Olen jo käynyt laitattamassa silikonit, käynyt silottamassa niiden arpia, nyt menen hankkiutumaan eroon reisien sisäpinnoista, vatsasta ja kyljistä. Olenko jo hullu, vai haluanko vain olla sinut kroppani kanssa? Kuinka pitkälle voi mennä, koska on mennyt liian pitkälle, eikä eläkään enää omassa kropassa vaan tehdyssä sellaisessa?
Pyrinkö
Täydellisyyteen?
7752
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
joillakin on varaa tollaseen? eiks toi ole aivan hirveen kallista? eiks siihen mene kaikki rahat?
Suomalaiset maksavat omistusasuntonsa lainan korkoja helposti kymmenkertaisen määrän, mitä kropan kuntoon laittaminen maksaa. Hienon asunnon pankkikorolla ei paranneta seksielämää, mutta hyvällä kropalla kyllä. Pankkikoroilla maksetaan vain pankin työntekijöiden palkat ja ylläpitokulut. Turhaa ylläpitää kulissia jos ei näytä kauniilta. Sama kuin kaljamahaiset papat, jotka ajavat Ferraria.
Siihen on sinua tuntemattoman ihmisen mahdoton vastata. Sinun on mietittävä itse.
Muuten, oletko tehnyt kaikkesi liikunnallisesti päästäksesi eroon ylimääräisestä rasvasta? Mielestäni rasvaimu on vasta viimeinen keino.
Olen pähkäillyt saman asian kanssa ja tullut siihen tulokseen, että jos en aikoinaan olisi antanut "pirulle pikkurilliä" eli mennyt laitattamaan implantteja osaisin kenties suhtautua vartalooni eritavalla. Nyt olen joutunut kierteeseen, virheitä löytyy aina tai ainakin jotakin pikkuparanneltavaa. On kiristelty reisiä ja pakaroita yms.
Nyt päätin tehdä asialle stopin. Olisi nimittäin ollut ajankohtaista käydä kiristämässä imetyksestä rupsahtaneita rintoja (siis on implantit) ja päätin, että nyt riittää. En tiedä olenko samaa mieltä enää vuodenkaan päästä, mutta elämässä on nyt muutakin ajateltavaa kuin oman kroppansa ympärillä pörrääminen. Minulla tuntui ennen olevan turhaa aikaa, jota narsistisesti käytin oman kehoni tarkkailemiseen, nyt minulla on lapsi jonka kanssa saan viettää aikaa 24/7 ja minusta tämä on paljon terveempää. Lapsen/lasten kasvaessa aion purkaa tarmoni vaikkapa opiskeluun, en edelleenkään kehoni rupsahtaneisiin kohtiin.
on laitettu vain silikonit enkä todellakaan muihin leikkauksiin havittele. En ole muutenkaan täydellinen enkä sitä haekkaan, halusin vain tissit enkä muuta. Mitä siitä jos muualla on vähän löysää tai jokin paikka repsottaa. Tissit vain halusin. Tässä mun oma mielipide itsestäni.
-minä-
Joo näin se taitaa mullakin olla. Mut ennenkuin on miestä tai lasta, niin kiinnittää huomiota vain omaan kroppaan.
Mulla ei ole lasta eikä miestäkään, mutta onneksi elämäni pyörii paljon muidenkin kuin ulkonäköasioiden ympärillä. Tietysti haluan näyttää viehättävältä (niin ja kyllä näytänkin):). Suon jokaiselle oikeuden ja ilon parantaa ulkonäköään niin kampaajalla käymällä, meikkaamalla tai vaikkapa plastiikkakirurgian avulla, ja vieläpä ilman, että tarvitsisi tuntea itseään itsekkääksi tms. Ihmiset nyt vaan haluaa elämässään eri asioita.