Sattui seuraava kirjoitus SoneraPlazalla silmiin. Tältä pohjalta minäkin voisin uskoa, tietäisi vielä mihin. Kirjoittaja on tietääkseni tosikristittyjen mukaan kuitenkin pahasti harhautunut oikeasta uskosta. Joka tapauksessa on lämmittävää välillä löytää samoin ajatteleva, kristityksi ainakin itseään väittävä:
"Uskonnolliseen uskoon kuuluu epävarmuus ja epäily. Uskonnollista uskoa ja tieteellistä tietoa pidetään joskus toistensa vastakohtina, mutta oikeastaan niitä yhdistää samankaltainen lukkoon lyötyjä viimeisiä totuuksia kavahtava totuuden kerjäläisen asenne. Sekä uskonto että tieteellisen tiedon tavoittelu ovat epäilyn areenoita. Lopullista totuutta opettava tiedemies on takuuvarmasti huijari. Epäilyksistä täysin vapaa uskovainen on epäilemättä epärehellinen." (Jaakko Heinimäki, pastori, kirjailija)
"Uskonnolliseen uskoon kuuluu epävarmuus ja epäily. Uskonnollista uskoa ja tieteellistä tietoa pidetään joskus toistensa vastakohtina, mutta oikeastaan niitä yhdistää samankaltainen lukkoon lyötyjä viimeisiä totuuksia kavahtava totuuden kerjäläisen asenne. Sekä uskonto että tieteellisen tiedon tavoittelu ovat epäilyn areenoita. Lopullista totuutta opettava tiedemies on takuuvarmasti huijari. Epäilyksistä täysin vapaa uskovainen on epäilemättä epärehellinen." (Jaakko Heinimäki, pastori, kirjailija)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Uskonto on pelkkää huuhaata.Tiede sisältää huuhaan lisäksi myös paljon vakavaa ja hyödyllistä.
Mutta lainaamani tekstin kirjoittajan uskonto on rakentavaa ja uskottavaa huuhaata. Jos se edes on huuhaata.
Juuri näin. Tottahan tuo on. Ja ainakin minun tuttavapiirissäni kristityt ja pastorit ajattelevat juuri noin. Joten ei se mitään heresiaa varmaan ole :)
jos niin on.
Jostain syystä olen kai törmännyt vain uskonvarmuuttaan julistaviin uudestisyntyneisiin.
"Heresia" (harhaoppi?) pitää tarkistaa sanakirjasta.
Tyhjät tynnyrit kolisee eniten.
Siis oikeassa voi olla vain se, joka väittää olevansa väärässä. Olen väärässä väittäessäni näin, joten olen oikeassa. Siis väärässä. No nyt taas oikeassa. No jätän tämän väärään, siis oikeaan.
Voit olla oikeassa tai väärässä, mutta aivan riippumatta siitä mitä väität, et voi luotettavasti varmistaa tietosi oikeutta tai vääryyttä. Jos muuta väität, olet joko huijari tai epärehellinen.
En varmaan ihan tiedä mitä tarkoitetaan uskonnollisella uskolla (joku vois selventää), mutta mun usko on tietämättömyyttä. Kun ihminen uskoo johonkin hän mielestäni poissulkee tiedon. Ihminen siis uskollaan luottaa johonkin josta hänellä ei ole todisteita.
Samaan sanojen merkitysten miettimiseen kuuluu teinivuosien kapea käsitys uskosta, toivosta ja rakkaudesta.
Usko on tietämättömyyttä. Perustelu: katso edellistä.
Toivo on todellisuuden kieltämistä. Perustelu: toivomalla ihminen erkanee todellisuudesta ja katoaa mielikuvitukselliseen haavemaailmaan.
Rakkaus on aivojen sähkö-kemiallinen reaktio:
Perustelu koulun biologian tunneilla opetettujen hormooneiden ja hermosolujen toiminnan perusteet.
Pyysalo tai sinne päin kirjoitti kirjan "Jumalan käsite". Muistaakseni hän määritti jumalan inhimilliseksi käsitteeksi, jolla pyritään määrittelemään määrittelemään käsityskyvyn rajan ulkopuolella olevaa. Ihminen pystyy tajuamaan, että hänen käsityskykynsä on rajallinen ja että sen rajan takana voi olla jotain.
Entäs jos sanon, että minä uskon sinuun? Se ei ole tietämättömyyttä, vaan luottamusta. Sitä samaa on se uskonnollinenkin usko. Ei tiedon puutetta. Uskokin on tietoa, tavallaan. Minä uskon sinuun= minä tiedän, että sinä olet luotettava.
Toivoa on aina, toivo on kyky ajatella tulevaa ja toivoa, että se on parempi. Se ei ole mitään haavemaailmaa: minäkin toivoin, että saisin hyvän joululahjan, ja sen sainkin. Toivo kuuluu ihmisyyteen, kuten uskokin.
Ja rakkaus vasta kuuluukin! Rakkaus on paljon muutakin kuin kemiaa. Rakkaus on ystävyyttä, kumppanuutta, lojaaliutta, ihmisyyttä, se on elämän perusta. Se on enemmän kuin tunnetta.
Jos uskoo "sinuun", niin silloin uskoo tarkkailtavan kohteen olemassaoloon.
Jos uskoo "sinua", niin silloin uskoo tarkkailtavan kohteen esittämiin ajatuksiin.
Siksi on valitettavaa, että raamatussa on käytetty ensimmäistä muotoa, jonka pohjalle koko kristinuskon pakanallinen henkilöpalvontakultti on muodostettu, täysin vastoin palvottavan kohteen omaa tahtoa.
Heh hassua kun otit esille. Suomen kielessä on kolmea erilaista uskomista.
1. Minä uskon sinun = minä uskon sinun olemassaoloosi (esim. uskontunnustuksessa: "pyhän yhteisen seurakunnan").
2. Minä uskoa sinua = minä uskon sinun sanomisiisi.
3. Minä uskon sinuun = luotan sinuun kokonaisvaltaisesti, sanomisiisi, olemassaoloosi, tekemisiisi, kaikkeen.
Suomen kielen perussanakirjassa muuten todetaan "sinuun" uskomisesta, että se nimenomaan on pelkkään tarkkailtavan kohteen olemassaoloon uskomista. Nimenomaisena esimerkkinä esitetään oletettuun Jesseen uskominen. Tuota esittämääsi ensimmäistä muotoa olenkin aina ihmetellyt, enkä ole ymmärtänyt sitä lainkaan uskontunnustuksessa. Jotain muinaissuomea?
Tällä seikalla ei kuitenkaan ole merkitystä, vaan pointillani joka pätee myös sinun esittämien sanojen merkitysten tapauksessa.
Kuinka paljon kauniimpi kristinuskovaisuudesta olisikaan tullut, jos siinä olisi uskottu ensisijaisesti niihin ajatuksiin joita oletettu Jesse esitti eikä niinkään hänen oletettuun olemassaoloonsa. Ehkä siitä olisi tullut nykyisen pakanallisen kuolemankultin sijaan hieman elämänmyönteisempi ei-uskonto. Nythän koko kristinuskovaisuus ripustautuu siihen myöhempien ihmisten esittämään teoriaan, että tällä vastoin tahtoaan palvotun oletetulla kuolemalla oli jokin erityinen merkitys häntä hänen oletettua tahtoaan vastaan palvoville.
Potkaisen tällä tuon aiemman kummittelemaan jääneen viestini näkyviin. Jos onnistuu..
Jos uskoo että Jumala on olemassa kaikki muu saa arvonsa sitä kautta ja sen seurauksena. Arvot ovat itsessään päämääriä. Joka tapauksessa dogmaattiset arvot eivät koskaan voi selvitä kaikista tositilanteista. Dogmaattiset arvot heikentävät massan kykyä selvitä hengissä vaikeista olosuhteista. Kaikki jumalauskot ovat dogmaattisia arvoja.
Totuutta ei ehkä voi saavuttaa, mutta ehkäpä se kuitenkin takaa parhaimman selviytymiskyvyn massalle, jos siitä johdetaan arvot, siis likimääräisestä totuudesta.