Kuinka paljon nöyryyttä tarvitsen elämässäni, jotta löytäisin uskoni Jumalaan?
Olen elänyt vaikean taipaleen elämässäni. Menetin läheisen ihmisen vajaa ½ v. sitten. Kaipaan hänt niin paljon ja Joulun aika herkistää mieleni muistelemaan häntä. Miten paljon rakastinkaan häntä. Mikään ei tuo häntä enää takaisin.
Olen vihainen Jumalalle, miksi näin piti käydä. Enkä oikein jaksa uskoa, että koko Jumalaa ole edes olemassakaan. Toisaalta miksi olla vihainen Hänelle, jota en usko edes olevan olemassakaan?!
Läheiseni sairastui ja joutui sairaalaan, se oli raskasta aikaa minulle. Kuitenkin joskus sänkyyn mennessäni tunsin aivan suunnatonta rakkautta ja rauhaa!! En voinut edes nukkua, kun tunne oli aivan käsittämätön. Tankkasin siinä itseäni seuraavaa päivää varten. Kuvittelin, että nyt se Jumala lopulta löytyi. Toisaalta olin silloinkin, niin kuin nytkin, vihainen hänelle.
Nyt ei Jumalasta ei kuulu, ei näy, ei tunnu mitään, mihin lie hävinnyt? Vai oliko sittenkin vaan oma juttuni, että jaksoin pahimman yli.
Nöyryyttä tästä elämästäni olen oppinut. Vieläkö nöyremmäksi pitää oppia, jotta Hän löytyy. En ymmärrä?!
Olipa sekavaa, ymmärtänette?!
Olen elänyt vaikean taipaleen elämässäni. Menetin läheisen ihmisen vajaa ½ v. sitten. Kaipaan hänt niin paljon ja Joulun aika herkistää mieleni muistelemaan häntä. Miten paljon rakastinkaan häntä. Mikään ei tuo häntä enää takaisin.
Olen vihainen Jumalalle, miksi näin piti käydä. Enkä oikein jaksa uskoa, että koko Jumalaa ole edes olemassakaan. Toisaalta miksi olla vihainen Hänelle, jota en usko edes olevan olemassakaan?!
Läheiseni sairastui ja joutui sairaalaan, se oli raskasta aikaa minulle. Kuitenkin joskus sänkyyn mennessäni tunsin aivan suunnatonta rakkautta ja rauhaa!! En voinut edes nukkua, kun tunne oli aivan käsittämätön. Tankkasin siinä itseäni seuraavaa päivää varten. Kuvittelin, että nyt se Jumala lopulta löytyi. Toisaalta olin silloinkin, niin kuin nytkin, vihainen hänelle.
Nyt ei Jumalasta ei kuulu, ei näy, ei tunnu mitään, mihin lie hävinnyt? Vai oliko sittenkin vaan oma juttuni, että jaksoin pahimman yli.
Nöyryyttä tästä elämästäni olen oppinut. Vieläkö nöyremmäksi pitää oppia, jotta Hän löytyy. En ymmärrä?!
Olipa sekavaa, ymmärtänette?!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Otan vilpittömästi osaa suruusi. Uskosi Jumalaan antakoon sinulle voimaa jatkaa rohkeasti elämässäsi eteenpäin.
http://www.icon.fi/~erkkik/index.htm
Lue täältä.
Minulle kävi lähes samoin, mutta minulta kuoli 2 ihmistä ja yksi eräs rakas eläin ennen kuin "palasin raitelle". Lapsenusko häipyi kuoleman edessä kun saattelin rakkaita ihmisiä hautaan. Koko ajan olin hautajaisissa, läheisten tai ei. Olin vihainen. Sanoin, ettei Jumalaa ole olemassa. Mutta samaten kuin sinäkin... miten voin olla vihainen jollekin jota ei ole olemassa? 10-vuotiaana sen aloitin, kestin sitä 5 vuotta ja sitten tein rauhan Jumalan kanssa. Nykyään olen onnellisempi kuin koskaan, vaikka joka päivä kohtaankin haasteita. Nyt joku kulkee vierelläni. Kaikella on tarkoituksensa.
Et selviä yksin. Lue Raamattua, rukoile, käy jumalanpalveluksissa tai seurakuntasi muissa tilaisuuksissa. Sieltä saat vastauksia. Voit keskustella erilaisten ihmisten kanssa ja saada hieman varmuutta.
sillä näin sanoo Herra,Herra:Katso,minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen.Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan,kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan,niin minä pidän huolen lampaistani,ja minä pelastan ne joka paikasta,minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.
KADONNEET MINÄ TAHDON ETSIÄ,EKSYNEET TUODA TAKAISIN,HAAVOITTUNEET SITOA,HEIKKOJA VAHVISTAA;mutta lihavat ja väkevät minä hävitän.Minä kaitsen niitä niin,kuin oikein on.
Siunausta sinulle