Tunteet ja koko maailmankaikkeus on kuulemma kemiaa. Rakkaus on kemiaa sanovat 'kemistit'. Geenit luovat sopivan 'tunneseoksen' aivoillemme joka hetki. Miksi sitä tunneseosta voi kuitenkin hallita ? Miksi ihminen ei ole kone ? Miten tietoisuus ohjaa ihmisen kemiaa eli sanomanvälitystä ? Mitä on tietoisuus ?
Rakkaus ja kemia
Valkoparta
28885
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
kuten esim. bakteerit jne.
esim. bakteerien "ohjelma" on pysyä elossa ja lisääntyä, niissä olevien sääntöjen mukaan.
Kuten esim. tietyt bakteerit saattavat kilpailla samasta elintilasta, jolloin syntyy "sota" ja bakteerit alkavat erittää solumyrkkyjä tappaakseen kilpailijansa.
Toisinaan bakteereilla on hyvin niukasti ravintoa ja ne poistavat nesteen solustaan ja vaipuvat horrokseen, tätä jatkuu esim. 60 vuotta ja olosuhteiden muuttuessa ne virkoavat takaisin eloon jolloin ravintoa taas on ympäristössä.
hmm vai olisiko bakteereilla sittenkin sielu?
Eihän ne voi millään ymmärtää tuollaisia asioita?
Eli siis siittiöilläkin on sielu ja niitä kuolee miljoonia, eikö niin?
Tästä kun suurennetaan asiat ihmisen mittakaavaan omituisesti samat asiat toistuu, esim. ruokaa tai elintilaa on niukasti syntyy sotia.
Kummallisesti ihmisetkin haluavat pysyä elossa ja mieluummin tappavat kilpailijat kuin itse kuolevat.
Vai kuolisitko sinä mieluummin jos joku toinen saisi elää?
Voit todistaa tämän vaikka lähtemällä Libanoniin rauhanturvaajaksi.
"Kummallisesti ihmisetkin haluavat pysyä elossa ja mieluummin tappavat kilpailijat kuin itse kuolevat.
Vai kuolisitko sinä mieluummin jos joku toinen saisi elää? "
Tuleeko ketään mieleen?
>>Miksi sitä tunneseosta voi kuitenkin hallita ? Miksi ihminen ei ole kone?>>
Ehkä sitä ei voikaan hallita. Ehkä se on vain illuusio. Kyllähän ihminen voi olla kone. Ja onkin erittäin monimutkainen biologinen kone.
Tunteeseen voi mennä mukaan tai olla menemättä. Se ei ole illuusio. Mitä enemmän kokemusta, sen paremmin 'kemiallisia seoksia' voi hallita tai niiden syntyä.
Tahdonvapaus saattaa olla illuusio. Ei niitä "seoksia" mahdollisesti voi hallita alkuunkaan.
Aivot on uteliaita ja aivoja kiinnostaa asia josta ei ole aikaisempaa kokemusta.
Esim. lapsena olessasi olet varmaan tehnyt jotain typerää, esim. koskettanut kädellä kuumaa hellan levyä?
Tästä aivoihin on tallentunut tieto, että kuuman levyn koskettaminen sattuu.
Tuota aikaisemmin aivoihin on tallentunut tieto, että jos ei kosketa levyä ei tapahdu mitään, joten jäi mysteeri mitä tapahtuu jos koskettaa levyä, ethän olisi muuten mennyt koskettamaan sitä?
Sama asia, jos lainaat tutun tutulle vaikka 100 euroa hän lupaa maksaa sen huomenna takaisin.
Ehkä kerran lainaat ja sen jälkeen et enää lainaakkaan tuollaisille?
Yksinkertaista oppimista.
Tietysti minäkin voisin päättää että kosken kuumaan levyyn vaikka samantien, mutta tiedän että se sattuu joten miksi tekisin sen?
Miten selität tämän kemiallisesti ? Miten geenit oppivat ?
Aivosolut linkittyvät toisiinsa yleensä yhdellä säikeellä ja jos ihminen harrastaa esim. paljon loogista ajattelua osassa aivoja voi näitä linkkejä kasvaa lisää ja mitä enemmän aivoja käyttää sitä enemmän näitä linkkejä tulee aivosolujen välille.
Geenit taasen liittyy asiaan niin, että aivosolujen "ohjelma" on geeneissä ja niissä sanotaan, että jos aivosolua käytetään useita kertoja on kasvatettava lisä "linkki" toiseen aivosoluun.
Jokatapauksessa näitä linkkejä tulee lisää, kun ihminen oppii jotain uutta ja näistä aivosolujen linkeistä koostuu kaikki tieto jota on aivoissa.
Neuroverkot selittää asiaa, tavallisten ohjelmistojen osalta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Neuroverkot
ne jäljittelee aivojen toimintaa
rakkaudesta vielä, rakastan omaa kultaani kaikesta huolimatta ja äskeinen selittää miksi esimerkkien avulla.
Kumppanini ei sisällä huonoja asioita, jotka aivoni muistavat aikaisemmista kokemuksista, joten olen valinnut hänet tuon perusteella.
Onko kysyttävää?
Ainiin geeneistä unohtui vielä sen verran, että hormonit ohjaavat geenien toimintaa ja esim. aivosolu tuottaa jotakin hormonia rasituksen seurauksena, joka saa aivosolun, jonkin geenin aktivoitumaan ja näinollen kasvattamaan ylimääräisen linkin.
"Tunteeseen voi mennä mukaan tai olla menemättä. Se ei ole illuusio. Mitä enemmän kokemusta, sen paremmin 'kemiallisia seoksia' voi hallita tai niiden syntyä."
Et ole ilmeisesti koskaan ollut naimisissa tai asunut avoliitossa? Minä taas olen, kolmekin kertaa. Ja voin kertoa sinulle, että yritäpäs selittää tuo sama juttu kiihtyneelle naiselle ja sitten päästä asunnostanne hengissä ulos - ei nimittäin pidä paikkaansa alkuunkaan (tai pitää jos tarkastelukohteena ovat vain miehet, mutta naisten kohdalla ei alkuunkaan).
Ihminen on siis kone. On siis tuurista kiinni minkälaiseksi ihminen lopulta kehityy.
14 vuotta on tullut oltua naimisissa. Aikoinaan myös 3 vuotta avoliitossa toisen naisen kanssa.
Olen toista mieltä. Minun kokemukseni mukaan taas naiset yleisesti hallitsevat tunteensa miehiä paremmin. Jännittävää. Tämä sinun kiukkuinen naisesi on varmaankin sitten niitä erilaisia, ihmiset kun ovat persoonia sukupuolesta riippumatta. Sukupuoliyleistykset stereotypioiden ja yhden-kahden kokemuksen voimalla ärsyttävät suunnattomasti.
***
Psykologit ovat jo vuosikymmeniä sitten hylänneet uskon että ihmisen toiminnan voisi selittää pelkällä fysiologialla. Sinä päivänä kun fysiologia selittää tietoisuuden, muistin, käytöksen, jne. ei psykologia-tiedettäkään enää ole.
Ihmisen aivojen toiminta auttaa tietenkin rakentamaan hienoja koneita, jotka perustuvat vaikka juuri noille neuraalivarkoille. Neuraaliverkot eivät kuitenkaan riitä selittämään ihmisen toimintaa. Ei ole siis kovin perusteltua pitää ihmistä koneena, koska mitään ihmiseen verrattavaa konetta ei ole.
Enpä lähde asiasta kiistelemään. Itse asiassa tuo yläpuolinen keskustelu selkeytti minulle buddhalaisuuden syntyvän ja siten kuolevan minän. Onko sitten syntymätöntä ja siten kuolematonta 'todellista minää', olemassa jääpi nähtäväksi. Tuo kemiallinen kone on kuitenkin aika selkeä 'paketti' ;-)
tämä ns. "tietoisuus" on aivojen sähkökemiallista toimintaa.
Jos epäilet sanojani niin voit ihan vapaasti lyödä itseäsi vasaralla tai nuijalla päähän tai juosta täyttä vauhtia päin betoniseinää. Ja sen jälkeen voit virottuasi miettiä mikä olikaan se tietoisuuteni silloin kun olin tajuton eivätkä aivoni toimineet....
Kyllä ne aivot toimivat myös tajuttomuuden aikana. Muisti ei pelaa.
Kemiaa ja sähköähän se "ajattelu" on muillakin eläimillä, ei uutisen arvoinen asia. Vai mitä sitten itse luulit? Sielu? :D
Kaikki monimutkaiset asiat muodostuvat yksinkertaisemmista asioista. Niin myös ihminen muodostuu molekyyleistä, molekyylit atomeista ja atomit puolestaan vielä pienemmistä osista. Pelkästään atomeja tuijottamalla emme kuitenkaan opi ymmärtämään rakkautta tai tietoisuutta, vaan pitää keskittyä niihin kokonaisuuksiin joita atomit muodostavat. Eli toisin sanoen kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Kun kaksi atomia muodostaa sidoksen syntyy jotain uutta, joilla on enemmän ominaisuuksia kuin kahdella yksitäisellä atomilla. Ihmisen ymmärtämiseen tarvitaan siis erilaista kieltä kuin mitä fyysikolla tai kemistillä on tarjota. Tarvitaan systeemi -ja malliajattelua, lääketiedettä, psykologiaa, ehkä jopa teologiaa.
Eli mitä siis tarkoitetaan kun sanotaan vaikkapa että aivotominta on 'vain' kemiallista ja sähköistä toimintaa? En tiedä, veikkaan että kyseessä on jonkinlainen mantra jolla monimutakainen, ehkä jopa pelottavan monimutkainen asia saadaan hetkeksi vaikuttamaan yksinkertailta ja turvalliselta.
"Eli toisin sanoen kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa."
Vastaus omasta tekstistäsi:
"En tiedä, veikkaan että kyseessä on jonkinlainen mantra jolla monimutakainen, ehkä jopa pelottavan monimutkainen asia saadaan hetkeksi vaikuttamaan yksinkertailta ja turvalliselta."
Joku kirjoitti alempana näin:
"Miksi se häiritsee sinua ? Antaisit homman olla."
Onnistuinkin siinä aika hyvin. Opinkin jotakin.
En ollut tukkimassa kenenkään turpaa, kuten laita oli keskustelussa, johon tuon kommentin laitoin.
kukkien kukkia. Älä neuvo toisia, jos itse kuitenkin toimit toisin.
"Miksi sitä tunneseosta voi kuitenkin hallita ?"
Se 'hallitsiminenkin' on kemiaa ja sekin voidaan estää - KEMIALLISESTI.
Mikä vissi ero on uskovan ja ateistin välillä suhteessa käsitteeseen rakkaus.
1) Uskovalle se on elämän kysymyksistä ja tarkoituksista numero 1. Uskova pyrkii kehittämään itseään elämänsä ajan tullakseen mahdollisimman täydelliseksi rakastamisen alueella. Sitte vanhuuttaan kuoleman lähestyessä hän on elämäänsä tyytyväinen. Nauttii koko sielunsa voimin siite onnelissuuden tilasta, minkä hän on palkinnoksi saanut pyyteettömästä rakkauden osoituksestaan. Kuoleman hetkellä sielunsa siirryttyä tuonpuoleiseen hän elää toivossa saadakseen lopullisen sinetin ja hyväksynnän elämäntyölleen.
2. Ateistikin rakastaa omalla tavallaan, joskin hän nimittää sitä eettiseksi järkiperäiseksi kunnollisen ateistin perusvelvollisuudeksi tai peerustelee sitä olotilaa humaanilla apinalajin yleisen kehittyneisyyden arvoasteikolla. Mitä "rakastavampi" olen, sitä kehittyneempi yksilö evoluution ketjussa olen toisten yhtä viisaiden silmissä. Sinänsä ateistilla ei ole mitään itseisarvoa rakkaudelle, koska tämähän on vain aivojen kemiallinen hurmostila, hallusinaatio, jota kunnon ateisti ei myönnä kokevansa. Viime kädessä ateistin ei tarvitsekaan rakastaa muita kuin omaa egoaan, sillä eihän hänellä ole sielua ja sitäpaitsi ruumiinsa mädättyä hän siirtyy tyhjyyteen
Raamatun jumala 'rakasti' niin paljon ihmisiä, että antoi teloituttaa poikansa.
SAIRASTA.
jos katsotaan pelkästään ihmisen fyysistä olemusta. Aivoissa ja muualla tapahtuu hyvin monenlaista kemiallista toimintaa. Osa johtuu tietoisista valinnoista esim. ajatukseta mutta osa ei ole tahdonalaista kuten ne hermostotoiminnat jotka ohjaavat mm. sydämenlyöntiä ja hengitystä.
Se mikä erottaa ihmisen muista eläimistä on aivojen kapasiteetti ja kyky hahmottaa asioita ja tapahtumia kielellisesti eli käsitellä symboleita. Tämä johtaa kykyyn viestittää tietoa ja kerätä sitä talteen (kirjoitus- ja lukutaito) myös muulla tavalla kuin muistamalla.
Tunteet ovat kuitenkin asia joka on vaikea oppia ja käsittellä jos ei ymmärrä miten ja miksi itse toimii tunnetasolla. Rakastamisella tarkoitetaan päivittäsessä käytössä tuntemuksia joita yleensä pidetään miellyttävinä. Mutta siitä rakkaudesta josta puhutaan Jumala-yhteydessä tuskin on kysymys meidän ihmisen tunteista olkoonkin että asioita jotka luemme kuuluvan sen piiriin aiheuttaa meissä tuntemuksia.
Mikä on tietoisuus? Mistä olemme tietoisia? Emmekö aina tapahtumien yhteydessä vertaa ja arvioi niitä suhteessa asioihin joita tunnemme. Mehän voimme käsitellä vain asioita jotka ovat tunnetun piirissä. Asian tunnetun piirin siirtymien voi kestä niin lyhyen ajan että emme sitä ajattele tai edes huomaa. Mistä tahansa tapahtumasta voimme siis olla tietoisia vasta hetki tapaahtuman jälkeen. Tietoisuus liikkuu siis ainoastaan tunnetun piirissä siksi emme voi olla tietoisia tuntemattomasta. Jumala/rakkaus tai mitä sanaa haluammekaan käyttää on siis tuntematon ja siksi sen todistamien puolesta tai vastaan ei käy tunnettua käyttäen.
eiköhän ihminen ole kone? Kuten elämä muutenkin, itseään toteuttavaa matematiikkaa.
Hyvin monimutkaista kyllä. Ja monimutkaista kemiaa myös, niin monimutkaista ettei sitä ole vieläkään kartoitettu...mutta kuten koneenkin voidaan ihminenkin joskus tarkkaan määritellä alkutekijöihinsä, lopulta.