Suomi on hyvinvointivaltio, Suomi on rikas, rikkaampi kuin koskaan historiansa aikana. Kun miettii kuinka hyvin asiat Suomessa noin yleensä on niin ei pitäisi valittaa. Kiitos rauhan ja viisauden aikoja jonka pohjalle on voitu rakentaa hyvä yhteiskunta.
Nyt tuntuu kuitenkin että vaikka vaurautta ja hyvinvointia maassamme onkin kosolti, on sen jakautuminen epätasaista. On päivänselvää että ei ole tarkoituskaan saada kaikille sama elintaso mutta töitä on siltikin. Alueellisesti katseltuna voi selkeästi sanoa että suurin vauraus on pakkaantunut suuriin kasvukeskuksiin ja pääkaupunkiseudulle. Maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla eletään ikäänkuin pysähtyneisyyden ja takapakin aikoja. Väestön määrä pienenee lähes poikkeuksetta ja sitä myöten luonnollinen talouden positiivinen kierre ei toimi. Mitä tälle voitaisiin tehdä? Olen monesti miettinyt keinoja joita hallitus käyttää eri tahojen tukemiseen ja miten ne uppoavat kuin kuuma veitsi margariiniin. Eli onko tuilla ja avustuksilla todellista vaikutusta vai meneekö kaikki apu liian nopeasti systeemin eli yhteiskunnan koneiston läpi, näin kartuttaen pääasiassa vain hyvätuloisten tilipussia ja yhteiskunnan ravintoketjun jo huipulla olevien hyvinvointia.
Raha on tärkeää ja sitä pitää olla jotta selviää jpkapäiväisestä elämästä sen olen oppinut. Täällä pohjoisen perukoilla raha vaan tuntuu olevan todella tiukassa. On ikäänkuin tunnelma jossa olisimme ikäänkuin alkutuottajia jotka eivät tienaa ja ne hyödyn kerääjät olisivat, ja mielestäni ovatkin, juuri näissä suurissa keskuksissa. Isojen keskusten ihmisillä tuntuu olevan paremmat palkat ja toimeentulo yleensä. Heillä vetureina toimii nämä todella rikkaat jotka pikkuhiljaa nostavat keskituloistenkin ansioita ylös. No näillä pikkupaikkakunnilla ei näitä vetureita juuri ole ja niimpä tuntuukin että täällä jäädän jälkeen. Eteläsuomi ja kasvukeskukset nostavat inflaation tavoin hintoja ja ns. köyhät seudut eivät pysy palkkakehityksineen ja ansiotason nousuineen perässä, tapahtuu liian paljon liian nopeasti.
Kaikkien etu varmasti on että Suomi pysyisi edes asuttununa tällätavoin missä nyt mennään. Ei ole mahdollista asuttaa koko kansaa pelkkiin suuriin kaupunkeihin ja niiden liepeille. Kaikki eivät halua suuriin paikkoihin vaikka talous niin määräisikin. Yhteiskunnan menot varmasti pienenisivät jos kaikki palvelut saataisiin puristettua suuriin yksiköihin. Mitäpä sen jälkeen? Kehitys ajaisi jälleen asioita ja tarpeita johonkin suuntaan ja nykykokemuksilla tiedämme että säästöt ja karsimiset ovat se taikakeino johon turvaudutaan.
Mitkä olisivat ne lääkkeet millä kehitysalueiden Suomea voitaisiin auttaa jotta ihmisten hyvinvointi pysyisi tai jopa paranisi? Millä saataisiin syrjäseutujen työllisyys nousuun tai edes pidettyä nykyisellään? Mielestäni keinoina voitaisiin käyttää avustusten ja suoran rahallisen tuen sijaan tehdyn työn arvon, rahallisen ja arvollisen, nostamista. Verotusta voitaisiin keventää, työnantajien työllistämiskustannuksia pienentää jos työllistämistä tapahtuu. Onko edes oikein että verotus on samalla tasolla eri puolella maata missä palvelut ovat niin ääripäissä toisistaan kuin vain nykysuomessa olla voi. Kaupungeissa on kaikki mitä vaan olla voi. Pääkaupunkiseudulla vieläpä kansallisen luokan kulttuuritarjonta päälle. Sitä kun vertaa pienten alueiden tarjontaan joka monesti rajoittuu pelkästään kauppoihin terveyskeskukseen kirjastoon ja huoltoasemiin jopa kenties jonkin tason elokuvateatteriin, on ero aivan järkyttävä. Lisätään vielä pitkät kulkumatkat ja julkisten kulkuneuvojen totaalinen puuttuminen, niin herää kysymys miksi täällä pohjoisessa edes tarvii maksaa veroja ollenkaan, verrattuna siihen etelän serkkuun.
Elämässä on monenlaisia arvoja ja kaikkea ei voi mitata rahassa, mutta jos taloudellisen toimeentulon mahdollisuudet koko ajan heikkenevät niin myös kurjuus valtaa alaa ja jopa alakulo vie mennessään. Perheen turvallisuus on pienillä paikkakunnilla varmasti parempaa, ovet voi jättää jopa lukitsematta samoin autonovet jne.
Elämä on ja kellokin käy, taidan lähteä nukkumaan.
Nyt tuntuu kuitenkin että vaikka vaurautta ja hyvinvointia maassamme onkin kosolti, on sen jakautuminen epätasaista. On päivänselvää että ei ole tarkoituskaan saada kaikille sama elintaso mutta töitä on siltikin. Alueellisesti katseltuna voi selkeästi sanoa että suurin vauraus on pakkaantunut suuriin kasvukeskuksiin ja pääkaupunkiseudulle. Maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla eletään ikäänkuin pysähtyneisyyden ja takapakin aikoja. Väestön määrä pienenee lähes poikkeuksetta ja sitä myöten luonnollinen talouden positiivinen kierre ei toimi. Mitä tälle voitaisiin tehdä? Olen monesti miettinyt keinoja joita hallitus käyttää eri tahojen tukemiseen ja miten ne uppoavat kuin kuuma veitsi margariiniin. Eli onko tuilla ja avustuksilla todellista vaikutusta vai meneekö kaikki apu liian nopeasti systeemin eli yhteiskunnan koneiston läpi, näin kartuttaen pääasiassa vain hyvätuloisten tilipussia ja yhteiskunnan ravintoketjun jo huipulla olevien hyvinvointia.
Raha on tärkeää ja sitä pitää olla jotta selviää jpkapäiväisestä elämästä sen olen oppinut. Täällä pohjoisen perukoilla raha vaan tuntuu olevan todella tiukassa. On ikäänkuin tunnelma jossa olisimme ikäänkuin alkutuottajia jotka eivät tienaa ja ne hyödyn kerääjät olisivat, ja mielestäni ovatkin, juuri näissä suurissa keskuksissa. Isojen keskusten ihmisillä tuntuu olevan paremmat palkat ja toimeentulo yleensä. Heillä vetureina toimii nämä todella rikkaat jotka pikkuhiljaa nostavat keskituloistenkin ansioita ylös. No näillä pikkupaikkakunnilla ei näitä vetureita juuri ole ja niimpä tuntuukin että täällä jäädän jälkeen. Eteläsuomi ja kasvukeskukset nostavat inflaation tavoin hintoja ja ns. köyhät seudut eivät pysy palkkakehityksineen ja ansiotason nousuineen perässä, tapahtuu liian paljon liian nopeasti.
Kaikkien etu varmasti on että Suomi pysyisi edes asuttununa tällätavoin missä nyt mennään. Ei ole mahdollista asuttaa koko kansaa pelkkiin suuriin kaupunkeihin ja niiden liepeille. Kaikki eivät halua suuriin paikkoihin vaikka talous niin määräisikin. Yhteiskunnan menot varmasti pienenisivät jos kaikki palvelut saataisiin puristettua suuriin yksiköihin. Mitäpä sen jälkeen? Kehitys ajaisi jälleen asioita ja tarpeita johonkin suuntaan ja nykykokemuksilla tiedämme että säästöt ja karsimiset ovat se taikakeino johon turvaudutaan.
Mitkä olisivat ne lääkkeet millä kehitysalueiden Suomea voitaisiin auttaa jotta ihmisten hyvinvointi pysyisi tai jopa paranisi? Millä saataisiin syrjäseutujen työllisyys nousuun tai edes pidettyä nykyisellään? Mielestäni keinoina voitaisiin käyttää avustusten ja suoran rahallisen tuen sijaan tehdyn työn arvon, rahallisen ja arvollisen, nostamista. Verotusta voitaisiin keventää, työnantajien työllistämiskustannuksia pienentää jos työllistämistä tapahtuu. Onko edes oikein että verotus on samalla tasolla eri puolella maata missä palvelut ovat niin ääripäissä toisistaan kuin vain nykysuomessa olla voi. Kaupungeissa on kaikki mitä vaan olla voi. Pääkaupunkiseudulla vieläpä kansallisen luokan kulttuuritarjonta päälle. Sitä kun vertaa pienten alueiden tarjontaan joka monesti rajoittuu pelkästään kauppoihin terveyskeskukseen kirjastoon ja huoltoasemiin jopa kenties jonkin tason elokuvateatteriin, on ero aivan järkyttävä. Lisätään vielä pitkät kulkumatkat ja julkisten kulkuneuvojen totaalinen puuttuminen, niin herää kysymys miksi täällä pohjoisessa edes tarvii maksaa veroja ollenkaan, verrattuna siihen etelän serkkuun.
Elämässä on monenlaisia arvoja ja kaikkea ei voi mitata rahassa, mutta jos taloudellisen toimeentulon mahdollisuudet koko ajan heikkenevät niin myös kurjuus valtaa alaa ja jopa alakulo vie mennessään. Perheen turvallisuus on pienillä paikkakunnilla varmasti parempaa, ovet voi jättää jopa lukitsematta samoin autonovet jne.
Elämä on ja kellokin käy, taidan lähteä nukkumaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
menen nukkumaan...zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz.