Työnantajien pitäisi mukamas saada tutkia työntekijöidensä sähköpostikirjekuoret nähdäkseen kuka kenellekin kirjoittaa tai mistä postia saa. Ehdotus rikkoisi selvästi perustuslakia, mutta saapa nähdä käsitelläänkö sitä koskaan sen edellyttämällä vakavuudella Arkadianmäellä. Pelätä sopii, että asia runnotaan tavalla tai toisella läpi nopeasti, ettei kukaan ehtisi kysymään miksi kyseistä oikeutta postin tarkkailuun todella tarvitaan. Tuskin kukaan vuotaa firman asioita firman sähköpostin kautta. Todelliset syyt työntekijöiden kirjeenvaihdon vakoilemiseen on salattu, joten syntyy pakottava tarve arvailla.
Ehkäpä tällä saataisiin työväki käyttämään myös ruokataukonsa vain firman asioiden hoitoon, sillä tuskinpa kukaan haluaa pomonsa näkevän kuinka usein olet saanut ja monellako kuvaliitteellä varustettua viestiä sukulaisilta tai tuttavilta. Kaikkein vähiten haluaisit pomosi tietävän, että olet vuoden aikana lähettänyt kaksi yleisönosastokirjoitusta "väärän" puolueen lehteen. Olettaisivat tietenkin, että olet kirjoittanut ne työajalla, vaikket olisikaan.
Mihin muuten piirretään raja työajan ja yksityisyyden välissä jos ja kun työt ja vapaa-aika ovat suuresti limittyneet ja samoja välineitä käytetään useampaan tarkoitukseen? Tulisiko pomosi saada tarkistaa taskusi jos käytät firman uniformua tai salkkusi, joka on työnantajan omaisuutta ja siirrät sillä jotain kuten sähköpostilla?
Tulisiko työntekijöidenkin saada raportti siitä miten omistajat ja pomot käyttävät yrityksen resursseja yksityisiin tarkoituksiinsa sillä siellä ne varsinaiset pelottoman röyhkeät vuodot ovat tulleet maantavaksi. Tarvitseeko hän työssään todella city-maasturia ja purjevenettä, jotka on hankittu firman rahoilla? Nämä vuodot saisivat lakiehdotuksen mukaan jatkua ennallaan kuten myös sellainen yrityssalaisuuksien vuotaminen, jossa myydä heilautetaan koko putiikki patentteineen päivineen vieraan vallan edustajalle.
Tärkeintä tässä kirjeiden vakoilemishankkeessa, jossa kansalaisten yksityissalaisuuksien vakoilu yritetään laillistaa, näyttääkin olevan kansan vaientaminen, työvoiman riiston tehostaminen sekä sen varjeleminen, että liikesalaisuudet voisi vuotaa vain se, jolla on ikään kuin oikeus niistä myös rahastaa, vaikkei olisi mitään niiden arvojen syntymisen eteen tehnytkään.
Eniten kuitenkin panee vihaksi se, että taas lainsäädäntöä valmistellaan valeperusteluiden varjolla. Lausunnot pyydetään sellaisilta, joiden tiedetään tukevan henketta ja sitten valtioneuvosto ja eduskunta saavat asian yhtenä "pikkuasiana" isossa lakinipussa istuntokauden päättymisviikolla kiireellisesti käsiteltäväkseen. Lain saatemainokset vilkaistuaan eduskunta hyväksyy lain, joka leimataan komialla leijonavaakunalla. Jos keskustelua syntyy, kirjataan ne laista erilliseksi ponsilausumaksi, joka on käytännössä vain palanen paperia unohdettavaksi arkistoon.
Tässä vaiheessa lakia ehdottaneet ja kirjevakoilulle pään auki saaneet lobbarit ovat jo ministeriössä esittelemässä lain välttämätöntä ja vaivatonta muutosehdotusta, jolla lain soveltamisalaa laajennettaisiin nettisurffailun ja puhelimien tarkkailuun. Olisihan epäloogista, jos kertaalleen hyväksyttyä periaatetta ei voitaisi noudattaa johdonmukaisesti muidenkin medioitten kohdalla. Mutta tämän "kehityksen" todelliset syyt ja hyödyt eivät vieläkään saa tulla julki etteivät ne säikäyttäisi kansaa kuvittelemaan, että tässä oltaisiin heitä tarkkailemassa jotenkin totalitaaristen yhteskuntien tapaan.
Ehkäpä tällä saataisiin työväki käyttämään myös ruokataukonsa vain firman asioiden hoitoon, sillä tuskinpa kukaan haluaa pomonsa näkevän kuinka usein olet saanut ja monellako kuvaliitteellä varustettua viestiä sukulaisilta tai tuttavilta. Kaikkein vähiten haluaisit pomosi tietävän, että olet vuoden aikana lähettänyt kaksi yleisönosastokirjoitusta "väärän" puolueen lehteen. Olettaisivat tietenkin, että olet kirjoittanut ne työajalla, vaikket olisikaan.
Mihin muuten piirretään raja työajan ja yksityisyyden välissä jos ja kun työt ja vapaa-aika ovat suuresti limittyneet ja samoja välineitä käytetään useampaan tarkoitukseen? Tulisiko pomosi saada tarkistaa taskusi jos käytät firman uniformua tai salkkusi, joka on työnantajan omaisuutta ja siirrät sillä jotain kuten sähköpostilla?
Tulisiko työntekijöidenkin saada raportti siitä miten omistajat ja pomot käyttävät yrityksen resursseja yksityisiin tarkoituksiinsa sillä siellä ne varsinaiset pelottoman röyhkeät vuodot ovat tulleet maantavaksi. Tarvitseeko hän työssään todella city-maasturia ja purjevenettä, jotka on hankittu firman rahoilla? Nämä vuodot saisivat lakiehdotuksen mukaan jatkua ennallaan kuten myös sellainen yrityssalaisuuksien vuotaminen, jossa myydä heilautetaan koko putiikki patentteineen päivineen vieraan vallan edustajalle.
Tärkeintä tässä kirjeiden vakoilemishankkeessa, jossa kansalaisten yksityissalaisuuksien vakoilu yritetään laillistaa, näyttääkin olevan kansan vaientaminen, työvoiman riiston tehostaminen sekä sen varjeleminen, että liikesalaisuudet voisi vuotaa vain se, jolla on ikään kuin oikeus niistä myös rahastaa, vaikkei olisi mitään niiden arvojen syntymisen eteen tehnytkään.
Eniten kuitenkin panee vihaksi se, että taas lainsäädäntöä valmistellaan valeperusteluiden varjolla. Lausunnot pyydetään sellaisilta, joiden tiedetään tukevan henketta ja sitten valtioneuvosto ja eduskunta saavat asian yhtenä "pikkuasiana" isossa lakinipussa istuntokauden päättymisviikolla kiireellisesti käsiteltäväkseen. Lain saatemainokset vilkaistuaan eduskunta hyväksyy lain, joka leimataan komialla leijonavaakunalla. Jos keskustelua syntyy, kirjataan ne laista erilliseksi ponsilausumaksi, joka on käytännössä vain palanen paperia unohdettavaksi arkistoon.
Tässä vaiheessa lakia ehdottaneet ja kirjevakoilulle pään auki saaneet lobbarit ovat jo ministeriössä esittelemässä lain välttämätöntä ja vaivatonta muutosehdotusta, jolla lain soveltamisalaa laajennettaisiin nettisurffailun ja puhelimien tarkkailuun. Olisihan epäloogista, jos kertaalleen hyväksyttyä periaatetta ei voitaisi noudattaa johdonmukaisesti muidenkin medioitten kohdalla. Mutta tämän "kehityksen" todelliset syyt ja hyödyt eivät vieläkään saa tulla julki etteivät ne säikäyttäisi kansaa kuvittelemaan, että tässä oltaisiin heitä tarkkailemassa jotenkin totalitaaristen yhteskuntien tapaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sähköposteja voidaan valvoa ja valvotaan nyt jo. Et kai sä kuvittele, että jos sä saat meikän omistamasta systeemistä osotteen ettei mulla olisi pääsyä oman systeemini joka osaan? Ton lisäksi mä voin laittaa sinne pyörimään valvontasoftat. Luuletko sä että sellanen ilmottaa sulle valvonnasta tai että sä huomaisit sen jostain? Ton laillistaminen tarkottaa vaan sitä, että noita löydöksiä voidaan käyttää oikeudessa.