Tunnettu dogmatiikan professori Miikka Ruokanen selittää olomassaoloamme kirjassaan ”Milloin maailma loppuu” näin (s.75): ” Jumala on olio, joka lahjoittaa hyvää, antaa toiselle mitä tältä puuttuu. Maailmankaikkeudelta ja meiltä pieniltä ihmisiltä puuttui olemassaolo, Jumala lahjoitti sen meille. Hän teki meidät rakkautensa kumppaneiksi.”
Tämä on varmasti lapsellisin ajatelma mitä kukaan suomalainen professori on koskaan kirjoittanut. Kuinka ”olemassa olemattomalle pienille ihmisille” voi lahjoittaa jotain? Hänen kirjansa on täynnä vastaavia päättömyyksiä, ne vetävät vertoja Paavalin hullutuksille.
Ihmisen olemassaolon tarkoituksen hän selittää: ”Ihmisen olemassaolon tarkoitus on rakkaus: olemme Jumalan rakkauden kohteita ja hän tarkoitti meidät oman rakkautensa kumppaneiksi.”
Ruokanen osaa myös vääristellä asioita ja asettua itse profeetaksi kirjoittamalla : ”Tiede etsii vastauksia kysymykseemme, mitä on olemassa. Uskonto sen sijaan etsii suuntaa ihmisen etsintään: miksi tämä kaikki on olemassa, mikä on meidän ja maailmankaikkeuden lopullinen kohtalo? Tiede ei koskaan voi vastata tällaisiin kysymyksiin.”
Kuinka hän voi olla niin varma, ettei esim. 100 miljoonan vuoden kuluttua tunnettaisi perin pohjin maailmankaikkeuden ja kaiken muunkin olevaisen rakenne ja toiminta? Kuinka uskonto siihen pystyisi vastaamaan paremmin, eihän se tähänkään päivään mennessä ole tuottanut muuta kuin hullutuksia: Aurinko kiertää Maata, Kuu luo valoaan, linnut syövät ruohoa ja käärmeet maan tomua, maa on pannukakku, ajattelemme sydämellä, sairaudet ovat riivaajien aiheuttamia jne. jne.. Tämän (ehkä ratkaisemattomaksi jäävän) ongelman kimppuun on käytävä nimenomaan järjen eikä taikauskon voimalla.
Kristityt teologit ja julistajat, ovat pysähtyneet ajassa, sillä jo Antonius Suuri opetti 300-luvulla kuten Miikka Ruokanen nyt: ”Miksi ihminen luotiin? Jotta hän tajuaisi Jumalan teot ja näkisi Jumalan sekä ylistäisi Häntä, joka on luonut kaiken ihmistä varten. Rakkauden sitein Jumalaan kiintynyt mieli on näkymätön siunaus, jonka Jumala suo niille, jotka ovat kelvollisesti kilvoitelleet ja nuhteettomasti vaeltaneet.” (Pyhä Antonios Suuri: Opetuksia ihmisen luonteesta ja kehotuksia nuhteettomaan elämänvaellukseen, Filokalia I, s.27, kohta 55).
Kolmas ”Miikka Ruokanen” eli 600-luvulla, sillä kun lukee Maksimos Tunnustajan tekstejä, voisi aivan hyvin luulla lukevansa Ruokasen aforismeja: Kuinka vähän dogmatiikka onkaan kehittynyt 1400 vuoden aikana: ”Saattaessaan järjelliset ja henkiset olennot olemattomuudesta olemiseen Jumala äärettömässä hyvyydessään lahjoitti niille neljä jumalallista ominaisuutta, joilla Hän ylläpitää, suojelee ja varjelee luotujaan. Nämä neljä ovat olemassaolo ja iankaikkinen olemassaolo sekä hyvyys ja viisaus. Kaksi ensin mainittua Jumala on sisällyttänyt itse luotujen olemukseen; toiset kaksi Hän on antanut siveellisenä mahdollisuutena, että luotu sitä kautta voisi tulla sellaiseksi kuin Jumala luonnostaan on. Tämän vuoksi sanotaankin, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Hänet on luotu Jumalan kuvaksi, koska hänen olemassaolonsa on Jumalan olemassaolon kuva ja hänen ikuinen olemassaolonsa on Jumalan ikuisen olemassaolon kuva - siinä mielessä, että vaikka se ei olekaan aluton, se on kuitenkin loputon. »Kaltaisuus» taas tarkoittaa, että ihmiselle on annettu mahdollisuus tulla hyväksi ja viisaaksi niin kuin Jumala, että hän armon avulla tulisi sellaiseksi kuin Jumala on luonnostaan. Jokainen järjellinen olento on siis Jumalan kuva, mutta Hänen kaltaisiaan ovat vain hyvät ja viisaat.”(Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, FilokaliaII, s. 105, kohta 25)
On hyvin todennäköistä, ettei olemassaolollamme olekaan mitään tarkoitusta. Me vain satumme olemaan olemassa. Ellei avaruus, aine, energia ja luonnonlait olisi juuri sellaisia kuin ne ovat, meitä ei olisikaan olemassa, emmekä siis olisi sitä nyt ihmettelemässä. Olemassaolomme syyn pohtiminen on aivan sama kuin se, että pohtisimme sitä, miksi kukaan ei saanut loton päävoittoa kuuteen viikkoon vuonna 1985. Oliko silläkin muka jokin tarkoitus? Ei, se oli vain sattumaa.
Kerran eräs nuori mies kysyi minulta: ”Miten kaikki aine on alun perin syntynyt?” Vastasin, että kysymys on nykytieteelle vielä avoin, johon hän vastasi ivallisesti ja voitonriemuisesti naureskellen. ”Tietenkin sen on Jumala luonut, niin kuin kaiken muunkin!” Kun sitten kysyin: ” Kuka Jumalan on sitten luonut?” Vastaus kuului : ”Ei tietenkään kukaan, Jumala on ollut aina olemassa.” Tähän ivaan oli jotenkin vastattava, joten kysyinkin: ”Entäpä, jos avaruuden ainekin on ollut aina olemassa, eikä sitäkään ole kukaan luonut?” Nuori mies jäi miettimään vastaustaan. Ilmeisesti hänelle ei tullut mieleen yhtään sopivaa Raamatun ”totuutta”, jolla olisi siinä tilanteessa vastannut, joten mielenkiintoisesti alkanut keskustelumme loppui lyhyeen.
Tämä on varmasti lapsellisin ajatelma mitä kukaan suomalainen professori on koskaan kirjoittanut. Kuinka ”olemassa olemattomalle pienille ihmisille” voi lahjoittaa jotain? Hänen kirjansa on täynnä vastaavia päättömyyksiä, ne vetävät vertoja Paavalin hullutuksille.
Ihmisen olemassaolon tarkoituksen hän selittää: ”Ihmisen olemassaolon tarkoitus on rakkaus: olemme Jumalan rakkauden kohteita ja hän tarkoitti meidät oman rakkautensa kumppaneiksi.”
Ruokanen osaa myös vääristellä asioita ja asettua itse profeetaksi kirjoittamalla : ”Tiede etsii vastauksia kysymykseemme, mitä on olemassa. Uskonto sen sijaan etsii suuntaa ihmisen etsintään: miksi tämä kaikki on olemassa, mikä on meidän ja maailmankaikkeuden lopullinen kohtalo? Tiede ei koskaan voi vastata tällaisiin kysymyksiin.”
Kuinka hän voi olla niin varma, ettei esim. 100 miljoonan vuoden kuluttua tunnettaisi perin pohjin maailmankaikkeuden ja kaiken muunkin olevaisen rakenne ja toiminta? Kuinka uskonto siihen pystyisi vastaamaan paremmin, eihän se tähänkään päivään mennessä ole tuottanut muuta kuin hullutuksia: Aurinko kiertää Maata, Kuu luo valoaan, linnut syövät ruohoa ja käärmeet maan tomua, maa on pannukakku, ajattelemme sydämellä, sairaudet ovat riivaajien aiheuttamia jne. jne.. Tämän (ehkä ratkaisemattomaksi jäävän) ongelman kimppuun on käytävä nimenomaan järjen eikä taikauskon voimalla.
Kristityt teologit ja julistajat, ovat pysähtyneet ajassa, sillä jo Antonius Suuri opetti 300-luvulla kuten Miikka Ruokanen nyt: ”Miksi ihminen luotiin? Jotta hän tajuaisi Jumalan teot ja näkisi Jumalan sekä ylistäisi Häntä, joka on luonut kaiken ihmistä varten. Rakkauden sitein Jumalaan kiintynyt mieli on näkymätön siunaus, jonka Jumala suo niille, jotka ovat kelvollisesti kilvoitelleet ja nuhteettomasti vaeltaneet.” (Pyhä Antonios Suuri: Opetuksia ihmisen luonteesta ja kehotuksia nuhteettomaan elämänvaellukseen, Filokalia I, s.27, kohta 55).
Kolmas ”Miikka Ruokanen” eli 600-luvulla, sillä kun lukee Maksimos Tunnustajan tekstejä, voisi aivan hyvin luulla lukevansa Ruokasen aforismeja: Kuinka vähän dogmatiikka onkaan kehittynyt 1400 vuoden aikana: ”Saattaessaan järjelliset ja henkiset olennot olemattomuudesta olemiseen Jumala äärettömässä hyvyydessään lahjoitti niille neljä jumalallista ominaisuutta, joilla Hän ylläpitää, suojelee ja varjelee luotujaan. Nämä neljä ovat olemassaolo ja iankaikkinen olemassaolo sekä hyvyys ja viisaus. Kaksi ensin mainittua Jumala on sisällyttänyt itse luotujen olemukseen; toiset kaksi Hän on antanut siveellisenä mahdollisuutena, että luotu sitä kautta voisi tulla sellaiseksi kuin Jumala luonnostaan on. Tämän vuoksi sanotaankin, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Hänet on luotu Jumalan kuvaksi, koska hänen olemassaolonsa on Jumalan olemassaolon kuva ja hänen ikuinen olemassaolonsa on Jumalan ikuisen olemassaolon kuva - siinä mielessä, että vaikka se ei olekaan aluton, se on kuitenkin loputon. »Kaltaisuus» taas tarkoittaa, että ihmiselle on annettu mahdollisuus tulla hyväksi ja viisaaksi niin kuin Jumala, että hän armon avulla tulisi sellaiseksi kuin Jumala on luonnostaan. Jokainen järjellinen olento on siis Jumalan kuva, mutta Hänen kaltaisiaan ovat vain hyvät ja viisaat.”(Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, FilokaliaII, s. 105, kohta 25)
On hyvin todennäköistä, ettei olemassaolollamme olekaan mitään tarkoitusta. Me vain satumme olemaan olemassa. Ellei avaruus, aine, energia ja luonnonlait olisi juuri sellaisia kuin ne ovat, meitä ei olisikaan olemassa, emmekä siis olisi sitä nyt ihmettelemässä. Olemassaolomme syyn pohtiminen on aivan sama kuin se, että pohtisimme sitä, miksi kukaan ei saanut loton päävoittoa kuuteen viikkoon vuonna 1985. Oliko silläkin muka jokin tarkoitus? Ei, se oli vain sattumaa.
Kerran eräs nuori mies kysyi minulta: ”Miten kaikki aine on alun perin syntynyt?” Vastasin, että kysymys on nykytieteelle vielä avoin, johon hän vastasi ivallisesti ja voitonriemuisesti naureskellen. ”Tietenkin sen on Jumala luonut, niin kuin kaiken muunkin!” Kun sitten kysyin: ” Kuka Jumalan on sitten luonut?” Vastaus kuului : ”Ei tietenkään kukaan, Jumala on ollut aina olemassa.” Tähän ivaan oli jotenkin vastattava, joten kysyinkin: ”Entäpä, jos avaruuden ainekin on ollut aina olemassa, eikä sitäkään ole kukaan luonut?” Nuori mies jäi miettimään vastaustaan. Ilmeisesti hänelle ei tullut mieleen yhtään sopivaa Raamatun ”totuutta”, jolla olisi siinä tilanteessa vastannut, joten mielenkiintoisesti alkanut keskustelumme loppui lyhyeen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Olet ilmeisesti ateisti oman kuvauksesi perusteella. En ymmärrä, miksi alat saarnata oppejasi ortodoksikristittyjen-palstalla. Haluatko käännyttää ihmisiä uskontoosi? Ilmeisestikin. Muuten et tuolla tavoin vouhkaisi. Pidän ajatuksiasi uskontona, tosin uskontona kaukana kristinuskosta. Ainakaan viisaampi et ole kuin kristinuskoiset, joilla sentään on tulevaisuus kuolemankin jälkeen :)Asenteesi ajaa sinut eroon Jumalasta, eikä sitä kauheampaa kohtaloa ole kellään...Toivottavasti huomaat erehdyksesi, ennen kuin on liian myöhäistä.
Ortodoksikristityt eivät perusta uskoaan tunteisiin, näkyihin, hurmostiloihin ym. Usko on uskoa Jumalan ilmoitukseen Kristuksessa ja luomakunnassa yleensä. Usko ei vaadi tieteen todisteluita eikä mitään "jumalakokemuksia", joista niin epäilevästi ajattelet. Ortodoksikristitty ei usko, koska hän on kokenut jotain - se voi hyvinkin olla harhaa - vaan hän uskoo, koska Jumala on ilmoittanut itsensä. Ylösnousseella Kristuksella oli paljon todistajia, vaikka ilmeisesti et ota heidän todistuksestaan vaarin.
Toisaalta, miksi vouhkaat Miikka Ruokasesta ortodoksikristityille, jotka eivät Miikka Ruokasta lue (toivottavasti). Miikka Ruokanen edustaa protestanttista kirkkoa ja protestanttisen kirkon teologiaa. Toisaalta, mitä valitat siitä, etteivät dogmatiikka kehity. Kirkon dogmat ovat sanoin ilmaistuja totuuksia. Totuus taas on totuus, ei se voi "kehittyä". Dogmatiikka selittää näitä ilmaistuja totuuksia.
Eivätkä kaikki usko, että ihminenkään tosiasiassa "kehittyy" - ainakaan hyvään suuntaan. Itse asiassa uskon monien teologien tavoin, että Aatami ja Eeva olivat hyvinkin kehittyneitä mm. hyvyydessään ja viisaudessaan eläen lähempänä Jumalaa kuin meistä jälkipolvista kukaan (Kristus poikkeuksena). Aatamin jouduttua lähtemään paratiisista, hän edelleen eli paratiisin ulkopuolella ja sai katsella sitä. Kuka meistä nykyihmisistä on niin lähellä paratiisia, että saattaa katsella sitä?
Ehkä epäiletkin omia sanojasi ja siksi saarnaat?
kuinka lapsellinen ja sinisilmäinen oletkaan.
Osaatko muuten sanoa, kuinka Aatamilla sattuikaan olemaan penis valmiina, vaikka Jumalalla oli aluksi aikomus tyytyä vain hänen kanssaan keskutelemaan henkeviä.
Vasta myöhemmin, kun Aatamin aika kävi pitkäksi (mitä kaikkitietävä ei tiennyt) rakennettiin Eeva Aatamin kylkiluusta (heh heh).
Lapsellinen ja sinisilmäinen en ole. Olen kulkenut pitkän tien ateismin ja evolutionismin kautta protestanttisuuteen ja lopulta ortodoksisuuteen (nykyisin olen myös kreationisti). Tiedon karttuminen on saanut minussa aikaan muutoksen, ei tietämättömyys.
Se että Eeva rakennettiin Aatamin kylkiluusta tarkoittaa sitä, että Eeva luotiin Aatamin kumppaniksi, ei alistetuksi niin kuin islaminuskossa. Asiassa ei ole mitään "heh heh"iä. Kaikkivaltias tiesi mitä tulee tapahtumaan antaessaan ihmiselle vapaan tahdon (mutta mikä olisi ihminen ilman vapaata tahtoa - rakkaus ei ole rakkautta ellei se ole vapaaehtoista). Nähdessään ihmisen lankeavan tieltään Jumalan kaltaisuuteen (Liekö sen vuoksi tuo mainittu osanen Aatamilla :)), pyhityksen tieltä, Jumala valmisti ihmiselle pelastuksen ja paluun pyhityksen tielle jo ennen luomista. Huomaa, Jumala ei elä ajassa vaan iänkaikkisuudessa. Hän katsoo aikaa ajan ulkopuolelta, ja niin ajassa mennyt, oleva ja tuleva ovat hänelle yhtä selkeitä.
Olethan varmasti huomannut miksi vanhoissa maalauksissa Aatamin viikunanlehti on niin pikkuruinen - lapsikin kysyy sitä kuvaa katsellessa. Se ei nimittäin riitä peittämään mitään. Sen pienuus johtuu siitä että varhaisen kristillisen käsityksen mukaan Aatamilla ei ollut alussa penistä.
Tämä olikin minulle uusi tieto. En olekaan koskaan edes tätä asiaa pohtinut - saati asiaa ikonista huomannut - ennen kuin tämän keskustelun aloittaja sen nosti esille.
Sen olen kyllä lukenut, että Aatamin ja Eevan ei todennäköisesti tarvinnut käydä edes WC:ssä ennen syntiinlankeemusta :) Synnytys todennäköisesti olisi ollut neitseellinen ja kivuton kuten Neitsyt Maria synnytti - ilman että neitseyttä olisi menetetty edes lapsen syntyessä. Syntiinlankeemuksesta meitä muistuttavat raskauden vaivat, kivulloinen synnytys ja jopa naisten kuukautiset.
"sairaalloinen tarve olla oikeassa" tarkoittaa sitä, että ihminen joka on jonkun asian täydellinen orja, on omistautunut vain sille yhdelle ainoalle totuudelle oli kysymys itsestä, ihmiskunnasta, maailman kaikkeudesta, sen synnystä sen tuhosta. Kun ihminen itseensä on imaissut jonkun absoluuttisen "totuuden" pidättäytyy sen totuuden mukanaan tuomissa rasitteissa (raameissa), ei voi sallia itselleen liikkumavapautta ei puoleen ei toiseen, on hän sairaalloisesti riipuksissa oikeana olemisensa rasitteessa.
Mikä saa ihmisen uskomaan järjettömiin ajatusrakennelmiin, kuten esim. kristinuskon sijaiskärsimykseen, saatanaan, helvettiin jne.?
Psykologiassa on käsite ”kognitiivinen dissonanssi”. Tämä tarkoittaa tapahtumaa, jossa ihminen joutuu myöntämään, että esim. hänen uskonnollinen vakaumuksensa, jonka varaan hän on koko elämänsä laskenut, onkin (ainakin osittain) valhetta. Tällaisen ihmisen koko elämän perusta saattaa järkkyä ja syntyy erittäin suuri, suorastaan sietämätön, emotionaalinen ja psyykkinen pettymys, josta seuraa suuri tuska.
Tämä on juuri se syy miksi uskovaiset, eivät haluakaan ottaa huomioon ilmiselviä järjellisiä ja siis tiedollisia tosiasioita, vaan ne torjutaan.
On helpompaa jatkaa elämää valheellisessa maailmassa kuin myötää erehtyneensä ja siirtyä totuuksien pariin.
On se kumma että joku kärpäsentahra jonkun pienen galaksin reunalla kuvittelee tietävänsä mitä maailmankaikkeudessa nyt ei ainakaan ole ja lausuu suurina järjen totuuksina tällaisia spekulaatioita. Ne jotka uskovat Jumalaan, siis USKOVAT, luottavat lujasti siihen mikä ei näy. Hölmöähän se järjellä ajateltuna on mutta vielä hölmömpää tuo kaukoputkiin, mikroskooppeihin (tai vielä hölmömpää, ihmismielen toimintaan liittyviin epävarmoihin havaintoihin) ja niiden avulla jumaluuden olemassaolosta tehtyihin järkeilyihin luottaminen on. Mainitsin tuossa toisaalla että painovoimaa ei ole teoreettisesti selitetty. Joku (en muista kuka, mutta tuskin tällä tasolla keskusteltaessa tarkkoja lähdeviitteitä kaivataankaan) meitä huomattavasti älykkäämpi fyysikko ehdotti että painovoima olisi kolmiulotteisessa avaruudessa esiintyvä heijastuma useampiulotteisessa avaruudessa tapahtuviin ilmiöihin. Jos fyysikot spekuloivat tällaisia, onko se kovin outoa jos kristityt uskovat Jumalaan.
Puhut järjellisistä ja tiedollisista tosiasioista joita uskovaiset eivät ota huomioon. Mitä ne tosiasiat ovat? Kovat faktat esiin.
Psykologiaa ei kannata mainita, anteeksi vaan psykologit, jos haluaa esiintyä kovien tieteellisten faktojen ja loogisten totuuksien puolustajana. Psykologialta puuttuu kovien tieteiden ensimmäinen perusedellytys, mitattavuus. Psykologiaan vetoaminen Jumalaa ja ihmisjärkeä mittailtaessa on sama kuin lainsäätäjä olisi itse tuomari ja tuomioiden toimeenpanija. Jääviä on. Samoin on laita muidenkin ihmistieteiden kohdalla.
perusideoista on se, että myönnetään että kaikkea ei voi järjellä selittää.
Ei-uskovaisen taas pitää pystyä selittämään kaikki järjellä.
What to do?
Tuota kiistaa käydään hamaan maailman loppuun "eipäsjuupas", uskovaiset vs ei-uskovaiset. Ja kummatkaan eivät voita sitä keskustelua.
Miksi siis väitellä siitä. Antakaa hyvä ei-uskovat uskovaisten aivan itse päättää uskovatko vai eivät. Ei se teiltä ole pois. Vai onko?
Ja uskovat; antakaa ei-uskovien olla uskomatta. He itse vastaavat omista ajatuksistaan.
Ihmettelen usein, miksi monilla ateisteilla on hirvittävä hätä tai jopa suoranainen pakko todistella ns. uskoville ihmisille kuinka mahdoton Jla on -lause on.
Tarkemmin sanoen, heidän todistelunsa meille vaikuttaa olevan omalla tavallaan "uskonnollista"; he haluavat meidän avulla osoittaa itselleen että mitään ihmistä suurempaa ei ole olemassa ja näin vapautua kenties lopullisesti sen pelosta että jotain tuollaista olisikin. Mistä moinen hätä? Miksi rehti ja älykäs ateisti vaivautuu moiseen?
Toisaalta ateistien ja perusjuissien keskuudessa ilmenevä anti-uskonnollinen hätä selittyy tsykologisesti. Siis, uskonnollinen ihminen näyttäytyy heille uhkana (josta osakiitos laskettakoon instant-pelastuneiden lahkolaisten vääristyneen julistuksen ja elämäntavan piikkiin) siksi että uskonnollisen ihmisen katsotaan pitävän itseään aina ns. parempana ja hyveellisempänä ihmisenä. Tämän takia ateistien ja perusjuissien on tavalla tai toisella osoitettava ns. uskonnolliselle ihmiselle että hän on samanalainen surkimus kuin he itse. Kenessäkään ei voi olla mitään hyvää tai pyrkimystä siihen. Mikään Jla ei auta meitä ja blaa blaa blaa...
Ihmettelen usein, miksi monilla uskovaisilla on hirvittävä hätä tai jopa suoranainen pakko todistella ns. ateisteille ihmisille kuinka mahdoton ”Jla ei ole” -lause on.
Tarkemmin sanoen, heidän todistelunsa meille vaikuttaa olevan omalla tavallaan "uskonnollista"; he haluavat meidän avulla osoittaa itselleen että jokin suurempi voima on olemassa ja näin vapautua kenties lopullisesti sen pelosta että jotain tuollaista ei olisikaan. Mistä moinen hätä? Miksi rehti ja älykäs uskovainen vaivautuu moiseen?
Toisaalta uskovaisten ja perusjuissien keskuudessa ilmenevä uskonnollinen hätä selittyy tsykologisesti. Siis, uskonnoton ihminen näyttäytyy heille uhkana siksi että uskonnottoman ihmisen katsotaan pitävän itseään aina ns. parempana ja hyveellisempänä ihmisenä. Tämän takia taikauskoisten ja perusjuissien on tavalla tai toisella osoitettava ns. uskonnottomalle ihmiselle että hän on samanalainen surkimus kuin he itse. Kenessäkään ei voi olla mitään hyvää tai pyrkimystä siihen. Joku Jla auttaa meitä ja blaa blaa blaa...
Sivusta seurattuani ateistipalstan keskustelun kulkua olen havainnut seuraavia piirteitä ateistien keskustelutaidoista:
1) Kohdattuaan mielestään liian viisaan aloituksen ateisti kopsaa sanatarkasti aloituksen tekijän viestin muuttamalla sanan ateisti kohtaan sanan uskova, joten sisältö säilyy entisellään, tarkoitushakuisuus on vain toinen.
2) Ateisti ärsyyntyy liian viisaan viisaista vastauksista. Menettää hermonsa ja alkaa etsiä tehostesanoja pärjätäkseen keskustelussa (vittu, perseestä jne...)
3) Käykää itse katsomassa, mikä minä olen teille kaiken kertomaan.
"2) Ateisti ärsyyntyy liian viisaan viisaista vastauksista. Menettää hermonsa ja alkaa etsiä tehostesanoja pärjätäkseen keskustelussa (vittu, perseestä jne...)"
Eihän uskovaisilla sellaisia ole! Vain pelkkää sanahelinää ja saivartelua taikuskoisilla käsitteillä höystettynä. Siis ei koskaan päätä ei häntää.
ateistejakaan, sillä miksi täytyisi kieltää jotain sellaista, mitä ei ole olemassakaan.
olisi Jumalaa
, sillä miksi täytyisi uskoa johonkin sellaiseen jota ei ole olemassakaan.
jätkän intellektihän dädää aika kivasti. Eli hädissäänhän työ tosiaan oootte. Ei kuiteskaan mikään sielunhätä, vaan mielenhätä, ku kaikki ei niingu maybe siis suostu hahmottamaan olemistaan samalla tavoin ku työ.
"ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄäääääiiiitiiii, tuu ikkunaan uskovaiset kiusaa. Äääätä, miX ne ei suostu mallintaa tätä maailmaa ja olemisjutskaa kuten mää. Äääääääitiii, sanoooooooo...*"
[Syyrialaisissa lähteissä ko. tarinan kerrotaan jatkuvan seuraavasti: Ja katso, kävi niin että Ilkka Niiluoto laskeutui alas Echon luo ja silitti hänen päätään ja kaikki oli taas hyvin -Echolla siis.]
ihmettelen mitä varten sije täällä mesoat, sillä rohkenen väittää että ortodoksit ei varmaan ole juurikaan kylillä, kerrostaloissa tai Suomi24-huoneissa julistamassa fanaattisesti Jlan tuomiota ei-uskovaisille ja vastaaville.
Ortodoksinen Kirkko ei ole ollut -Lännen kristikunnan tavoin- kiinnostunut älyllisesti todistelemaan Jla olemassaoloa jne*. Kirkkomme on muutenkin ollut aika vaisu jakamaan tuomioita ateisteille/käymään keskustelua ko. jutskandeeroksesta tiedemiesten yms. kanssa.
Otaksun siis että joku lahkolainen on potkinu sua päähän nii jykevästi, et sije oot lähteny nyt "vyöryttää" kaikkia kristittyjä, tekemättä eroa sen suhteen kuka heistä on sinua on loukannut!? Aikuista ja fiksua menoa sanoisin...
[Pyhä Johannes Damaskolainen on tässä suhteessa harvinainen poikkeus!]
uskontoihin tulee, se on kaikki pelkkää huijausta... Uskonto on pelkkää roskaa.
makkaraperunoihin tulee, ne ovat usein liian vetisiä...
Mutta se ei muuta sitä että ne kyllä maistuvat, varsinkin muutaman bissen päätteeksi.
Usko on verrattavissa lapsuuden neuroosiin...
lainata mulle kymmenen egee, maybe!?"
kannanottosi keskustelussa.
Kysymys kuuluukin:
Voiko ateisti keksiä jotain edes viisaalta kuulostavaa omasta päästään?
läpäisemätön järjellisille todisteille. Se mitä tällaiselle mielelle enemmillään saa aikaan on heikentää sitä korvaamalla illuusio toisella, toinen toisensa jälkeen. Se kieltä kaikki suorat todisteet kieroina...
Voiko taikauskoinen pellesmanni keksiä jotain edes vähän viisaalta kuullostavaa omasta päästään vai tarvitaanko siihen aina se myyttikokoelma - Raamattu?
hellanleddas, kylläpä sua on potkittu päähän rippikoulussa. Vai lahkolaisetko sut on noin suututtanu. Ei hätää, myö ortodoksit rukoillaan sun puolesta ja ymmärretään jopa sua.
"Usko kuten minä, tai Jumala tuhoaa sinut", sanoo "Usko kuin minä, tai murhaan sinut".
myös nainen sanoa saman! Vai oletko sä joku patriarkkaalista perusmenoa kannattava sovinisti, maybe!?
parhaiten terävästä älystään, filosofisista kirjoituksistaan, sekä ihmisoikeuksien ja kansalaisoikeuksien puolustamisesta, mukaan lukien uskonnonvapaus ja puolueettomat oikeudenkäynnit.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Voltaire
Voipi olla, että ilman häntä naisten oikeudet olisivat viivästyneet kymmenillä vuosilla.
Hän hyökkää vihansa vimmalla kristinuskoa vastaan, osaat kai lukea? Ei erikseen lahkolaisuutta vastaan mitä edustamasi kirkko
parhaillaan on.
Raamattu sanoi niin. Raamattu käski, ettei noidilla ole oikeutta elämään. Tästä syystä kirkko, hoidettuaan laiskasti tehtävänsä 800 vuoden ajan, keräsi voimansa, peukalon puristimensa, polttopuunsa ja aloitti pyhän työnsä innolla. Kirkko työskenteli kovasti yötä päivää yhdeksän vuosisadan ajan, vangiten, kiduttaen, hirttäen ja polttaen noitalaumoja ja -armeijoita, pesten koko kristillisen maailman viattomien verellä. Sitten huomattiin, ettei sellaisia asioita kuin noitia ole olemassa, niitä ei koskaan ole ollutkaan. En tiedä pitäisikö minun itkeä vai nauraa.
Eikö teille ateisteille ole opetettu evoluutio teoriaa? Ei sinun kohdaallasi kehitysoppi ole toiminut. Apinat nimittäin kopioivat hyvin, joskin luovaan toimintaan heidän älykkyysosamääränsä ei riitä.
Lopuksi totean sen, että teissä ateisteissa ja fanaattisissa hihhuli uskiksissa on jotain salaperäistä ykseyttä. Mitä se on, sitä en tiedä. Viime yö meni taas valvoessa yrittäessäni ratkaista sitä yhtälöä. Taas kerran päädyin samaan lopputulokseen; teilä molemmilla täytyy olla yhteinen lähettäjä, kantaisä.
Lopetan näin julkisesti vastaamiseni ateistienkin kannanottoihin kuten olen aiemmin ilmaissut lopettaneeni vastaamisen jeesushiprakassa sekoilevien egoistien hörinöihin.
Kaikesta huolimatta toivotan sinulle sitä sattumanvaraista, tilastollista keskiarvo-onnea elämässäsi.
Monet apinat ovat uskovaisia ihmisiä luovempia:
Serkku osaa lauseoppiakin - Teemana ihmisapinoiden älykkyys (15.03.2005)
TEKSTI: Tuula Kinnarinen
Ihminen voi kerskata puhekyvyllään, mutta muun kielitaitomme jaamme ihmisapinoiden kanssa. Aivommekaan eivät ole ainutlaatuiset, kuten luultiin näihin asti.
Julkaisemme kolme aiemmin ilmestynyttä artikkelia nyt netissä, lisälukemisena numeron 2/2002 jutusta “Ollaan apinoita” kiinnostuneille. ”Serkku osaa lauseoppiakin” on julkaistu alun perin Tiede 2000-lehdessä 5/98.
Vain meillä -luulo eli pitkään
Simpanssin ohimopinta on epäsymmetrinen: mri-tekniikalla tehdyistä mittauksista konstruoitu kolmiulotteinen kuva osoittaa, että rakenne on vasemmassa aivopuoliskossa selvästi kehittyneempi kuin oikeassa. Patrick J. Gannonin johtama newyorkilaisneurologien ryhmä kirjoitti asiasta alkuvuodesta Science-lehdessä – ja kumosi vankimman fysiologisen todisteen ihmisen kielellisen kykyjen erikoislaadusta.
Taitomme käyttää kieltä ylivertaisen rikkaasti on hyvin usein ankkuroitu nimenomaan ohimopinnan (planum temporale) epäsymmetriaan, vasemman tai oikean ohimopinnan hallitsevuuteen; valta-asema vaihtelee kätisyyden mukaan siten, että oikeakätisillä voimakkaampi on vasen, vasenkätisillä puolestaan oikea rakenne.
Rotevaksi kehittynyt ohimopinta on aivojemme keskeisen kielialueen, ohimolohkon takaosassa sijaitsevan Wernicken alueen, avainrakenteita. Se ohjaa puheen vastaanottamista ja mieltämistä. Kun ohimopinta vaurioituu pahoin, seurauksena on täydellinen kyvyttömyys ymmärtää puhetta.
Ohimopintojen epäsymmetriaa on pidetty ihmisen uniikkina, lajityypillisenä ominaisuutena. Käsitys sai alkunsa jo 30-luvulla, kun saksalaiset C. von Economo ja R. A. Pfeifer raportoivat havainneensa, ettei muilla kädellisillä esiinny ohimopintojen epäsuhtaa. Näkemys vahvistui 70-luvun puolivälissä, kun julkisuuteen kiiri tieto, että meitä geneettisesti lähimpänä olevilla simpansseilla hädin tuskin edes on ohimopintaa: rakenne on niin heiveröinen, ettei sitä juuri voi paikantaa.
Tulos tuki ajatusta, jonka mukaan ihmiskielellä on anatominen vastine aivoissa, ja yleisesti hyväksytyksi totuudeksi vakiintui käsitys, että juuri roteva ohimopinta on aparaatti, joka erottaa meidät apinoista ja toimii kielemme neurologisena perustana.
Monet primatologit, apinatutkijat, ovat olleet epäilevällä mielellä. Heille Gannonin ja kumppaneiden havainto onkin makea voitto.
– Kun ihmisapinalta nyt on löytynyt kielitaitomme keskeinen varustus, voimme lopultakin ottaa lähisukulaistemme kielelliset kyvyt vakvasti, sanoo E. Sue Savage-Rumbaugh Georgian valtionyliopiston kielten tutkimuskeskuksesta.
– Vaikka simpanssit eivät puhu, aivojen kielialueen ihmismäisyys on selvä merkki siitä, että niiden kielimaailma on tunnustettua monimutkaisempi.
Apina viittoo luovasti
Simpanssien, kuten muidenkin ihmisapinoiden, on anatomisesti mahdotonta puhua ihmisen lailla. Meidän äänteemme eivät luonnu niiltä, koska niiden ääntöelimistö – kurkunpää, nielu, suuontelo ja kieli – ei kerta kaikkiaan sovellu vokaalien ja konsonanttien artikulointiin. Apinat eivät kykene äännellessään sulkemaan nenäväyläänsä eli nostamaan kitakielekettä nielun takaseinää vasten, vaan ilmavirta kulkee sekä suun että nenän kautta.
Viittomakieli ihmisapinoilta sen sijaan sujuu. Ensimmäiset näytöt tästä saatiin jo neljännesvuosisata sitten, kun yhdysvaltalaiset Allen ja Beatrice Gardner opettivat Washoe-simpanssille 160 Amerikan viittomakielen ameslamin merkkiä. Nykyinen ennätys on yli 500 viittomaa. Sitä pitää hallussaan yhdysvaltalaisen psykologin Francine Pattersonin oppilas Koko-gorilla (ks. Tiede 2000 2/96, s. 4–9).
Simpansseille on opetettu myös täysin mielivaltaisiin symboleihin, kuten geometrisiin kuvioihin, perustuvaa merkkikieltä. Tässäkin lajissa ne menestyvät hyvin.
Erityisen riemuissaan primatologit ovat siitä, että symbolikieliin vihityt ihmisapinat käyttävät kieltään taitavasti ja luovasti: ne ketjuttavat hallitsemiaan merkkejä mielekkäiksi lauseiksi ja yhdistelevät niitä uusiksi ilmauksiksi. Tämä osoittaa, että ne ainakin jossain määrin hallitsevat lauseoppia ja vastoin kaikkia odotuksia kykenevät luomaan symboleja. Aivan näihin asti uusien käsitteiden nimeämistä on pidetty ihmisen yksinomaisena taitona.
Ero määrässä, ei laadussa
Mikä riittää luovan kielitaidon todisteeksi primatologeille, ei välttämättä vakuuta kielitieteilijöitä ja kognitiopsykologeja. Heidän keskuudessaan on vallalla näkemys, ettei merkkijonojen käyttö osoita lauseopillisten rakenteiden hallintaa, saati syvällisempää kielen ymmärtämistä. Luultavimmin ihmisapinat vain reagoivat avainsanoihin ja jäljittelevät oppimiaan merkkiyhdistelmiä.
– Tulkinta on väärä, vastaa Savage-Rumbaugh. – Ihmisapinoiden todelliset kyvyt jäävät helposti hoksaamatta, koska käytössä olevien symbolien määrä pakottaa ne ilmaisemaan itseään lyhyin, muutaman sanan lausein.
Savage-Rumbaugh on tutkinut kääpiösimpanssien puheen ymmärtämistä ja vakuuttunut, että ne tajuavat myös lauseoppia: sanajärjestyksiä, omistusrakenteita, laatumääritteitä ja kausaalisuhteita. Muuten ne eivät suoriutuisi samantapaisita mutta kuitenkin tyystin erilaisista tehtävistä:
Hae pallo, joka on makuuhuoneessa.
Vie pallo makuuhuoneeseen
Mene makuuhuoneeseen ja tuo pallo.
Anna minulle hattu ja pallo.
Pane pallo hattuun.
Riisu Roselta kenkä.
Missä on Rosen kenkä?
– Tehtävät toteutettiin niin, että simpansseilla oli edessään pyynnössä esiintyvä esine. Jos ne reagoisivat vain avainsanaan, ne tarttuisivat näkemäänsä palloon tai kenkään. Koska ne toimivat ohjeen mukaan, niiden täytyy tajuta rakenteita, jotka sitovat irrallisista sanoista kokonaisuuksia. Tässä suhteessa niiden kyky ymmärtää kieltä on perimmältään samanlainen kuin meidän.
– Jos meitä jokin erottaa, se on määrä, ei laatu, Savage-Rumbaugh tiivistää ja rinnastaa tilanteen ihmisen vieraan kielen hallintaan. Aloittelija voi tunnistaa toiskielisestä lauseesta joka ikisen sanan muttei silti hahmota viestiä. Pitkään kieltä opiskellut käsittää sanoman heti.
Savage-Rumbaugh’n mielestä ohimopintaa voidaan käyttää yleisenä ihmisapinoiden kielitaidon symbolina aivan kuten sillä on symboloitu ihmiskieltä.
Luonnossa ryhmillä omat eleet
Mitä enemmän ihmisapinoiden viestintää on tutkittu, sitä kyseenalaisemmaksi on käynyt vanha ja vakiintunut näkemys, että sukulaistemme kieli on pelkkiä signaaleja, jotka sopiva ärsyke laukaisee yhtä automaattisesti kuin kipu panee ihmislapsen itkemään. Kukaan ei enää rohkene esittää, etteivät tarha-apinat oppisi symboleja, mutta siitä keskutellaan, miten rikasta villien lajitoverien kieli on ja miten yleisesti ne käyttävät symboleja keskinäisessä viestinnässään.
Simpanssit, gorillat ja orangit on tiedetty ahkeriksi ja taitaviksi elehtijöiksi, mutta vasta viime aikoina on varmistunut, että ilmeissä ja liikkeissä on paljon tahdonalaista ja tarkoituksellista.
Sukulaistemme elekieli ei ole lajityypillistä, kuten on luultu, vaan yhtä lailla sopimuksenvaraista, kulttuurista, kuin ihmiskieli. Se vaihtelee ryhmästä toiseen, se muuttuu olojen muuttuessa, ja siihen ilmaantuu uusia merkkejä.
Eikä joustavuus päde vain ihmisapinoihin vaan muihinkin apinalajeihin. Ilmeillä kommunikointiin paneutunut yhdysvaltalainen Anne Zeller on esimerkiksi havainnut, että eri alueilla elävät makakit viestivät pelkoa ja ystävyyttä erilaisin symbolisin elein. Siinä missä yksi ryhmä työntää kielen leuan eteen ystävyyden merkiksi, toinen osoittaa samalla eleellä pelkoa.
Kulttuurisia apinoiden elekielet ovat myös sikäli, ettei niitä omaksuta emonmaidossa. Yhtä lailla kuin ihmislapsi joutuu opettelemaan yhteisönsä kielen, apinapienokainen joutuu harjoittelemaan omansa. Nuoret yksilöt eivät vaistomaisesti tunnista, mitä mikin merkki tarkoittaa.
Lehti taittuu symboliksi
Symboleja ei käytetä vain tunteiden tai sosiaalisen aseman osoittamiseen, vaan niillä välitetään yleisempääkin tietoa. Häkellyttävimpiä näyttöjä tällaisesta symbolikielestä ovat Savage-Rumbaugh’n tuoreet tulokset Kongon viidakoista. Siellä elävät kääpiösimpanssit viitoittavat tiensä vaeltaessaan ravinnon perässä alueelta toiselle.
Ensimmäisinä liikkeelle lähteneet asettelevat oksia, lehtiä ja juuria erilaisiin asentoihin viestiäkseen perässä tuleville mm. etenemissuuntaa, hyviä levähdyspaikkoja ja ruokailumahdollisuuksia sekä edessä olevaa vaaraa; vihollisen varalta laumat matkaavat paikasta toiseen pieninä ryhminä ja ääneti.
– Merkkejä ei jätetä sattumanvaraisesti sinne tänne vaan strategisiin paikkoihin, kuten polkujen risteyksiin. Näin varmistetaan, ettei mikään ryhmä joudu ymmälle ainakaan etenemissuunnan suhteen. Merkit ovat myös erittäin selviä. Jopa ihminen kykenee seuraamaan laumaa.
Ohimopinta tunnistaa ääniä?
Eleitäkin vaistonvaraisempana on pidetty ihmisapinoiden ääntelyä, mutta siitäkin on paljastunut tarkoitteita. Parhaat todisteet asiasta on kerännyt maailmankuulu simpanssien tutkija Jane Goodall. Hän onnistui erottamaan karvaisilta tansanialaiskavereiltaan yli 30 erilaista ääntelyä.
Äänillä ilmaistaan paitsi tunnetiloja myös sukupuolta, ryhmän jäsenyyttä, naapuruutta, sosiaalista kiintymystä, ruoan laatua ja vihollisen ilmaantumista näköpiiriin, jopa uhkaajan lajia.
Koska sukulaistemme kirkaisut ja kiljahtelut eivät olekaan pelkkiä tunteenpurkauksia, joidenkin tutkijoiden mielessä on herännyt ajatus, että simpanssin ohimopinnan epäsymmetria voisi liittyä äänillä viestimiseen.
– On mahdollista, että vankka ohimopinta prosessoi ja erottelee ääntelyn melodisia piirteitä, arvelee New Yorkin valtionyliopiston antropologi Dean Falk kommentoidessaan löytöä New Scientist -lehdessä. Hänen mielestään tähän suuntaan vihjaa parin vuoden takainen havainto, jonka mukaan ohimopinta on kytköksissä paitsi puheeseen myös musikaalisuuteen: rakenne on sitä vankempi, mitä musikaalisempi ihminen on.
Yhteinen juuri eleissä
Mitä tehtävää ohimopinta todella hoitaa simpanssin aivoissa, on vielä tarkemmin tutkimatta. Patrick Gannon itse on kollegoineen varma, että joka tapauksessa rakenne liittyy viestintään.
Yhtä selvänä ryhmä pitää sitä, että epäsymmetria vallitsi jo simpanssin ja ihmisen yhteisen kantamuodon aivoissa noin kahdeksan miljoonaa vuotta sitten. Tämän puolesta puhuu se, että simpanssilla on toinen ihmiselle tyypillinen, rotevan ohimopinnan rinnakkaisilmiönä pidetty epäsymmetria: pitkäksi venähtänyt vasemmanpuoleinen isojenaivojen sivuvako (sylvan fissure). Tämä rakenne on tunnistettu myös gorillalta ja orangilta.
Gannon myös otaksuu, etteivät ohimopinnan tehtävät ole muuttuneet evoluution kuluessa: se on hoitanut viestintää ilmaantumisestaan asti. Tämä ilahduttaa primatologeja ja kognitiolingvistejä, joiden mielestä ihmiskielen ja puheen alkuperä on toiminnassa: primitiivisen esi-isän eleissä, ilmeissä ja liikkeissä sekä niitä säestäneessä ääntelyssä.
– Kun etsitään kielen todellista ydintä, on hedelmätöntä miettiä, miten paljon etevämpi nykyihminen on kuin apina tai missä kaikissa suhteissa nykyinen ihmiskieli on parempi kuin apinoiden kieli. Olennaisempaa on tutkia yhtäläisyyksiä, korostaa Georgian valtionyliopiston Barbara King. – Seurataan ihmisapinoiden luontaista sosiaalista kanssakäymistä ja tarkkaillaan sitten itseämme. On ilmeistä, että olemme samalla tiellä.
– Jokainen meistä välittää, usein kyllä huomaamattaan, mielialojaan, toiveitaan ja odotuksiaan äänensävyin, kasvonilmein, silmänliikkein, käsimerkein ja asennoin. Näin laajan kirjon voi selittää vain elekielen ensisijaisuus, perustelee Texasin yliopiston Peter MacNeilage.
Hän löytää myös neurologisia perusteluita eleiden puolesta. – Aivojemme toinen tärkeä kielialue, puheen motorista suoritusta kontrolloiva Brocan alue, sijaitsee Wernicken alueen naapurissa. Olisivatko ne näin lähekkäin ja kytköksissä toisiinsa, jos ne eivät olisi kehittyneet yhdessä? Sitä paitsi pari vuotta sitten Wernicken alueen osoitettiin prosessoivan myös viittomakieltä, ei vain puhetta.
Lapsi viittoo yhä universaalisti
Kuulovammaisten ilmaisuvoimaisen viittomakielen pitäisi vakuuttaa kaikki siitä, että kieli synyi eleistä, esittää New Mexicon yliopiston kognitiolingvisti Sherman Wilcox. Sehän todistaa, ettei nykyihmisenkään puhe ole äänestä kiinni. – Viittomakieli osoittaa myös, että primitiiviset, osoittelevat eleet saattoivat irtautua alkuperäisistä tarkoitteistaan ja jalostua todelliseksi viestintävälineeksi ennen kuin ihminen lopulta puhkesi puhumaan.
Spontaani viittomakieli on yhä vielä rakenteeltaan universaalia, ovat todenneet Chicagon yliopiston psykologit Susan Goldin-Meadow ja Carolyn Mylander tutkimuksessaan, jonka tulokset he alkuvuodesta julkaisivat johtavassa tiedelehdessä Naturessa. Kaksikko tutki amerikkalaisia ja taiwanilaisia kuuroja lapsia, jotka eivät olleet ehtineet oppia kulttuurinsa virallista viittomakieltä; kokeen alkaessa lapset olivat runsaan kolmen ja puolen vuoden ikäisiä ja sen päättyessä noin viiden vanhoja. Olipa lasten äidinkieli englanti tai mandariinikiina, sitä viitottiin samoin kieliopillisin rakentein.
Esimerkiksi lauseen toimija sai merkkinsä ennen toimintaa: hiiri, mennä. Vastaavasti etusijalle nousi toiminnan kohde: juusto, syödä. Viittomat eivät myöskään noudattaneet puhutun kielen kielioppia – näin eivät muuten tee virallisetkaan viittomakielet.
Puhe estää huomaamasta
Nykytietämyksen valossa näyttää ilmeiseltä, ettei kielemme ole niin uniikki eivätkä kielelliset taitomme niin ylivertaisia kuin on ajateltu. Anakin ihmisapinat tekevät kielellä samaa kuin ihmiset: kertovat tunteitaan ja tarpeitaan, pyytävät jotakin, jakavat tietoa, antavat ohjeita ja opettavat, pilailevat, nimittelevät ja valehtelevat.
– Minusta voimme jo myöntää, että apinoiden, etenkin ihmisapinoiden, kielellisten kykyjen vähättely on poliittinen ratkaisu aivan kuten oli se, että mustia aikoinaan pidettiin rodullisesti alempiarvoisina, sanoo E. Sue Savage-Rumbaugh. Hän myös muistuttaa, etteivät tietomme eläinten viestinnästä ole läheskään kattavat. – Kun kieltä käsittelevän aivoalueen anatomisen yhtäläisyyden havaitsemiseen meni näin kauan, sopii kysyä, mitä kaikkea muuta meiltä on jäänyt huomaamatta.
Suuria avoimia kysymyksiä on muun muassa se, sisältyykö ihmisapinoiden ääniin ja eleisiin merkitystä vailla olevia yksiköitä, joista voidaan muodostaa uusia käsitteitä kuten meidän äänteistämme; esimerkiksi foneemeista t, a, l ja o syntyy järjestystä vaihtamalla talo, lato, tola, loat, laot ja olat.
Tällaisen kaksoisjäsennyksen olemassaolosta ei ole saatu merkkejä, mutta tämä ei vielä todista, ettei sitä voisi olla. Tässä saatamme törmätä omaan kyvyttömyyteemme. Puheen kuunteluun herkistyneinä emme ehkä koskaan pysty löytämään ihmisapinoiden viestien hienoimpia nyansseja.
Maiskauksesta puheeksi
Texasin yliopiston kielitieteilijä Peter MacNeilage arvelee tietävänsä, mistä liikkeestä ja äänestä puhe lähti. – Se alkoi todennäköisimmin ruoan pureskeluun ja imeskelyyn liittyvistä maiskauksista. Tähän viittaa kaksi seikkaa. Ensinnäkin Brocan alue, joka meillä kontrolloi puheen motoriikkaa, ohjaa simpanssilla pureskelua. Toiseksi simpanssin maiskuttelu ja ihmislapsen jokeltelu ovat dynamiikaltaan identtisiä.
Lapsi muodostaa ensimmäiset tavunsa avaamalla ja sulkemalla suutaan rytmisesti. Monotoninen tavujono, jossa yleensä esiintyy aluksi vain nasaalikonsonantti m ja vokaali a – mamamama – syntyy ihmeemmin artikuloimatta: ilman kieltä, vain alaleukaa liikuttamalla. Vastaavasti maiskutteleva simpanssi avaa ja sulkee suutaan, ja normaalia on, että liikesarjaa ryydittää nasaalinen ääni.
Merkille pantavaa lisäksi on, että vauvan ääntöelimistö on rakenteeltaan samanlainen kuin simpanssin – nielu lyhyt, kieli ohut ja nenäväylä auki – ja muokkautuu vasta vähitellen tuottamaan kaikkia foneemejamme.
Samaan tapaan vähitellen kehkeytyi ihmisen kyky puhua (ks. Tiede 2000 5/93, s. 34–37). Mikä esi-isistämme pystyi ensimmäisenä tuottamaan äänteitä, on fossiilien vähäisyyden takia lopullisesti ratkeamatta. Ainakaan 1,6 miljoonaa vuotta sitten eläneen Homo ercasterin ääntöelimistö ei sopinut puheen tuottoon. Toisaalta tiedetään, että 100 000 vuotta sitten Homo sapiensin varustus oli likipitäen samanlainen kuin meidän. Puhe syntyi jossain tässä välissä, haarukoi lontoolaisen Roehampton-instituutin antropologi Ann MacLarnon huhtikuussa New Scientist -lehdessä.
Artikkeli perustuu Yhdysvaltain tieteenedistämisseuran AAAS:n helmikuiseen symposiumiin, jossa pohdittiin kielen evoluutiota ja ihmisten ja ihmisapinoiden viestinnän yhtäläisyyksiä, sekä Science-lehdessä 9.1. ja Naturessa 15.1.1998 julkaistuhin tutkimusraportteihin. Hyvä suomenkielinen lisälukeminen on Mikko Korhosen kirja Kielen synty (WSOY 1994).
http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=48
Esitä yksi apina joka olisi luovempi kuin esim. Mozart, Haydn, leonardo da vinci, Dali..
joka olisi luovempi kuin esim. Mozart, Haydn, leonardo da vinci, Dali..
yksikin ateisti, joka olisi ylittänyt itsensä?
Joka olisi löytänyt jonkinlaisen objektiivisen motivaation tehdä hyvää, vaikkei siitä ole itselle mitään hyötyä?
Ja sitten vielä, miksi keittiösartrelaisuus, tai positivisitinen logiikka ovat ateistin kannusmerkkejä? Parasta oli kun vedottiin Erik Ahlmaniin! Miksei sitten lueta Eino Kailaa vaikkapa, joka sentään oli omaperäinen ajattelija, ja totesi logiikasta sen verran, että kana on omassa piirissään aivan yhtä älykäs kuin ihminen omassaan.
Elikäs ateismi ja uskonnollisuus ovat tietoteoreettisisesti kummatkin kehiä, koska ne lähtevät jo tuloksistaan. Jotenkas, armaat pallerot, tätä kiistaa ei lopultakaan käydä Humen giljotiinilla tai jesuiittojen ad maiorem dei gloriam periaatteella, vaan ihan tälleen näpsäkästi lompakkolämpimänä juupas-eipäs keskusteluna.
Sillä on vaan niin hienoja nimiä, kuten totuus tai todistettavuus. Sie totuuden torvi, imaise annos Popperia. Ja tämä pastoraalisessa hengessä...
tullakin jokunen nimi.....
He olivat uskovaisia; Dalin loppuaika oli jumalan kaipuuta... Joukosta puuttuu Antonio Gaudi, ja Leo Tolstoin niin kuin myös Dovstojevskikin.
Eli esitys vuoro sinulla..esitäs nyt ateisteja jotka oli suurempia kuin nuo: Mozart, Haydn,da vinci.. Muuten jos pidät ihmistä eläimenä, niin miksi ihminen (=eläin), ei voi mennä naimisiin esim. sian kanssa?
Aivan; kristillisyyden nimissä katolilaiset ja muut valtion kirkot duunasivat näitä hirvittävyyksiä. Samoin he vainosivat kirkosta ulkopuolella olevia uskon-seurakuntia, jotka eivät hyväksyneet valtiouskontoa. Ja he kun väittävät vielä kuuluvansa apostoliseen alkuperäiseen yhteyteen. Kyllä heistä Kristus on kaukana, niin kuin itä lännestä..
""" Muuten jos pidät ihmistä eläimenä, niin miksi ihminen (=eläin), ei voi mennä naimisiin esim. sian kanssa?""""
kiinni.
Sika on muuten geneettisesti todella lähellä ihmistä. Siksi esim. sian sisäelimiä voidaan siirtää ihmiselle.
mahdollista?
Nuo kirkonmiehethän lukivat samaa Raamattua kuin sinä ja vieläpä erittäin hartaasti. He olivat omistaneet koko elämänsä Raamatun opiskelulle ja sen tulkinnalle. Miten he saattoivat siinä epäonnistua?
Miten siis Raamattua voidaan nykyisin tulkita eri tavalla kuin keskiajalla? Onhan se sama opus.....
"Sika on muuten geneettisesti todella lähellä ihmistä."
Tuli mieleeni tämä:
"Mitäs lähdit, oma vika.
Kukas käski olla sika."
Olisko tässä geneettisyydessä jotain yhteistä myös käytöstapoihimme?
johan siitä apinakin suuttuisi, ei me ei olla apinoita" (Tuomari Nurmio).
"Monet apinat ovat uskovaisia ihmisiä luovempia:"
En kiellä sitä, jos kysymyksessä ovat taas kerran mainitsen; jeesushiprakassa hortoilevat egoistiset hihhulit.
"Serkku osaa lauseoppiakin"
Tähän sanoisin näin; sinun läheinen serkkusi, minulle ei mitään sukua.
Itseasiassa tässäkin "apina" kysymyksessä on vissi ero ateistin ja uskovan välillä. Siinä missä sinä orjallisesti uskot evoluutio teorian mukanaan tuomaan erään apina rodun (ihmiseksi kehittyneen) sukulaissuhdetta kaikenmaailman simpansseihin, paviaaneihin jne. Pidä toki uskomuksesi. Pidä huolta serkuistasi. Pahinta sinun kaltaistesi kanssa keskustellessa on se, että ajatuksenne ja järjen juoksunne ovat serkku poikienne tasolla. Säälittävää.
Minulle, joka en koskaan ole tarvinnut kopioida ketään, en mitään. Olen mielestäni hyvinkin luova persoona. Seilaan maailmankaikkeuden äärilaidasta toiseen, kyseenalaistan kaiken muun kuin Jumalani olemassa olon.
Apina-asiassa olen muuten sitä mieltä, että minulla ja apinalla ei ole mitään yhteistä. Ei minkäänlaista kantaisää, kehitysvaiheista geneettistä kontaktia.
On vain niin, että minun Jumalani luotuaan (ettet järkyttyisi täysin, tarkoitin evoluutiomaisesti kehitellessään jokaista lajiyksilöä) loi ihmisen aivan omaksi lajikseen, toki ajansaatossa häntä kehittääkseen, kypsyttääkseen, valmistaakseen hänestä joskus lähes itsensä (Kristus) kaltaisen.
Apinat (lue myös simpassit, marakatit, gorillat jne..) ovat luodut juuri teitä ateisteja varten. Sen takia että te suuressa harhakuvitelmassanne luulevaisuudestanne, kuvitelmassanne tietävänne koko maailman kaikkeuden salaisuuden , tulisitte viimeinkin täydellisesti nolatuksi. Apinalla ja ihmisellä ei ole mitään yhteistä kantaisää niin kuin te oletatte. Etsikää edelleenkin yhdyslenkkiä, vedotkaa viimeisimpiin tutkimuksiin, matematisoikaa niin paljon kuin teitä haluttaa, materialisoikaa elämäänne mielin määrin. Sitä karkuun ette pääse, että viimeistään sata vuotiaana teidät haudataan, poltetaan, tai muutoin mädätetään (valintanne mukaan).
Sitä minäkään en tiedä mitä sen jälkeen kun kuolema eroittaa meidän sielumme (en tiedä mikä sielu ateistilla on)sittenpähän näemme mitä on itse kunkin edessä (tuskin on mitään, sanoo ateisti).
on nyt täysin sekaisin, olet syvällä taikauskojen syövereissä.
Evoluutio on yksi parhaiten todennetuista luonnonlaeista. Nykyisin mm. tiedetään, että meteoriittitörmäyksissä maapallon lähes koko eläinlajisto on tuhoutunut useita kertoja (tod.näk. 5 kertaa). Viimeksi 65 milj. vuotta sitten yli 90 % lajeista tuhoutui. Permikauden lopulla yli 80 % eläin lajeista tuhoutui Maan lämpötilan noustessa 10 C. Nykyisin maapallolla elää 30 – 100 miljoonaa eläinlajia. Tuhon jälkeen, 65 miljoonaa vuotta sitten, se oli varmasti tästä vain murto-osa.
Ihminen on myös VARMASTI evoluution tulosta. Jos Jumala olisi luonut ihmisen suoraan ihmiseksi, olisimme varmasti vallan erilaisia. Emme esim. kantaisi perimässämme virusten geenejä yli 3 miljardin vuoden takaa. Polvilumpiomme olisivat toisinpäin (kuten koirilla ja hevosilla), eikä niin kuin puissa liikkumiseen erikoistuneilla esi-isillämme - apinoilla.
Meillä ei myöskään olisi vain apinaeläimille tyypillistä puna-viher-näköä. Apinoille on nimittäin erittäin tärkeää erottaa vihreän eri sävyt, jotta ne osaavat etsiä mahdollisemman uusia lehtiä (vaalean vihreitä), joiden selluloosa on paremmin apinaeläinten suolistossa sulavaa.
Meillä ei myöskään olisi täyteen (=paksunkarvan) karvoitukseen ja hännän muodostukseen kykeneviä geenejä, jotka ovat meillä edelleen, mutta toimimattomia. Samoin on ehkä, jopa kymmenen tuhannen – ns. roskageenin olemassa olo.
Evoluution kannalta niitä kannatta riiputtaa perimässämme, koska voimme ehkä niitä joskus taas tarvita. On paljon helpompaa ottaa vanha geeni uudelleen käyttöön, kuin odottaa miljoonia vuosia, jotta samanlainen geeni syntyisi - jos edes syntyisi.
Eiväthän apinat ole muuten yhtään sen huonompia olentoja kuin ihmisetkään. Ne osaavat monia asioita paremmin kuin ihminen - olen ollut monesti kateellinen apinoiden kiipeilytaidoille.
mihinkä kalikka kalahtaa. Voi sinua säälittävää matemaattis-älyllistä teoreetikkoa. Täytyy sinun elämäsi olla raskasta elettäväksi ainaisen evoluutis-mastemaattis-materialistisen elämäsi ylläpitämiseksi. Onko sinulla ylipäätään mitään mahdollisuutta rauhaan ja rentoutukseen, niin kuin minulla. Voitko mennä luonnonhelmaan ihastelemaan Jumalan luomaa auringonnousua, satojen luotujen lintujen ääniä. Tai Ilta-aurinkoon, joelle, sen usvaan, sanoin kuvaamattomaan tyyneyteen, rauhaan, hiljaisutteen.
Sinä poika se vain laskeskelet elämäsi ajan 0,0000000000001 asteen tarkkuudella jokaisen menemisesi, tekemisesi, vapaa-aikasi. En todellakaan kadehdi kaltaisiasi säälittäviä apinan jälkeläisiin luettavia perillisiä.
Anna keisarille mikä keisarin on jne.. Ei kaikki
olleet samaa mieltä asioista, varmaan tiedät että
Jeesus itse oli napit vastakkain sikäläisten johtajien kanssa.
primitiivisistä aivoistasi. Olet varmasti geneettisesti lähempänä bonoboa ja simpassia kuin useimmat meistä.
Uskonnollisuus on todella ihmisaivojen primitiivinen jäänne.
Aivan kuten nykyihminen on evoluution saatossa "luopunut" karvapeitteestä, hännästä ja neljällä raajalla liikkumisesta, niin myös se on luopunut uskonnoista.
Uskonnoista voitiin luopua, kun primitiivinen äly kehittyi riittävälle tasolle, jolloin ihminen saattoi todeta jumalat taikauskoisiksi käsitteiksi.
Kuitenkin vielä nykyisinkin elää - aivan kuten runsaskarvaisia ihmisiä - primitiiviset aivot geeni-lotossa saaneita raukkoja, jotka saattavat olla taikauskoisia ja uskoa esim. jumaliin ja muihin ihmisaivojen oman mielikuvituksen tuotteisiin.
että taidat raukka olla lukenut liikaa Dawkinsin populaarievoluutiokirjoja...
Onko sinusta sattumaa, että positivistiset "ajattelijat" ovat aina olleet kehnoimipa demarkaatiokeskustelijoita, siis siinä, missä kulkee inhimillisen tiedon raja, vaikka se määrällisesti kasvaisi kuinka?
Jokainen aidosti rationaalinen ihminen katsoo tulosten tuolle puolen, siihen mitä ei vielä tiedetä ja edes myöntää tälle tietämättömälle vähintään tietämättömän arvon.
Mutta kun ei. Mutta paistaahan se päivä kuitenkin sinne kehitysrisukasaankin: ainakaan et ole vielä ottanut esille sosiaalidarwinismia.
Jos viitsisit vähän, huomaisit, että totalitaarista tieteenteoriaa tai -selitystä ei ole olemassa. On hassua, että taikauskosta vapautettu uusi uljas biologinen ihminen suvaitsee niin vähän. Jos taikausko on ripe, niin miksei siun, okei, siun kirjoituksissa, ole havaittavissa mitään inhmillistä?
Vai lähdetäänkö deduktoimaan sun geenejä mahdollisesti postuloitavaan konekirjoittaja-ameebaan, joka osaa tuottaa tekstiä sopivassa määrin että se muistuttaa etäisesti puhetta? Mutta on vahinko?
Mutta sunlaisia tarvitaan. Sie olet kehys ja me ollaan lapsia, jotka värittää reunoista yli.
Jumala on olemassa kun kirjoitat:
"Jokainen aidosti rationaalinen ihminen katsoo tulosten tuolle puolen, siihen mitä ei vielä tiedetä ja edes myöntää tälle tietämättömälle vähintään tietämättömän arvon."
Olet siis vain "myöntänyt tälle tietämättömälle vähintään tietämättömän arvon".
ja tuntevat hyvin samalla tavoin kuin me ihmiset; ne osaavat valehdella, ne tuntevat iloa ja surua (surevat kuolleita omaisiaan) sekä empatiaa toisiaan kohtaan, nekin tekevät ”keksintöjä” ts. osaavat käyttää työkaluja, jokaisella simpanssiyhteisöllä on oma kulttuurinsa kuten ihmiskansoilla jne. ….
Ellei sinulla ja apinoilla ole mitään yhteistä, et voi olla ihminen. Kiellät silloin esi-isäsi.
vaikken karjalasta. Enkä Karjalasta.
Tarkoitukseni olikin kirjoittaa tuolle tympeälle totuuden vaskifallokselle, että ateisti, ollessaan rehellinen, myöntää edes Jumalan olemassaolon mahdollisuuden.
Jätkät, mää on teiän puolella! (mutta maaliin en mene eikä nostaa saa)
ateistien keskustelupalstalla sitä, millainen on mielestäsi täydellinen egoisti. Meneppä nyt omiesi keskuuteen ja kerro, että lukevat vastauksesi, niin se selittänee heille sen asian.
Mikä vissi ero sitten on uskovan ja ateistin välillä suhteessa käsitteeseen rakkaus.
Uskovalle se on elämän kysymyksistä ja tarkoituksista numero 1. Uskova pyrkii kehittämään itseään elämänsä ajan tullakseen mahdollisimman täydelliseksi rakastamisen alueella. Sitte vanhuuttaan kuoleman lähestyessä hän on elämäänsä tyytyväinen. Nauttii koko sielunsa voimin siite onnelissuuden tilasta, minkä hän on palkinnoksi saanut pyyteettömästä rakkauden osoituksestaan. Kuoleman hetkellä sielunsa siirryttyä tuonpuoleiseen hän elää toivossa saadakseen lopullisen sinetin ja hyväksynnän elämäntyölleen.
2. Ateistikin rakastaa omalla tavallaan, joskin hän nimittää sitä eettiseksi järkiperäiseksi kunnollisen ateistin perusvelvollisuudeksi tai peerustelee sitä olotilaa humaanilla apinalajin yleisen kehittyneisyyden arvoasteikolla. Mitä "rakastavampi" olen, sitä kehittyneempi yksilö evoluution ketjussa olen toisten yhtä viisaiden silmissä. Sinänsä ateistilla ei ole mitään itseisarvoa rakkaudelle, koska tämähän on vain aivojen kemiallinen hurmostila, hallusinaatio, jota kunnon ateisti ei myönnä kokevansa. Viime kädessä ateistin ei tarvitsekaan rakastaa muita kuin omaa egoaan, sillä eihän hänellä ole sielua ja sitäpaitsi ruumiinsa mädättyä hän siirtyy tyhjyyteen.
on kuin veteen piirretty viiva: uskovainen uskoo (yleensä) yhteen jumalaan enemmän kuin ateisti. Sokeaa uskomista juuri häneen kun vartoo miljoonia jumalia. Tämän asian on hienosti kiteyttänyt viisas mies nimeltä Stephen Roberts v. 1995.
Väitän, että olemme molemmat ateisteja.
Minä vain uskon yhtä vähempään jumalaan kuin sinä.
Kun ymmärrät miksi itse hylkäät
kaikki muut mahdolliset jumalat,
ymmärrät myös miksi minä hylkään sinun jumalasi.
Koska et voi varmasti tietää minkä uskonnon Jumala on se oikea, sinun kannattaisi uskoa niihin kaikkiin. Ongelmana on tietenkin kristinuskon ensimmäinen käsky, mikä kieltää sinulta tuon mahdollisuuden.
Kirjoittaessasi -"Jos viitsisit vähän, huomaisit, että totalitaarista tieteenteoriaa tai -selitystä ei ole olemassa." - opetat ankkaa uimaan. Tuo kun on kaikkien tieteentekijöiden kultainen ohjenuora ja itsestäänselvyys.
Mutta kun miksi uskoa juuri kyseistä herraa, kysyy Protagoras?
Tämä on ns. tieteilijöiden klassinen metatasolle pakenemiskikka, jossa vedotaan mahdollisuuksien moninaisuuteen yhden mahdollisen totuuden kiistämiseksi.
Tämä kysymyksenasettelu tekee Jumalan olemassaolosta todennäköisyyden kysymyksen, joka on argumenttina samaa tasoa, kuin kallonmuodon vaikutukset rodun älykkyyteen.
Vaikeutena on, että vetoamalla näihin miljooniin jumaliin joudutaan ainoastaan totaaliseen skeptismiin ja solipsismiin, jossa ihminen on totuuden mitta.
Jos noudattaisit todellisen raskaan sarjan tieteentekijöiden ohjenuortta, johon siis kuuluu positivismin epäileminen, voisit olla mielenkiintoista luettavaa. Muuten tämä on perusvapaakuvittelijat kauraa.
Mutta hauskaahan olisi tietysti tutkia tätä tiedeproselytismiä noin niinku psykologiselta kannalta... minkälainen kommuunio luonnontieteellisen totuuden kanssa inspiroi ihmistä loistamaan luotua valoa toistenkin ylle?
ateistit eivät ajattele. Ensin oli ateistejä. Sen jälkeen tuli apinoita ja nyt ihminen. Vielä vähän aikaa ja ateistit häviävät kehittyneempien eliölajien edessä...
on kivaa. Se herättää kysymyksen, miksi saunatonttuja ei ole olemassa. Eikö jumala rakastanut saunatonttuja niin paljon, että olisi lahjoittanut heille olemassaolon, kun pieniltä tontuilta kerran puuttui olemassaolo?
Jumala on rakastanut monenlaisia taudinaiheuttajia ja loismatojakin niin paljon, että on lahjoittanut niille olemassaolon. Eivätkö olemattomat saunatontut ole yhtä rakastettavia kuin olemattomat trikiinit?
Tai ehkä niitä tonttuja onkin.