rakas.