Evoluutioteorian vastustajat

Aika takapajuista tuo ajattelu on. Darwin oli fiksu jo tuohon maailman aikaan, fiksumpi kuin moni muu tänä päivänä, atomiaikana. Kaikesta luonnossa näkyy tuo kehitys. Mitä tuota kieltämään! Eläimiä olemme eläinten joukossa.

Ei olisi mikään ihme, että Usassa alettaisiin poltamaan noitia roviolla ja viettämään julkisia hirttajäisiä, niin pimeää jengiä siellä on.
Kuolematuomioitakin on vain Usan kaltaisissa sivistymättömissä maissa.

...tieteelliset käsitykset ja teoriat on tarpeen uudistaa, kuten moniin virheellisiin uskomuksiin perustuva uskonnollinen fundamentalismikin.

Minusta taas evoluutioTEORIAAN sokeasti uskovat ja teoriaa FAKTANA pitävät ovat pelkästään hupsuja löyhäpäitä jotka hakevat TEORIASTA itselleen uskonnolisluonteista tukea.

Ukkeli telkussa honotti niska nykien ja posket punaa hehkuen, että evoluutioteoriasta on todistettu 99%. Totta ehkä mutta koko tuo 99%.n osuus teoriasta on ihmisen itsensä keksintöä, sepittämäänsä tarinaa jonka hän todistaa sopivilla sepitelmillä.

Se 1% prosentti jota ei ole selvitetty eikä todistettu sisältää tärkeimmän. Mistä elämä tuli maapallolle ja miten se kehittyi ja monimuotoistui. Arvuutuksia asiasta evoluutioteoria sisältää mutta ei ensimmäistäkään todistetta. Tämä puuttuva osuus on itseasiassa koko arvoituksen ratkaisu. Joutavia tarinoita voidaan sepitellä miten paljon tahansa ja niitä voidaan tieteellisesti todistella mutta peruskysymys jää silti vaille vastausta, ainakin toistaiseksi.

Minusta näiden evoiluhöriläiden pitäisi lähteä liikkeelle järjestyksessä. Ensin pitää selvittää mistä ja miten ensimmäinen eläväinen ilmaantui maapallolle ja vasta sitten miettiä miten se kehittyi. Nyt alusta kerrotaan vain epämääräisiä arvuutuksia ja se ohitetaan mahdollisimman nopeasti, samoin ohitetaan ensimmäiset vaiheet. Mielenkiinto herää ja todisteluketju alkaa vasta siitä kun maapallo on jo turvoksissa elämästä.

Ugh!

Kun minä katselen sinun taivastasi,
sinun sormiesi tekoa,
kuuta ja tähtiä,jotka sinä olet luonut,

niin mikä on ihminen,
että sinä häntä muistat,
tai ihmislapsi,
että pidät hänestä huolen?

Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes
jumal´olennon,
sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja
kirkkaudella;

panit hänet hallitsemaan kättesi
tekoja,
asetit kaikki hänen jalkainsa alle;

lampaat ja karjan, ne kaikki, myös metsän eläimet,

taivaan linnut ja meren kalat
ja kaiken, mikä meren polkuja kulkee.

Herra, meidän Herramme,
kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa!
Psalmi 8: 4-10
-------------------------

Ei ainakaan Raamtun mukaan vaikuta siltä, että ihminen on "eläin eläinten joukossa"!

Meidät erottaa eläimistä sekin, että me olemme teoistammme tilivelvollisia, kun eläimet sitä vastoin katsotaan syyntakeettomiksi.

Selvästi ohjelmassa todistettiin että esim bakteerin siimapotkuri on jonkun suunnittelema.
Insinöörit kehittelevät nykyään nanotekniikkaa.
Näitä nanorobotteja voidaan sitten lähettää uusille planeetoille luomaan uutta elämää.

Etkö sinä ole yhtään huolissasi, että miten luonnontieteiden käy, kun sille on annettu tehtäväksi pitää pystyssä tätä evoluutiosatuteoriaa?

Tässä vähän näytteeksi sinulle "tiedettä".

"Eri puolilla maailmaa käynnissä olevaan kehitysopin tieteellisyyteen liittyvään kiistaan saatiin todellinen uutispommi marraskuussa 1999. Kansainvälisesti laajalevikkinen lehti, National Geographic 1, julkaisi 10 sivuisen, värikkäästi kuvitetun artikkelin, jonka mukaan puuttuva rengas dinosauruksen ja linnun välille on vihdoin löytynyt.


Muutamia kuukausia aikaisemmin tiedotusvälineet olivat täyttyneet julkilausumista ja artikkeleista, jotka koskivat Yhdysvaltojen eri osavaltioissa käynnissä olevia kehitysoppiin liittyviä opetusohjelmia. Kouluviranomaiset olivat vuosia kestäneiden kiistojen ja oikeusriitojen jälkeen pyytäneet asiantuntijoilta julkisesti päteviä todisteita oppikirjoissa oleville väittämille, joiden mukaan eläinlajit olisivat kehittyneet alkeellisista eliölajeista nykyiseksi lajistoksi (makroevoluutio). Päinvastaisia todisteita oli saatu sekä kokeellisesti (eläinjalostus) että fossiilikertymien kautta. Kaikilla on tiedossa se, että kehittymisen vaatimia välimuotoja ei ole koskaan löytynyt. Kehitysopin puolustajat eivät nytkään voineet osoittaa yhtään todistetta kehitystapahtumien tueksi. He kuitenkin vaativat, että heidän vakuutteluihinsa tulee uskoa, koska kehitysoppi on heidän mielestään yhtä totta kuin painovoima.
Uuden fossiililöydön taustaa

Koulukirjoissa ja ns. tieteisteoksissa on jo vuosikymmenien ajan esitetty vahvana kehityksen todisteena harakan kokoista liskolintua (Archaeopteryx). Vaikka se vielä on mm. oppikirjoissa kehityksen esimerkkinä, se on tarkempien tutkimusten jälkeen kuitenkin todettu vain linnuksi muiden nykyisinkin elävien lintujen joukossa. Lintukiistan ollessa kuumana 1970-luvulla, lintuasiantuntijana pidetty John. H. Ostrom ilmoitti, että lintujen ja liskojen välimuoto oli maassa elänyt pieni ja ketterä petolisko, jolle oli kehittynyt eturaajojen tilalle kärpäslätkiä muistuttavat siiventyngät.


Niillä tämä pienikokoinen dinosaurus pyydysti hyönteisiä. Siipien kehittyessä miljoonien vuosien aikana, tämä saurus eräänä päivänä huomasi, että siivet ovat kehittyneet sopiviksi liitämiseen ja lentämiseen. Ja näin tämän uskomuksen mukaan syntyi luonnonvalinnan ja sattuman kautta liskolintu2 ja edelleen nykyiset lintumme. Koska mitään näyttöä ei tästä puuttuvasta renkaasta ollut, tämä kehitysidea hyväksyttiin oppikirjoihin ja tieteisteoksiin ns. tieteellisenä totuutena vain Ostromin auktoriteetin vuoksi. Eihän näin pätevä asiantuntija voisi olla väärässä. Kuitenkin jo vuonna 1983 Ostrom joutui julkisesti toteamaan, että kärpäslätkillä varustettu lisko oli vain hänen mielikuvituksensa tuote. Sen tarkoitus oli vain tukea kehitysopillista koulutusta ja vakuuttaa lukijat siitä, että kaikki on kehityksen tulosta. Merkittävää tässä on se, etteivät tutkijat vielä 1980-luvulla uskaltaneet julkisesti kyseenalaistaa tai tutkia sitä, voiko kehitysopin mukainen hidas muuttumisprosessi olla käytännössä edes mahdollista.
Ostromin mielikuvitusliskolintu ilmestyy Kiinasta

National Geographic-lehden marraskuun uutispommi tuli kuin tilauksesta tukemaan kehitysopin kannattajien ahdinkotilaa. Kehitysopin opettamiseen liittyvät kiistat tulisivat nyt saamaan uuden käänteen. Puuttuvan renkaan löytyminen tulisi edelleen takaamaan kehitysopin opettamisen tieteellisenä totuutena kaikissa kouluissa. Lähes 150 vuoden etsiminen ja uurastus vihdoin palkittaisiin. Lehden otsikot ovat suoraa puhetta: "Se on puuttuva rengas maaeläin dinosauruksen ja lentokykyisten lintujen välille. Alkeellisen linnun eturaajat ja dinosaurus-liskon häntä - tämä eläin, joka löydettiin Kiinasta, Liaoningin maakunnasta, on todellinen puuttuva rengas monimuotoiseen sarjaan, joka kytkee dinosaurukset lintuihin".

Liskolinnulle annettiin nimeksi löytöpaikan mukaan Archaeoraptor liaoningensis. Kiinasta fossiili salakuljetettiin Utahin Monticellon dinosaurusmuseoon, joka maksoi siitä yli 500.000 mk:n hinnan. Artikkeli ilmoittaa tieteellisenä tosiasiana, että: "Voimme nyt sanoa, että linnut ovat theropodeja (dinosauruksia) yhtä varmasti kuin sanomme, että ihmiset ovat nisäkkäitä." Lehti vaatii, että tieto puuttuvasta renkaasta on levitettävä kaikkialle, "kauppakassista museoiden näyttelyihin". Kuvat ja tiedot uudesta löydöstä tuodaan heti lehden omaan Washingtonissa sijaitsevaan tutkimusmatkailijoiden halliin, jossa sitä käy ihailemassa muutamassa kuukaudessa yli 100.000 uteliasta.

Uutispommista kehittyi suutari
Tiukasti pienessä piirissä pidetty liskolinnun todistusaineisto alkoi yllättävän nopeasti säröillä. Asiantuntijat huomasivat, että fossiilissa oli jotain outoa. Jotkut tiedotusvälineet, kuten USA Today, epäili julkisesti löydön aitoutta. Siksi museon oli annettava se puolueettomaan tutkintaan. Yllätys ei ollut suuri, kun todettiin, että fossiili oli taitavasti tehty väärennös. Liskolinnulla oli linnun yläosa ja liskon häntä. Molemmat olivat kuitenkin eri löytöjä. Ne oli pätevästi liitetty yhteen. National Geographic-lehti tunnusti väärennöksen maaliskuussa 2000 "Forum"-kirjeenvaihtopalstalla 90 sanan kirjeessä3, jonka kirjoitti Xu Xing, tutkija, joka alunperin oli vastuussa löydön alkuperästä.

Näin on aikaisemminkin käynyt. Kehitysoppia tukeva aineisto markkinoidaan valtavalla voimalla. Kun se paljastuu väärennökseksi, ei siitä kerrota lainkaan tai se tuodaan siten julki, että mahdollisimman harvat tämän kumotun tiedon havaitsevat. Näin valhe jää tavallisen kansalaisen keskuudessa elämään totuutena. Pääasia on saavutettu. Kehitysopin kannattajat ovat saaneet lisää voimaa ja vaikutusvaltaa - omalla tavallaan hankittuna. Historia toistaa tässäkin asiassa itseään.

Kehitysopin mukaan petos sallitaan mutta kiinnijoutumista ei
Kehitysopin mukaan lajien välisessä olemassaolon taistelussa sopivimman selviytyminen takaa enemmän jälkeläisiä ja samalla lajin menestymisen. Hengissäsäilymisen keinoihin kuuluvat mm. hämäämiset ja vastapuolen petkuttaminen. "Hengissä säilymiseksi kaikki keinot ovat sallittuja". Tämä perusajatus on ollut yhtenä johtavana teemana myös kehitysopin uskomusten levittämisessä. Siksi Darwinin jälkeinen historia on täynnä eritasoisia hämäyksiä ja suuren luokan petoksia. Tunnetuimpia niistä ovat:

- Haeckelin sikiökuviin liittyvät väärennökset vuodelta 1866, joilla hän yritti todistaa, että eri nisäkkäillä on sikiövaiheessa samat kehitysvaiheet (alkueläin-kala-lisko-nisäkäs). Kuvasarjoilla ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä ja Haeckel tuomittiin väärennöksistään. Kuitenkin kuvasarjat ovat edelleen esim. Suomessa biologian oppikirjoissa todistamassa kehitysopin puolesta.

- Jaavan ihminen, jonka Dubois kokosi eri vuosien löydöistään v. 1892. Kun hän huomasi, että Haeckel oli houkutellut hänet petokseen, hän yritti elämänsä loppuajan todistaa, että kysymyksessä oli väärennös. Kehitysopin kannattajat eivät tätä enää hyväksyneet vaan pitävät Duboisin esitystä edelleen ihmisen kehityksestä todisteena.

- Kuuluisa apinaoikeudenkäynti (v. 1925) ja sen kehitysopin etenemiseen vaikuttanut lopputulos perustui Nebraskan apinaihmisen hampaaseen, jonka alkuperän takasi mm. tunnettu G. Elliot Smith. Tämä ihmisen ja apinan välisen puuttuvan renkaan hammas todettiin muutamia vuosia oikeuden käynnin jälkeen sian hampaaksi. Lisäksi pääsyytetty J.T. Scopes tunnusti, että oikeudenkäynti oli ennakolta sovittu näytös.

- V. 1912 löydettiin Piltdownin sorakuopasta apinaihmisen kallon osia. Niistä koostettu kallo toimi kehitysopin vahvana todisteena aina vuoteen 1953, jolloin se todettiin taitavaksi väärennökseksi.

- Peking-ihmisen kallo, joka 1920-luvulta asti on ollut ihmisen kehityksen todisteena, todettiin ruuaksi käytetyn apinan pääkopaksi. Tässä ja edellisessä löydössä ovat olleet samat "asiantuntijatahot" tekemässä työtään kehitysopin hyväksi.

- Teollisuusmelanismiksi kutsutut kehitysopin todisteet - koivumittariperhosten värin muuttuminen - on todettu siten lavastetuiksi, että ne todistavat halutulla tavalla kehitysopin puolesta. Kuvat ovat edelleen lähes kaikissa oppikirjoissa todisteena kehitysopin tieteellisyydestä.

- Lycy, alkuihminen, on nimensä mukaan etelän apina. Kuitenkin oppikirjoissa se esitetään ihmisen kehityksen välimuotona.

Kun otetaan vielä näiden esimerkkien lisäksi huomioon ne sadat eri kehyskertomukset, joilla todistellaan millaisten kehitysvaiheiden kautta eläin on muuttunut toiseksi - esimerkiksi kalan muuttuminen suden kokoiseksi sorkkaeläimeksi ja siitä edelleen valaaksi - saadaan valtava määrä epätieteellistä aineistoa, jonka pätevyyteen kehitysoppi tukeutuu. Monet tutkijat ovat jo kyselleet kuinka paljon väärennöksiä ja petoksia sisältyykään niihin näytteisiin, joilla eri puolilla maailmaa todistellaan kehitysopin pätevyyttä ja tieteellisyyttä."