Lempiohjaajani Michael Mann palasi juurilleen filmaamalla tv-sarjansa pohjilta kylmänviileän toimintatrillerin. Miami Vice paitsi lunastaa siihen asettamiani suuria odotuksia, myös jättää hiukan vaivaantuneen fiiliksen jälkeenpäin. Olisiko käsikirjoitus pitänyt tarkistaa vielä kerran?
Hei alkuun on kuitenkin todettava, että MV on lähes erinomainen jatko kahdelle Mannin aiemmalle mestariteokselle Heat ja Collateral. Ko. filkkojen kyynisyydessään (minulle) täydellinen maailma saa sijaa myös Sonnyn ja Ricon uudelleentulemisessa. Maailma on paha.
Homma on simppeli: kyttäkaksikko vs. huumemarkkinat. Lähes loputtomassa yössä eteenpäin kiitävä ja välillä tuskastuttavasti mateleva tarina vie mukanaan, vaikka juonikuvio soluttautumisineen ja rakastumisineen onkin ah´ niin ideaköyhä. Varsinkin alun puolituntinen on Mannin fanittajalle vielä hämmentävästi täynnä kömpelöä dialogia ja töksähtelevää tarinankuljetusta. Kun kyttäkaksikko lopulta pääsee ilkimojengiin sisään alkaa tapahtua. Pahat pojat huokuvat vihaa raikkaasti sen kaikkeen mahdolliseen kohdistaen, ja IsoPomo pelottaa jo pelkällä takaraivollaan. Hyvä!
Pääosien Colin Farrell ja Jamie Foxx tekevät aivan riittävän hyvät roolit nimekkäiden hahmojen saappaissa viivottimella rajatusta otsatukasta ja himonussijan viiksistä huolimatta. Sonnyn ja mikäsetsubunytolinimeltään-beiben rakkaus on poikkeuksellisen luontevaa ja pääpariskunnalle toivoisi pidempää onnea.
Toimintatrilleriksi MV:ssä on - ohjaajalleen ehkä turhankin tyypillisesti - vain muutama lyhyehkö toimintakohtaus. Actionin toteutus saa jälleen kerran täyden arvosanan. Kun ammutaan kohti se sattuu ja verta vuotaa. Realismi puree. Parit pyssykohtaukset ovat muuten lähes ainoita leffan musiikittomia kohtauksia. Biisit seuraavat varsinkin alussa toisiaan yhtä töksähtäen kuin kohtaukset itse. Omituinen kömmähdys elokuvataiteen osaajilta. Lisäksi biisilista on aika täynnä keskinkertaista paskarokkia/poppia.
No, pidinkö Vicesta lopulta vai en? Kyllä ja paljon. Vaikka repliikkien epäaitous jne. harmittikin tämän tästä, Mannin kuvaama iho, yö, kaupunki ja meri ovat vertaansa vailla komeudessaan. Tällainen leffa vaatii ison kankaan ja järeän äänentoiston, katsoo sen sitten kotona tai teatterissa. Olisin ehkä pitänyt leffasta, vaikka siinä olisi ollut vain yksi kahden tunnin kohtaus, jossa rakastavaiset painelevat turboveneella kohti taivaanrantaa. Lisäksi semikonefetisistille urheiluautot, veneet ja jumalattoman isot tykit tuovat typerryttävää tyydytystä. Machoilu on komeaa ja mainiosti mauttomuuden kiertävää. Paitsi ne viikset.
Elokuvalla ja tv-sarjalla on yhteistä vain ulkoisesti: nimet ovat samoja, koneet ovat isoja. Sarjassa läikkyi paikoin sopivan kipeä huumori ja neonvärit naurattivat. Nyt kevennyksille ei löydy sijaa. Itse pidän molemmista erillisinä taideteoksina. **** / *****
Naapurinpenkin neidit muuten ruotivat ansiokkaasti leffan pikku yksityiskohtia. Köyrimiskohtauksessa naisen kynnet olivat kuulemma upeasti kuvatut. Uskotaan.
Hei alkuun on kuitenkin todettava, että MV on lähes erinomainen jatko kahdelle Mannin aiemmalle mestariteokselle Heat ja Collateral. Ko. filkkojen kyynisyydessään (minulle) täydellinen maailma saa sijaa myös Sonnyn ja Ricon uudelleentulemisessa. Maailma on paha.
Homma on simppeli: kyttäkaksikko vs. huumemarkkinat. Lähes loputtomassa yössä eteenpäin kiitävä ja välillä tuskastuttavasti mateleva tarina vie mukanaan, vaikka juonikuvio soluttautumisineen ja rakastumisineen onkin ah´ niin ideaköyhä. Varsinkin alun puolituntinen on Mannin fanittajalle vielä hämmentävästi täynnä kömpelöä dialogia ja töksähtelevää tarinankuljetusta. Kun kyttäkaksikko lopulta pääsee ilkimojengiin sisään alkaa tapahtua. Pahat pojat huokuvat vihaa raikkaasti sen kaikkeen mahdolliseen kohdistaen, ja IsoPomo pelottaa jo pelkällä takaraivollaan. Hyvä!
Pääosien Colin Farrell ja Jamie Foxx tekevät aivan riittävän hyvät roolit nimekkäiden hahmojen saappaissa viivottimella rajatusta otsatukasta ja himonussijan viiksistä huolimatta. Sonnyn ja mikäsetsubunytolinimeltään-beiben rakkaus on poikkeuksellisen luontevaa ja pääpariskunnalle toivoisi pidempää onnea.
Toimintatrilleriksi MV:ssä on - ohjaajalleen ehkä turhankin tyypillisesti - vain muutama lyhyehkö toimintakohtaus. Actionin toteutus saa jälleen kerran täyden arvosanan. Kun ammutaan kohti se sattuu ja verta vuotaa. Realismi puree. Parit pyssykohtaukset ovat muuten lähes ainoita leffan musiikittomia kohtauksia. Biisit seuraavat varsinkin alussa toisiaan yhtä töksähtäen kuin kohtaukset itse. Omituinen kömmähdys elokuvataiteen osaajilta. Lisäksi biisilista on aika täynnä keskinkertaista paskarokkia/poppia.
No, pidinkö Vicesta lopulta vai en? Kyllä ja paljon. Vaikka repliikkien epäaitous jne. harmittikin tämän tästä, Mannin kuvaama iho, yö, kaupunki ja meri ovat vertaansa vailla komeudessaan. Tällainen leffa vaatii ison kankaan ja järeän äänentoiston, katsoo sen sitten kotona tai teatterissa. Olisin ehkä pitänyt leffasta, vaikka siinä olisi ollut vain yksi kahden tunnin kohtaus, jossa rakastavaiset painelevat turboveneella kohti taivaanrantaa. Lisäksi semikonefetisistille urheiluautot, veneet ja jumalattoman isot tykit tuovat typerryttävää tyydytystä. Machoilu on komeaa ja mainiosti mauttomuuden kiertävää. Paitsi ne viikset.
Elokuvalla ja tv-sarjalla on yhteistä vain ulkoisesti: nimet ovat samoja, koneet ovat isoja. Sarjassa läikkyi paikoin sopivan kipeä huumori ja neonvärit naurattivat. Nyt kevennyksille ei löydy sijaa. Itse pidän molemmista erillisinä taideteoksina. **** / *****
Naapurinpenkin neidit muuten ruotivat ansiokkaasti leffan pikku yksityiskohtia. Köyrimiskohtauksessa naisen kynnet olivat kuulemma upeasti kuvatut. Uskotaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jeah, täytyyhän se käydä katsomassa, kuten kaikki muutkin Mannit. Tunnnelman luojana tyyppi on uskomaton. Heat on yksi upeimpia elokuvia viimeisen 15 vuoden aikana ja Collateralissa pääsi lähes samaan. Insider on ehkä liiankin "täydellinen". Manhunter aikoinaan oli jo tunnelmaltaan samaa kaliiberia.
Ainoa heikohko leffa häneltä mielestäni Ali. En ymmärrä miksi hän pyrki siistimään Cassius Clayn käytöstä niin salonkikelpoiseksi, kun jokainen voi nähdä esim. Rumble in the Junglessa:when we where kingsissä, mitä se todellisuudessa oli...
Äläs ala vertaamaan dokumenttia ja Hollywood tuotantoa keskenään. Hyi hyi!!
Katsoin Miami Vicen juttusi lukemisen jälkeen itsekin ja täytyy sanoa että tykkäsin kovasti ja ihan oikeaas olit. :) En mä sanoisi Colin Farrellia tyhmän näköiseksi viiksien takia, vaan minusta ne tekivät siitä aika sexyn näköisen, grauu.. ;) Mutta ei tuohon nyt mitään isoa kangasta tarvinnut, vaan netistä suoraan kaikki leffat niin saa kotona rauhassa katsella. ^^
hyvä arvostelu. Lisää tällaisia vaan.
Oliko näyttelijöiden vaatteet nykypäivää vai 80-lukua?
Elokuvan Sonny ja Rico elävät eri maailmassa kuin tv-sarjassa aikanaan. Leffan ulospano on isketty tämän päivän maailmaan pukuineen kaikkineen. Itseäni tyylinmuutos ei haitannut ei häirinnyt.
Mikä siitä sitten enää tekee Miami Vicen...Mulla on NIIN ikävä kasarimeininkiä ja äijäilyä.
Ilman epäilyksiä tämä on mestariteos Collateralin ja Heatin rinnalle. Mm. äänimaailma ja musiikkivalinnat aukenevat vasta useammalla katsomisella.
Yksi parhaista roolisuorituksista on John Ortizin, joka esittää huumekauppias José Yeroa. Yero on kiero ja paha mies, josta on kuitenkin tehty inhimillinen hahmo eikä kliseistä sadistia. Yeron maneerit, vahvasti murteinen englannin kieli, epäluuloisuus undercover -poliiseja kohtaan ja kieroileva asenne läpi tarinan tekevät hänestä epämiellyttävän ja uhkaavan hahmon ilman että asiaa alleviivataan liikaa.