Galluppi ateisteille/agnostikoille/skeptikoille

"Ajatuskoe: keksitkö mitään asiaa joka saisi sinut kääntymään johonkin uskontoon?
1. Toisten ihmisten mielipiteet."

Miten toisten mielipiteet muka todistaisivat jotain? Olenhan minäkin sitä mieltä, että Semos pelastaa, mutta jeesuspellet eivät ota tätä todesta. Johtuu vissiin heidän hölmöydestään.

"2. Vakava sairaus, kuoleman läheisyys.
3. 'Uskon, kun näen.'"

Raamatussahan ei sairautta juuri ole, koska joku Jeesus paransi aina kaikki. Samaan eivät ole pystyneet nämä nykyiset puoskarit, jotka eivät paranna muuta kuin pankkitilinsä saldoa.

Suhtautumiseni hyvän Jumalan olevuuteen kohentuu radikaalisti, jos näen jonkun parantumattomasti sairaan todella parantuvan vaikkapa M. Koiviston tai Saarikallen huitomisista. Esimerkiksi vaikea proriasis katoaa tai als-tautia sairastava parantuu.

Pieni zen-tarinasi oli esimerkillisen puhutteleva. Vain jeesuspellet tuntuvat "tietävän" kaiken kuolemansa jälkeisyydestä.

"1. Toisten ihmisten mielipiteet."

Minut kasvatettiin uskovaiseksi, mutta kasvoin omia aikojani itsenäiseksi ajattelijaksi. Ateistiutumiseni jälkeen olen lukenut paljon uskonnollista kirjallisuutta ja ollut edelleen paljon tekemisissä ja keskusteluissa uskovaisten kanssa, mutta kaikki se on vienyt minua vain yhä vakaumuksellisempaan uskonnottomuuteen.

"2. Vakava sairaus, kuoleman läheisyys. "

Arvelen, että saattaisin ehkä kuolemani lähestyessä lausahtaa mielessäni jotain tyyliin "jos joku jumala on olemassa siellä jossain niin pidähän minusta huoli", mutta kristinuskoon tai mihinkään muuhunkaan uskontoon tuskin tuolloinkaan turvaisin, koska ajattelen oikeastaan tietäväni niiden olevan vain ihmisten kehittelemiä.

"3. "Uskon, kun näen"."

Taitaa minuun päteä Luukkan evankeliumin sanat "eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös". Koen faktojen olevan niin vahvasti uskontoja vastaan, että harhoiksi varmaan tulkitsisin kaikenlaiset ihmeet ja ilmestykset.

1. Ryhdyin ateistiksi, koska epäilin jumalan olemassaoloa. Mikään lukemani ei vakuuttanut jumalan olemassaolosta. Kykenin omalla logiikallani murtamaan miltei kaikki uskontoa puolustavat väitteet. Loppuihin löytyi tehokkaita vastaväitteitä kirjaston hyllyiltä. Totesin siis olevani ateisti. Tämä tapahtui ollessani kahdentoista. Siitä lähtien, yli kahden kymmenen vuoden aikana, en ole kohdannut ainuttakaan seikkaa joka olisi saanut edes etäisesti harkitsemaan mielipiteen vaihtamista. Päinvastoin, maailmankuva selkiytyy koko ajan.

2. Jos joskus olen tilanteessa, jossa on aivan samantekevää mitä ajattelen, siis makaan vaikkapa kuolinvuoteellani ja vain muutama tunti elinaikaa, saattaisin ajatella että mikä tahansa lohtu kelpaa, ei siitä enää vahinkoa ole kun elämänfilosofia on luotu ja käytetty. Mutta tämä vain siinä tapauksessa, että silloin joskus koen tarvetta saada lisää lohtua. Luultavasti kuitenkin mieluummin nielaisisin siinä tilanteessa jonkun pillerin, ja lähtisin elämäni ensimmäiselle ja viimeiselle huumetripille -tulkoon vaikka aivovaurio, ei siitäkään mitään vahinkoa enää olisi :-)

3. En jaksa uskoa, että tämä persoonallisuuteni voisi koskaan ryhtyä uskomaan mihinkään yliluonnolliseen.

Valintani on no. 3. Tietenkin tietyillä varauksilla. Jos yksin huoneessani näkisin jonkun enkelin niin ei ole mitenkään taattua että lähtisin kadulle ylistämään jumalaa... sehän olisi ihan hullua ._O

1. Toisten ihmisten mielipiteet.
-Tulen toimeen ihmisten kanssa, jotka ovat erimieltä kanssani. Ympärilläni on monia ihmisiä, jotka ovat joistain asioista eri mieltä kuin minä. Minulla on jopa uskovaisia ystäviä.

2. Vakava sairaus, kuoleman läheisyys.
-Tiedän jo nyt, että tulen joskus kuolemaan, ja mahdollisesti voin myös sairastua. Miksi hakisin lohtua asiasta, jolla ei ole koskaan ollut minulle mitään merkitystä?

3. "Uskon, kun näen".
-Jos näen, pyrin silti käyttämään järkeäni. Ihminen voi nähdä monia asioita, jotka ovat hänen mielikuvituksensa tuotetta. Jos näkisin, koettaisin selvittää täysin, mistä näky johtuu.

1. Toisten ihmisten mielipiteet.

Ehdottomasti. Tiedeuskovainen olen jo nyt enkä aio uskostani luopua, vaikka tieteentekijät yksimielisesti päättäisivätkin, että jokin nykyinen tai tuleva uskonnollinen maailmankuva on se ainoa oikea.

2. Vakava sairaus, kuoleman läheisyys.

Toivottavasti ei mutta vannomatta paras. Ties mitä vanhuuden raihnaisuus ja dementia tuo tullessaan...

3. "Uskon, kun näen".

Riippuu tietysti paljon siitä, mitä näkee. Jos nyt jonkin todella konkreettisen ihmeen sattuisi näkemään, niin pakkohan se olisi uskoa, tai sitten julistautua mielisairaaksi. Sittenkin vielä saattaisi jäädä epäselväksi, mikä/kuka ihmeen on aikaansaanut. Kristittyjen Jumala olisi vain yksi eikä edes todennäköisin vaihtoehto.

Kyllähän minä ev.lut olen, mutta ihan nimikristityksi voisi sanoa. Kyseessä on lähinnä perinne.


1. Toisten ihmisten mielipiteet.

Riippuu tietysti mielipiteistä. Dogmaattiset opit eivät mene läpi, mutta erilaisia ajatuksia on aina hyvä kuunnella. Tieytsti teismiini on vaikuttaneet sellaiset henkilöt kuin Anthony de Mello ja Eckhart Tolle. Kumpikaan ei tosin ole sanonut millainen jumala on, mutta väittävät sellaisen kuitenkin olevan. Eivätkä he pyydä uskomaan siihen, vaan ottamaan itse selvää asiasta.

2. Vakava sairaus, kuoleman läheisyys.

Viime toukokuussa olin Turkissa lomamatkalla. Sain eräänä yönä kovan alavatsakivun. Menin sairaalaan, jossa asiaa tutkittiin tuntitolkulla, mutta diagnoosia ei saatu aikaiseksi. Kivut tulivat koko ajan kovemmiksi. Jossain vaiheessa kävi mielessä, että tässäkö tämä juttu sitten oli. En tuntenut pelkoa, päälimmäinen tunne oli pettymys. En kokenut tarvetta rukoilla tai pyytää Jumalalta mitään. Kun sitten lopulta röntgenkuvaa otettaessa pyörryin ja verenpaineeni kävi todella alhaalle, päättivät lääkärit leikata. Löydös oli 2 metriä kuoliossa olevaa ohutsuolta.

3. "Uskon, kun näen".

Minulla ei ole koskaan ollut yliluonnollisia kokemuksia. Vaikea sanoa, miten sellaiset vaikuttaisivat. En usko, että se saisi kuitenkaan minua valisemaan jotakin uskontoa. Minä kun pidän niiden pohjalla olevaa opetusta samana.

Loppuun pieni zen-tarina. Opplias ja opettaja keskustelivat.

Opplias: Mitä on rakkaus ?
Mestari: Täydellistä pelon poissaoloa.
Opplias: Mitä me pelkäämme ?
Mestari: Rakkautta !

En keksi. En sitten millään. En varmaan uskoisi vaikka luoja itse pomppaisi eteen ja huutaisi "minäseolin!"

Ihmisten mielipiteet ovat mielipiteitä, ne muuttuvat ja elävät. Tämän päivän ateisti voi olla huomisen buddhalainen ja ihan mikä tahansa yhdistelmä toimii loputtomia kertoja. Vasta kuolema lopettaa etsinnän muodossa tai toisessa :D joko äly sammuu tai totuus paljastuu.

Lapseni kuollessa kävi mielessä että nyt olisi aivan ihanaa todella uskoa että se taivas on olemassa. Ei sitä tullut vaikka kuinka itki sen perään, mikään enkeli ei olalle taputtanut. Minä tosissani yritin. Siihen tuskaan se henkinen varmuus olisi ollut aivan oikea lääke ja jos olisin pystynyt, olisin siihen hurahtanut. Vaan taas kerran... en osannut uskoa. Voi kais anoa ettei minusta ole siihen, mene ja tiedä. Sittenhän se joskus nähdään :D

***

1. Toisten mielipiteella asiasta ei ole paljonkaan valia silla en yksinkertaisesti luota toisiin ihmisiin uskonasioissa. Kasvuvaiheessa ei usko oikein tarttunut vaikka seurakunnan kerhoissa kavinkin.

2. Jos kuolema tulee niin se on tullakseen, en usko etta reagoisin siihen mitenkaan uskonnolliselta kannalta. Voisin tietysti esittaa pohdinnan tyyliin "jaa tassako tama keikka sit oli, ok ei yhtaan hassumpi reissu". Sitten jos kuoleman jalkeen on jotain niin kiva, jos ei niin ihan ok myos. Turha sita on etukateen murehtia. Jumalille tuntuu olevan suurempi vaarys jos palvelet kilpailevaa versiota kuin se etta et palvele ketaan. Joten odotan kohdan kolme tilannetta. Ihan vaan huvikseni otan kuitenkin lautturille kolikon mukaan (tuo lautturi tai vastaava tuntuu olevan kovin laajasti tunnettu) :).

3. Kuten sanottua jos joku jumala (siis ihminenhan ei kelvannut tahan hommaan) tulee paikalle ja sanoo et "tassa olen, paas palvellen tastalahin meikalaista niin pidan sinusta huolta". Jos ehdot avat hyvat niin mikas siina. Tietysti pitaa ottaa huomioon oma tilani ettei kyseessa ole kuumehoure tai muuten heikentynyt/harhainen tila.
Toisaalta kyllahan sita voisi hallusinaatioonkin luottaa jos homma tuntuu fiksulta (eteenpain ei sellaista voisi julistaa).

riittäis jonkinlainen edes hieman realistinen teoreettinenkin mahdollisuus että jotain voisi olla olemassa tämän maailmamme tuollapuolen...niin saisi jotain toivoa tähän eloon...

Mutta näkeminen on uskomista, niin se vain lienee...