Vapauden laki
Monet uskonnon opettajat väittävät, että Kristus kuolemallaan kumosi lain. Jotkut kuvaavat sen raskaaksi ikeeksi ja esittävät lain "orjuuden" vastakohtana evankeliumin "vapauden". Mutta profeetat ja apostolit eivät suhtautuneet tällä tavalla Jumalan pyhään lakiin. Daavid sanoi: "Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää, ja siksi voin kulkea kevein askelin." Apostoli Jaakob kutsui
dekalogia vapauden täydelliseksi laiksi. Jos laki olisi voitu muuttaa tai panna syrjään, Kristuksen ei olisi tarvinnut kuolla pelastaakseen ihmiset synnin rangaistukselta. Jumalan Poika tuli tekemään lakinsa "suureksi" ja "loistavaksi". Hän sanoi: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan." "Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto." Itsestään hän totesi: "Jumalan, minä täytän mielelläni tahtosi, sinun lakisi on minun sydämessäni."
Jumalan laki on muuttumaton. Se on säätäjänsä luonteen ilmaus. Jumala on rakkaus ja hänen lakinsa on rakkaus. Rakkaus "toteuttaa koko lain". Psalmista sanoo: "Sinun lakisi on totuus"; "käskysi ovat hyvät ja oikeat". Paavali vakuuttaa: "Laki itse on silti pyhä, ja käsky on. pyhiä, oikea ja hyvä. " Tällaisen lain täytyy olla yhtä pysyvä kuin säätäjänsä.
Kääntymyksen ja pyhityksen tehtävänä on sovittaa ihmiset Jumalan kanssa saattamalla heidät sopusointuun häiden lakinsa periaatteiden kanssa. Alussa ihminen ja Jumalan laki olivat täydellisessä sopusoinnussa. Mutta synti vieraannutti ihmisen Luojastaan. Hänen sydämensä soti Jumalan lakia vastaan. "Lihan pyrkimykset sotivat jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin, eivätkä voikaan alistua." Mutta "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa", jotta ihminen. voisi tulla sovitetuksi jumalan kanssa ja päästä jälleen sopusointuun. Luojansa kanssa. Tämä muutos on uudestisyntyminen, jota ilman kukaan "ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa".
Synnintunto
Ensimmäinen askel sovituksessa Jumalan kanssa on synnintunto. "Synti merkitsee Jumalan lain rikkomista. " "Lain, tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti
on.” Nähdäkseen syyllisyytensä syntisen tulee testata luonnettaan Jumalan peilillä, joka osoittaa vanhurskaan luonteen täydellisyyden ja auttaa häntä havaitsemiaan oman luonteensa puutteet.
Laki paljastaa ihmiselle hänen syntinsä mutta ei tarjoa parannuskeinoa. Se vakuuttaa, että kuolema on rikkojan osa. Kristuksen evankeliumi yksin voi vapauttaa hänet synnin tuomiosta ja saasteesta. Hänen on kaduttava Jumalan edessä, jonka lakia hän on rikkonut, ja uskottava Kristuksen sovitusuhriin. Näin hän saa anteeksi "menneen ajan synnit" ja hänestä tulee Jumalan lapsi.
Saako hän nyt rikkoa vapaasti Jumalan lakia? Paavali sanoo: "Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo." "Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?" Johannes vakuuttaa: "Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa." Uudestisyntymisessä sydän saatetaan sopusointuun Jumalan ja hänen lakinsa kanssa. Kun tämä muutos on tapahtunut syntisessä, hän on siirtynyt kuolemasta elämään, synnistä ja kapinasta kuuliaisuuteen ja uskollisuuteen. Vanha elämä on päättynyt; uusi sovinnon, uskon ja rakkauden elämä on alkanut. Silloin "meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus". Ihmisen asenteeksi tulee: "Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin."
Ilman lakia ihmisillä ei ole todellista synnintuntoa eikä parannuksen tarvetta. He eivät ymmärrä tarvitsevansa Kristuksen veren sovitusta. Pelastustoivo otetaan vastaan ilman perusteellista sydämen muutosta ja elämän uudistusta. Siksi kääntymykset ovat usein pinnallisia, ja seurakuntaan liittyy paljon sellaisia,
jotka eivät ole koskaan yhdistyneet Kristukseen.
Monet uskonnon opettajat väittävät, että Kristus kuolemallaan kumosi lain. Jotkut kuvaavat sen raskaaksi ikeeksi ja esittävät lain "orjuuden" vastakohtana evankeliumin "vapauden". Mutta profeetat ja apostolit eivät suhtautuneet tällä tavalla Jumalan pyhään lakiin. Daavid sanoi: "Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää, ja siksi voin kulkea kevein askelin." Apostoli Jaakob kutsui
dekalogia vapauden täydelliseksi laiksi. Jos laki olisi voitu muuttaa tai panna syrjään, Kristuksen ei olisi tarvinnut kuolla pelastaakseen ihmiset synnin rangaistukselta. Jumalan Poika tuli tekemään lakinsa "suureksi" ja "loistavaksi". Hän sanoi: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan." "Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto." Itsestään hän totesi: "Jumalan, minä täytän mielelläni tahtosi, sinun lakisi on minun sydämessäni."
Jumalan laki on muuttumaton. Se on säätäjänsä luonteen ilmaus. Jumala on rakkaus ja hänen lakinsa on rakkaus. Rakkaus "toteuttaa koko lain". Psalmista sanoo: "Sinun lakisi on totuus"; "käskysi ovat hyvät ja oikeat". Paavali vakuuttaa: "Laki itse on silti pyhä, ja käsky on. pyhiä, oikea ja hyvä. " Tällaisen lain täytyy olla yhtä pysyvä kuin säätäjänsä.
Kääntymyksen ja pyhityksen tehtävänä on sovittaa ihmiset Jumalan kanssa saattamalla heidät sopusointuun häiden lakinsa periaatteiden kanssa. Alussa ihminen ja Jumalan laki olivat täydellisessä sopusoinnussa. Mutta synti vieraannutti ihmisen Luojastaan. Hänen sydämensä soti Jumalan lakia vastaan. "Lihan pyrkimykset sotivat jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin, eivätkä voikaan alistua." Mutta "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa", jotta ihminen. voisi tulla sovitetuksi jumalan kanssa ja päästä jälleen sopusointuun. Luojansa kanssa. Tämä muutos on uudestisyntyminen, jota ilman kukaan "ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa".
Synnintunto
Ensimmäinen askel sovituksessa Jumalan kanssa on synnintunto. "Synti merkitsee Jumalan lain rikkomista. " "Lain, tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti
on.” Nähdäkseen syyllisyytensä syntisen tulee testata luonnettaan Jumalan peilillä, joka osoittaa vanhurskaan luonteen täydellisyyden ja auttaa häntä havaitsemiaan oman luonteensa puutteet.
Laki paljastaa ihmiselle hänen syntinsä mutta ei tarjoa parannuskeinoa. Se vakuuttaa, että kuolema on rikkojan osa. Kristuksen evankeliumi yksin voi vapauttaa hänet synnin tuomiosta ja saasteesta. Hänen on kaduttava Jumalan edessä, jonka lakia hän on rikkonut, ja uskottava Kristuksen sovitusuhriin. Näin hän saa anteeksi "menneen ajan synnit" ja hänestä tulee Jumalan lapsi.
Saako hän nyt rikkoa vapaasti Jumalan lakia? Paavali sanoo: "Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo." "Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?" Johannes vakuuttaa: "Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa." Uudestisyntymisessä sydän saatetaan sopusointuun Jumalan ja hänen lakinsa kanssa. Kun tämä muutos on tapahtunut syntisessä, hän on siirtynyt kuolemasta elämään, synnistä ja kapinasta kuuliaisuuteen ja uskollisuuteen. Vanha elämä on päättynyt; uusi sovinnon, uskon ja rakkauden elämä on alkanut. Silloin "meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus". Ihmisen asenteeksi tulee: "Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin."
Ilman lakia ihmisillä ei ole todellista synnintuntoa eikä parannuksen tarvetta. He eivät ymmärrä tarvitsevansa Kristuksen veren sovitusta. Pelastustoivo otetaan vastaan ilman perusteellista sydämen muutosta ja elämän uudistusta. Siksi kääntymykset ovat usein pinnallisia, ja seurakuntaan liittyy paljon sellaisia,
jotka eivät ole koskaan yhdistyneet Kristukseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja paikkamme siinä. Syventää armonkäsitteen Kristuksessa mittaamattomaksi, että tällaisena saan jättää kaikkeni Hänen käsiinsä. Siihen en voi lisätä mitään.