Tarinani on tuttu. Elin nuorena repivää elämää viinoineen ja muine juttuineen. Sitten tuli etsikkoaika; armo tuli tarpeelliseksi. Koin tulleeni uskoon. Kävin uskovien kasteella ja muutuin oikein hyväksi uskovaiseksi. Kukaan entisistä kavereistani ei oikein tunnistanut minua, muutuin niin paljon ja aika kamalasti taisin paasata.
Sitten alkoivat epäilykset. Oma karismaattinen cityseurakuntani tuntui falskilta opetuksineen. Helluntailaiskaverit olivat ihan mukavia, mutteivat koskaan edes miettineen oman uskonsa perusteita: olivat uskossa tai luopuivat uskosta, siinä se sapluuna.
Palasin takaisin kirkon syliin. Ja löysin taas armon, jota olin etsinyt aina. Minua rakastettiin ehdoitta, minulla oli tulevaisuus ja toivo. Tämä maailma ei ollut kaikki.
Aloin miettiä omaa uskovien kastetta. Se ei enää yhtään vakuuttanut. Olin tehnyt kuuliaisuudenteon. Mutta sen jälkeen ne kuuliaisuudenteot olivatkin hiukan epäselvempiä.
Aloin todella miettiä, kestänkö oman kuuliaisuuteni varassa, oman kilvoitukseni varassa, oman vaellukseni varassa.
En kestänyt, enkä kestä. Minä olen syntinen ihminen, synnissä siinnyt ja syntisenä tulen kuolemaan. Ainoa apuni on Jeesuksen sovitustyö Golgatalla. Siihen en voi lisätä mitään. En mitään. En edes mitään omia uskoontulojani tai muita. Minulla ei ole mitään, Jeesuksella on kaikki.
Nykyisin minua kaduttaa, että ylenkatsoin vauvana saamani kasteen. Siinä Jeesus oli ojentanut minulle kätensä, pessyt puhtaaksi ja liittänyt itseensä. Hävettää, että menin tekemään mokomia kuuliaisuuden tekoja! Nykyisin minulle riittää ristiinnaulittu Kristus. Muulla ei ole mitään väliä. Hän tulee ja tuomitsee minut. Eikä siinä paljon uskovaiskuuliaisuus auta, kun rakkauden tekoja punnitaan.
Ainoa vaihtoehto on luottaa Jeesuksen sovitustyöhön, joka tulee ilmi kasteessa ja ehtoollisessa. Minä uskon näin.
Ex-hyvä uskis
Sitten alkoivat epäilykset. Oma karismaattinen cityseurakuntani tuntui falskilta opetuksineen. Helluntailaiskaverit olivat ihan mukavia, mutteivat koskaan edes miettineen oman uskonsa perusteita: olivat uskossa tai luopuivat uskosta, siinä se sapluuna.
Palasin takaisin kirkon syliin. Ja löysin taas armon, jota olin etsinyt aina. Minua rakastettiin ehdoitta, minulla oli tulevaisuus ja toivo. Tämä maailma ei ollut kaikki.
Aloin miettiä omaa uskovien kastetta. Se ei enää yhtään vakuuttanut. Olin tehnyt kuuliaisuudenteon. Mutta sen jälkeen ne kuuliaisuudenteot olivatkin hiukan epäselvempiä.
Aloin todella miettiä, kestänkö oman kuuliaisuuteni varassa, oman kilvoitukseni varassa, oman vaellukseni varassa.
En kestänyt, enkä kestä. Minä olen syntinen ihminen, synnissä siinnyt ja syntisenä tulen kuolemaan. Ainoa apuni on Jeesuksen sovitustyö Golgatalla. Siihen en voi lisätä mitään. En mitään. En edes mitään omia uskoontulojani tai muita. Minulla ei ole mitään, Jeesuksella on kaikki.
Nykyisin minua kaduttaa, että ylenkatsoin vauvana saamani kasteen. Siinä Jeesus oli ojentanut minulle kätensä, pessyt puhtaaksi ja liittänyt itseensä. Hävettää, että menin tekemään mokomia kuuliaisuuden tekoja! Nykyisin minulle riittää ristiinnaulittu Kristus. Muulla ei ole mitään väliä. Hän tulee ja tuomitsee minut. Eikä siinä paljon uskovaiskuuliaisuus auta, kun rakkauden tekoja punnitaan.
Ainoa vaihtoehto on luottaa Jeesuksen sovitustyöhön, joka tulee ilmi kasteessa ja ehtoollisessa. Minä uskon näin.
Ex-hyvä uskis
Vastaukset 29
Vanhimmat
Joka sinua poloista nyt ohjaa ja sekoittaa päätäsi, se kyllä näyttää sinulle karitsan näköisenä, mutta joka puhuu kuin lohikäärme Raamattua vastaan!
Opettele käyttäytymään!
Matteuksen evankeliumi:
12:43 Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa, eikä löydä.
Markuksen evankeliumi:
1:23 Ja heidän synagoogassaan oli juuri silloin mies, jossa oli saastainen henki; ja se huusi
1:26 Ja saastainen henki kouristi häntä ja lähti hänestä huutaen suurella äänellä.
3:30 Sillä he sanoivat: "Hänessä on saastainen henki."
5:8 Sillä hän oli sanomaisillaan sille: "Lähde ulos miehestä, sinä saastainen henki."
7:25 vaan heti kun eräs vaimo, jonka pienessä tyttäressä oli saastainen henki, kuuli hänestä, tuli hän ja lankesi hänen jalkojensa juureen.
Luukkaan evankeliumi:
11:24 Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa; ja kun ei löydä, sanoo se: 'Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin.'
Ensinkin citysrk:t eivät ole Helluntaiseurakuntia.
Oletko vieläkään avannut Raamattua, ja tutkinut kasteen merkitystä, kun puhut vain "kuuliaisuudesta".
"Vai, ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman."
Room. 6:3-4-21
Raamatun mukaisessa kasteessa "syntielämä" missä olemme ennen eläneet haudataan, siinä ei ole MITÄÄN KATUMISTA ja väärää, ja vauva ei voi sitä haudata, koska vauvalla ei ole "vanhaa elämää" (Room.6:20-21"Sillä kun olitte synnin palvelijoita... jota te nyt häpeätte")
sanoit:"En edes mitään omia uskoontulojani tai muita"
vastaan:
Raamatussa ihmisillä oli "uskoontulo hetki" esim. Paavali (Ap.t.9:1-9) ja hän todisti siitä monesti.
Mietihän nyt uudestaan, mitä sinä kadut ja mitä todella on hävettävää.
Koko uskovan elämä on kuuliaisuutta rakkaudesta Jeesukseen, ja siis Pyhän Hengen johdautusta Raamatun sanalle. Mutta se ei ole sitä, se ei vielä ole oikeaa uskoa Jeesukseen. Hebr.11:1 - vaan lain tekoja tai harhaoppia.(Gal.3:11-12,1:6-12)
Rakkaudesta Jeesukseen olemme kuuliaisia hänen käskyilleen, se on seurausta OIKEASTA USKOSTA JEESUKSEEN. Jaak.2:14-26 (Raamatun mukaan, jos usko ei tuota, oikeita uskon tekoja se ei ole oikeaa uskoa)
Oletko vieläkään uskossa Jeesukseen? Vai onko se omien tekojen kuten "ehtoollinen", "vauvakaste"
, niihin luottamista. Raamattu opettaa, että uskomalla Jeesukseen saa synnit anteeksi, eikä puhu mitään kummastakaan! (Ap.t.26:18)
Muuten kerrohan missä kohtaa Raamattua on tämä "vauvakaste". Oppi mitä et voi Raamatusta löytää, tekee sinut.....
Raamatullista on kristittyjen perheiden vauvojen kastaminen. (Ap.t.)
Raamatussa kerrotaan, että ihminen pelastuu kasteen kautta; kasteessa uudestisyntyminen tapahtuu. (Pietarin kirje)
Raamatullista on antaa kastaa itsensä kerran.
Lopuksi: viimeisellä tuomiolla voi käydä kalpaten niille, jotka ovat omasta mielestään hyviä uskovaisia.
-Kirjoitat.
-Raamatullista on kristittyjen perheiden vauvojen kastaminen. (Ap.t.)
-Vastaus.
Olet lukenut väärin!
Ei siellä missään noin lue!
Otappas asiaksesi lukea Apostolien teot kokonaan!
-Kirjoitat.
-Raamatussa kerrotaan, että ihminen pelastuu kasteen kautta; kasteessa uudestisyntyminen tapahtuu. (Pietarin kirje)
-Vastaus.
Luetaan tuosta Pietarin kirjeestä sitten vähäsen!
>>1 Piet 1:23 "te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän - sanan kautta"!
Jaakob mainitsee myös samaa!
>>Jaak 1:18 "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla",....
Apostoli Paavali mainitsee näin!
>>Room 10:17 "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta"!
Kuten varmaan nyt huomasit, niin uudestisyntyminen ei tapahdu kasteen vaikutuksesta, vaan Jumalan sanan vaikutuksesta ja Pyhästä Hengestä! (1Kor 12:1-9)
-KIrjoitat.
-Lopuksi: viimeisellä tuomiolla voi käydä kalpaten niille, jotka ovat omasta mielestään hyviä uskovaisia.
-Vastaus.
Tuosta olen samaa mieltä!
Vain Jumalan sanan tunnustaminen Jumalan ilmoitukseksi ja sen noudattaminen on kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan jota Jumala arvostaa! Ei tunteittensa seuraaminen ja Jumalan sanan vääräistäminen omien tarkoitusperien mukaan vie kohti iankaikkista voittopalkintoa!
Omien olettamuksien ujuttaminen Raamatun sanan ja ilmoituksen sekaan on ohi Jumalan ilmoituksen ja jyrkästi tuomittavaa josta vääristelijä itse kyllä joutuu tilille kerran väämeisellä tuomiolla, ellei hän tee parannusta siitä jo täällä ajassa Jeesuksen nimessä!
Ensinnäkin UT:ssa uskoon tultiin näin:
Ihmiset kuulivat sanan Jeesuksesta. He tulivat synnintuntoon eli halusivat uudestisyntyä. Mitä tapahtui? Heidät KASTETTIIN.
Vaikka kuinka muuta selität, sana Jumalan pelastusteoista astuu yksittäisen ihmisen kohdalla voimaan KASTEESSA.
>>Kuulepas
Tämä alkuperäinen paha uskis
Jeesus itse julisti ryövärin autuaaksi ristillä, kun mies rukoili Jeesusta, ja PELASTUI ilman kastetta.
Toki kaste kuuluu opetuslapsille (Matt.28:19), mutta kasteen merkitys on vanhan elämän hautaamista (Room.6) ja rukousta saada: "hyvä omatunto" (Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta 1.Piet.3:21) ja vihkiytymistä Jeesuksen seuraamiseen. Kaste on tärkeä elementti, että voimme varjeltua uskossa - eli pelastua pahasta maailman ajasta synninstä, niin että säilyttämme uskon ja hyvä omatunnon, mikä on tärkeä. (Tim.1:19-20, kaikille ei kaste kelvannut silloinkaan)
No, tietysti kaste on itse "otettava" tai "anna kastaa itsesi" niin toisin kuin ihmisten keksimä perinnäissääntö vauvan pään valelu vedellä, minkä roomalaiskatollinen kirkko lainasi pakanuudesta ja sillä yritetään tehdä Jumalan säätämä opetuslasten upotuskate turhaksi, mutta Raamattu paljastaa, totuuden: Ap.t.8:35-39, Matt. 3:13-17...
HELLUNTAILIIKKEESTÄ
Tässä lainaus kirjasta ”Eräs meidän ajan profeetta”. Se kertoo HELENA KONTTISESTA (eli v. 1871-1916).
Varoitus: Tämä on pitkä lainaus ja kovaa tekstiä.
Jokainen voi itse arvioida, jos kyvyt ja lahjat riittää , pitääkö nämä asiat paikkaansa!
Helena Konttinen sai näkyjä tästä liikkeestä ja sen alusta Los Anglesissa .
-----
Hän kertoo näin:
”Olin vaihetuspäivänä v. 1912 yliluonnollisessa tilassa ihan ensimmäiseksi sanonut: Täällä on saapuvilla kansakoulunopettaja (nimenkin olin sanonut), joka on aikonut mennä BROFELDTIN ja SMITHIN (olivat helluntalaisia) seuroihin.
Sitten olin puhunut, millä kannalla ovat nämä miehet.
B:stä olin sanonut, että se oli hurskaasti herännyt, mutta vaarinottamattomuus on eksyttänyt hänet ja nyt on mennyt uusimaan Jumalan töitä (uudestikastamaan ihmisiä), sekä sen Hengen alle, joka ei ole Jumalasta, sillä hänellä ei ole henkien erottamisen lahjaa.- Kokonaan kiellettiin sinne menemästä.
-Toisen kerran näytettiin minulle tämän liikkeen ensimmäisestä alusta.
Los Anglesissa Amerikassa puhui kerran kokouksessa suomalainen pappi tulkin välityksellä siitä, kun Pietari ja Johannes paransivat ramman (Apt. 3. Luku); ja hän julisti puheessa Jumalan suurta voimaa.
Kotiin mennessä siitä kokouksesta oli yhdeksän henkeä yhdessä joukossa, jotka keskustelivat miten apostoleilla oli siihen aikaan semmoinen voima, mutta ei ole nyt. Yksi joukosta selitti väärällä tavalla, että Jeesus jätti sen voiman ainoastaan ensimmäisille opetuslapsilleen. Ja kaikki suostuivat siihen. Silloin kuulivat niin kuin humauksen taivaasta, joka läheni heitä niin, että jo kuulivat siinä ääniä. Ja kun he pysähtyivät, kuulivat selvästi , että Herra Jeesus sanoi, että hän on sama eilen. Tänäpäivänä ja iankaikkisesti.
Silloin heidän sydämelleen tuli, että nyt Henki heille kirkasti sen, että ovat väärin puhuneet; eivätkä (yhdeksän henkeä)menneet kotiinsa, vaan semmoiseen huoneeseen, missä tiesivät olevan rauhallista.
He laskeutuivat siellä polvilleen rukoilemaan taivaan Herraa.
Silloin vuodatettiin Henki heidän päälleen ja todistettiin, että he saavat sen saman lahjan kuin oli apostoleilla.
Sen Hengen voimalla he sitten herättivät ihmisiä synnin unesta ja paransivat sairaita, monenkaltaisia. Esim. Eräs 2-vuotias lapsi oli saanut halvauksen, ja sitte äitinsä sen vieressään tukehutti raskaasti nukkuessaan. Äidille tuli ankara murhe. Kun oli kuullut, että siellä rukouksella parannetaan, niin meni niille Jumalan ihmisille puhumaan murhettansa. Heille heräsi paikalla usko, että lapsi voidaan vielä saada elvytetyksi. He läksivät ja rukouksella sen elvyttivät.
Kaikki sairaat eivät paranneet; eivät ne, joille oli pantu sairaus hengelliseksi siunaukseksi. Nuo uskovaiset puhelivat aina toisilleen, että se ja se sairas on heidän sydämelleen tullut, ja sitte viettivät useampia rukoushetkiä yhdessä sen sairaan puolesta, ennekuin menivät hänen luokseen.
-Näin Herra heissä toimi, ja tämä alku oli totisesti Jumalan Hengen työtä.
Tästä liikkeestä kuulivat myös ne kaksi miestä, jotka sitten toivat sen meidän maahamme. Toinen heistä oli mukanakin niitä ihmetöitä näkemässä ja hänen sydämensä mielistyi niihin lahjoihin. Näiden kahden miehen sydämet olivat vielä vailla hurskasta herätystä ja Jumalan Hengen osallisuutta, eivätkä nuo uskovaiset vielä ottaneet heitä joukkoonsa, ennenkuin olisivat nähneet, että heissä totisesti Herran työ on saanut tapahtua heidän omalle kohdalleen.. Tästä huolimatta he sitte kahden rupesivat toimimaan eroten noista muista.
Alkoivat Amerikassa, mutta kun eivät saaneet kannatusta siirtyivät pois. Ja minne tulivat, aina esittivät paljo todistuksia siitä, mitä noiden uskovaisten seurassa oli toimitettu siellä Los Anglesissa; ja silloin rupesi ihmisiä laumoittain juoksemaan heidän perässään, kun heillä molemmilla on suuri puhelahja.
Kun he oikein ovat puhuneet ja riehuneet siitä hengen ilosta ja armon kyllyydestä, niin se on voittanut ihmisiä hyvin paljon ja siihen on tullut semmoinen hurmaava henki.
Minun tietääkseni eivät ole yhtään ihmettä tehneet.
Myöskin näytettiin, että jos nämä miehet rukoilevat sairasten Herran omien puolesta, niin sitä suurempi voima tulee taudille.
He ovat puheissaan kuvanneet Jumalan rakkauden ja uskon voiman suureksi, ja ne puolet ainoastaan Raamatusta todistaneet, mutta puhetta elämän parannuksesta ei ole ollut mukana. Sitte se on vähä kerrassaan mennyt niin pitkälle, että on tapahtunut ihan lihallisia saastaisuuksia.
Yksi asia, mistä on ymmärrettävä, ettei nykyinen helluntailiike ole Jumalasta on se, kun siinä käsitetään, että se liike kulkee yksilö-ihmisen mukana ja siitä leviää; niinkuin jos kuletettaisiin viinalekkereitä paikasta toiseen ja siitä aina silloin saisivat ne, jotka tulisivat ottamaan.
Minuunkaan ei kestään muusta ihmisestä tullut hengellisyys, eikä pidä yhdenkään ihmisen minun kauttani tulla horrostilaan. Jumalan sana on kyllä jäävä tekemään työtä minun kauttani heränneissä, mutta ei sama muoto ole jäävä, niinkuin helluntailiikkeessä on sama muotokin kaikilla.
LIIKE SUOMESSA
Olin kerran erään Ollin kanssa helluntalaisten seuroissa Hämekoskella.
Niillä oli uukuniemeläinen johtaja, jonka kautta oli jo kahdeksattakymmentä ihmistä tullut ”helluntaihengessä” puhujiksi. He sanoivat, että Jumala on taivaasta astunut alas ja tullut tuohon johtajaan, jossa heidän pitää Jumalaa kumartaa ja kaikkien pitää tulla yhtä pyhiksi, niin ettei enää heihin synti tartu, eikä heissä synnin vikaa löydy.
Kokouksen lopulla siellä syttyi suuri melu, olivat pitkällään lattialla ja huusivat mikä milläkin äänellä. Yksikin vaimo rinkui hyvin kovasti.
Kun me sanoimme, ettemme voineet sitä hyväksyä, tulivat kokouksesta päästyä meidän perästä yöpaikkaan ja valittivat, ettemme päässeet yhdessä heidän kanssaan iloitsemaan; ja rukoiltiin yhdessä, että Jumala liikuttaisi kielet.
Olli ja minä rukoilimme, että jos se on Jumalasta, niin hän antaisi meille yhtäläisen lahjan ja ilon, mutta jos se ei ole, niin Jumala ei salli yhdenkään noista ”kielilläpuhujista” täälä kertaa puhua. Ja sillä kertaa ei kukaan puhunut kielillä.
-Siellä käydessämme ei heidän johtajansa, tuo meille tuttu mies, ollut saapuvilla.
Minulle sanottiin unessa, että tavoitamme hänet kotonaan Uukuniemellä ja ”niin on teidän tehtävä kuin teille annetaan vaikutus omaantuntoon Jumalalta”. Niin kävi. Heti kun näimme hänet, niin hän rupesi kovasti vapisemaan joka jäsenessä, eikä voinut olla pystyssä, niin että meitä oikein kauhistutti.
Sen perästä olin uneton useita öitä ja jo rupesi minunkin leukojani repimään.
Jouduin jo vähän kerrallaan epäuskoonkin, kun tuon miehen sisaret Raamatun sanoilla puolustivat sitä liikettä ja tuomitsivat meitä, että olemme nousseet sortamaan Jumalan töitä.
Sitte oli Parikkalan puolella käydessä yliluonnollinen, jossa alotettiin selittää, että niinkuin vielä unessa vakuutin, että se henki ei ole oikea, niin se nytkin vielä vakuutetaan. Raamatussa on kirjoitettuna: ”Jos niin taitaisi tapahtua, niin valitutkin eksytetään”
Valituita eksyttääkseen täytyy vihanhengen (saatanan) pukeutua kaunistettuun muotoon ja valkeuden pukuun ja aikaansaada ihmeitäkin, sillä eiväthän Herran valitut muuta tottele, kuin Jumalan sanaa ja voimallisia töitä ja sen vuoksi on mahdollisuus heikommasti juurtuneita valituita eksyttää. Mutta se ei ole itsessään muu, kuin eksytyksen ja pimeyden henki.
Kun olin Hämekoskella ajatellut niistä ihmisistä, että ne ovat vain teeskentelijöitä, niin sanottiin nyt, ettei niin ole, vaan he ovat kukin todella jäsenissään tuntemassa semmoista väristystä ja se on viholliselta Ja jos ei eksytyksen henki voiman henkenä liikkuisi, niin mistä tulisi viimeisenä päivänä ne ihmiset ja sielut, jotka kertovat Herralle, että sinun nimessäsi olemme suuria töitä tehneet (Vrt. Matt. 7:21—24). Työt täytyy maan päällä ilmetä, kun kerran niitä tuomiolla kerrotaan.
Sitte oli siitä selitys, minkä vuoksi on mahdotonta valituita eksyttää. Niillä on vahva profeetallinen sana ja Kristus on heille tullut taivaan leiväksi, niin että Herran valitsemat sielut eivät muusta elä, kuin täydellisistä Jumalan armolahjoista ja Hengen siunauksesta. Sen tähden on tarkoin tutkittava henget, onko ne Jumalasta, vai ei”.
Toisen kerran oli yliluonnollisessa tilassa meidän kotona tästä selitystä muutamain ystäväin läsnä ollessa.
Minun kauttani heränneitä oli neljä, jotka olivat menneet helluntailiikkeeseen; ja minulle kerrottiin, että ne jo ”puhuivat kielillä”.
Siitä tuli niin kova levottomuus, että koko yön itkin ja rukoilin niiden edestä. Ne olivat minun mielestäni olleet oikein eläviä sieluja.
Sitte neljännellä tunnilla aamulla menin yliluonnolliseen tilaan, jossa ilmoitettiin, että heidät veti se, kun tuo johtaja on heille puhunut ja ennustanut heidät pyhäksi pappeudeksi ja valituksi suvuksi maailman lopulla, jotka oikein merkillä merkitään.
Niille kaikille on luvattu ennustuksen henki ja parantamisen lahja ja että tuomiollakin ovat loistavampia kuin yksikään muu ihminen.
Kaikilla siinä liikkeessä on semmoinen mielipide, että he tulevat muita etevämmiksi. Ne neljä henkilöä tulivat vietellyiksi juuri sen kautta, että niitä rupesi se lahjain runsaus ja suuruus miellyttämään.
Vielä eroitettiin siinä ilmoituksessa sekin, että he olivat yksistään pyytäneet sitä ”helluntaihenkeä”, eivätkä ensinkään kysyneet: ”Onko se sinusta, Herra?”, eivätkä sitäkään kysyneet Jumalalta, ovatko ne lahjat häneltä hyväksi heille katsotut, vaan uskoivat ainoastaan sen, mitä heille oli puhuttu ihmisiltä, jotka ovat ennustaneet ainoastaan oman sydämensä aatteita.
Ja he tulivat sen hengen saamaan sen kautta, kun antoivat täydellisen suostumuksensa antautuakseen siihen. Sitte tunsivat voiman hengessään ja jäsenissään jo toimivan”.
(Lainaus siis kirjasta)
"Jeesus itse julisti ryövärin autuaaksi ristillä, kun mies rukoili Jeesusta, ja PELASTUI ilman kastetta."
Jeesus asetti kristillisen kasteen vasta kuolemansa jälkeen Galilean vuorella ennen taivaaseen astumistaan. (Matt.28_19-20)
Matteuksen evankeliumin mukaan ryövärit eivät edes pelastuneet.
Matt. 27:44
"Ja samalla tavalla herjasivat häntä ryöväritkin, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa."
Matteus kertoo miten alussa, molemmat herjasivat Jeesusta, mutta toinen teki parannuksen myöhemmässä vaiheessa. Luuk.23:39-43
Ethän tosissaan yrittänyt tehdä Raamatusta ristiriitaista?
Voimme pelastua yksin armosta, yksin uskosta, yksin Jeesuksen, Kristuksen tähden. Se on se uskon ydin. Kaste yksin ei pelasta ketään! Vedellä voideltu ihminen ei ole tosiuskova jos hän ei USKO JEESUKSEN KUOLLEEN HÄNEN PUOLESTAAN! Ja jos ei sitä USKO, ei ole osallinen ARMOON! Usko lähtee sydämen valinnasta, siinä ei paina se onko kastettu vauvana vai aikuisena! ------------------ Minut on kastettu vauvana ja siitä ei ole ollut minulle mitään haittaa! Uskossa olen ja minulla on sillä tiellä vielä paljon opittavaa! Ja niin pitäisi olla jokaisella joka itseään kristityksi nimittää! Me olemme syntisiä, epätäydellisiä. Emme voi korottaa itseämme toisten yläpuolelle. Viimeisenä päivänä moni ensimmäinen tulee viimeiseksi!
2.Pietarin kirje:
2:22 Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa."
..sillä heille nöyryys ja Jumalan palveleminen on vierasta!
pitää
a) demonien vallassa olemisena
b) oksennukselle palaamisena
Näissäpä kommenteissa näkeekin selvästi, millä pohjalla tosiuskovien elämä on. Rakkauttako?
näyttääkin sitten olevan kovin tuttua.
>>>Palasin takaisin kirkon syliin. Ja löysin taas armon, jota olin etsinyt aina.Ef 2:8 "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja"!>Joh. 6:29 "Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt"!
>>Joh. 8:24 "Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne"!
>>Ef 1:7 jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan"!>Kol 1:14 "Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen"!>Apt 8:12 "Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset"!
Pelastuksemme ei perustu uskoon kasteesta, vaan uskosta Jeesuksen lunastukseen ja hänen verensä synnistä puhdistavaan voimaan, uskon perusteella!
Se on Jumalan armoa, että uskomme Jeesukseen Kristukseen, joka pois otti maailman- ja sinun- ja minun- synnit Golgatan ristillä riippuen! Jos uskot sen, olet armosta pelastettu uskon kautta, et kasteen kautta!
Siunausta Jeesuksessa Kristuksessa!
...tämä koko aloituksesi, mutta vastaan kuitenkin.
Tuossa ylempänä 'mathetes' sinua opettikin, mutta tuon muutaman asian vielä.
Kirjoitit aluksi:
>>>...Koin tulleeni uskoon. Kävin uskovien kasteella ja muutuin oikein hyväksi uskovaiseksi. Kukaan entisistä kavereistani ei oikein tunnistanut minua, muutuin niin paljon ja aika kamalasti taisin paasata. ...<
Vastaan:
Eikö tämä ole aika normaalia lähes kaikille ihmisille!
Ensin kuvittelemme, että uskoontulo merkitsee 'paremmaksi tulemista'. Näinhän ei kuitenkaan asia ole!
Kun ihminen tajuaa olevansa syntinen, menevänsä kadotukseen tällä nykyisellä menolla ja ymmärtää, ettei voi itse pelastaa itseään. Vain tuossa tilassa ihminen ymmärtää oman syntisyytensä ja likaisuutensa verratessaan itseään Kristukseen. Vain tuossa tilassa ihminen voi vastaanottaa Kristuksen sydämeensä syntien sovittajana. Raamatun mukaan ihminen syntyy uudesti ylhäältä, tulee uskoon.
Tässä tilassa ihminen ei koe 'tulevansa paremmaksi', vaan kokee tulevansa syntisistä syntisimmäksi. Vain tilassa Kristus voi tulla syntisen sydämeen ja tehdä rakkauden tekonsa, minkä jälkeen Kristuksen tähden ihminen voi kokea olevansa uusi luomus, armahdettu (syntinen), kuninkaan lapsi.
Kaikki muunlainen 'uskoon tulo' on ihmisten mieliksi tehtyä 'lihan tekoa', joka ei kanna pitkään! Se ei kestä kevyttä kesätuulta, saati sitten sitä myrskyä ja painolastia, johon jokainen Jeesuksen ristin kantaja joutuu, kun hänen uskoaan koetellaan.
Kun Jumala kutsuu meidät 'ulos maailmasta', Kristuksen ruumiiseen asumaan, emme katso enää näihin vajavaisiin maallisiin rakenteisiin, oppeihin (varsinkin oppiriitoihin!), vaan siirrymme taivaallisiin - katse kohotettuna Kristukseen, pelastuksen antajaan.
Tällä Jeesus-tiellä epäoleellinen jää taka-alalle ja huoli muista sieluista tulee tärkeäksi.
Sanoisin 'loppukaneettina', että juokseminen eri 'seurakuntien' vertaileminen niiden tarjonnan mukaan on kuin koristeiden mässäily kermakakun päältä...
Todellinen Jeesuksen seuraaminen löytyy vasta tuon kuorrutuksen alta, arkisessa lähimmäisen auttamisessa, rinnalla kulkemisessa jne.
Siunausta ja rohkeutta matkallesi!
armon! Jumala antaa synnit anteeksi, myös sen, että välillä luovuit oikeasta kasteestasi. Olet nyt oikealla tiellä. Eivät mitkään lihan teot, uudestikastamiset eikä muutkaan ihmiskeskeiset vouhotukset pelasta. Vain Jumalan armo tekee sen. Käy tunnustamassa sielunhoitajalle syntisi, niin saat synninpäästön. Älköön lankeemuksesi enää painako sinua!
Oletkohan ymmärtänyt asiaa?
Ei vesikaste itsessään ole mikään armonväline, vaan usko Jeesukseen johon uskova uskonsa perusteella myös kastetaan!
Armosta uskon kautta ihminen pelastuu, (vanhurskautuu = puhdistuu) ei kirkollisen pakkokasteen kautta!
Lue seuraavat jakeet!
Herra ymmärrystäsi niillä valaiskoon!
-Ef 1:3-7
-Ef 2:1-8
-Kol 1:14
-1 Piet 1:17-19
-Room 3:23-26
Siunausta!
”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,” (Heb.3:12)..mutta joka luopuu; "Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa." (2.Piet.2:22).. sillä vain itsekäs/herkästi loukkaantuva koettelemuksia kestämätön ihminen pakenee maailmassa koettuja epäonnistumia "sikiöasentoon - kohtuun” - alkuun, lähtöpisteeseen, koska heiltä puuttuu Kristukseen luottavaisen uskonmukainen rohkeus! Mutta hän erehtyy, jos hän luulee näin pääsevänsä pakoon tulevaa tuomiota!
*
”Ja hän sanoi heille: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?" (Mar.4:40)
”Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema." Ilm.21:8)
Tuo nimim Ex-uskis on eräs tällä palstalla ahkerasti
kirjoittava lapsikastekiihkoilija, joka turvautuu
halpamaiseen temppuun yrittäessään tehdä tyhjäksi
Raamatuullisen kasteen.
Valheella on lyhyet jäljet.
Olet niin täydelline uskova,täynnä uskoa ja rohkeutta jotka olet jo syntymässäsi saanut ja olet ansainnut pelastuksesi!
Olen ap, ja tämä kirjoitukseni oli ihkaensimmäinen tälle palstalle. Ajattelen näitäkin kirjoituksia lukiessani, että on kaksi tapaa uskoa. Ensimmäinen tapa on se uskoontulo-kaste-pyhitys-oikeaoppisuus-varmuus. Toinen tapa on se armon löytäminen ja siinä pysyminen. Jostain syystä nämä helarit (vai mitä sitten ovatkaan) eivät näy ymmärtävän, mistä armossa on kysymys. Koko usko on vaellusta, suorittamista ja hyvänä uskovaisena olemista. Itse ajattelen, että minun tehtäväni ei ole kantaa uskoa Jeesukseen, usko Jeesukseen kantaa minua.
Terkuin, ap (ex-hyvä uskis)
että olet keksinyt tämän jutun.
Sanot City-seurakuntalaisia helluntailaisiksi ja
väität, etteivät nämä edes koskaan miettineet us-
konsa perusteita. Paljon sanottu. Mistä sen
tiedät?
Jos olet kuulunut City-seurakuntaan, niin sinun
pitäisi tietää, että he eivät kuulu helluntaseu-
rakuntiin.
Itse olet ilmeisesti mennyt kasteelle vain joukon
mukana ilman, että olisit todella uudestisyntynyt.
Sellainen näytteleminen ei kestä arkielämässä.
Raamattu sanoo: Kilvoitelkaa, päästäksenne sisälle, sillä se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie eläämään ja vain HARVAT sen löytävät.
Ei se, että joku lankeaa, tarkoita sitä, että
armo riittää, vaikka ei tekisi parannustakaan
lankeemuksestaan.
Armo on sitä, että katuva syntinen saa tulla Jee-
suksen luokse ja uskomalla häneen saa syntinsä
anteeksi.
Juuri niin on kuin kirjoitit!
-Kirjoitit.
-Ei se, että joku lankeaa, tarkoita sitä, että
armo riittää, vaikka ei tekisi parannustakaan
lankeemuksestaan.
Armo on sitä, että katuva syntinen saa tulla Jee-
suksen luokse ja uskomalla häneen saa syntinsä
anteeksi.
Armo ei tosiaankaan ole "synnin peitto" joka peittelisi tekemisemme näkymättömiin ja olemattomiin ilman parannuksen tekoa!
Aivan oikein sanoit:
"Armo on sitä, että katuva syntinen saa tulla Jeesuksen luokse ja uskomalla häneen saa syntinsä
anteeksi"!
Se on Jumalan suurta armoa, että me uskomme vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen, syntiemme sovittajaan ja armahtajaan!
>>Ef 1:7 "jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan"!
se olisi potkittu pois helluntaiherätyksestä. Mikäs muukaan se olisi. Helluntaiherätys tulee jatkuvasti poikimaan tällaisia villejä "seurakuntia" kaikkien riesaksi.
En sanonut olleeni city-seurakunnassa _eli_ helluntaiseurakunnassa. Sanoin, että cittarilla tunsin oloni tyhjäksi, ja helarikaverit ajatteli omalla ihmeellisellä tyylillään. Siis: olin itse cityssä ja kavereita oli helareissa. En tietenkään väitä cityä helluntaiseurakunnaksi, koska ainakin meidän paikkakunnallamme city irtosi vapiksesta, ei helareista. (Tosin cityyn liittyi moni helluntailainenkin alkuaikoina.)
Ja todellakin helarit tuolloin kaksikymppisinä eivät kyllä kamalasti päitään vaivanneet teologialla. Kun saarnaaja jotain sanoi, niin se oli totta. Ja vaihtoehtoja oli kaksi: olla helluntaiuskossa tai olla luopio.
En suinkaan muuten mennyt kasteelle minkään joukon mukana. Yksin menin, koska ajattelin, että uskovaisen pitää käydä kasteella.
Tästäkin keskustelusta huomaa, kuinka tuomitsevaa ja omituista uskovien kasteen kannattajien oppi on. Oma kokemukseni (,joka vahvistuu edelleen tämänkin keskustelun aikana) on se, että kastajat eivät ymmärrä omaa syntisyyttänsä. Jos joku kuvittelee pystyvänsä tekemään täydellisen parannuksen ja katumaan jokaista syntiään...huh huh. En ymmärrä. Ettekö näe itsessänne asuvaa syntiä? Jos ette, armo ei ole teille tarpeen. Eipä se ollut fariseuksille tarpeen ennen vanhaankaan.
Ap
Kirjoituksesi on todella hyvä! Toivotan sinulle voimia ja siunausta! Jeesus on todellakin pelastuksemme! Olkaamme nöyriä sen edessä että Jumala antoi Poikansa meidän syntiemme tähden! Emme tarvitse jatkuvaa todistelua ihmisten edessä uskostamme, olkaamme nöyriä armon edessä! Herra näkee senkin mikä on salassa,niin kuin pahan-myös HYVÄN!