Auschwitzin lääkärit ja ..

En väittänytkään, että suomalaiset SS-pojat istuskelivat iltaisin rupattelemassa tai yleensäkään seurustelemassa Mengelen kanssa - tuskin paljon edes muidenkaan saksalaisten kanssa. Totesin vain, että palvelivat samassa SS-Waffenin Divisioonassa Ukrainassa ja Kaukasuksella. Siinä kaikki! Kaikki muu päättely on sinun omaa.

Enkä minä väittänyt, että Talvelaa ”haikailtiin .. sotasyyllisiksi”, vaan, että ”uskottiin” (tai tässä kohtaa olisi ehkä parempi sanoa ”oli pelättävissä”), että liittoutuneet tai lähinnä NL olisi vetänyt Talvelan intomielisenä Leningradin ’valtaajana’ Syvärin suunnasta, ja sitten Laatokan ns. Brazil –operaation takia sotasyyllisyysoikeuteen!

Asekätkentään liittyvät tapahtumat, Hallamaan ja Aladar Paasosen vaiheet ym. me tunnemme tänä päivänä kohtuullisen hyvin suomalaisenkin kirjallisuuden kautta. Ja luulenpa, että suurin osa suomalaisista, ainakin syvimmällä sisässään, on aina hyväksynyt asekätkennän sen ”laittomuudestakin” huolimatta. Ja sitä paitsi Hallamaa ja Paasonen taisivat oleskella lähinnä Ruotsissa ja Espanjassa.

Mutta tässä jutussahan olikin varsinaisesti kysymys ei Suomen sodanjohdon suhteesta Wehrmachtiin, Saksan puolustusvoimiin, vaan Heinrich Himmlerin johtamiin Hitlerin turvallisuudesta vastaavaan Schutzstaffel’iin (suom. suojajoukot). SS-joukot oli alun perin Kolmannen valtakunnan kansallissosialistisen puolueen puolisotilaallinen yksikkö. Ja myöhemmin sodan aikana SS oli avainroolissa hyvin tunnetuissa kansanmurhissa.

Heinricks ja Tapola ehdottelivat jo joulukuussa 1940 Norjassa saksalaisille suomalaisten värväämistä SS-joukkoihin. Ulkoministeri Ribbentroppia lukuun ottamatta harva saksalainen ”Fuhrer” kävi Suomessa vuosina 1940 – 44. Mutta Reichsführer-SS Heinrich Himmler kävi sodan aikana Suomessa pariinkin otteeseen - neuvottelemassa. Itsestään selvää on – joistakin vastaväitteistäkin huolimatta – että Hitlerin turvajoukkoihin värvätty joutui vannomaan valan:

I swear to you, Adolf Hitler,
as Fuehrer and Reichs Chancellor,
loyalty, and bravery. I vow to you,
and to those you have named to command me,
obedience unto death, so help me God.

Mielenkiintoista, että juuri tämän valan takia suomalaisten natsien ei sallittu osallistua Lapin sotaan. Mutta toisaalta monet suomalaiset natsit (Itälä, Henriksson, .. Törni) taistelivat Lapissa, ja samalla polttelivat vähän Rovaniemeäkin!

Niin, ja aivan oma tarinansa on tuo ketju Eric von Rosen – Hakaristi – Karin, Karinhall ja Göring – Munchen! Tässähän oli vaikka kuinka paljon aineistoa romanttiselle TV-sarjallekin Tukholman ja Munchenin ilmapiirissä! Mikä palvonnan kohde saattoikaan Karin von Kantzow olla ei ainoastaan Göringille vaan myös muille Munchenin kansallissosialisteille:

Karinin ja Hermannin tapaaminen Rockelstadin linnassa:
http://www.rockelstad.se/ny/historia/goring.asp
Hermann palvoi vaimoaan Karinia ja rakennutti metsästysmajan, jolle antoi nimeksi Karinhall:
http://www.rockelstad.se/ny/bilder/hist_carinhall_stor.jpg

Lähteitä:
Mauno Jokipii: Panttipataljoona
Veikko Elo: Pantin lunastajat, 1993
Niilo Lappalainen: Panssarieverstin kuolema,1995
David Littlejohn: Foreign Legions of the Third Reich, 1987
Peter Abbot & Nigel Thomas: Germany's Eastern Front Allies 1941-45, 1989
Kari Kuusela & Olli Wikberg: Wikingin suomalaiset, 1996
.. ja valtavasti muuta kirjallisuutta – lähinnä ’ulkomaan’ kielillä!

lisää realismia kirjoitti:

En väittänytkään, että suomalaiset SS-pojat istuskelivat iltaisin rupattelemassa tai yleensäkään seurustelemassa Mengelen kanssa - tuskin paljon edes muidenkaan saksalaisten kanssa. Totesin vain, että palvelivat samassa SS-Waffenin Divisioonassa Ukrainassa ja Kaukasuksella. Siinä kaikki! Kaikki muu päättely on sinun omaa.

Enkä minä väittänyt, että Talvelaa ”haikailtiin .. sotasyyllisiksi”, vaan, että ”uskottiin” (tai tässä kohtaa olisi ehkä parempi sanoa ”oli pelättävissä”), että liittoutuneet tai lähinnä NL olisi vetänyt Talvelan intomielisenä Leningradin ’valtaajana’ Syvärin suunnasta, ja sitten Laatokan ns. Brazil –operaation takia sotasyyllisyysoikeuteen!

Asekätkentään liittyvät tapahtumat, Hallamaan ja Aladar Paasosen vaiheet ym. me tunnemme tänä päivänä kohtuullisen hyvin suomalaisenkin kirjallisuuden kautta. Ja luulenpa, että suurin osa suomalaisista, ainakin syvimmällä sisässään, on aina hyväksynyt asekätkennän sen ”laittomuudestakin” huolimatta. Ja sitä paitsi Hallamaa ja Paasonen taisivat oleskella lähinnä Ruotsissa ja Espanjassa.

Mutta tässä jutussahan olikin varsinaisesti kysymys ei Suomen sodanjohdon suhteesta Wehrmachtiin, Saksan puolustusvoimiin, vaan Heinrich Himmlerin johtamiin Hitlerin turvallisuudesta vastaavaan Schutzstaffel’iin (suom. suojajoukot). SS-joukot oli alun perin Kolmannen valtakunnan kansallissosialistisen puolueen puolisotilaallinen yksikkö. Ja myöhemmin sodan aikana SS oli avainroolissa hyvin tunnetuissa kansanmurhissa.

Heinricks ja Tapola ehdottelivat jo joulukuussa 1940 Norjassa saksalaisille suomalaisten värväämistä SS-joukkoihin. Ulkoministeri Ribbentroppia lukuun ottamatta harva saksalainen ”Fuhrer” kävi Suomessa vuosina 1940 – 44. Mutta Reichsführer-SS Heinrich Himmler kävi sodan aikana Suomessa pariinkin otteeseen - neuvottelemassa. Itsestään selvää on – joistakin vastaväitteistäkin huolimatta – että Hitlerin turvajoukkoihin värvätty joutui vannomaan valan:

I swear to you, Adolf Hitler,
as Fuehrer and Reichs Chancellor,
loyalty, and bravery. I vow to you,
and to those you have named to command me,
obedience unto death, so help me God.

Mielenkiintoista, että juuri tämän valan takia suomalaisten natsien ei sallittu osallistua Lapin sotaan. Mutta toisaalta monet suomalaiset natsit (Itälä, Henriksson, .. Törni) taistelivat Lapissa, ja samalla polttelivat vähän Rovaniemeäkin!

Niin, ja aivan oma tarinansa on tuo ketju Eric von Rosen – Hakaristi – Karin, Karinhall ja Göring – Munchen! Tässähän oli vaikka kuinka paljon aineistoa romanttiselle TV-sarjallekin Tukholman ja Munchenin ilmapiirissä! Mikä palvonnan kohde saattoikaan Karin von Kantzow olla ei ainoastaan Göringille vaan myös muille Munchenin kansallissosialisteille:

Karinin ja Hermannin tapaaminen Rockelstadin linnassa:
http://www.rockelstad.se/ny/historia/goring.asp
Hermann palvoi vaimoaan Karinia ja rakennutti metsästysmajan, jolle antoi nimeksi Karinhall:
http://www.rockelstad.se/ny/bilder/hist_carinhall_stor.jpg

Lähteitä:
Mauno Jokipii: Panttipataljoona
Veikko Elo: Pantin lunastajat, 1993
Niilo Lappalainen: Panssarieverstin kuolema,1995
David Littlejohn: Foreign Legions of the Third Reich, 1987
Peter Abbot & Nigel Thomas: Germany's Eastern Front Allies 1941-45, 1989
Kari Kuusela & Olli Wikberg: Wikingin suomalaiset, 1996
.. ja valtavasti muuta kirjallisuutta – lähinnä ’ulkomaan’ kielillä!

Lue lisää

suomalaisten SS-miesten sotareissuista.
Tunnen joitakin edelleen elossa olevia suomalaisia, jotka palvelivat Kaukasuksella. Eivät paljon puhu sotakokemuksistaan.
Sinällään olisi mielenkiintoista lukea näistä tapahtumista. Tietysti pitää varauksella suhtautua sotakirjoihin. Ne ovat usein aikalaisten kertomuksia ja aina ei voi olla varma kirjoittajan objektisuudesta.

lisää realismia kirjoitti:

En väittänytkään, että suomalaiset SS-pojat istuskelivat iltaisin rupattelemassa tai yleensäkään seurustelemassa Mengelen kanssa - tuskin paljon edes muidenkaan saksalaisten kanssa. Totesin vain, että palvelivat samassa SS-Waffenin Divisioonassa Ukrainassa ja Kaukasuksella. Siinä kaikki! Kaikki muu päättely on sinun omaa.

Enkä minä väittänyt, että Talvelaa ”haikailtiin .. sotasyyllisiksi”, vaan, että ”uskottiin” (tai tässä kohtaa olisi ehkä parempi sanoa ”oli pelättävissä”), että liittoutuneet tai lähinnä NL olisi vetänyt Talvelan intomielisenä Leningradin ’valtaajana’ Syvärin suunnasta, ja sitten Laatokan ns. Brazil –operaation takia sotasyyllisyysoikeuteen!

Asekätkentään liittyvät tapahtumat, Hallamaan ja Aladar Paasosen vaiheet ym. me tunnemme tänä päivänä kohtuullisen hyvin suomalaisenkin kirjallisuuden kautta. Ja luulenpa, että suurin osa suomalaisista, ainakin syvimmällä sisässään, on aina hyväksynyt asekätkennän sen ”laittomuudestakin” huolimatta. Ja sitä paitsi Hallamaa ja Paasonen taisivat oleskella lähinnä Ruotsissa ja Espanjassa.

Mutta tässä jutussahan olikin varsinaisesti kysymys ei Suomen sodanjohdon suhteesta Wehrmachtiin, Saksan puolustusvoimiin, vaan Heinrich Himmlerin johtamiin Hitlerin turvallisuudesta vastaavaan Schutzstaffel’iin (suom. suojajoukot). SS-joukot oli alun perin Kolmannen valtakunnan kansallissosialistisen puolueen puolisotilaallinen yksikkö. Ja myöhemmin sodan aikana SS oli avainroolissa hyvin tunnetuissa kansanmurhissa.

Heinricks ja Tapola ehdottelivat jo joulukuussa 1940 Norjassa saksalaisille suomalaisten värväämistä SS-joukkoihin. Ulkoministeri Ribbentroppia lukuun ottamatta harva saksalainen ”Fuhrer” kävi Suomessa vuosina 1940 – 44. Mutta Reichsführer-SS Heinrich Himmler kävi sodan aikana Suomessa pariinkin otteeseen - neuvottelemassa. Itsestään selvää on – joistakin vastaväitteistäkin huolimatta – että Hitlerin turvajoukkoihin värvätty joutui vannomaan valan:

I swear to you, Adolf Hitler,
as Fuehrer and Reichs Chancellor,
loyalty, and bravery. I vow to you,
and to those you have named to command me,
obedience unto death, so help me God.

Mielenkiintoista, että juuri tämän valan takia suomalaisten natsien ei sallittu osallistua Lapin sotaan. Mutta toisaalta monet suomalaiset natsit (Itälä, Henriksson, .. Törni) taistelivat Lapissa, ja samalla polttelivat vähän Rovaniemeäkin!

Niin, ja aivan oma tarinansa on tuo ketju Eric von Rosen – Hakaristi – Karin, Karinhall ja Göring – Munchen! Tässähän oli vaikka kuinka paljon aineistoa romanttiselle TV-sarjallekin Tukholman ja Munchenin ilmapiirissä! Mikä palvonnan kohde saattoikaan Karin von Kantzow olla ei ainoastaan Göringille vaan myös muille Munchenin kansallissosialisteille:

Karinin ja Hermannin tapaaminen Rockelstadin linnassa:
http://www.rockelstad.se/ny/historia/goring.asp
Hermann palvoi vaimoaan Karinia ja rakennutti metsästysmajan, jolle antoi nimeksi Karinhall:
http://www.rockelstad.se/ny/bilder/hist_carinhall_stor.jpg

Lähteitä:
Mauno Jokipii: Panttipataljoona
Veikko Elo: Pantin lunastajat, 1993
Niilo Lappalainen: Panssarieverstin kuolema,1995
David Littlejohn: Foreign Legions of the Third Reich, 1987
Peter Abbot & Nigel Thomas: Germany's Eastern Front Allies 1941-45, 1989
Kari Kuusela & Olli Wikberg: Wikingin suomalaiset, 1996
.. ja valtavasti muuta kirjallisuutta – lähinnä ’ulkomaan’ kielillä!

Lue lisää

"En väittänytkään, että suomalaiset SS-pojat istuskelivat iltaisin rupattelemassa tai yleensäkään seurustelemassa Mengelen kanssa - tuskin paljon edes muidenkaan saksalaisten kanssa. Totesin vain, että palvelivat samassa SS-Waffenin Divisioonassa Ukrainassa ja Kaukasuksella. Siinä kaikki! Kaikki muu päättely on sinun omaa."

Helposti vain herää kysymys, miksi moinen asia on ylipäätään tuotu esiin, kun sillä ei ole mitään relevanssia itse viestin asian kanssa. No, se siitä.

"Ja sitä paitsi Hallamaa ja Paasonen taisivat oleskella lähinnä Ruotsissa ja Espanjassa."

Totta, näinpä olikin. Yhtä kaikki suomalaisia SS-miehiä en tiedä Etelä-Amerikkaan mainittavasti muuttaneen, vaikka Suomen omituinen suhtautuminen huomioon ottaen se olisi ollut ymmärrettävää.

"Mielenkiintoista, että juuri tämän valan takia suomalaisten natsien ei sallittu osallistua Lapin sotaan."

Tarkoitatko, että suomalaiset SS-vapaaehtoiset olivat natseja? Lienen ymmärtänyt väärin kirjoituksesi...