Jotkut kohdistavat sääliänsä ulkomaalaisia kohtaan Suomessa sen takia, että heitä syrjitään, halveksutaan ja hakataan pelkästään ihonvärinsä, ulkoisen olemuksensa tai synnyinmaansa vuoksi. On totta, että heitä on kohdeltu kaltoin (joskin, en tiedä onko se ollut kokonaan aiheetonta kohtelua). On totta, että he saattavat tuntea itsensä syrjääntyneiksi ja on totta, että he saattavat tuntea, etteivät kuulu tähän yhteisöön.
Minun tilanteeni on mielestäni pahempi.
Ulkomaalaiset kuuluvat edes jonnekin (omaan kotimaahansa), heillä on paikka jonne palata jos olot Suomessa eivät miellytä. Paikka jonne palata, jos he haluavat kokea taas olevansa osa jotakin suurta.
Mutta.
Minä pelkästään näytän ulkomaalaiselta. Kielsin sen aikoinani, mutta karu totuus on syöksynyt tietoisuuteeni salaman tavoin aivan liian monta kertaa. Ensin ajattelin, että ei siitä ole vaivaa, mutta toisin on totuus. Suomi on yleistettynä rasistinen kansa. Saan kokoajan, kaikkialla, aina syrjintää, halveksuntaa ja ns. pahoja silmiä sekä kuiskintaa osakseni. Kaikki luuloni eivät johdu vainoharhaisuudestani - erinäiset ihmiset (jotka ovat kehdanneet) ovat viitanneet suoraan "ulkomaalaisuuteeni", ja jos kävelisin iltaisin pitkin Helsingin keskustan tai Järvenpään katuja, saisin todennäköisesti turpaani alta aikayksikön.
Miksikö tilanteeni sitten on pahempi kuin todellisten ulkomaalaisten? No minäpä kerron:
Kuten jo sanoin, ulkomaalaisillahan on se kotimaa, johon palata, mutta koska tietääkseni olen suomalaissyntyinen, ei minulla ole mitään maankolkkaa tai vastaavaa, jossa olisi kaltaisiani ja joiden pariin voisin "palata". Tästä päästään siihen pisteeseen, etten kuulu yhtään minnekään, olen aina kummajainen, aina outo ja erilainen huonolla tavalla. Jopa kehitysvammaisilla on kaltaisiaan kohtalotovereita. Minulla ei ainuttakaan.
Tämä tilanne saa minut turhautumaan, masentumaan, ahdistumaan ja kokemaan sanoinkuvaamatonta vihaisuutta kaikkea kohtaan. En todella tiedä mitä tekisin. Jos muuttaisin ulkomaille, siellä olisi sama juttu, ainoana erotuksena se, etten osaisi sen hetkisen maani kieltä yhtä sujuvasti kuin tämän.
Kun joku kysyy olenko suomalainen, vastaan "en tiedä".
En edes tiedä, onko perhe omani, vai olenko vain äpärä tai vieras "kodissani".
Siis mitä minun pitäisi tehdä, jotta minut hyväksyttäisiin edes jossain.
Tämä ongelma tulee aina vastaan, se kalvaa aina mieltäni, kuolemaani saakka. En tule koskaan pääsemään siitä yli enkä liioin eroon.
Onko täällä muita joilla on samankaltainen tilanne?
Minun tilanteeni on mielestäni pahempi.
Ulkomaalaiset kuuluvat edes jonnekin (omaan kotimaahansa), heillä on paikka jonne palata jos olot Suomessa eivät miellytä. Paikka jonne palata, jos he haluavat kokea taas olevansa osa jotakin suurta.
Mutta.
Minä pelkästään näytän ulkomaalaiselta. Kielsin sen aikoinani, mutta karu totuus on syöksynyt tietoisuuteeni salaman tavoin aivan liian monta kertaa. Ensin ajattelin, että ei siitä ole vaivaa, mutta toisin on totuus. Suomi on yleistettynä rasistinen kansa. Saan kokoajan, kaikkialla, aina syrjintää, halveksuntaa ja ns. pahoja silmiä sekä kuiskintaa osakseni. Kaikki luuloni eivät johdu vainoharhaisuudestani - erinäiset ihmiset (jotka ovat kehdanneet) ovat viitanneet suoraan "ulkomaalaisuuteeni", ja jos kävelisin iltaisin pitkin Helsingin keskustan tai Järvenpään katuja, saisin todennäköisesti turpaani alta aikayksikön.
Miksikö tilanteeni sitten on pahempi kuin todellisten ulkomaalaisten? No minäpä kerron:
Kuten jo sanoin, ulkomaalaisillahan on se kotimaa, johon palata, mutta koska tietääkseni olen suomalaissyntyinen, ei minulla ole mitään maankolkkaa tai vastaavaa, jossa olisi kaltaisiani ja joiden pariin voisin "palata". Tästä päästään siihen pisteeseen, etten kuulu yhtään minnekään, olen aina kummajainen, aina outo ja erilainen huonolla tavalla. Jopa kehitysvammaisilla on kaltaisiaan kohtalotovereita. Minulla ei ainuttakaan.
Tämä tilanne saa minut turhautumaan, masentumaan, ahdistumaan ja kokemaan sanoinkuvaamatonta vihaisuutta kaikkea kohtaan. En todella tiedä mitä tekisin. Jos muuttaisin ulkomaille, siellä olisi sama juttu, ainoana erotuksena se, etten osaisi sen hetkisen maani kieltä yhtä sujuvasti kuin tämän.
Kun joku kysyy olenko suomalainen, vastaan "en tiedä".
En edes tiedä, onko perhe omani, vai olenko vain äpärä tai vieras "kodissani".
Siis mitä minun pitäisi tehdä, jotta minut hyväksyttäisiin edes jossain.
Tämä ongelma tulee aina vastaan, se kalvaa aina mieltäni, kuolemaani saakka. En tule koskaan pääsemään siitä yli enkä liioin eroon.
Onko täällä muita joilla on samankaltainen tilanne?
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Jotkut kohdistavat sääliänsä ulkomaalaisia kohtaan Suomessa sen takia, että heitä syrjitään, halveksutaan ja hakataan pelkästään ihonvärinsä, ulkoisen olemuksensa tai synnyinmaansa vuoksi."
Ei, vaan ulkomaalaisia 'syrjitään' käyttäytymisen vuoksi. Kuinka paljon pigmenttiä ihosi erittää, miten pukeudut tai missä olet syntynyt ovat varsin toissijaisia seikkoja. Ne ovat tekosyitä, ettei tarvitsisi ottaa kissaa pöydälle. Se kissa on henkinen rodullinen perimä.
Rasistit pilaa Suomen = Ovat isänmaanpettureita!
oon itsekin ulkomaalainen ja lapsesta saakka oon liikkunut suomalaisten seurassa ja aina syrjitty ja häpesin niin paljon että olen ulkomaalainen... mut vuosi sitten muuti kun tutustuin itse ulkomaalaisiin nykyään oon oma itseni ja olen ylpeä että oon ulkomaalainen suosittelen et itekkin voisit tutustu ulkomaalaisiin paljon rennompaa porukkaa ;)
ulkomaalaiselta? mustat hiukset ja ruskeat silmät? ihosi on hieman tummempi?
Ruskeat hiukset ja tumman ruskeat silmät - ihonväri ei ole tummempi, vaan pikemminkin todella vaalea. En rusketu helposti.
Lähinnä silmät - jotka ovat normaalia "suppeammat" saavat minut näyttämään aasialaiselta. Kuin siristäisin silmiäni koko ajan - ovat kuin mantelit.
Olen keskipitkä (186 cm) jos se johonkin jotakin vaikuttaa.
Minua ei yhdistetä yleensä mihinkään yhteen tiettyyn maahan - paitsi Kiinaan ja Japaniin, koska kun ihmiset ajattelevat Aasian maita, niin nuo tulevat useimmiten ensimmäisenä mieleen.
Minua on luultu kiinalaiseksi, japanilaiseksi, vietnamilaiseksi, thaimaalaiseksi, korealaiseksi, ruotsalaiseksi, virolaiseksi, venäläiseksi, indonesialaiseksi, eskimoksi ja vaikka miksi muuksi.
:((
Suomi mätänee. Rasismi mädäntää Suomen rakenteita. Ihmiset jotka ovat täynnä ennakoluuloja tiedon sijaan -jackass duuksionit -valtaavat maan. Ei tilaa ajatustoiminnalle...