...ja egoismista.
Materialistiset ateistit kieltävät henkisen todellisuuden olemassaolon mahdollisuudenkin.
Ateismi ei ole uskonto, mutta uskoon perustuva maailmankatsomus se kuitenkin selvästi on (ei siis tosiasiohin ja todellisuuteen perustuvaan tietoon perustuva).
Älyllisesti rehellinen ei tietenkään sulje pois jonkin olemassaoloa, jos hänellä ei ole asiasta varmaa tietoa.
Äyllisesti epärehelliselle tosiasiat ja todellisuus eivät ole yleensä ensisijaisen tärkeitä. Tärkeintä sellaiselle henkilölle on
oma etu, joka tarkoittaa usein omien asenteiden,
-ennakkoluulojen ja -kuvitelmien puolustamista, tosiasioista ja todellisuudesta välittämättä.
Ateistit arvostelevat usein uskovien käsityksiä Jumalasta.Uskovainen voi uskoa jumalaan hieman naivillakin tavalla, mutta jos hänen arvojaan ovat muunmuassa rehellisyys, totuudellisuus ja oikeudenmukaisuus, niin ei uskominen hänestä luultavasti huonompaa tee. Tietämättömyyshän on lähes kaikkien ihmisten ongelma, niin henkisten kuin monien muidenkin asioiden suhteen.
Egoistinen/itsekeskeinen ihminen ei kuitenkaan yleensä huomioi sellaisia tosiasioista, jotka ovat ristiriidassa hänen maailmankatsomuksensa kanssa, vaikka sellaisia tosiasioita hänelle esittäisiinkin. Aidon henkisyyden/rehellisyyden kanssa sellaisella ei ole mitään tekemistä.
Egoistilla voi olla uskonnollis-ideologinen tai muu kaapu päällään, mutta hänen arvonsa ja motiivinsa ovat yleensä puhtaasti itsekkäät. Egoistin tunnistaa aina hänen teoistaan ja suhtautumisestaan toisiin ihmisiin. Sellainen henkilö, joka ei ole itse vakavasti otettava, ei yleensä osaa myöskään aidosti kunnioittaa toisia ihmisiä ja kykene suhtautumaan heihin vakavasti.
Materialistinen ateismi perustuu monien henkilöiden kohdalla tietämättömyyteen ja ymmärtämättömyyteen, mutta erittäin monien kohdalla älylliseen epärehellisyyteen ja egoismiin.
Egoistit usein kieltävät mieluummin jonkin asian olemassaolon kokonaan, kuin suhtautuvat asiaan avoimesti ja ennakkoluulottomasti. Mikäli asian , ilmiön tms. olemassaoloa ei voida kieltää, niin sitten se leimataan pahaksi, epämiellyttäväksi, uhkaavaksi tms.
Puolueellisen mielen omaavalle tosiasiat ja todellisuus eivät ole ensisijaisen tärkeitä, eikä usein oikeudenmukaisuuskaan. Tärkeintä hänelle on oma etu. "Oma etu" tarkoittaa käytännössä oman maailmankuvan, omien mielipiteiden, -asenteiden, -kuvitelmien tms. puolustamista tosiasioista ja todellisuudesta välittämättä. Usein kyse on myös taloudelliseen- tai valta-asemaan liittyvistä eeduista.
Materialistiset ateistit kieltävät henkisen todellisuuden olemassaolon mahdollisuudenkin.
Ateismi ei ole uskonto, mutta uskoon perustuva maailmankatsomus se kuitenkin selvästi on (ei siis tosiasiohin ja todellisuuteen perustuvaan tietoon perustuva).
Älyllisesti rehellinen ei tietenkään sulje pois jonkin olemassaoloa, jos hänellä ei ole asiasta varmaa tietoa.
Äyllisesti epärehelliselle tosiasiat ja todellisuus eivät ole yleensä ensisijaisen tärkeitä. Tärkeintä sellaiselle henkilölle on
oma etu, joka tarkoittaa usein omien asenteiden,
-ennakkoluulojen ja -kuvitelmien puolustamista, tosiasioista ja todellisuudesta välittämättä.
Ateistit arvostelevat usein uskovien käsityksiä Jumalasta.Uskovainen voi uskoa jumalaan hieman naivillakin tavalla, mutta jos hänen arvojaan ovat muunmuassa rehellisyys, totuudellisuus ja oikeudenmukaisuus, niin ei uskominen hänestä luultavasti huonompaa tee. Tietämättömyyshän on lähes kaikkien ihmisten ongelma, niin henkisten kuin monien muidenkin asioiden suhteen.
Egoistinen/itsekeskeinen ihminen ei kuitenkaan yleensä huomioi sellaisia tosiasioista, jotka ovat ristiriidassa hänen maailmankatsomuksensa kanssa, vaikka sellaisia tosiasioita hänelle esittäisiinkin. Aidon henkisyyden/rehellisyyden kanssa sellaisella ei ole mitään tekemistä.
Egoistilla voi olla uskonnollis-ideologinen tai muu kaapu päällään, mutta hänen arvonsa ja motiivinsa ovat yleensä puhtaasti itsekkäät. Egoistin tunnistaa aina hänen teoistaan ja suhtautumisestaan toisiin ihmisiin. Sellainen henkilö, joka ei ole itse vakavasti otettava, ei yleensä osaa myöskään aidosti kunnioittaa toisia ihmisiä ja kykene suhtautumaan heihin vakavasti.
Materialistinen ateismi perustuu monien henkilöiden kohdalla tietämättömyyteen ja ymmärtämättömyyteen, mutta erittäin monien kohdalla älylliseen epärehellisyyteen ja egoismiin.
Egoistit usein kieltävät mieluummin jonkin asian olemassaolon kokonaan, kuin suhtautuvat asiaan avoimesti ja ennakkoluulottomasti. Mikäli asian , ilmiön tms. olemassaoloa ei voida kieltää, niin sitten se leimataan pahaksi, epämiellyttäväksi, uhkaavaksi tms.
Puolueellisen mielen omaavalle tosiasiat ja todellisuus eivät ole ensisijaisen tärkeitä, eikä usein oikeudenmukaisuuskaan. Tärkeintä hänelle on oma etu. "Oma etu" tarkoittaa käytännössä oman maailmankuvan, omien mielipiteiden, -asenteiden, -kuvitelmien tms. puolustamista tosiasioista ja todellisuudesta välittämättä. Usein kyse on myös taloudelliseen- tai valta-asemaan liittyvistä eeduista.
Vastaukset 14
Vanhimmat
...ateisteilta selityksen siihen, että miksi he sulkevat pois henkisen todellisuuden olemassaolon (ihmisen sielun, henkimaailman, telepatian jne).
Rajoittuneella tavalla uskovien kohdallahan on kysymys omaksutusta maailmankuvasta, johon monet ns. yliluonnolliset ilmiöt ja asiat eivät sovi.
Kuinka monen ateistin ajattelun taustalta löytyy ideologia tai aate, johon ns yliluonnollinen ei sovi?
...ateismin lisäksi.
itselläni on kokemuksia elämän varrelta, joita voisi luonnehtia "yliluonnollisiksi".
Saavatko ne minut uskomaan jumalaan?
Ei.
Nöf.
Yksi tietoinen olento (Jumala) ei voi nähdä ja hallita kaikkea, mutta entäpä jos Henkiolennot ovatkin järjestäytyneet hierarkisesti?
ovakin henkilölle yhdentekeviä? Joko niitä on tai ei ole, mutta niiden merkitys on sama kuin onko Australiassa mustia kenguruita.
Jostain syystä työväestölle on alettu syöttää
valheellista tietoa filosofian muodossa 1800-luvulta alkaen:
"Dialektinen materialismi asettaa filosofian peruskysymykseksi kysymyksen tajunnan ja todellisuuden, "hengen" ja aineen suhteesta. Tajunta on korkeasti järjestäytyneen materian ominaisuus, ihmisaivojen toiminto todellisuuden mahdollisimman tehokkaaksi heijastamiseksi."
http://tampere.vapaa-ajattelijat.fi/tekstit/dial_ateistinen.htm
Kun lukee runsaasti jotain filosofiaa tms niin voi olla myöhemmin vaikea kyseenalaistaa tuota
tietoa. Eräänlaisesta hurahtamisesta on kysymys
ja niin on varmasti käynyt useimmille ihmisille
- ainakin joskus elämänsä aikana.
Ihmisruumiista erillisestä tajunnasta on olemassa jonkinlaisia tieteellisiä todisteitakin - ainakin seuraavan uutisen mukaan:
http://news.bbc.co.uk/1/hi/health/986177.stm
Erittäin mielenkiintoisia näkemyksiä on biologian professori Rupert Sheldrakella:
http://www.sunpoint.net/~ranick24/sheldrake/
Miksi en usko jumaliin? Tai miksi en usko telepatiaan yms.
No,
1) niistä ei ole minkäänlaista kriittisen tarkastelun kestävää näyttöä.
2) Niille ei ole mitään tarvetta.
Olen skeptisesti niihin suhtautuva niin kauan kunnes niistä on jotain näyttöä. Vuosian (vuosisatojen? vuosituhansien?) yrityksestä huolimatta ei minkäänlaista kritiikin kestävää havaintoa ole.
Maailmani ei kaadu mikäli telepatia osoitetaan olemassaolevaksi, eikä se kaadu edes jumalan todistamiseen. Niitä ei kyllä parhaan teitoni ja kokemukseni mukaan ole olemassa.
Telepatiasta saa aina vakuuttavimman todisteen omakohtaisen kokemuksen kautta, ja sellaiset kokemukset ovat tietääkseni melko yleisiä.
Monet uskovat puhuvat myös Jumalan johdatuksesta
ja Enkelien vaikutuksesta elämäänsä. Se selittyy korkeampien tasojen olentojen vaikutuksella.
...ateisteja, jotka kuvittelevat tosissaan, että kaikki uskonnot, esoteeriset opit (mm. teosofia) ja hyvin laaja New Age -liike olisivat erehtyneet täydellisesti henkisen todellisuuden olemassaolon suhteen?
Harvoin se mitä löydetään poikkeaa siitä mitä etsitään.
Mieli luo ympärilleen asioita ja niille merkityksiä joita se jo ennakoi olevan.
Ei sen kummempaa kuin että ihmisaivot tahtovat nähdä merkillisissä asioissa paljon enemmän kuin pelkän yhteensattuman.
Jos uskoo näkevänsä pimeässä olentoja, ne puskat jotka pimeässä on muuttuvat sellaisiksi.
Jos uskot unilla olevan ihmeellisiä vaikutuksia ja mahdollisuus nähdä tulevaisuuteen... uskomuksesi käy toteen ennen pitkää.
Ihminen niin ikään vetää itseään nenästä.
uskovaisia, jotka vaativat uskon kohteen olemassaololle perusteluja. Perusteluja, jotka ovat riippumattomia mielipiteestä?
Toinen kysymys: Uskooko uskovainen empiirisiin tutkimuksiin?
Kolmas kysymys: Jos uskovainen uskoo empiirisiin tutkimuksiin, niin minkä arvon hän antaa mielipiteelleen, jota ei voida empiirisesti todeta? Nostaako hän mielipiteensä empiirisen tutkimuksen yläpuolelle?
neljäs kysymys: miten uskovainen ymmärtää käsitteen suhteellisuus?
Tää nyt ei varsinaisesti sulle ollu, vaan kaikille uskovaisille. Päätin vaan heittää tän tohon sun kyssärin perään.
1. En tiedä. Itse en ole uskovainen, koska en ole sitoutunut minkään uskonnon oppeihin.
2. Empiiristä tutkimustietoa henkisistä asioista, ei ole ehkä helppo löytää. Joitakin julkistettuja tutkimuksia kuitenkin lienee olemassa esimerkiksi fyysisestä kehosta erillisen tajunnan tai sielun olemassaoloa koskien. (Viittaan tässä keskustelu ketjussa linkitettyyn BBC:n uutiseen).
Henkisen tien kulkija ja tosiasioista ja totuudesta kiinnostunut joutuu luottamaan pitkälti omiin empiirisiin kokemuksiinsa.
3. En osaa vastata uskovaisten puolesta, mutta
itse arvostan omakohtaisia kokemuksia ja niiden avulla saavutettua tietoa ja ymmärrystä enemmän
kuin tieteellisiä tutkimuksia. Tieteellisyyden nimissä julkaistaan kaikenlaista ja tutkimukset ovat usein tarkoitushakuisia ja epäluotettavia.
Kokemuksissa on luonnollisesti mukana lähes aina tulkinnallisen virheen mahdollisuus, mutta tietyt asiat ovat yksiselitteisen selvästi tulkittavissa (esimerkiksi UFOjen olemassaolo, kun sellaisen itse näkee, näkymättömien tasojen olennot, kun heidän kanssaan kommunikoi, telepatia, ruumiista erillisen tajunta, kun poistuu ruumiistaan täysin tietoisena jne).
4. En osaa vastata uskovaisten puolesta.
Itse et muuten vastannut esitettyyn kysymykseen ateistien suhtautumisesta kaikkeen henkiseen ja uskonnolliseen tietoon. Ovatko kaikki erehtyneet täydellisesti (mm. fyysisen kuoleman jälkeisen elämän suhteen)?
"Ovatko kaikki erehtyneet täydellisesti (mm. fyysisen kuoleman jälkeisen elämän suhteen)?"
Sitä ei kukaan tiedä.
Muuten, kerro tuosta "omasta empiirisestä kokemuksesta". Tarkoitatko subjektiivista tulkintaa? Kuinkakohan moni ihminen ymmärtää kokemansa ja millä perustein?