Lebensraumia

Saksan logiikka omalle itälaajentumiselleen oli täsmälleen sama kuin Helsingin: elintilan, lebensraumin, hankkiminen.


Valloittajat tulevat aina vapauttajina.

Itälaajentujia yhdistää vahva usko siihen, että uudet hallitsijat pystyvät hallitsemaan liitetyn alueen asioita paremmin kuin entiset hallitsijat. Valtaajat tulevat aina vapauttajina.

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jan Vapaavuori esittelivät Sipoo-näkemyksiään viime lauantain Pressossa.

"Tämä ei ole ryöstö", toteaa Pajunen jutun otsikossa, mikä saa lukijan helposti ajattelemaan, että tämä on ryöstö.

Pajunen on vakuuttanut, että Helsingillä ei ole muita aluevaatimuksia (jos ei oteta huomioon sitä pientä osaa Vantaasta, jonka Helsinki haluaa samassa paketissa Sipoon kanssa).

Samalla tapaa Adolf Hitler vakuutti, että Sudeettialue oli hänen viimeinen alueellinen vaatimuksensa Euroopassa.

"Onko 18 000 sipoolaisen näkökulma tärkeämpi kuin yli miljoonan muun ihmisen", kysyy puolestaan Vapaavuori, ikään kuin hänellä olisi valtakirja myös espoolaisilta, vantaalaisilta ja kaikilta muiltakin lähiseutujen asukkailta.

Kun Hermann Göring perusteli Nürnbergin puoluekokouksessa Sudeettialueen liittämistä Saksaan, hän käytti samanlaista argumentointia: "Mitätön osa Euroopasta (Tshekkoslovakia) ahdistelee ihmiskuntaa."

Logiikka on se, että vähemmistöön kuuluvien yksilöiden oikeudet ovat vähäisempiä kuin enemmistöön kuuluvien yksilöiden.

Tässä ei tietenkään ole tarkoitus rinnastaa Vapaavuorta Göringiin tai Pajusta Hitleriin. Se olisi liioittelevaa ja loukkaavaa.

Mutta ihmiset ovat ihmisiä. Heillä on samat aivot ja sama logiikka käytössä, käsittelivät he sitten pieniä tai isoja kohtaloita.

Sipoolaiset ymmärrettävästi vastustavat alueidensa liittämistä Helsinkiin, ihan niin kuin tshekkoslovakialaiset aikoinaan. Mutta kummassakin tapauksessa asioista on päätetty isommissa pöydissä, ilman tšekkejä ja sipoolaisia.

Helsingin takuumiehiksi on puhuttu ministerit Heinäluoma (Helsinki), Manninen (Tornio) ja Vanhanen (Nurmijärvi).

Tshekkoslovakian kohtalosta taas päättivät Saksan kanssa ministerit Chamberlain (Britannia) ja Daladier (Ranska) sekä johtaja Mussolini (Italia).

Mussolini muuten esitti "sovitteluehdotuksen", joka hyväksyttiin. Todellisuudessa ehdotus oli Saksan ulkoministeriön laatima. Mussolini toimi vain bulvaanina, ja Chamberlain ja Daladier nielaisivat syötin.

Jännä nähdä, millaisia ja kenen laatimia sovitteluehdotuksia Sipoo-neuvotteluihinkin vielä tuodaan.

Kun Saksa oli aloittanut Tshekkoslovakian silpomisen, Unkari ja Puola riensivät haaskalle vaatimaan omaa osaansa.

Miten käy Sipoon? Esittävätkö nopeasti kasvavat ja pinta-alaltaan ahtaaksi käyvät Kerava ja Järvenpää omia oikeutettuja aluevaatimuksiaan?

Stalin piirsi jatkosodan jälkeen Enson paperitehtaat Neuvostoliiton puolelle rajaa.

Helsinki puolestaan on piirtänyt hyvätuloisten asuinalueiden lisäksi myös Ingmanin tehtaat Helsinkiin. Näin Helsinki saisi sitä teollisuutta, jota se ei takavuosina suostunut millään päästämään rajojensa sisäpuolelle.

Helsingin logiikalla esimerkiksi Monacolla olisi täysi syy vaatia alueita Ranskalta, joka ei ole osannut kaavoittaa Välimeren rantaa yhtä tehokkaasti kuin Monacon ruhtinaat.