Pekka Visurin kirja "Suomi kylmässä sodassa" on otsikoissa. Mitä mieltä olette?
Ainakin kirjasta paistaa vakuuttelun maku siitä, että Suomessa on aina ollut päätöksentekijöilllä "homma hanskassa" ja että poliittiset päätökset ovat olleet aina täysin oikeita vaikeissa ristipaineissa. Hmmm...
Ainakin kirjasta paistaa vakuuttelun maku siitä, että Suomessa on aina ollut päätöksentekijöilllä "homma hanskassa" ja että poliittiset päätökset ovat olleet aina täysin oikeita vaikeissa ristipaineissa. Hmmm...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllä se jotenkin noin voidaan muotoilla. Tietenkin pitää muistaa tämän aikakauden ei pelkästään poliittinen vaan myös taloudellinen tilanne. Tietysti pienen valtion on osattava "luovia" tarpeen mukaan, koska voimavarat eivät riitä äänen korottamiseen. Mielestäni "suomettuminen" kylmän sodan aikana oli taitavaa talouspolitiikkaa.
Idänkauppa oli erittäin tärkeä suomelle silloin, vaikka sitten kuitenkin Neuvostoliiton romahdettua venäläiset jäivät suomelle velkaa.
Mutta siihen aikaa se oli erittäin tärkeä asia, ja paljolti juuri hyvien poliittisten suhteiden ansiosta.
Mikäli olisit katsonut muutama päivä sitten tv:stä Tauno Tiusasen haastattelun, niin olisit kuullut, että itse asiassa suomalaiset veronmaksajat pitkälti rahoittivat idänkauppaa, eikä se siis käytännössä ollut niin tuottavaa Suomelle, kuin yleisesti uskoteltiin. Paljon paremmassa asemassa Suomi tänä päivänä olisi, mikäli länsikauppaan oltaisiin panostettu paremmin idänkaupan sijaan; tällöin tuotteemme olisivat jo aikoja sitten olleet kilpailun johdosta paremmin läntisten standardien mukaisia, ja kilpailukykyisempiä.
Lisäksi voidaan katsoa vertailun vuoksi esim. Itävaltaa; se oli sodan jälkeen käytännössä täysin samassa asemassa Suomen kanssa, mutta eivätpäs tehneet YYA-sopimusta NL.n kanssa. Itävaltaa pidettiinkin aidosti puolueettomana. Suomen puolueettomuuteen eivät uskoneet ketkään muut, kuin korkeintaan aivopestyt kansakoululaiset.
Itävallalla oli kuitenkin vastaava kahdenvälinen kauppasopimus NL:n kanssa, jollainen oli Suomellakin. Kuitenkin Itävalta lopetti sopimuksen 70-luvulla, eikä siitäkään aiheutunut sille mitään haittavaikutuksia NL:n taholta.
Koko sodanjälkeinen Suomen historia; varsinkin Kekkosen ajalta, on Suomelle HÄPEÄLLINEN!
Vertaa Itävallan ja Suomen sijaintia sekä yhteisen rajalinjan pituutta NL:n kanssa. Se
voi ehkä selittää jotakin.
Muutama päivä takaperin Venäjä itseasiassa maksoi velkansa Suomelle. Paitsi että Suomen teollisuus syntyi pitkälti sotakorvausten myötä, kehitystä ei suinkaan jarruttanut niinkään Itä, vaan nimenomaan Länsi. Ilman rapakon takaisten sirkustirehtöörien visiittejä Suomi voisi olla johtava maa syvänmeren sukelluslaitteiden rakentamisessa. Ja kun tilastoja pällistellään, niin Itävallalla ei suinkaan mene asiat sen paremmin kuin Suomellakaan. Siitä huolimastta, että Itävallan ei tarvitse turvata pitkää maarajaa Venäjän kanssa. Yksikään Venäjän naapurimaa ei pysty pullistelemaa n yhtään rehellisemmällä historialla. No ehkä Norja, mutta niillä on öljyä.
Saisit hävetä itseäsi, mutta eihän tyhmä tilaansa tiedä. Hölmöjä on Suomi pullollaan.
Eihän Venäjä Suomelle velkaa ollut, mutta Venäjä maksoi Neuvostoliiton tekemät velat.
Wienin valloittaminen Varsovan liiton joukoin olisi onnistunut sotilasteknisesti huomattavsat helpommin kuin Helsingin.
Mutta olihan nimimerkkikin humpuuki huugo
Kuinka suuri liikkumavara meillä oli sittenkään. Muisteltakoon vaikka yrityksiä Euroopan yhdentymiseen. Mietittäköön vaikka Neuvostoliiton jarrutusta EFTA- sopimuksen ja EEC-sopimuksen syntyvaiheissa. Neuvostolitto selkeästi pelkäsi Suomen integroitumista läntisen Euroopan talousjärjestelmään.
Suomalaisten yritysten kansainväliselle kilpailukyvylle ei tehnyt hyvää idänkauppa, jossa ei jouduttu kilpailemaan laadulla ja hinnalla. Tiusasen analyysi on täysin oikea.
josta miehittäjät häipyivät 1955.
Eli se oli siis vieläkin kehnommassa asemassa, kuin Suomi. Itävallan onneksi sinne ei tullut paikallista kekkosta, joka teki kaiken, mitä neukut käskivät.
Olisit vielä laittanut tuohon kirjoitukseesi nimimerkkisi:
"Terveisin Aivopesty kekkosajan lapsi"
Suomen asema maailman huipulla, joka sai lakipisteensä 1975 Helsingissä, oli Urho Kaleva Kekkosen ansiota. Puoluettomuus-käsitteen otti esille UKK vuonna 1962 ja NKP:n 20. kongressi tunnusti sen 1955:
Päätöslauselma "ystävällisten suhteiden kehittämisestä ja lujittamisesta Suomeen, Itävaltaan ja muihin puolueettomiin maihin".
UKK:n jälkeen Suomen asema on ollut pelkästään alamäessä: Nykyisin EU-provinssi jota ulkomailtajohdetut militaristit ovat ajamassa tuhoisan seikkailupolitiikan tielle.
Piti olla:
Puolueettomuus ja neutraliteetti -käsitteitä käytti UKK ensiksi vuonna 1952.
Wienin valloittaminen Varsovan liiton puolelta olisi näköjään onnistunut huomattavasti helpommin kuin Helsingin.
et siis mitään. Olet typerys!
Tämä henkilön minäkuvasta kertova viesti sopisi parhaiten johonkin filosofia osastoon